Keskusteluja neljävuotiaan kanssa päivänä kymmenen:
Äitiii, onko tänään päiväkotipäivä? Ei rakas ole vielä.
Äitiii, haluan isän kanssa palaveriin nukkariin! Kulta anna isän olla makkarissa rauhassa.
Äitiii, miksi sinä et pue, kun minä ja isä puetaan? Ööö…
Pukemisessa tosiaan onkin ollut hieman haasteita, mutta huonekalut ne siirtyvät pyjamassakin. Päivät pelkästään kotona ja määrittelemättömän pitkäksi ajaksi siirtyneet asuntohaaveet ovat tosiaan käynnistäneet täällä kausikarsimisen ja -järjestelyn (ehkä olikin aika luopua vuoden 2014 New York Magazineista?) ja myös pienen #karanteenihepuli-kalusteruletin. Pyöräytin kokeeksi olohuoneessa nojatuolia toiseen kohtaan ja siirsin Ikea Vittsjö -sivupöydän makuuhuoneeseen.
En tiedä, onko muutos minkään sisustus- tai fengshui-säännön mukainen, mutta uusi järjestys tuo meille piristävää vaihtelua ja auttaa merkittävästi käytännössä. Mieheni tekee suurimman osan töistään tällä hetkellä makuuhuoneessa. Työpöydän ääressä hänen on parempi työskennellä kuin sängyllä, ja itsekin mielelläni jossain kohtaa iltaa vetäydyn hetkeksi kirjoittamaan omiin oloihini.
Kapea pöytä on onneksi helppo pitää siistinä, sillä mitään valtavaa paperi- ja kuitti- ja ties mitä -pinoja en tietenkään mielellään makuuhuoneeseen halua, että tunnelma pysyy levollisena. Läppäri on helppo nostaa aina työskentelyn loputtua pois ja orkidea, kynttilät ja kirjat ovat vain meille rauhoittavia elementtejä.
Vaikka olemmekin mielestäni sopeutuneet tilanteeseen kiitettävän hyvin, niin tietenkin myöskin vielä opettelen tätä uutta normaalia niin kuin kaikki muutkin, sekä sitä, että en voi enää kulkea kodissa päivisin miten sattuu. Juuri vein videopalaverissa työpisteellä istuvalle miehelle hänen unohtuneen vihkonsa yövaatteissa ja ehkä neljätoista vuotta sitten pesty tukka pystyssä. Moiccu vaan edustusvaimolta! Ei ihme, että neljävuotias ei pelkästään kysele pukeutumiseni perään, vaan myös oma-aloitteisesti tuo käyttööni toinen toistaan enemmän Ascotista muistuttavia hiuspantoja.
Ascot-henkinen hiuspanta yöpaidan kanssa :):)
Onneksi kotioloissa voi olla luova. Mä istun tällä hetkellä kotivaatteissa sohvalla tekemässä töitä (kirjoittamassa kommenttia postaukseesi). Mieheni on työhuoneessa videopalaverissa kauluspaidassa ja verkkahousuissa. Kauluspaita palsurekvisiittaa :)
Onhan tässäkin työskentelyssä puolensa. Pyykkikoriin kertyy etupäässä kotivaatteita.
Ihanaa viikonloppua.
Kyllä – koska miksi ei Ascot-henkistä pantaa yöpaidan kanssa! Tämäkin viikko alkoi samanlaisilla tällingeillä. :D Ihana, tekemässä töitä eli kirjoittamassa kommenttia postaukseen. Ehdottoman tärkeä lakisääteinen kahvitauko, sanoisin. <3 Ja aivan mainio tuo kauluspaita ja verkkarit -tyyli. Täytyy vain olla tarkkana, ettei nouse ylös. ;) Onneksi tähän liittyy niin paljon myös humoristisia aspekteja. Tulee yhden jos toisenkin inhimillisyys entistä paremmin esiin. :) Samoin kiitos, mukavaa uutta viikkoa!
Meilla mies tekee toita tyohuoneessa ja mina ruokapoydan aaressa. Olen viime paivina ollut melkoinen maijamyohanen pukeutumisen suhteen ja hengaillut pyjamassa aamupaivan. Ensi viikolla aloitamme videokonferenssit tiimini kanssa kun tahan mennessa olemme kayttaneet vain audio-puolta, joten on pakko ryhdistaytya.
Muuten tama kotona olo ja tyoskentely on sujunut melko hyvin. Totuin etatyohon jo monta vuottaa sitten yhdessa edellisessa tyopaikassa, joten tama on melko tuttua. Olemme kayneet pihatoissa keskella paivaa ”pidemmalla lounastunnilla” kun ulkona on aurinkoista ja melko lamminta ja jatkaneet toiden tekoa iltaisin pimean tultua. Hyva niin koska sunnuntaina alkavan kesa-ajan alkamisen kunniaksi tanne luvataan mini-talvea ensi viikon alkupuolelle (wintry conditions, sanoi saatiedotus). Eilen kavimme kavelylla paikallisessa puistossa, joka on viela auki mutta hiljaista siella oli. Paa-asia etta voi hieman ulkoilla raittiissa ilmassa ja etta olemme terveita.
Moikka! Tosi kiva, että teilläkin onnistuu kaksi eri työpistettä, ja että olette muutenkin saaneet työskentelyn suhjumaan poikkeusoloissa. No minulla on ihan sama! Olenhan normaalistikin kotona vauvan kanssa, mutta jotenkin tämä uusi tilanne, että mies ja 4-vuotiaskin on kotona, tekee sen, että saan vaatteet päällä vasta myöhemmin aamupäivällä. Videokonferenssit tekevät varmast hyvää, ja muutenkin ryhdistäytyminen sopivissa annoksissa. :D
Se kyllä helpottaa, että on kotioloihin tai kotona työskentelyyn tottunut. Sama täällä! Tuo pihasta nauttiminen lounastunnilla on paras veto: virkistää varmasti niin paljon. Onpa jännä, jos siellä vielä tulee takatalvi. Me uskalsimme juuri eilen ottaa pressun ulkokalusteiden päältä pois. Toivottavasti ei tule sääyllätyksiä. Ajattelimme, että pian voisi aloittaa grillauskauden, onhan se pian huhtikuu. :) Ihan samaa mieltä: terveyden lisäksi raitis ilma on nyt suurinta luksusta. Hyviä vointeja sinne!
Moikka! Tuo työpöytä sopisi niin hyvin meidän olohuoneeseen, mutta vähän mietityttää suhteellisen vauhdikas 1,5v taapero yhdistettynä lasiseen pöytään… Miten olet kokenut tuon pöydän lapsiperheessä, onko ”turvallinen” vai herkkä esimerkiksi iskuille?
Kiitos ihanista postauksista, joita on ollut viime aikoina ilo lukea, kaikkien ikävien uutisten keskellä <3
Heippa! No ymmärrän, tuonikäiset ovat niin ehtiviä. Tämän pöydän kanssa ainakaan meillä ei koskaan ole ollut ongelmaa. Lasitaso on kuitenkin sen verran korkeammalla, että se saa olla lapsilta rauhassa. Saman Vittsjö-sarjan pyöreä lasipöytä olohuoneessa ottaa välillä osumaa ties mistä muovimikrofonista. Siihen on jäänyt pieniä naarmuja, mutta ei niitäkään onneksi, jos ei erityisen tarkasti katso, huomaa. :) Meillä on siis Vittsjö-sarjasta tosi hyviä kokemuksia.
Niin ihana palaute, lämmin kiitos! Olen todella onnellinen, jos voin ilahduttaa teitä tänä aikana blogillani. <3
Ajankohtainen ongelma… Minäkin tarvitsisin työpisteen jonnekin. Saunassa olis rauhallista mutta netti kantaa sinne huonosti ja voisi herättää etäyhteyden toisessa päässä hämmennystä jos rekvisiittana on saunakiulut ja löylykauhat vaikka vaatetus olisikin päällä. Ihan vielä ei tarkene terassillakaan.
Mietin juuri myös saunaa ja terassia, jonne juuri sen jälkeen, kun olimme purkaneet kalusteet, satoikin lumi, – miksei vaatehuone eli Monica-kaappikin. Nyt saa kyllä käyttää mielikuvitusta järjestelyjen löytämiseen. :D Mieheni bongasi eilen uutuustuotteen: kotiin voi tilata maisemabanderollin etäpalaverien taustaksi. Että miten olisi jokin palmu-unelma sinne lauteille. :D :D
Hei mahtavaa, muutkin ovat kehittäneet luovia ratkaisuja tässä etätyöpalapelissa 😊 Meillä oli ensimmäiset 1,5 viikkoa puolet ruokapöydästä vallattuna miehen kahdelle irtonäytölle, mikä loi olkkariin aika levottoman tunnelman (kahden alle 5-veen jokapäiväisen leluräjähdyksen lisäksi). Pähkäilin tätä yhtenä unettomana yönä ja tulin ilman mittanauhaa siihen lopputulemaan että kyllä me saadaan pieni lasten kerrossänky mahtumaan makkariin (kahden irtosängyn tilalle) ja sen viereen meidän vanha kellarissa majaileva perintökirjoituspöytä. Seuraavana aamuna heti tuumasta toimeen (toki varmistin mitat) ja kerrossänky tilaukseen. Muutaman päivän päästä meilläkin oli kunnon työpiste makkarissa ja ruokapöytä taas palautettu alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa!! Senttipeliksi meni mutta sitä suuremmalla syyllä voin olla supertyytyväinen ratkaisuun – tulin tästä koko uudistuksesta ihan kohtuuttoman iloiseksi 😄 Mutta eikö tässä tilanteessa just pidäkin löytää iloa niistä pienistä jutuista?
Niinpä! Jos tästä tilanteesta jotain hyviä puolia hakee, niin kyllä me ihmiset olemme lopulta aika sopeutuvaisia ja niin on kotikin. Heh, kuulostaa niin tutulta irtonäytöt ja lelukasat. ;)
Aivan loistavaa ratkaisukykyä. Tuollaisesta tulee niin hyvä mieli, kun saa arjen toimimaan tahmeasta sujuvaksi ahaa-elämyksellä. Hyvä sinä! Minäkin saan täällä ratkaisustasi suurta tyydytystä. :D Ehdottomasti juuri näin, kaikista tällaisista onnistumisista nyt kaikki ilo irti!