1-vuotias pikkusisko ja vauvavuoden yhteenveto

Niin myös tuli tänä eriskummallisena keväänä vauvavuosi päätökseen: pieni on nyt täyttänyt vuoden. Juhlia emme luonnollisesti voineet järjestää, vain isovanhemmat vilkuttivat pihalta.

Äitinä oma oloni on ollut vähintäänkin outo. Vauvavuoden päättymiseen, niin kuin tietysti kaikkeen muuhunkin lasten kasvamisessa, liittyy aina haikeutta, ja nyt, kun taaperoksi siirtymiseen ei liittynyt kunnollista rituaalia, ja tunteet ovat muutenkin poikkeustilanteen vuoksi pinnassa, niin olo on vähän tyhjä: ei juhlallinen vaan enemmänkin turta. Tässäkö tämä oli, näinkö tämä päättyi. Vaikka tietenkin toisaalta nyt vasta moni asia alkaa.

Onneksi lapsille elämä on yksinkertaisempaa: juhlat ovat aina juhlat! Pienempi hymyilee korvasta korvaan ja isompi osoittaa orastavia merkkejä party planner -ammattilaisesta. Jos on sydämeni haljennut vauvan kasvamisesta, niin samoin tunsin suurta liikutusta siitä, miten isosisko touhotti sankarin ympärillä ja valitsi edellisenä iltana juhlamekkoja ja -ballerinoja, ja kokosi omaan glitterirasiaansa ”lahjaksi” perintöpinnikokoelmaa.

Vaikka mitään ihmeellistä emme synttärinä voineetkaan tehdä, niin sentään päätimme, että kokkaisimme sankarille nykyään ruoanlaitosta kiinnostuneen party plannerin kanssa juhlalounaan. Päädyimme tekemään, hieman muokattuna, ystävältä lahjaksi saadusta Pipsan keittokirja pienille ihmisille -kirjasta llihapullia linsseillä. Sankari nautti ateriansa asiaankuuluvasti – heittämällä pullat YYA-sopimuksen mukaisesti olan yli koiralle. Meille muille synttärilounas kuitenkin maistui.

En ole pitkään aikaan kertonut varsinaisia vauva-arjen kuulumisia, niin voisin lyhyesti summata kuulumisemme. Vauvavuosi pikkusiskon kanssa oli paljon isosiskoa helpompi oikeastaan joka rintamalla – toki varmasti siksi, kun olimme itse vanhempina varmempia, mutta sanoisin, että muutenkin, kun lapset luonnollisesti ovat erilaisia.

Noin kahdeksan kuukauden kohdalla pidimme unikoulun niin kuin aikoinaan siskollekin, ja meille ratkaisu on ollut molemmilla kerroilla tosi toimiva ja arkea huomattavasti helpottava. Mikäli unikoulua miettii, suosittelen lämpimästi sen pitämisen tueksi Anna Keski-Rahkosen ja Minna Nalbantoglun kirjaa Unihiekkaa etsimässä – Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin, josta olen itse saanut paljon hyviä vinkkejä ja varmuutta.

Nykyään molemmat tytöt nukkuvat samassa lastenhuoneessa hyvin, mitä hieman jännitin, että jos toinen herää, niin herääkö aina toinenkin, tai kuinka he villitsevät nukkumaan mennessä toinen toisiaan. Onneksi sama huone on kuitenkin toiminut ainakin tähän mennessä tosi kivasti. Lukuun ottamatta poikkeuksia, ja asiaan kuuluvia unikiertoja, jotka eivät vaadi reagoimista, molemmat tytöt nukkuvat läpi yön.

Imetän vielä päivisin muutaman kerran ruoan yhteydessä, mutta jossain vaiheessa vuoden tienoilla lopettelen niin kuin aikanaan isosiskonkin kanssa. Nyt juuri en vain ole halunnut lopettaa, sillä ajatus hormonitasapainon horjuttamisesta näin neljän seinän sisällä tuntuu aikamoiselta venäläiseltä ruletilta (ja niin kuin moni teistä Instagram Storiin osuvasti kommentoikin, toki vastustuskykyäkin nyt mielellään tukee).

Jos ei poikkeusajan pintaan nostamia tunteita lasketa, niin kaiken kaikkiaan olen todella kiitollinen, miten hyvin meillä on pienemmän kanssa ensimmäinen vuosi mennyt ja miten hyvin hän on solahtanut osaksi perhettämme. En halua saada kuulumisia kuulostamaan siltä, etteikö meillä olisi ollut mitään haasteita – totta kai on, etenkin kokonaisuudessaan tässä yrittäjyyden, työntekemisen, opiskelemisen ja toisen pienen lapsen yhdistämisessä. Kuitenkin sitä puolta lapsiperhepuheessa riittää muutenkin, joten minusta on kiva todeta ja kannustaa, että kaikki voi mennä hyvinkin. Meille ainoina lapsina siskosten suhteen kehittyminen on tietysti ollut erityisen ainutlaatuista seurattavaa.

Saimme myös parhaan mahdollisen synttärilahjan juuri tällä viikolla: pikkusiskolle paikan isosiskon kanssa samasta päiväkodista ensi syksylle. Tämän hartaan toiveen mainitsin 12 toivetta ja tavoitetta vuodelle 2020 -postauksessa, ja olen sen toteutumisesta suunnattoman kiitollinen. Mielenkiintoista muuten peilata alkuvuodessa kirjoitettuja toiveita ja tavoitteita nykyiseen, yhtäkkiä aivan toisenlaiseksi muuttuneeseen tilanteeseen.

Muistan, kuinka odotimme monen kanssa vauvaa samaan aikaan, joten lähetän täältä myös muille 1-vuotiaille kevätsankareille ja sankarien äideille lämpimät onnittelut!