Kaupallinen yhteistyö, Aino-jäätelöt ja Asennemedia
Olenkohan koskaan ollut näin onnellinen keväästä. Olen joka päivä pysähtynyt olemaan kiitollinen siitä, että jos tämän piti tapahtua, tämä tapahtui nyt. Nyt keväällä, vuodenaikana, jolloin etenemme kohti valoa. Päivä jatkaa pitenemistään, linnut jatkavat lentämistään, puron viimeinenkin jäälautta jatkaa sulamistaan ja kuivasta maasta nouseva kasvi voimistumistaan.
Luonto tarjoaa poikkeuksellisessa tilanteessa korvaamatonta symboliikkaa: elämän voittamista ja perspektiiviä. Jylhää kalliota, korkeuksiin kurottavaa monisatavuotista puuta tai pauhaavaa merta katsoessa tulee kuin luonnostaan hyväksyttyä oma pienuus. Tämä tilanne ei ole sellainen, jota voin kontrolloida tai jonka voin ratkaista. Voin vain vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa, hengittää syvään ja hyväksyä sen, mitä on. Kantaa vastuun omasta osuudestani, huolehtia lasten turvallisuudentunteesta ja valita toivon.
Olen miettinyt paljon sitä, miten tämä poikkeusaika palauttaa meidät perusasioiden äärelle, ja mitä hyvää siitä voi mahdollisesti pitkällä tähtäimellä seurata. En ole varma, ajattelenko tämän edes olevan pelkästään poikkeustila, vaan jollain tapaa myös uuden aikakauden alku.
Vastauksia minulla ei tietenkään ole, mutta nöyränä pohdin: Muuttaako tämä elämänarvomme tai vähintäänkin kirkastaako tämä meille jo tärkeitä asioita entisestään? Yhtä kaikki jollain tavalla nyt määritellään uusi luksus: ainakaan hetkeen se ei keinukaan olkapäällä. Ylellisyyttä on mahdollisuus liikkua vapaasti ja väljästi luonnossa.
Heti ensimmäisinä päivinä aloin itse haravoida. Se olin minä, joka haravoimista tarvitsi, ei piha niinkään. Puhalsin maata kuivuneiden lehtien alta eloon ja mietin, miten tänä vuonna en aio irrottaa katsettani toukokuun tienoilla kukkaan puhkeavasta kirsikkapuusta.
Luontoyhteyden haluan opettaa myös lapsilleni ihan samanlailla kuin koen tärkeäksi taidot rauhoittua ja rentoutua kotona. Molemmat koen elintärkeiksi tavoiksi laskea kierroksia ja rauhoittaa aisteja ja palautua.
Olen viime aikoina kiinnostunut lukemaan parasympaattisesta hermostosta, mikä liittyy oleellisesti paitsi tähän tilanteeseen myös ajan kiireiseen ja kuormittavaan henkeen muutenkin. Sympaattinen hermosto aktivoituu taistele tai pakene -henkeen stressitilassa. Parasympattinen hermosto taas on aktiivinen levossa. Parasympaattista hermostoa voi aktivoida luonnossa, kuten Ylen artikkelissa kirjoitetaan:
Luonnossa ihmisen parasympaattinen hermosto aktivoituu, mikä saa aikaan rentoutumisen. Verenpaineen sekä pulssin on todettu usein laskevan, puolustusjärjestelmän solujen aktivoituvan ja monien negatiivisten tunteiden kuten vihan ja ahdistuksen vähenevän.
Viikkoa metsässä telttailevaa perhettä meistä ei koskaan tule, vaikka niin vapaa-aikaansa viettäviä ihailenkin, eikä meillä ole omaa mökkiä, mutta meillä on oma tapamme latautua luonnossa yhdessä perheenä. Me rakastamme matalalla kynnyksellä toteutettavia päiväretkiä ja herkuttelun yhdistämistä niihin.
Listasin etelän ulkoilualuevinkkejä Luonnosta mielenrauhaa – ulkoilukohteita etelässä -kirjoitukseen, mutta nyt erityisesti toimivat rauhaiset kolkat – onhan maamme pinta-alasta 73 % metsää, joten vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Väljille alueille hakeutumalla ja turvavälit pitämällä luonnossa on nytkin turvallista olla. Usein teemme myös sitä, että lähdemme lähialueelle kävelemään ja tulemme kahville kotiin tai että otamme mukaan vain suolaista ja makean nautimme kotona – näin lapset saa joskus kotiinkin.
Esikoinen on perinyt molempien vanhempien rakkauden jäätelöön, joten se on retkenjälkeisellä kahvihetkellä pullan ohella perheemme suosikki. Jäätelöön tukeudumme myös hyvin usein, kun saamme kesällä terassille vieraita kylään. Aino-jäätelöissä pidän monipuolisista makuvaihtoehdoista, joista jokaisen on helppo löytää oma suosikkinsa, perheelle sopivasta pakkauskoosta sekä kotimaisuudesta: Aino-jäätelöt tulevat Turengin tehtaalta, mistä Avainlippu-tunnus kertoo.
Aino-jäätelöiden pakkaukset ovat uudistuneet ja nyt ne tunnistaa palaneesta puusta. mikä viestii luonnon ikiaikaista juurevuutta ja kesyttömyyttä – vastavoimaa, mikä sekin on luontoa siinä missä herkkyyskin. Luonnonvoiman löytämisen ja siitä voimaantumisen ajatus on jatkoa Aino-jäätelöissä aina vahvasti läsnä olleelle suomalaiselle luonnolle. Meillä tällä kertaa kahvipöydässä oli maut Ihana maitosuklaa, Suklainen mokkaunelma ja suosikkini Suolainen kinuski.
Myöskin helppo tapa vaalia luontoyhteyttä lasten kanssa on kasvien kasvattaminen ja hoitaminen – juuri nyt pääsiäisruohon. Me emme ole leikkokukkia ja orkideoita lukuun ottamatta sisätiloissa viherkasvi-ihmisiä, mutta pihan hoitamista ja yrttien kasvattamista rakastamme sydämemme pohjasta.
Puutarhanhoito on parasta terapiaa ja olen tietysti valtavan onnellinen, kun olen saanut neljävuotiaan kaveriksi. Jo viime kesänä, kun kaikki vihreä lautasella oli silloin kolmevuotiaasta muuten epäilyttävää, hän kipaisi vapaaehtoisesti hakemaan yrttejä ruukusta terassilounaalle. Vähän niin kuin lapsen itse kokkaama annos, myös itse kasvatettu ruoka on lapselle erityistä.
Tänä keväänä neljävuotias on kysellyt myös kovasti kukkien perään. Hän on paitsi intohimoisin tuntemani jäätelönystävä myös parantumaton esteetikko, joka ikuistaa omien sanojensa mukaan kameraan puutarhamiljöön. Totta kai istutammekin hänen kanssaan pihalle myös kauniita kukkia – nyt niistä ilahtuu enemmän kuin koskaan. Vielä, kun jäätelön pääsee syömään keittiön pöydältä terassille, niin mikä onni se onkaan.
Mukavaa palmusunnuntaita!
En minakaan ole telttailevaa sorttia – kahden viikon pituisella Islannin kierroksella / vaellusreissullakin halusin asua hotellissa saadakseni kuuman suihkun ja mukavan sangyn – mutta puolen paivan ja koko paivan kavelyt ovat aivan mahtavia ja picnic / mukana olevat evaat ovat niin parhaita.
Taalla Lontoossa on kaksi kaupunkia kiertavaa kavelyreittia – lahempana keskustaa oleva Capital Ring https://tfl.gov.uk/modes/walking/capital-ring ja kauempana oleva London Outer Orbital Path eli LOOP https://tfl.gov.uk/modes/walking/loop-walk. Molemmat reitit kulkevat pitkalti puistoissa ja ne voi (ja itse asiassa pitaakin kun ovat pitkia) toteuttaa osissa, jotka alkavat metro- tai juna-asemilta ja paattyvat toiselle, joten kotiin paasy on helppoa. Tosin nyt reitit ovat poissuljettu coronan takia, mutta toivottavasti sinne paasee taas joskus. Ja onneksi yksi tuon LOOPin osa kulkee meidan paikallisen puiston lapi, joten sinne paasee ihan kavellen karanteeniaikanakin.
Tanaan ei tosin suunnata puistoon vaan ihan omalle pihalle nauttimaan auringosta. Tarkoitus olisi istuttaa yrtteja ja saada taas kukkapenkkeja hieman kuntoon. Patiokin pitaisi siistia ja laittaa puutarhakalusteet ulos – jospa illalla paasisi grillailemaan??
Health and happiness to you, kuten anoppini sanoo.
Moikka Elina! Eikö ole kiva alkaa tunnistaa ja hyväksyä erilaisia puolia itsestään. Ettei tässäkään asiassa tarvitse olla kumpikaan ääripää, vaan että luontoihminenkin voi olla monella eri tavalla. :) Juuri noin kuvittelisin itsekin Islantiin lähteväni! Kuulostaa ihan täydelliseltä yhdistelmältä omaankin makuun. Huomaan myös, että ihan pelkästään maaseudulla oleminen tuntuu tässä elämäntilanteessa hyvältä. Esimerkiksi Toscanassa me emme sinänsä olleet olleet luonnossa, mutta ylipäätään se, että kylät olivat pieniä ja tiet sypresseillä reunustettuja ja mutkaisia lepuutti sielua ihan eri tavalla kuin suurkaupungin syke. Jotain sellaista valitsisin nytkin, jos lähtisi matkalle tai se ylipäätään olisi mahdollista.
Onpa todella hieno tuo noin laaja kävelyreitti, en ollut siitä kuullutkaan. Hienosti tuodaan luonto osaksi metropolia! Toivotaan, että pian taas on mahdollista nauttia tuostakin.
Täydelliset suunnitelmat nauttia auringosta, istuttaa yrttejä, laittaa kukkasia ja grillata. Meilläkin on sentään pressu ulkokalusreiden päältä poistettu. Lämmintä ei ole pääsiäiseksi luvattu, mutta jokseenkin aurinkoista, niin ties vaikka korkattaisiin grilli täälläkin. :) Samoin kiitos, niitäpä juurikin! <3
Ah, Toscana ja Italia. Olen matkustanut Italiaan virtuaalisesti katsomalla lomakuvia viime vuosilta ja seuraamalla napolilaiskokki Gino D’Acampon matkoja, jotka loytyvat taalta eri streaming-kanavilta.
Muuten tanaan oli Ylella mielenkiintoinen juttu ihmisten reagoinnista tahan coronatilanteeseen https://yle.fi/uutiset/3-11293745 ja erityisesti tama lause pysaytti:
”Selkeitä introvertteja ja ekstrovertteja on hyvin vähän, jos ollenkaan. Suurin osa on siltä väliltä”
Eli me kaikki ollaan ambivertteja
Virtuaalimatka tuonne suunnille tekisi niin hyvää itsellekin!
Luin juuri saman jutun. :) Ja se taitaa olla todettu aikaisemminkin, että suurin osa on ambivertteja, mutta jompi kumpi puoli vain korostuu. Itse ajattelen olevani nimenomaan ambivertti introverttipainostuksella. En ole sisäänpäinkääntynyt vaan mieluustikin ihmisten kanssa tekemisissä, mutta kaiken vastapainoksi tarvitsen vain ekstroverttia enemmän yksin tai oman perheen kesken palautumista. Mutta emmehän me ihmiset muutenkaan tiukkoihin lokeroihin mahdu. Lähinnä tuollaisten (väljien) määritelmien kautta on hieman helpompi ymmärtää itseään. Tosi hienoa mielestäni, että tästäkin puhutaan ja kirjoitetaan, koska jokaiselle meistä oli mahdotonta etukäteen tietää, miten tulemme tällaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen reagoimaan, ja nythän mielenterveys on tärkeämpää kuin koskaan. Kiinnostava juttu oli. :)
On totta, että jos tämä kaikki olisi tapahtunut marraskuussa, niin en tiedä miten siitä olisi selvitty. Valo ja kevät antaa niin paljon voimaa. Mekin tykätään tehdä lyhyitä retkiä lähistön metsiin ja rannoille, joskus eväiden kanssa ja joskus ilman. Eristäytyminen jossain miljoonakaupungeissa mahtaa olla hieman tukalampaa kuin täällä meillä. Luonto tarjoaa lapsille luontaisen ”leikkipuiston” ja joka kerta on niin hieno seurata, miten nopeasti luonto aktivoi lapsen kiipeilemään, hyppimään ja juoksemaan.
Kiitos ajatusten jakamisesta, Emilia! Eikö, ikuinen marraskuu etenkin tänä vuonna oli monelle muutenkin niin vaikea, että onneksi tämä ei enää tullut siihen päälle. Valo ja kevät tosiaan antaa niin paljon voimaa ja toivoa, ja on kaikin puolin helpompi myös lasten ulkoiluttamisen suhteen.
Tosi kiva kuulla, että teillä on sama tapa. :) Olen myös monesti pysähtynyt olemaan kiitollinen luonnosta Suomessa. Vaikka meillä täällä tilanne on yhtälailla päällä, meitä on kuitenkin vähän ja metsää paljon – on se aika erilainen tilanne kuin edes ajatus newyorkilaisesta metrosta. Ihanasti sanottu ja se on juuri noin: luonto todellakin on lapsille luontainen leikkipuisto. Heillä riittää siellä touhua ja tekemistä, mutta silti aktivoimisen päälle saa rauhoittavuuden – aika lyömätön yhdistelmä. :) Aurinkoista pääsiäisviikkoa teille!
Olen tässä miettinyt kuinka tämä viikottainen juoksuhaastesi/ tavoitteesi on sujunut? :) Mukavaa kevättä <3
Heippa! Ihana, kun muistit ja kysyit. :) Voisinkin tehdä projektista kevään aikana väliaikakuulumisten postauksen, mutta tässä jo vastauksena. On sujunut siinä mielessä erinomaisesti, että se suurin on saavutettu – henkinen voitto. Olen juossut ihan joka viikko, kun olen ollut terve. Valitettavasti jonkun verran viikkoja on kuitenkin ollut välissä taukoa flunssien takia, mutta se nyt kuuluu elämään ja ajattelinkin, että niin tulee käymään. Taukojen takia myöskään kunto ei ole juurikaan kohentunut, vaan juoksen yhä edelleen alle puolen tunnin lenkkejä. Joka tapauksessa sanoisin, että olosuhteisiin nähden projekti sujuu tosi hyvin, koska olen tosiaan juossut jokaisena viikkoa, kun olen ollut terveenä. Nyt vain toivon, että saisin kevääksi vielä vähän uutta puhtia juosta joinain viikkoina kaksi kertaa ja pikkuhiljaa hitusen pidempään. :) Samoin kiitos, aurinkoista pääsiäistä ja kevättä myös sinulle! <3