Heippa virtuaaliystävät! Miten teillä sujuu lasten kanssa? Ajattelin kirjoittaa siitä, miten meidän päivät lasten kanssa ovat menneet ja mitä olemme puuhanneet. Mietin myös sitä, kuinka paljon normaalista tämä meidän kohdallamme poikkeaa.
Poikkeaa tietysti, kun 4-vuotias ei ole arkipäiviä päiväkodissa vaan kotona. Vauva on kotona muutenkin, mutta 4-vuotiaan jatkuva läsnäolo – se on ehdottomasti eniten meidän tilanteeseemme vaikuttava tekijä. Minä teen töitä kotona muutenkin, miehen työ onnistuu hyvin etänä, mutta toisenkin lapsen hoitaminen siinä sivussa on tietysti meillekin uutta.
Tästä huolimatta meillä ero entiseen arkeen ei ole ollenkaan dramaattisimmasta päästä siksi, että perheellämme ei ole ohjattuja harrastuksia (paitsi vauvalla oli kerran viikossa puolen tunnin muskari). Olemme normaalitilanteessakin aikamoisia kotoilijoita ja viihdymme usein kiireettömästi kotona ”tekemättä mitään”. Meille tämä taitaa olla sellainen ikuinen sunnuntai, jona yrittää tehdä myös töitä.
Elämäntapamme takia olen pystynyt hyvin elämään tämän(kin) ajan ilman paineita siitä, että lasten tekemisen pitäisi olla jotenkin erityisen kehittävää (vaikka rakastamani päiväkodin varhaiskasvatusta onkin valtava ikävä!). Jos totta puhutaan, joutilaisuutta ja tylsyyttä vasta kehittävänä pidänkin.
Siitä olen pitänyt kiinni, että joka päivä liikutaan ulkoillen, ja että joka päivä 4-vuotias rauhoittuu esimerkiksi kädentaitojen ja äänikirjojen pariin. Ja kun kotona koko päivä ollaan, niin väistämättä sitä tulee tietysti jotain tehtyäkin, vaikka sen suurempaa tavoitetta, lukujärjestystä tai agendaa meillä ei tämänikäisten kanssa ole.
Enemmänkin kuljen kultaisella keskitiellä: tietenkin järjestän lapsille tekemistä mutta lisäksi tietoisesti vaalin tylsyyttä. Se on osa kasvatustapaani muutenkin. En halua ojentaa kaikkea vanhempien pyörittämänä ohjelmatoimistona hopeatarjottimella, vaan ajattelen, että tekemistä täytyy oppia keksimään itsekin luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä.
Minua nauratti todella paljon Arman Alizadin jakama sitaatti: Heti kun tämä koronahässäkkä on ohi, niin ajattelin olla ihan vain kotona muutaman päivän.
Pätee niin minuun! Sitten, kun joskus mies ja 4-vuotias palaavat töihin ja päiväkotiin, haaveilen jo siitä, että saan olla hetken kotona hiljaisuudessa – siitä vauva ja koira ovat olleet viimeisen vuoden kivoja kavereita, että heidän kanssaan kuulee myös omat ajatuksensa.
Minulle introvertti- tai ambiverttiäitinä ehdottomasti eniten sopeutumista ei olekaan vaatinut kotona oleminen, vaan 4-vuotias karanteenikaveri. Joka. Ei. Ole. Hetkeäkään. Hiljaa. Suunnittelin jo eväsretkeä yksin autoon. Ei siis autolla, vaan autoon. Ehdotin myös muka niin neuvokkaana kilpailua, kuka on pisimmän ajan hiljaa. No sillä sai ostettua 26 sekuntia (palkintoja ei jaettu). Siitä iloitsen, että nyt sisaruksista alkaa olla synergiaetua: lapset leikkivät jo jonkin verran keskenään ja pitävät mukavasti toisilleen seuraa.
Kaiken kaikkiaan olosuhteisiin nähden pärjäämme enemmän kuin riittävän hyvin: olemme etuoikeutettuja, että voimme olla kotona ja omalla pihalla, tehdä silti töitä ja että luonteemme ja elämäntapammekin sopeutuu kotona olemiseen keskivertoa paremmin. Kaikki sympatiani ovatkin muiden ihmisten luona: paitsi yksinäisten ihmisten myös sellaisten perheiden puolella, joissa on esimerkiksi vain yksi huoltaja tai erityislapsi.
Mietin, miten etäkoulua vahtivat vanhemmat ja opettavat opettajat jaksavat opetussuunnitelmansa kanssa. Toivon todella paljon, että ketään ei tässä poikkeustilanteessa kuormitettaisi liikaa. Poikkeustilanne on poikkeustilanne: ei silloin arkea voikaan jatkaa normaalisti, vaan laskea rimaa ja olla yhä armollisempi.
Mitä kaikkea me olemme kohta 1-vuotiaan ja 4-vuotiaan kanssa tehneet
Polkupyöräily ja potkulautailu
Olen niin kiitollinen, että jos tämän piti tapahtua, tämä tapahtui nyt keväällä. Päivittäinen kävelylenkki niin, että lapsi joko polkupyöräilee tai potkulautailee, on perheemme ehdoton henkireikä. Lapsi itsekin totesi: olin äsken tuhmalla tuulella ja kun mentiin ulos, niin enää en olekaan.
Kädentaidojen puuhasteleminen
Kädentaidot on ehkä liian mahtipontisesti ilmaistu, koska en ole ohjannut askartelupajoja, vaan lähinnä istuttanut esikoisen ruokapöydän äärelle piirtämään, värittämään, maalaamaan vesiväreillä, liimaamaan tarroja, muovailemaan muovailuvahalla tai tekemään helmikoruja siksi aikaa, kun vauva nukkuu ja valmistelen lounasta tai muuta. Rauhallinen keskittymistä vaativa puuhastelu on kuitenkin yksinkertaisenakin meille tärkeä rutiini.
Omalla pihalla touhuaminen
Onneksi löysin kaapista vielä saippuakuplia ja hiekkalaatikkokin on täydessä käyttövalmiudessa. Samoin olemme tehneet neljävuotiaan kanssa ”pihatöitä”. Kiitollisuutta omasta pihasta ei kyllä tässä kohtaa voi liikaa painottaa. Samoin 4-vuotias on piirrellyt sisääntulon puoleiselle kadulle taidetta katuliiduilla.
Luonnossa retkeileminen
Viikonloppuisin olemme hakeutuneet kävelyretkille luontoon, mikä on tehnyt todella hyvää ihan kaikille, että saa kodin neliöistä vähän etäisyyttä sekä metsä- tai merenrantaterapiaa.
Piirrettyjen katsominen
Niin kuin muutenkin annan nytkin lapsen katsoa piirrettyjä meidän vanhempien työskentelyä helpottaakseni, mutta myös siksi, että sopivissa määrin nautittuna hyvät ohjelmat ovat minusta kiva tapa hetki pötköttää ja rentoutua – rakastanhan laatusarjoja itsekin. Poikkeustilanteessa on myös poikkeustilanteen ruutuaika, jos tarve vaatii.
Kotijumppien, -joogien ja tanssiliikkeiden tekeminen
Meillä ei ole säännöllistä jumppahetkeä kotona, mutta ulkona liikkumisen lisäksi yritän kannustaa ja mahdollistaa lapsille liikkumisen kotona. He ovatkin monta kertaa tehneet erilaisia ratoja muun muassa bObleseilla, neljävuotias tanssii videoiden tai musiikin tahdissa sekä tekee välillä ihan oma-aloitteisestikin lasten joogaa.
Majojen rakentaminen
Jos jotain haluaisin lasten, tai siis esikoisen tästä ajasta muistavan, niin majojen ja muun kodin tuoman turvallisuudentunteen. Majoja onkin rakennettu harva se päivä olo- tai lastenhuoneeseen.
Kirjojen lukeminen ja äänikirjojen kuunteleminen
Päivittäinen lukemisen rutiini on sellainen, josta olemme kokeneet tärkeäksi pitää kiinni. Kirjojen lisäksi nyt ihan korvaavattomia ovat olleet lasten äänikirjat. Esimerkiksi illalla, jos olo on kaikkensa antanut, on pelastus laittaa iltasatu soimaan äänikirjana. Äänikirjoja soitan usein neljävuotiaalle myös vauvan päiväuniaikaan, kun haluan, että hänkin rauhoittuu ja lepää, vaikka ei enää nukukaan.
Ruoanlaitto
Neljävuotias on nyt tosi kiinnostunut osallistumaan ruoanlaittoon, mikä on ihana asia, koska pakollisesta ruoanlaitosta, jopa Kokkikartanon mikrottamisesta ja kurkkujen leikkaamisesta, saa ohjelmanumeron.
Kampausleikit
Kampausleikit ovat oma suosikkini ja jos saisin päättää, leikkisimme kahdeksan tuntia putkeen sitä, että nyt tää äiti istuis kampaajantuoliin ja tätä kammattaisiin ja laitettaisiin. Pään koskettaminen tuntuu vain niin ihanalta – joskin käsittely on pienten käsissä aika rajuakin. Välillä teemme muitakin hierontoja ja ”hoitoja” kosteusvoiteilla ja suihkeilla. Koska olen huono leikkimään, tämä on meille tärkeää yhdessäoloa.
Pääsiäisruohon istuttaminen
Nyt on ollut juuri aika istuttaa pääsiäisruoho, mikä oli mukava puuha istutusvaiheessa ja on pidempäänkin, kun kasvamista on jännittävä seurata.
Kaappien järjestämisen ja kodin siivoaminen
Olen myös osallistanut lapsia paljon omaan tekemiseeni: se tuntuu kiinnostavan heitä vähintään yhtä paljon kuin lastenleikit ja samalla saan kuitenkin jotain täällä kotona edistettyä, mikä on tärkeää omalle jaksamiselleni ja mielenrauhalleni. Kuten kerroin, järjestelyä olemme onnistuneet tekemään ihmeen hyvin ja yhteistuumin neljävuotiaan kanssa siivosimme ja karsimme myös lastenhuonetta. Neljävuotias rakastaa myös imuroida, joten sellaisessakin saa aikaa kulumaan.
Kotityöt
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, minulle on periaatteesta tärkeää, että lapsi (vielä yksikössä, koska toinen on vauva) osallistuu kotitöihin ja siitä olen pitänyt kiinni myös karanteenissa. Ajattelen, että vastuu viihtyisästä elinympäristöstä on koko perheen. Lapsi petaa päivittäin sängyn ja vie (vaikka sitten viidennellä huomautuskerralla) pyykit pyykkikoriin ja keräilee ainakin osan leluistaan iltaisin, missä myös kuluu aikaa ja mikä myös ryhdittää päivää ja kaikkien oloa.
Ihan vain oleminen
Vaikka tämän jo mainitsinkin, kohtaa tekee mieli vielä korostaa. En suinkaan järjestä lapsille koko ajan tekemistä ensinnäkään siksi, että en todellakaan jaksa ja toiseksi, koska ajattelen tylsyyden ruokkivan positiivisella tavalla luovuutta ja mielikuvitusta.
Jos jotenkin yritän summata suhtautumistani niin, ajattelen, että koska tämä on poikkeustila, niin asiat saavat olla poikkeuksellisesti. Esimerkiksi liikuntasuositukset eivät meillä todellakaan tule täyteen, mutta yksi ajanjakso ei maata kaada. Kuitenkin joistain asioista pidän tärkeäksi pitää kiinni, kuten päivittäisestä ulkoilusta, koska muuten pakka hajoaa käsiin. Eli jotain rytmiä ja ryhtiä yhdistettynä päivä kerrallaan -soveltamiseen ja ei se ole niin justiinsa -joustamiseen. Jokaisen tilanne on niin omanlainen ja kymmenien muuttujien summa, että kunhan löytää itselle sopivat tavat pysyä järjissä, niin se on tärkeintä.
Paljon tsemppiä jokaiseen perheeseen ja tietysti kaikille muille yhtälailla!
Joskus ennen koronaa, oli kyselty lapsilta, jotka olivat alle 10-vuotiaita, mitä he toivoisivat eniten? Ja vastaus oli: olla yhdessä kotona. Eli ei mitään hoplop tai harrasterumbaa, vaan koko perheen tavallista yhdessäoloa. Jotain hyvääkin tässä koronassa on, jotain minkä muistamme tämän jälkeenkin.
Moi Merja! Olen lukenut samasta. Olisikohan näitä kyselyitä tehty useampikin, sillä minulla on jäänyt vahvasti samantyyppiset lasten vastaukset mieleen. Temperamenttierojen takia osa perheistä varmasti kaipaa harrastuksia ja menoja kovastikin, mutta tosiaan moni on kyllä kiitellytkin sitä, että tämä on ainutlaatuinen aika pysähtyä suorituskeskeisessä maailmassamme. Uskon, että tämä kokemus on niin mullistava, että yksi jos toinenkin pohtii nyt sitä, mitä elämässä kaikista eniten arvostaa, ja toivottavasti niitä oivalluksia vaalimme tosiaan epidemian jälkeenkin. <3
Hear hear! Meillä on samanlainen paketti (1- ja 4v lapset). Samaistun vahvasti tuohon, että 4v on se haastavin pala, koska ei ole koskaan hiljaa muuta kuin piirrettyjen parissa. Eikä aina silloinkaan. Omaa pihaa olen alkanut kummasti kaipaamaan, city-elämä ei juuri nyt ole kovin hohdokasta.
Puuharepertuaarisi kuulostaa samalta kuin meidän. Tänään löysin myös tuon siivouksen listalle – lelujen kerääminen on usein kovin vastenmielistä, mutta pölyjen pyyhkiminen on mieleen. Ja oli hellyttävää seurata juuri kävelemään lähtenyttä 1-vuotiasta, joka piipersi siskon perässä oma pölyrätti kourassaan. 😍
Ihanaa, kun te vertaistuki olette olemassa siellä! Huojentaa, että teidän kanssa voi vaihtaa ajatuksia ja että vielä ymmärrättekin. Eikö vain olekin. :D Tosiaan piirretyt ja äänikirjat ovat ainoita, joiden aikana on hiljaista. Rauhallisesti värittäessäkin on selostettava, äiti kato, nyt mä laitan punaista, kato nyt… :D Uskon todella, että kaipailet omaa pihaa! Hienoa, että sait pienenkin osallistumaan siivoamiseen. Miten liikkistä! Paljon tsemppiä teidän porukalle! <3
Täytyy sanoa, että tästä on tullut inhottavin mahdollinen aika erota. 🙈 Meillä ei ole arki muuttunut juurikaan, koska työ ja perhepäivöhoito ovat edelleen kuvioissa. Mitä nyt sosiaalinen elämä on rajoittuneempaa. Mutta eron suhteen olen miettinyt kerran jos toisenkin, miten tämä voi olla niin vaikeaa. 🙄 Näin vuorotyössä lapsenvahdin saaminen viikonloppu vuoron ajaksi on yksi helvetti. 🙈 Loppuisi jo.
Moi Jenni! No on kyllä uskomaton sattuma. Et varmastikaan olisi toivonut sosiaalisen elämän rajoittamista tähän hetkeen, kun olisi tärkeää nähdä ystäviä vapaa-ajalla, ja nyt on haastavaa saada lastenhoitoapuakin. Toivotaan tosiaan, että tilanne normalisoituisi mahdollisimman pian. Paljon tsemppiä!
Kiva lukea tälläinen arjen kuulumisen kirjoitus.
Meillä kotona yksi alakoululainen, jonka koulussa etäopetus on hoidettu enemmän kuin hienosti. Koululaiset saavat ihan oikeaa opetusta ja digitaidot kehittyvät huimasti.
Meillä myös kotona karvan vaille neljä vuotias. Uskomaton huipputyyppi. Koska teemme miehemme kanssa täysipäiväisesti töitä, on pieni kaveri oppinut ymmärtämään, että arkipäivinä hän on kotona päiväkodissa eli tarkasti rytmitetyssä ohjelmassa. Kerromme mitä päivän ohjelmaan kuuluu ja hän sen toteuttaa. Hänellä on myös oma työpöytä mun työhuoneessa, jossa päivän askarteluhetki suoritetaan. Voin kertoa, että Pinterest on laulanut, kun idoita on etsitty. Onnea on myös oma piha, jossa voi leikkiä ja päiväunet.
Toistaiseksi mennään näin. Ei muutakaan voida.
Kiva kuulla, kiitos! Oli kiva jakaa tämä kanssanne ja kuulla teidän arjesta. Jotenkin tässä ajassa blogin kirjoittaminen ja yhteisöllisyys vielä korostuu. :)
Onpa hienoa kuulla, että teillä on noin hyviä kokemuksia etäopetuksesta! Jos hyviä puolia hakee, niin minusta se, että tilanne on pakottanut koulut ja työpaikat digitalisoitumaan, on hieno juttu. Sitä tulevaisuus kuitenkin on ja monessa työpaikassa ollaan ihan turhaan jarruteltu kehitystä. Se tietysti särkee sydämen, että ne lapset, joille koti ei ole mieluisa ja turvallinen paikka, eivät pääse nyt kouluun, mutta muuten uskon, että digiloikka tekee monessa mielessä hyvää. Ehkä tulevaisuudessa osataan kyseenalaistaa ihan erilailla esimerkiksi sitä, mihin palavereihin todella on tarpeen lentää.
Kuulostaa mainiolta järjestelyltä, hienosti olette saaneet arjen rullaamaan! Tosiaankin: onneksi on Pinterest noin niin kuin kaikessa. :D Noin neljävuotiaat ovat kyllä mainiota tyyppejä! Samaan aikaan niin pieniä ja isoja. Hyvin tekin vedätte, ei muuta kuin (mahdollisimman) rentouttavaa pääsiäistä teidän porukalle!
Tosi kivasti kirjoitettu taas! Olen kanssasi samoilla linjoilla lasten kasvatuksesta, meilläkin on kotitöitä, ja tylsyyttä sopivasti :). Olen myös kaltaisesi ambivertti, joka tykkää olla kotona. Etätyöt eivät siinä suhteessa ole ongelma,mutta näin etäopena lisääntynyt päätetyö ottaa koville. Niskat ja hartiat on kipeinä ja päätä särkee. Kodin työpisteen ergonomia ei ole aivan kunnossa.
Meillä ei juuri ole syöty eineksiä,mutta näitä sinun juttujasi luettuani, olen alkanut pohtimaan Kokkikartanon tuotteiden testaamista;).
Ihanasti sanottu, kiitos paljon palautteesta! Mukava myös kuulla teidän arjesta ja ajatuksista. Se antaa minulle paljon, että opin tuntemaan teitäkin. :)
Hei uskon! Näin olen ymmärtänyt, että etäopena töitä on tavallista enemmän, enkä epäile sekuntiakaan. Vielä, kun valmistautumiseen ei juurikaan jäänyt aikaa ja harvalla on ergonomiakaan huomiotu kotona optimaalisesti, kun tavallisesti työnteko tapahtuu muualla. Toivotan niin paljon jaksamista!
Ja lämmin suositus Kokkikartanolle. Ihana, jos olen saanut harkitsemaan. ;) Ainakin meille se, että arjessa muutenkin, mutta nyt erityisesti edes osan aterioista saa nopeasti pöytään on ihan ehdoton pelastus. Raikas salaatti vain kylkeen, niin oikein hyvä oikaisukotiruoka-ateria on valmis. :) Aurinkoa pääsiäiseen!
Mukavan rento meininki teillä.
Ääriviivojen ollessa kohdallaan, voi sisällön värittää mieleisellään tavalla (nyt ja aina).
Me olemme myös kotona viihtyvää sorttia, joten etätyötkin onnistuvat mainiosti. Oma koti ja piha riittävät (tässä tilanteessa) reviiriksi. Pikaisen kauppareissun tänään teimme ja samalla hoidimme lähellä asuvan riskiryhmään kuuluvan sukulaispariskunnan ostokset. Siitä saa itselleenkin hyvän mielen, kun voi olla avuksi.
Hyvää viikonloppua ja jaksamista kaikille.
Kiitos ja niinpä! Vaikka tämä on poikkeustilanne, niin osa asioista pätee nytkin. Minusta on mielenkiintoista nähdä, mitä tästä uudesta normaalista jää vakituiseksi, mikä jää kokonaan unholaan ja mitä sovellamme jollain tavalla jatkossa. Mahdollisuus etätöihin ja piha on jo paljon, etuoikeus suorastaan, minusta ainakin tuntuu. Ihana, että autatte riskiryhmäläisiä, sama täällä. Olen niin samaa mieltä, että siitä tulee todella hyvä mieli, että pystyy olemaan avuksi ja kantamaan kortensa jotenkin kekoon. Kiitos ja sinne myös lähestyvää pääsiäistä! Ihana, kun sitä ei ole peruttu, vaikka juhla tänä vuonna erilainen onkin. :)
”Eli jotain rytmiä ja ryhtiä yhdistettynä päivä kerrallaan -soveltamiseen ja ei se ole niin justiinsa -joustamiseen. ”
Tuossa oli minusta se oleellisin. Se onkin sovellettavissa kaikenikäisille. :) Kuten myös se, että jokainen osallistukoon yhteiseen ikänsä ja voimavarojensa sallimissa rajoissa. Uskon myös vahvasti siihen, että tylsyys on luovuuden esiaste ja jos tuossa iässä opettaa lapset sietämään sitä, että ei ole 24/7 huvitoimikuntaa palveluksessa, itseohjautuvat jatkossakin paremmin.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa sinne kompaktissa kodissa kotoiluun ja etäsyöskentelyyn!
Kiva kuulla Anna, että samaistut ajatukseen! Siinä onkin oleellisin, oikeastaan nimenomaan kaikenikäisille eikä se hullumpi ohje ole normaaliinkaan arkeen. :) No juuri niin, että kaikki osallistukoon ikänsä ja voimavarojensa mukaan. Aina ei tarvitse olla tasaisen tehokas, vaikka yleisesti osallistuisikin. Jokaisella on oikeus olla joskus laiska ja väsynyt, onhan äitikin. ;) Hyviä ajatuksia, kiitos! Eikö vain, kyllä tylsyys johtaa usein luovuuteen, huomaan sen ihan itsestänikin aikuisena. Ja tosiaan itseohjautuvaisuus on sellainen taito, joka esimerkiksi nyt työn siirtyessä etätyöksi on pakko hallita, niin hyvä siihen on alkaa totuttautua jo lapsena, kun digitaalisuuden myötä ei esimerkiksi välttämättä ole samanlaista ohjausta.
Kiitos ja samoin sinne! Toivottavasti teillä oli rennon leppoisa pääsiäinen!
Teilla on kylla niin seesteisen ja kauniin nakoista. Hyva etta arki sujuu suht byvin, vaikka karanteenikaveri onkin puhelias.
Taalla Briteissa on super-aurinkoinen viikonloppu meneillaan ja moni ei kuuntelee ollenkaan ’pysy kotona’ neuvoja, vaikka tartuntoja on yli 41.000 ja kuolleita 4300. Aivan uskomatonta!
Meidan alueella moni on onneksi omalla pihalla ja moikkasimme monta kertaa meidan takapihan naapureiden trampoliineilla pomppivia lapsia.
Mukavaa viikonloppua sinne ja pysykaa terveina.
Kiitos paljon Elina, ihanasti sanottu! Karanteenikaverikin pitää sentään puheistaan vähän taukoa piirrettyjen ja äänikirjojen ajan. ;) No sepä! Samaa kai pelättiin täällä, että malttavatko ihmiset pääsiäisenä olla kyläilemättä. Toivottavasti tämä saadaan parempaan jamaan kesään mennessä, koska uskon, että silloin ihmisiä on todella vaikea pitää kodeissaan. Muualla Euroopassa toki on jo paikoin hyvin lämmintä nytkin. Kiva, että teidän naapurustossa perheet ovat suosineet omalla pihalla touhuamista. Sinne myös terveyttä!