Kirjat saatu arvostelukappaleina
Olen rakastanut kahvipöytäkirjoja niin kauan kuin muistan, lapsuudenkodistani lähtien. Parhaat kahvipöytäkirjat ovat inspiroivia ja antoisia sisällöllisesti, mutta kauniita ja ilahduttavia myös esineinä.
Kahvipöytäkirjat ovat kuvineen kuin ikkunoita maailmaan, millä etenkin nyt on suurtakin suurempi arvo. Ihan kuin kirjat muistuttaisivat sohvapöydällämme siitä, kuinka paljon kaunista ja hyvää maailmassa yhä on. Millaisia puutarhoja, maisemia, nautintoja, vaikka kahteen kuukauteen ei ole nähnyt kuin oman rivitalotalonsa seinät.
Pidän erityisesti siitä, että tällaisia kirjoja on rentouttava selailla hetken mielijohteesta. Sivu täältä, kuva täältä, kappale tuolta, kevyesti rentoutuen ja mieltä vakavilta aiheilta lepuuttaen edes sen yhden kahvin verran.
Viimeksi vinkkasin Sisustusinspiraatiota: Funktio ja Nordic Interior Book -jutussa kahdesta uudesta sisustuskirjasta, ja kylpyhuoneenkaapin siivousta ja ihonhoitoa käsittelevässä postauksessa taas vilahti kirja 11 minuutin kasvojooga.
Näissä kuvissa näkyvät kirjat rikkaruohoja ja puutarhakukkia rennosti hyödyntämään inspiroiva Maasta maljakkoon, avoimesti ja rehellisesti äitiyttä käsittelevä Äitiyden jälki – tarinoita syntymästä, juhla- ja DIY-vinkkejä jakava Festive, välittömän granolantekohimon herättänyt Kaunis aamu ja Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen kirjasarjaa jatkava Happy Homes White Homes.
Kaikki kirjat ovat Cozyn, jolla on taito tehdä kauniimpia mahdollisia lifestyle-kirjoja, ja kuten he itsekin sanovat, nämä ovat enemmän kuin kirjoja: teoksia, jotka on tehty hartaudella tunteja laskematta, ja jotka suorastaan vaativat pysähtymään ja tuntemaan paperin pinta. Cozy on juuri avannut uudistuneen Be my cozy -verkkokaupan, josta näitä ja monia muita inspiroivia teoksia saa. Lämmin kiitos, kun muistatte minua arvostelukappaleilla!
En malta odottaa, että ehdin päästä kunnolla nauttimaan näistä kirjoista. Koska kirjat vielä odottavat lukemista, arvostella en niitä vielä voi, mutta halusin kuitenkin pikaisesti vinkata niistä, koska tiedän, että moni teistä on samanlainen kesän hitaita ja pitkiä kahvitaukoja pihalla, mökillä tai riippumatossa odottava esteetikko.
Vaikka elämä alkaa normalisoitua, minulla ainakin on pää vielä ihan sumussa kahden kuukauden karanteenista, ja siksi mieleni kaipaa juuri tällaista kirjaterapiaa: kauneutta ja keveyttä.
Kirmasin eilen yksikseni hautausmaalla ja valokuvasin kukkivia kirsikkapuita ja vaahteroita. En ole mikään pastellisävyjen ystävä yleisesti, mutta se vaaleanpunaisen ja heleänvihreän intensiivisyys vain huumaa joka kevät. Mietin juuri samaa, että kaikilla kauniilla ja kepeällä on oma, syvempikin arvonsa tällaisina aikoina. Olen ajatellut, että jossain välissä täytyy tehdä lisää valokuvakirjoja omista kuvista, jotta voi aina niiden avulla elää uudestaan ihania hetkiä, mutta saapa nähdä, koska se väli koittaa. Tuntuu, että tällä hetkellä olen aivan poikki töistä, arkirumban pyörittämisestä ja tästä yleisestä tilanteesta. Onneksi on viikonloppu ovella! Olemme syöneet kolme päivää pestoa, koska en ole ehtinyt uhrata ajatustakaan edes ruualle. Lapsi onneksi totesi, ettei haittaa, koska pesto on niin hyvää :-D!
Kiitos, kun sanot, että olet poikki. Sama täällä, niin poikki. :D Odotan aamukammalla ensitorstaista päiväkotia, niin ehkä elämä siitä sitten alkaa normalisoitua ja energia pikkuhiljaa palautua. Lukuun ottamatta sellaisia hetkiä, kun kokkaaminen on ollut ihana henkireikä, pesto, pinaattiletut ja Kokkikartano ovat vahvasti edustettuina täälläkin. Valokuvakirjat on sellainen asia, joka on painanut minua vuosia. En vain saa niitä tehtyä, edes lapsista! Nyt vain pakko alkaa tilata edes tavallisia kuvia, kun konekin on niin vanha, että se voi hetkenä minä hyvänsä tiltata. Kirsikkapuut ovat niin kauniita! Meilläkin on onneksi päiväkävelyreitin varrella yksi vaaleanpunainen, jota pysähdymme aina tyttären kanssa ihastelemaan. Oman pihan valkoinen kukkii myöhemmin, sitä odotan myös kovasti. Onneksi tämä kaikki tapahtui keväällä, koska luonto, valo ja ajatus kesästä ovat auttaneet jaksamaan. Paljon tsemppiä ja lohdullisia oikaistuja pestolautasellisia sinne ja rentouttavaa viikonloppua!
Kaunis aamu näyttää ihanalta! Haluaisin tilata sen heti nyt justiinsa, nyt sitä inspiraatiota ja kauniita kuvia tarvitaan tässä hämyisessä tilassa. Ostoslistalla on myös Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin. Mun on pitänyt hankkia se jo pitkään, mutta aina on mennyt joku toinen edelle. Kivaa ja toivottavasti rentouttavaa viikonloppua sinne!
Kaunis aamu tuntuu ihanalta ja olisi varmasti teille aamiaisihmisille antoisa! Meillä on se ongelma, että tarvitsen hyvin pian heräämisestä aamupalan: kahvia, leivän ja jugurtin. Sen takia meillä jää kaikki kivat pannarinpaistelut aamulta. Mutta olen ajatellut, että voisimme alkaa yhä useammin sunnuntaisin syödä lounaaksi kakkosaamiaisen (mitä teimme muuten paljon kahviloissa ennen koronaa, että söimme kotona aamiaisen, mutta menimme lounaalle toiselle myöhäiselle aamiaiselle esimerkiksi Engeliin). Minun vain täytyy saada se ensimmäinen satsi mahaan, mutta sitten voi alkaa miettiä seuraavia. :D Jos oikein muistan, niin etkö teekin granolaa jouluisin. Kun se pitäisi ainakin ottaa haltuun. En ole onnistunut viime aikoina löytämään juuri itselle sopivaa granolaa kaupasta, ja himoitsen sitä koko ajan. Sara Karlssonin Asioita jotka tekevät kodin saa myös lämpimän suositukseni. Tykkäät varmasti!
Loysin Jonna Kivilahden Mrs Jones blogin muutama vuosi sitten ja seuraan Jonnaa myos Instassa, kun molemmissa on mita ihanin fiilis, aivan kuten tassakin blogissa :-). Pari viikkoa sitten tilasin tuon Happy Homes sarjan tanne ja paketti saapui pari paivaa sitten. Olen vasta selaillut kirjoja mutta olipa kiva huomata etta osa taloista oli vanhoja, aivan kuten oma taloni.
Mua on nimittain ahdistanut se, etta 1930-luvun talossamme on koko ajan korjattavaa, ja vaikka olemmekin korjanneet vaikka mita, emme tietenkaan voi talomme ialle mitaan ja taydellista siita ei tule, ellemme rakenna taysin uutta, mika nyt ei tietenkaan ole mahdollista/realistista. Taman takia blogien ja Instan kuvien seuraaminen ja etenkin suomalaisten ystavieni kotien nakeminen on valilla arsyttanyt (kuten myos inspiroinut); Suomessa kun niin monen asunnot ovat huomattavasti uudempia eivatka tarvitse jatkuvaa korjaamista. Tama on varmasti osittain mun harhakuvitelmaa, mutta itsehan sita on aina kriittisempi, eiko vaan?
Tosin eipa taalla Englannissa auta ostaa uutta asuntoa, koska monet ovat kerrostaloja tai hyvin pienia rivitaloja, joissa on viela pienempi piha. Ja kaikkiin asuntoihin patee ’caveat emptor’ eli ostaja on vastuussa talon tilasta. Jokainen ostaja toki teettaa kuntotutkimuksen pankkia varten, mutta eipa siina raportissa paljoa lue kun se on tehty silma-arviolla eika mitaan mittoja kayttaen.
Tsemppia kaikkeen ja kiitos inspiroivista postauksista!
Moikka! Samaa mieltä, Jonnan kaikessa tekemisessä on ihana fiilis: hänen kodissa, mökillä, kanavissa ja kirjoissa. Jonna ja Krista aikoinaan meidänkin kodista teki jutun, ja he ovat kyllä ihmisinäkin molemmat tosi ihania. :)
Siis ymmärrän! Siinä missä täällä kaikki meikäläiset varmasti kadehtivat vanhoja sikäläisiä taloja tunnelmineen (täällä ainakin yksi!), niin kääntöpuoli on epäilemättä juuri tuo. Oikein vanhassa talossa asuminen onkin ehkä enemmän elämäntapa, johon täytyy suhtautua niin, että aina on jotain tekemistä eikä talo koskaan tule valmiiksi. Mutta toki tekemistä on monenlaista. On ihan oikeasti isoja kunnostuksia ja sitten pientä ehostusta, missä voi olla isokin ero, ja ehkä tämä sitten korostuu uuden ja vanhan välillä.
Uskon, että sosiaalinen media hieman myös vääristää tätä asiaa, koska harva ehkä tulee kirjoittaneeksi niistä tylsistä mutta pakollisista hommista. Ei välttämättä mitenkään saadakseen elämäänsä näyttämään paremmalta, vaan koska ne asiat vain ovat, no, niin tylsiä. Miehelläni esimerkiksi meni koko viime viikonloppu taloyhtiön papereita ja kirjanpitoa hoitaessa, mutta tuollaisista ei tule kirjoittaneeksi, koska ajattelen, että se ei varmastikaan ketään kiinnosta. Vähän erilainen esimerkki, mutta saat kiinni ajatuksesta. Vanhassa on toki enemmän tehtävää kuin uudessa, mutta silti en usko, että olette ainoita koko ajan jotain hoitavia, vaan sellaiset työt jäävät vain taustalle. Jos tämä yhtään lohduttaa. :D Siellä tuntuu tosiaan muutenkin olevan ihan omat käytännöt, kiinnostavaa!
Kiitos paljon Elina ja samoin sinne!