Me emme valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, jotka katsoivat karanteenin aikana televisiota enemmän kuin koskaan. Päinvastoin karanteeni kehtasi häiritä meidän laatusarjaharrastustamme, kun iltaisin piti tehdä töitä, joita päivällä ei ollut pystynyt tekemään. Väitän, että sekin vaikutti hyvinvointiin, koska normaalisti päiväni meditatiivisin hetki aamukahvin lisäksi on iltatee ja sarja lasten mentyä nukkumaan.
Kuitenkin kun nyt listaan (ainakin muistaakseni) kaikki tuotannot, joita olemme tänä vuonna katsoneet, niin on lista jonkun mittainen – tosin mukana on tällä kertaa aika paljon yhdessä illassa katsottavia dokkareita. Joka tapauksessa alla on ei-aikajärjestyksessä oleva lista, mitä olemme tämän vuoden puolella katsoneet suoratoistona, ja lopussa kerron, mitä ajattelin katsoa seuraavaksi.
Tiger King, Netflix
Yhtäkkiä kaikki meemitilit, joita Instagramissa seuraan, alkoivat postata kuvia takatukkaisesta tiikerimiehestä, ja pakkohan se oli samantien alkaa katsoa, mistä on kyse. Tiger Kingin joko ymmärtää tai ei ymmärrä, se on jotain ihan omanlaistaan. Hämmentävä, viihdyttävä, camp-henkinen, sekopäinen dokkari, joka kertoo Joe Exotic -nimisestä tiikeritarhaa pitävästä varsin omalaatuisesta miehestä, eikä sivuhahmojen kavalkaadi ole yhtään sen tavallisempaa. (Fun, tai oikeastaan not so fun fact: tiesitkö, että yhdysvaltalaisilla on tuhansia tiikereitä lemmikkinä, enemmän kuin vapaana luonnossa on. Aika järkyttävää.) Tiger Kingistä on tullut valtava ilmiö ja siitä suunnitellaan jo Nicolas Cagen tähdittämään sarjaa. Uskon, että tulen aina liittämään tämän oudon tapauksen tähän outoon kevääseen, ja Tiger King tarjoili ainakin meille toimivaa aivot narikkaan -karanteeniviihdettä.
Unorthodox, Netflix
Unorthodox on todella tasokkaasti toteutettu hasidijuutalaisesta naisesta kertova, tositapahtumiin perustuva minisarja, jossa kuljetaan Brooklynista Berliiniin. Minusta sarja oli äärimmäisen kiinnostava kurkistus vanhoillisten ortodoksijuutalaisten elämään ja kulttuuriin. On kiehtovaa ja uskomatonta, miten yhä tämän päivän Brooklynissa voidaan elää niin eri tavalla keskellä metropolia. Sarja perustuu Deporah Feldmanin omaelämänkerralliseen romaaniin, joka on ilmestymässä suomeksi ensi vuoden alussa.
Cheer, Netflix
Kiinnostuimme Cheeristä vähän yllättäen, kun huomasimme, millainen ilmiö ja menetys (tästäkin) sarjasta oli tullut. Ja yhtäkkiä olimme itsekin koukussa seuraamaan, miten nuorten cheerleading-joukkue harjoitteli ja valmistautui kisoihin jämäkän valmentajansa johdolla. Cheerin katsomisen jälkeen ei tulisi mieleenkään ajatella lajia pikku pomppimisena, vaan äärimmäistä atleettisuutta vaativana – ehkä liiankin, mikä käy sarjan edetessä ilmi. Sarjan jälkeen oli pakko googalata se, mitä muistelinkin: Suomi todella on cheerleadingin maailmanmestari, mikä tuntuu aivan uskomattomalta suoritukselta siihen nähden, kuinka intohimoisesti Yhdysvalloissa cheerin suhtaudutaan ja kuinka paljon harrastajia lajissa isossa maassa on. Ja sitten tulee Suomi ja voittaa, vau!
ZeroZeroZero, HBO Nordic
ZeroZeroZero on mannertenvälistä huumeiden salakuljetusta ja kartellien valtataistelua kuvaava kahdeksan jakson rikossarja, laadukas rikossarja, vain ehkä hitusen väärä meille karanteenin alkuun, kun mieli olisi kaivannut enemmänkin jotain kevyttä ja rentouttavaa kuin alamaailmaa. Sarja onkin ahdistava ja raaka, mutta kuten sanottu, erittäin laadukkaasti toteutettu. Tunnelmalle oman säväyksen antaa se, että kansainvälisessä yhteistuotannossa puhutaan englannin lisäksi espanjaa ja italiaa.
Goop Lab with Gwyneth Paltrow, Netflix
Kun aloin katsoa Goop Lab -sarjaa, en tiennyt tarkkaan, mistä on kyse: ulkopuolisen dokkarista, joka avaisi, miten Gwyneth Paltrow on luonut hyvinvointimediastaan sellaisen imperiumin kuin on? Se minua olisi kaikista eniten kiinnostanut. Lopulta kyse olikin siitä, että sarjassa Goopin oma tiimi pureutuu joka jakso yhteen hyvinvointiteemaan, kuten intuition voimaan ja energiahoitoihin. En yhä tänä päivänä tiedä, mitä Goopista pitäisi ajatella. Se kiehtoo ja kiinnostaa, joskus inspiroikin, mutta samanaikaisesti suhtaudun varauksella siihen, miten Goop myy etuoikeutetulle kohderyhmälle hyvivointia ei-tietellisesti todistetuin metodein. Kaiken kaikkiaan minusta Goop on ilmiönä kiinnostavampi kuin sen oma kuusijaksoinen sarja lopulta oli.
Bikram: Saalistaja joogagurun vaatteissa, Netflix
Samaa teemaa, hyvinvointia ja sen toista puolta, jatkoi Netflix-dokkari Bikram: Saalistaja joogagurun vaatteissa. Puolitoistatuntinen dokkari kertoo Bikram Choudhurysta, joka toi ja kaupallisti hot joogan yhdysvaltalaisille ja valtavana verkostona ympäri maailman. Joogagurusta tuli julkkisasiakkaitakin ohjannut miljonääri, josta alkoi paljastua hyvin ikäviä puolia, kuten seksuaalista ahdistelua. Tarinan katsominen turhautti, koska Bikram sai toimia niin pitkään kuin toimi ja joogayhteisö sen kuin palvoi häntä – ja palvoo osittain vieläkin. Pidänkin tervetulleena sitä, että dokumentti tekee näkyväksi kultin pimeän puolen.
The Loudest Voice, HBO Nordic
The Loudest Voice on niin ikään turhauttavaa mutta tärkeää katseltavaa. Seitsemänjaksoinen minisarja kertoo kaikin puolin kyseenalaisesti toimivasta, myös seksuaaliseen häirintään syyllistyneestä Roger Ailesista. Roger Ailesin johdolla konservatiivisesta Fox News -kaapelikanavasta valeuutisineen tuli Yhdysvaltojen katsotuin uutismedia, mikä lopulta vaikutti jopa Donald Trumpin nousemiseen presidentiksi, ja se on se syy, miksi Russell Crowen loistavasti esittämä Ailesin tarina on kaikessa vastemielisyydessään niin merkittävä.
Marriage Story, Netflix
Sarjojen ja dokkarien väliin mahtuu yksi elokuva, Marriage Story, jonka katsoimme Oscar-gaalan jälkeen (elokuva oli ehdolla kuudessa kategoriassa ja voitti yhden). Itse asiassa sivujuonena innostuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa katsomaan Oscarit, jonka jälkeen kuuntelin vielä Oscareita spekuloineen Tuplakääk-podcast-jaksonkin, mikä oli ihan mahtavaa ja aivan erilailla elokuvien maailmaan sisään vievää. Ajattelin, että haluaisin jatkossakin katsoa enemmän ehdokkuuksia saaneita elokuvia joko ennen tai jälkeen gaalan, ja oikein fiilistellä sitten Oscar-gaalakatselun. Mutta se Marriage Story? Erinomainen, makuuni sopivan kuivakka draamakomedia, jossa jälleen fanittamani Adam Driver, ja toki Scarlett Johansson ja Laura Dern myös, loistivat rooleissaan.
Miss Americana, Netflix
Miss Americana on Taylor Swiftista kertova puolentoista tunnin dokumentti. En tiennyt Taylor Swiftista oikeastaan mitään, ja siitä huolimatta, tai oikeastaan nimenomaan siksi, haluan katsoa hänestä dokumentin. Niin, en tiennyt Taylor Swiftista mitään, mutta minulla oli hänestä jotenkin ärsyttävä mielikuva. Miksi? Miksi meillä on ei-mihinkään perustuvia mielikuvia ihmisistä, joista emme todellisuudessa tiedä mitään. Juuri näitä ennakkoluuloja dokumentti purkaa. Taylor näyttäytyi (ainakin dokumentissa) lahjakkaana, periksiantamattomana, fiksuna ja omien arvojensa takana seisovana nuorena naisena. Tajusin, että hän on varmasti ärsyttänyt monia vain olemalla, no, kaikkea edellämainittua. En välitä Taylorin musiikista enkä edes koko pop-kategoriasta, mutta koen ei-mihinkään perustuvien mielikuvien tuulettamisen tehneen hyvää.
Barry, HBO Nordic
Barry on erikoinen ja siksi kiehtova mustaa huumoria ja rikosta yhdistävä sarja. Päähenkilö Barry on teatterikerhoon päätyvä palkkamurhaaja, joka ei hevillä pääsekään eroon rikosmaailmasta. Sarjassa on mainiota hahmoja, kuten Onnen päivien Fonzien eli Henry Winklerin esittämä näytelmäkerhon ohjaaja. Sarjan kiinnostavuus ei meistä kuitenkaan kantanut enää toiseen kauteen, mutta ensimmäinen oli onnistunut yhdistelmä komediaa ja rikosta.
Very Ralph, HBO Nordic
Very Ralph on Ralph Laurenista kertova dokumentti, jonka katsoin seuraajani vinkistä, kiitos! Olen todella kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy luovaan elämäntyöhön ja brändien rakentamiseen, ja lisäksi pidän klassisesta Ralph Laurenista merkkinä, joten tämä dokkari oli ehdottomasti katsottava. Tuotantona dokkari ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, mutta jos aihe kiinnostaa, ilman muuta muoti-ikonin henkilökuvaan kannattaa vajaaksi pariksi tunniksi uppoutua. En varmaan ole ainoa, jolle tulee Ralph Laurenista aina myöskin mieleen Frendit, koska Rachel työskenteli Ralph Laurenilla ja näkikin hänet hississä.
The Jinx, HBO Nordic
The Jinxin päädyimme katsomaan, kun Nytin toimitus valitsi vuosikymmenen parhaat TV-sarjat ja nosti The Jinxin mukaan. True crime -sarja kertoo Robert Durstista, jonka tapaus on kaiken kaikkiaan outo. Jo kohta kahdeksankymppinen newyorkilaismiljonääri otti itse dokumenttitiimin yhteyttä, mutta dokumentin teon yhteydessä selvisi, että Durst oli kuin olikin syypää murhiin, joista häntä oli aikoinaan syytetty. Poliisi ei koskaan pystynyt syyllisyyttä todistamaan, mutta dokumenttiryhmän kanssa se tuli ilmi. Vuosikymmenen parhaita sarjoja? Minusta ei kuitenkaan, mutta true crime -tapauksena todella hämmentävän kiinnostava.
ReMastered: Kuka tappoi Jam Master Jayn?, Netflix
Jam Master Jay -dokkari on hip hopin ystäville sopiva kurkistus legendaarisessa Run-DMC -kokoonpanossa vaikuttaneeseen DJ Jam Master Jayhin. Yhä tänä päivänä ei tiedetä, kuka Jam Master Jayn vuonna 2002 Queensissa murhasi, ja tätä dokumentti tutkii. Ikoninen DJ vaikutti suuresti hip hopiin, ja mielenkiintoisena knoppina myös 50 Centin uraan. Vaikka paikalla oli todistajia, sitä, kuka syyllinen lopulta oli, voidaan yhä tänä päivänä vain spekuloida.
Breeders, HBO Nordic
Breedersin löysimme väsyneimmillä karanteeniviikoilla, ja se oli kuin lahja taivaasta. Aivan loistavan Martin Freemanin, johon rakastuin jo britti-Officessa, tähdittämä yhdysvaltalais-brittiläinen sarja kertoo perhe-elämästä mustalla ja kuivalla brittiläishuumorilla. Tavallisessakin tilanteessa sarja olisi varmasti purrut, mutta kun katsoimme sen tosiaan väsyneimpään ja sekopäisimpään karanteeniaikaan, nauroimme – sarjalle ja samalla etenkin itsellemme – vatsa kippurassa. En voi tarpeeksi korostaa, miten terapauttiselta kuvitteellisen TV-perheen vertaistuki kyseisessä hetkessä tuntui. Tämäntyyppinen musta ja kuiva puree minuun huumorinlajeista muutenkin ehdottomasti eniten.
Mitä ajattelin katsoa seuraavaksi?
Aloimme juuri katsoa Netflixin Dead to me -sarjan toista kautta, joka mielestäni ei ole enää yhtä terävä kuin ensimmäinen, mutta katsottava se on loppuun kuitenkin. Lisäksi hyökkään kohta Netflixissä Uraäitien neljännen kauden kimppuun sekä tietenkin Michelle Obama – Minun tarinani -dokkarin.
Sitten minulla on ollut pitkään listalla kolme sarjaa, joita varten pitää vaihdella palveluita, mutta ehkä sen vihdoin kohta ehtii tehdä. Modern loven katsomista olen odottanut jo loppuvuodesta lähtien, kun ystäväni suositteli sitä edellisessä Mitä sarjoja olen viime aikoina katsonut -postauksessa. New York Timesin esseisiin perustuva romanttinen komedia löytyy Amazon Primesta, ja lisäksi siellä odottaa myöskin hyvät arvostelut saanut ja Perjantain parhaidenkin suosittelema This is us -draama. Lisäksi haluaisin katsoa vihdoin Million litte things -sarjan, joskin olen kuullut sen olevan niin koskettava, että ajoitus täytyy miettiä, että on sopivalla tuulella vollottaa. Ai niin ja Younger on ollut listalla tosi pitkään myös!
Onneksi tässä on koko kesä aikaa. Me katsomme sarjoja ympäri vuoden, koska, karanteeni tai ei, ei täältä kodista iltaisin mihinkään yöuinneille lähdetä nukkuvien lasten luolta. Mutta täytyy sanoa, että laadukkaalla viihteellä ”panttivankeus” on minulle oikein mieluista.
Ihanaa viikonloppua!
Mun mielestä toi Tiger King on kaikkea muuta kuin aivot narikkaan- viihdettä. Katsoin ekaa jaksoa 10 minuuttia ja sarjan aihe ja sarjan päähenkilö kuvottivat. Ei ole oikeasti viihdyttävää, että villieläimiä pidetään häkeissä ja koko seremoniaa johtaa itseään eläinten rakastajaksi tituleeraava vatipää. Mutta kiva, jos sua viihdytti.
Moi Ninni ja kiitos kommentista! Kommunikoin vähän huonosti. :) Aihe tosiaankin on hurja ja juuri siksi kirjoitin tuon järkyttävän tiedon, minkä opin, että Yhdysvalloissa elää enemmän tiikereitä lemmikkeinä kuin koko maailmassa vapaana. Siinä ei tietenkään ole mitään hauskaa, vaan toivon, että sarja nostaa eläinten oikeudet puheenaiheeksi niin kuin onkin varmasti nostanutkin. (Sarjahan on kaiketi Netflixin kaikkien aikojen katsoituin uutuussarja, joten julkisuutta aiheelle on ainakin tullut paljon.)
Yhtä kaikki juuri siksi kirjoitin, että Tiger King joko kolahtaa tai ei, kun se on niin omalaatuinen. Ymmärrän sataprosenttisesti, miksi osa ihmisistä ei koe sarjaa omakseen. Itse vain kuulun niihin, joita sarja ilmiönä kiinnosti. Viihdyttävää sarjassa minulle oli sen kertakaikkisen absurdi henki, ei luonnollisestikaan päähenkilön tai muidenkaan hahmojen hämärät puuhat, jos tämä vähän avasi paremmin. :) Kivaa viikonloppua!
Otin ehkä liian kärkkäästi kantaa, mutta jotenkin toi aihe sekä muu eläimiin kohdistuva raakuus menee ihon alle. Ja tuossa oot oikeessa: sarja on kirvoittanut keskustelua ja toivon sydämestäni, että se myös johtaa positiiviseen toimintaan eläinten hyväksi. Hyvää viikonloppua myös sinne!
Arvasinkin heti, että olet eläinihminen ja ymmärsin täysin, kun meilläkin on Onni-koira. Toivotaan kaikin puolin eläimille ja luonnolle ylipäätään parhaita mahdollisia oloja. <3 Kiitos! Toivotaan, että räntäkuurot olisivat nyt tässä ja kevät vihdoin lopullisesti täällä. ;)
Hei, kiitos suosituksista. Halusin vain nopeesti suositella Netflixin Last Dance, Michael Jordanista kertovaa sarjaa. Vaikka ei koris kiinostaisikaan, on sarja todella mielenkiintoinen ajan- ja henkilökuvaus.
Moi Ella! Arvaa mitä, eilen kun katsoimme Michelle Obama -dokkarin (oli ihana, itketti koko ajan, miten voimaannuuttava ja inspiroiva hän on), muistin trailerista, että äh, unohdin listalta Last dancen. Sen katson ilman muuta, olen vielä pelannut korista koko nuoruuteni. Kiitos muikkarista ja suosituksesta! :)
Heippa ja kiitos vinkeistä! Yhdyn moneen, Goop lab oli mielenkiintoinen suurimmaksi osaksi, Dead to me kakkoskausi on meilläkin kesken, hitaammin edennyt kuin 1. kausi eikä tosiaan vielä ainakaan vaikuta yhtä hyvältä. Ekasta kaudesta tykkäsin. Voisin omasta puolesta suositella Money heist, jos et ole vielä katsonut. Alettiin katsomaan Nerflixiltä juuri ensimmäistä kautta ja vaikuttaa hyvältä ja koukuttavalta, ja espanjan kuuleminenkin saa hyvälle mielelle. Se on niin kaunis ja pehmeä kieli :) Samoin suosittelen Inside Bill’s brain dokkaria Bill Gatesista, oli hyvä! Netflixiltä löytyy sekin. Tiger King jää minulta katsomatta, ekan jakson katoin vain todetakseni, että en pysty. Cheer menee mun listalle ainakin.
Heippa! Dead to me parani muuten loppua kohden ja jäi lopulta sellaiseen kohtaan, että varmasti tulee kolmoskausi. Vaikka juonta pitkitetään vähän väkisin, niin jotenkin juonenkäänteet saivatkin nyt sitten odottamaan jo kolmoskautta. :D
En tiennyt englanninkielistä nimeä mutta siis Money heist eli Rahapaja. Se on sellainen sarja, jota mieheni katsoi jo joskus, koska se nyt Netflixiin tulikaan, ehkä vuosi sitten, omana sarjanaan. Ja sitten aina, jos olin kotona, aloin katsoa sitä hänen olan yli, varmaan juuri espanjan kielen takia. :D Eli ärsyttävästi olen katsonut sarjan puolella silmällä niin että tiedän juonen, enkä viitsi katsoa sitä enää alusta, vaikka tavallaan mieli tekisi. Se on hyvä ja nyt aikamoisessa hypessä. Taitaa olla tai ainakin oli hetki sitten täällä Netflixin katsotuin. Hei jes, Bill Gates -dokkari menee listalle. Tykkään, kun tämäntyyppisiä dokkareita on alkanut tulla lisää. Kokonaista sarjaa en jaksaisi mutta tunniksi pariksi on kiinnostavaa uppoutua vaihtelevasti erilaisiin aiheisiin ja ihmisiin. Kiitos siis vinkistä!
Kiitos vinkeistä! Onko amazon primessa käytössä suomenkielistä tekstitystä?
Marie
Moi Marie! Hyvä kysymys, en muuten valitettavasti tiedä, kun en ole vielä koskaan palvelua käyttänyt, vaan kohta vasta pitäisi odottamieni sarjojen myötä tutustua ja kirjautua. :)
Oletko nähnyt Patersonin, Yle Areenassa 👌👍👏
Moikka! En ole nähnyt enkä edes kuullut, mutta tutustuin ja kuulostaa ihan meidän jutulta. Menee varmasti katseluun, kiitos paljon suosituksesta! :)