Kirjat saatu arvostelukappaleina
Toivottavasti teillä on ollut ihana kesäviikonloppu, lukien tai muuten rentoutuen! Omat suosikkini lifestyle-opusten lisäksi ovat tietokirjat hyvästä elämästä. Luitteko tänään Hesarista Hyvän elämän eliittiopinnot -jutun? Juttu kertoo siitä, miten self help -kirjallisuuteen varauksella suhtautunut toimittaja osallistui verkossa Yalen suosituimmaksi nousseelle kurssille, Science of wellbeing. Lopussa oli hienosti tiivistetty kurssin opit, joilla parantaa hyvinvointia.
Minua on jo pitkään mietityttänyt self helpin paradoksi: self helpiä pidetään, aivan niin kuin toimittajakin jutussa alussa piti, naiivina yksinkertaisia ratkaisuja tarjoavana kirjallisuudenlajina, mutta itse en ole törmännyt tällaiseen laisinkaan. Jokainen minulle tärkeä self help -kirja päinvastoin sanoutuu oikein alleviivaten irti siitä, että elämässä olisi koskaan valmiita ja täydellisiä vastauksia. Elämä on aina monimutkaista ja moniuloitteista, ja juuri siksi tarkastelemisen arvoista.
Tein Instagram Storyssa kaupallisen yhteistyön uuden Entä jos -kaupan kanssa, ja minusta itsensä kehittämiseen ja hyvään elämään liittyviä tietokirjoja myyvän verkkokaupan nimi on mahtavan osuva.
Nimenomaan se, että entä jos, entä jos asiat ovat noin sen lisäksi, että ne ovat näin. Olen muutenkin viime aikoina törmännyt monen arvostamani henkilön, kuten Saku Tuomisen ja Perttu Pölösen suusta siihen, miten paljon tärkeämpiä ovat kysymykset kuin vastaukset. Entä jos koulussa ei pistettä saisikaan oikeasta vastauksesta, vaan erinomaisesta kysymyksestä?
Ei siis valmiita helppoja vastauksia, koska sellaisia ei elämässä ole, vaan havaintoja, oivalluksia, kysymyksiä, näkökulmia, vaihtoehtoja ja pohdintoja. Jo antiikinaikaista viisautta ja toisaalta viimeisimpiä tutkimustuloksia, huippuammattilaisten kokoamana.
Olkoon self-helpin maine mikä tahansa, minusta henkilökohtaisesti se on uskomattoman hienoa, että alaansa vuodet ja vuosikymmenet perehtyneet ammattilaiset jakavat ja kokoavat tietoaan meille tavallisille ihmisille helposti ymmärrettävässä ja kiinnostavassa muodossa filosofian, psykologian, luovuuden, viisauden ja muun saralla – ja aina tieteeseen perustuen. Mitä enemmän tällaisia kirjoja luen, sitä nöyremmäksi tulen elämälle, ja sitä varmempi olen, että täydellistä elämää ei olekaan, mutta hyvää taas on – ja siitä näillä itseäni fiksuimmilla on paljon sanottavaa.
No mutta, niihin kirjoihin. Omalla kohdallani karanteenikevät vähensi, ei suinkaan lisännyt ylimääräistä aikaa, joten paljoa en pystynyt lukemaan, mutta sitäkin tärkeämmän kirjan luin: Maaret Kallion Voimana toivo. Maaretin teoksista on tullut minulle turvakirjoja: jo pelkästään mahdollisuus tarttua niihin koska hyvänsä kirjahyllystä antaa minulle mielenrauhaa. Tällainen tuli myös Voimana toivo -kirjasta.
Maaret kirjoittaa, jälleen, valtavan inhimillisesti elämän kaikista sävyistä. Maaretia lukiessa ei koskaan ole sellainen olo, etteivätkö kaikki tunteet olisi sallittuja. Hänen lähestymisensä on kaukana väkinäisestä pakkopositiivisuudesta, mutta silti hänellä on todella lohdullinen sanoma löytää toivoa myös vaikeammista ajanjaksoista ja asioista. Suosittelen kirjaa todella lämpimästi ja olen kiitollinen Maaretille siitä, kuinka hän koronankin aikana kulki suorastaan koko kansan rinnalla ja sanallisti ammattilaisena monelle vaikeaa ja kaikille ainakin ihan uutta tilannetta.
Tällä hetkellä luen kahden suomalaisen huippunaisen, teologian tohtori ja tutkija Jenni Spännärin sekä psykologian tohtori ja dosentti Eeva K. Kallion kirjaa Viisaus – Käyttäjän opas. Viisaus on minusta valtavan kiinnostava aihe, joka yhdistää monia itselleni tärkeitä teemoja, kuten halua pohtia asioita eri näkökulmista, itsensä tuntemista ja myötätuntoa. Takakannessa sanotaan, että viisaus ei ole niin mystinen asia kuin voisi luulla, ja heti kirjan alussa tulikin sellainen olo, että nyt on saatu suuri aihe ymmärrettävään muotoon. En malta odottaa, että pääsen kirjassa eteenpäin.
Paavo ja Lauri Järvilehdon kirja PIM! Olet luova on hauska kirja vaikka kesälomalle: lennokas, helppo- ja nopealukuinen teos kutkuttelemaan luovuutta, jota meissä kaikissa on. Rakastan sen oikaisemista, että luovuus olisi sitä, että osaa piirtää, kun se on ihan kaikkea arjessa: sitä, että löytää uusia tapoja tehdä ja ajatella asiat erilailla. Itse esimerkiksi ajattelen, että olen paljon luovempi silloin, kun keksin perhearkeemme jonkin uuden toimivan ratkaisun kuin silloin, jos saan otettua kauniin kuvan, vaikka luomista se on sekin.
Viimeiseksi nostan esille myös Maaretta Tukiaisen Tärkeintä tänään -metodin. Työkirjaa olen kehunut aikaisemminkin postauksessa Työkalu selkiyttämiseen ja rauhaan: Tärkeintä tänään, mutta nyt vasta jälkikäteen luin myös kirjan – teokset toimivat siis sekä yhdessä että erikseen.
Varsinainen kirja, Tärkeintä tänään – Näin saat vähemmällä enemmän, on loistava, helppolukuinen teos minimalismista. Minimalismilla ei suinkaan viitata valkoisiin tyhjiin kotiin, vaan tärkeimpiin kysymyksiin: elämästä turhan karsimiseen ja oleellisen kirkastamiseen. Tänään-työkirja taas auttaa konkreettisesti tekemään merkityksellisiä asioita viikko- ja päiväkohtaisella tarkastelulla. Olen jo täyttänyt yhden kolme kuukautta kestävän työkirjan ja koin sen tosi hyödylliseksi jäsentämään epämääräistä kaaosta. Kaiken kaikkiaan rakastan aiheena priorisointia ja työkaluja, joilla elämään saa selkeyttä ja rauhaa.
Sellaiset sunnuntaisuositukset kirjarintamalta, palataan taas ensi viikolla!
Mitkä on sinun kesä sunnitelmat? ❤
Moi Katja! Kiitos kivasta kysymyksestä. :) Meillä on kesäsuunnitelmat oikeastaan täysin auki. Kotimaassa toki aiomme olla, mutta meillä ei toistaiseksi ole mitään lukkoon lyötynä ja varattuna. Täällä jo vähän aiheesta kirjoittelinkin: https://homevialaura.com/2020/05/kaikkien-aikojen-kotimaankesa-ja-viehattavakohde/
Varmasti suurimmaksi osaksi tämä kesä menee niin, että pidämme kotia ja meille rakasta kesämökin virkaa toimittavaa kotipihaa tukikohtana ja teemme päiväretkiä. Jokin yön yli -virkistyskin olisi toki kiva kesään saada. :) Aurinkoista viikkoa sinulle!
Minun täytyy tunnustaa, että kuulun niihin, jotka eivät saa self helpistä irti oikein mitään, vaikka miten yrittävät. En tiedä, johtuuko se elämänkokemuksesta, siitä, että ylipäätään luen paljon, filosofian ja psykologian opinnoista vai mistä, mutta minulle suurin osa noista kirjoista ei tarjoa oivalluksia, vaan itsestäänselvyyksiä. Erilaiset self help -kirjat kuuluvat usein myös koulutusohjelmien lukemistoon, ja vaikka miten yritän lukea ne kirjat avoimin mielin läpi, jopa maineikkaiden kirjoittajien kirjoissa on mielestäni runsaasti itsestäänselvyyksiä ja yksinkertaistamista. Välillä kuuntelen kurssikavereiden hehkutusta ja mietin, onko minussa jotain vikaa, kun tuntuu pelottavalta, että jonkun on luettava paljon mainostettu self help -kirja ymmärtääkseen, että elämässä harvoin on tarjolla yksiselitteisiä ratkaisuja. Ehkä se kertoo jotain meidän ajastamme ja maailmastamme, tai ehkä harhaluulo yksinkertaisista kyllä tai ei -vastauksista on vanhakin juttu, joka on meidän aikanamme noussut uudella tavalla esiin ja kaipaa erityisen voimakkaasti ravistelua, en tiedä.
Haluan korostaa, että self help -kirjallisuus ei mielestäni ole missään nimessä huono asia ja on hienoa, että kirjat antavat ihmisille niin paljon. Asioita on hyvä pohtia monelta kantilta ja on hyvä, että entistä useampi tekee niin. On hyvä, että on onnistuttu sanoittamaan ihmisten mielissä pyöriviä kysymyksiä ja haasteita, mutta itse koen, että käsittelen monia kysymyksiä mieluummin esimerkiksi taiteen keinoin. Onneksi on erilaisia keinoja erilaisille ihmisille, mutta joskus tuntuu, että self help on poikinut myös sellaisen lieveilmiön, että kirjoja on ikään kuin ”pakko” lukea ja ymmärtää. En siis missään nimessä tarkoita, että sinun tekstistäsi olisi tullut sellainen mielikuva, mutta julkisessa keskustelussa niistä tällaista on mielestäni aistittavissa. Tuleekin olemaan kiinnostavaa nähdä, mikä on tällaisen kirjallisuuden asema viiden tai kymmenen vuoden päästä. Onko se vielä voimissaan vai onko tilalle tullut jotain muuta? Toki erilaisia hyvän elämän ohjeita on pyritty kirjoittamaan jo antiikin aikoina, joten ilmiönä tämä on vanha ja tulee varmasti jossain muodossa aina elämään.
Heippa! Kiitos, kun jaoit ajatuksia ja kokemuksia. :) Ymmärrän tosi hyvin, ettei self help ole kaikkien juttu, eikä kuulu ollakaan. Saan itse asiassa tosin hyvin kiinni tuosta onko minussa jotain vikaa -ajatuksesta, mutta vain eri lajin tiimoilta. Itselläni on käynyt viime vuosina monesti niin, että tartun todella kehuttuun kaunokirjallisuuden teokseen ja vaikka kuinka yritän avoimin mielin jatkaa, en nauti teoksen lukemisesta, vaan koen sen tylsäksi. Vaikka siis kirjasta nimenomaan ”pitäisi” pitää, ja mietin, että miksi ihmeessä en saa kiinni muiden hehkutuksesta. Itse yritän ajatella lukemista nykyään ennen kaikkea niin, että mitään ei ”pidä” lukea, sen enempää kehuttua kaunokirjallisuutta kuin self helpiä, jos ei siitä itse nauti. Minusta on siis enemmän kuin oikein, että jätät teokset lukematta, vaikka ajan hengestä voi tulla helposti sellainen fiilis tulee, että kaikkien pitäisi ”kehittää itseään”.
Koko itsensä kehittäminen on minusta muutenkin terminä luotaantyöntävä: että tässä nyt keskityn vain omaan napaani ja kehitän itsestäni täydellistä valioyksilöä. Kauhea ajatus, ei niin! Itse olen saanut enemmänkin voimaa, viisautta ja työkaluja kohdata elämän haasteita, heikkouksia ja keskeneräisyttä, minkä johdosta koen olevani parempi ihminen ennen kaikkea muille. Mutta näitä oivalluksia ei tietystikään pelkästään kirjoista saa, vaan myös elämänkokemuksella. Puhumattakaan siitä, miten tärkeää mainitsemasi taide, kulttuuri ja muu on. Ja kaunokirjallisuushan antaa aivan samaa oppia, eri tavalla vain. Muiden tarinoita lukemalla myötätuntoa vasta oppiikin.
Hurjan mielenkiintoisia kysymyksiä esitit ja ihan samaa jään mielenkiinnolla seuraamaan! Toisaalta self help -buumi tuntuu uudelta 2000-luvun villitykseltä, mutta aivan kuten sanoit, oikeastaan tismalleen samoja hyvän elämän kysymyksiä on pohdittu jo antiikin ajoilta ja veikkaan, että tullaan pohtimaan aina.
Tämä on minusta muutenkin monella tapaa moniuloitteinen aihe, tämäkin. Self helpiä (välillä varmasti ihan oikeutetusti) arvostellaan juuri sellaisesta omaan napaan tuijottelusta, mutta sitten taas itse näin todella ”terveenä” sen, että tällä jokseenkin pinnallisellakin some-aikakaudella ihmisiä kiinnostaa tosiaan jo antiikinkin ajoista peräisin olevat keskustelut ja viisaudet, hyvä elämä ja merkityksellisyys. Ja selvästi ihmiset ylipäätään kaipaavat elämäänsä tarkoitusta ja hyvinvointia, jos Science of wellbeing on Yalessakin noussut suosituimmaksi kurssiksi. Mutta se, mistä merkityksellisyyttä, tasapainoa ja hyvinvointia löytyy, ei suinkaan tarvitse olla self help -kirjoista. Ajattelen, että self helpin lukeminen ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa, eikä self helpin lukematta jättäminen tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. Onni on ylipäätään itse kullekin nautinnolliset kirjat ja juuri sellaisiin teoksiin pitää tarttua, joita itse tuntee tarvitsevansa. :) Kiitos vielä kiinnostavasta keskustelusta ja hyvistä ajatuksista!