Nyt käynnistyy neljäs kesämme tässä rivitalokodissa, ja parasta täällä elämisessä vuosi toisensa jälkeen on (suhteessa asuntoon) isokokoinen aidattu piha. Piha ja terassi ei ole meillä vain kodista sisältä ulos levittyvä olohuone, vaan myös kesämökkimme. Ja tänä vuonna, niin kuin viime vuonnakin, kun vietimme kotimaankesää, myös meidän Italiamme ja Espanjamme. Ilmankos ajattelen, että piha on minun köyhän naisen Toscanani.
Ja köyhän naisen Toscana täytetään tietysti ennen kaikkea yrteillä. Rakastan yli kaiken sekä yrttien makua että tunnelmaa. Tiedän jo nyt ilman jarisinkkosiakin, että lapseni tulevat saamaan trauman, kun kotona syötetään yrttejä läpi sesongin suurin piirtein iltapuurossakin.
Lisäksi sielunelämämme kohtaavat hyvin, sillä liian hankalien kumppanien kanssa en halua kesääni viettää, vaan yhteiselon täytyy olla helppoa ja rentoa. Yrteille riittää, kun käy roselasillisten välissä antamassa vettä. Moni sinänsä muuten ihastuttavan kasvin olen jättänyt kauppaan, sillä turhauduin jo lukiessani toista riviä istutus- ja hoito-ohjeita.
Olen huomannut, että tänä vuonna puutarhabuumi on suorastaan räjähtänyt, ja yhä useampi on alkanut kasvattaa taimia siemenistä. Ehkä joskus itsekin yritän sitä vähintään lasten iloksi – en toki pihallista, mutta yksi pieni rivillinen kylvöttävää keittiön ikkunan alle mahtuisi. Toisaalta, niin kuin jo rentouden ja helppouden mainitsinkin, pidän kyllä tästäkin, että käyn vain nappaisemassa muiden kasvattamat kasvit valmiina, kun lämpömittari vain värähtää riittävään asentoon.
Samoin mietin, että olisiko meidän pitänyt laajentaa viljelyjä isoihin istutuslaatikoihin, mutta luulen, että jälleen meille sopii paremmin pitäytyä tässä järjestelyssä. Meillä on terassilla moderneja jalallisia kukkalaatikoita ja ruukkuja, ja niitä ostimme nyt täksi vuodeksi lisää. Niihin ei tule etanoita, niitä on helppo tarpeen mukaan siirrellä eikä niihin myöskään yllä 1-vuotiaan vikkelät kädet.
Vaikka muilla laajempia istutuksia ja kylvöjä ihailenkin, meille yrttejä intohimoisesti rakastaville mutta myös mañana mañana -tyyppisille henkisesti välimerellisille tämä on ihanteellinen kompromissi. Niin kuin elämässä muutenkin myös puutarhanhoidossa on minusta vähintään yhtä oleellista miettiä, mitä ei tee kuin mitä tekee, jotta harrastus ei ala tuntua taakalta ja työltä.
Kuvaan toki myöhemmin kasvit vielä istutettuina, mutta tässä jo ensimmäinen katsaus siihen, miltä meidän pihatyylimme näyttää. Tässä satsissa on laventeli, tomaatti, varrellinen rosmariini, iso timjami, basilikaa, korianteria, oreganoa, sitruunamelissaa ja tarpeeksi välimerellisen näköinen kiintiökesäkukka, jonka raukan nimeä en edes muista (tarkistin: Kellokukka ’Like Mee’). Myöhemmin on vielä laitettava ainakin salviaa, tilliä, persiljaa ja minttua.
Basilikaa kasvaa jo meidan ikkunalaudalla, mutta se on viela liian pieni kaytettavaksi. Siispa ostin tanaan ruukullisen kaupasta ja tuoksu on aivan taivaallinen.
Ulkona taas kasvavat raparperi ja viela superpienet porkkanat. Raparperia olemme jo keranneet crumblea varten – nam!
Patio / terassi ja rose-viini ovat mita parhain yhdistelma. Ihanaa terassiaikaa teille
Moi Elina! Basilikan tuoksu on minustakin huumaava. Käyn tuoksuttelemassa sitä jatkuvasti. Kaupankin basilika säilyy kyllä keittiössä jonkun aikaa, kun muistaa vain kastella. Luin juuri, että kaupasta ostettu yrtti kannattaisi kastella heti, niin se auttaa säilymistä. Ellei sitten koko puska katoa heti parempiin suihin. ;) Oih, ihanat istutussuunnitelmat! Mietin koko ajan, että pitäisikö jotain vielä yrittää istuttaa. Meillä olisi nimittäin yksi joutilas istutuslaatikko valmiina, niin miksi sinne ei kokeilisi. Ei toden totta ole mitään parempaa kuin piha, jossa hoitaa kasveja ja nauttia al fresco -elämästä. :)
Se on todella mahtavuutta kun voi syödä oman pihan yrttejä! Itse olen viherpeukaloista surkein, ja siksi iloitsinkin kun sain kaupasta ostetun persiljan kasvamaan mökkimme karussa pihassa. Laitoin vaan persiljan jämät siitä kaupan ruukusta maahan, ja kas, ihme tapahtui. Se oli siitäkin kiitollinen kasvi, että vaikka emme olleet sitä säännöllisesti kastelemassa se ei ollut millänsäkään. Koska kuljemme kahden kodin väliä, on yrttien kasvattaminen hankalaa – monet niistä kai tarvitsevat säännöllistä kastelua. Mutta ihaniahan ne ovat ja onneksi kaupastakin saa jos vaikka mitä nykyisin. Täytyykin lähteä tästä hakemana alepan basilika tuohon ikkunalaudalle tuoksumaan :) Niin, ja laventeli on ihana! Sitä katsellessa ja nuuhkiessa saa tosiaan itsensä Provencen ja Toscanan tunnelmiin.
Heippa Lilja! Eikö vain olekin paras tunne. :) Ja ihan sama juttu, olen kaikkea muuta kuin hyvä viherpeukalo. Onneksi yrtit, tai ainakin osa yrteistä, on helppoja. Persilja on monivuotinen ja sitkeä. Meilläkin se nousi edellisvuodesta pihan puolella olevasta istutuslaatikosta, samoin ruohosipuli. Tilli on minusta vaikea, korianterikin melko. Ja juuri kuten sanoit, vettä yrtit tarvitsevat. Etenkin basilika nuupahtaa kuumana päivänä nopeasti – toki kyllä virkoaakin yhtä nopeasti, jos vain saa vettä, mutta pitkään ilman kastelemista ei voi pitää. Helppoina yrtteinä suosittelen myös puuvartisia lajeja, kuten rosmariinia, salviaa ja timjamia. :) Aurinkoisia Toscanan ja Provencen tunnelmia sinne! <3
Paljon samoja yrttejä, kuin meidänkin kitchen gardenissa. Suosittelen myös monivuotista ruohosipulia (maahan istutettuna). Se kun alkaa pilkistämään heti lumien sulaessa.
Tulevana viikonloppuna kylvän kasvilaatikoihin pavut, porkkanat, herneet ja retiisit. Saa nähdä joutuuko vielä harsolla peittelemään.. Niin, ja muutama peruna seinustalle ämpärin kokoisiin ruukkuihin.
Yrtit, tomaatti ja mansikka-amppeli sijoittuvat terassille ruukkuihin, siinä on helppo siirrellä auringonpaisteen, varjon ja sateen mukaan.
Oi ihana alku-kesä :)
Moikka! Mietinkin, mitä listasta unohdin, mutta ruohosipulin nyt ainakin! Rakastan ruohosipulia ja laitan sitä usein heti aamulla leivälle. Ja tosiaan, se on monivuotinen, sillä ilokseni huomasin, että viimevuotiset ruohosipulit nousivat pihan puolella olevasta istutuslaatikostamme. Taidan vain siirtää ne muiden yrttien luokse terassille jalallisiin ruukkuihin. :)
Ihanat istutussuunnitelmat, kiitos kun jaoit! Mietin koko ajan, että pitäisikö minun kokeilla vielä jonkin istuttamista viljelylaatikkoon, kun se nyt on tyhjän panttina, sillä ajatuksella, että nousee jos on noustaakseen. Tutustun hieman ja juuri noista jotain voisin kokeilla. Tai lehtikaalta.
Niin hauskaa, että kasvatat myös perunaa. Jotenkin ihan hämmentävää, että se onnistuu ympärinkokoisissa ruukuissakin. Tiedän siis, että onnistuu, mutta ajatus vaatii totuttelemista, kun perunoista tulee mieleen isot pellot. :) Mietin myös mansikkaa vielä. Se ei ollut mikään hirveä menestys meillä viime vuonna, mutta ei kai katastrofikaan. Juuri siksi itsekin tykkään ruukuista, että niitä on helppo siirrellä valoon ja taas vastaavasti rankkasateella lipan alle. Ja nyt vielä sisälle, kun yöt saattavat olla kylmiä. Ihanaa aikaa tämä kerta kaikkiaan. :)
Ihania kuvia ja yrttejä! Noilla saa varmasti välimerellistä tunnelmaa.
Kiitos Sanna! Nämä antavat kyllä itselle tosi paljon iloa ja rakastamaani Välimeren-tunnelmaa. Kiva poimia joka päivä ruokaan jotain. :)
Oih, ihanat yrtit! Näistä kuvista tuli heti sellainen välimerellinen tunnelma!
Meillä on aivan ihanan iso rosmariinipuska pihalla (edellisten asukkaiden jäljiltä) ja se on kyllä ihan loistava kasvi! Jopa niin isoksi kasvanut että sitä pitää välillä vähän leikata…
Olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi, en ole yhtään sellainen puutarha ihminen joka jaksaa elää hankalien kasvien kanssa. Siksi rakastan hortensoja koska täällä ne tuntuu elävän reippaasti vaikka vähät välitän niistä :D Ja sen takia meidän hyötypuutarhasta löytyy vain muutamia yrttejä, perunat ja valkosipulit koska niiden hoitoon käytän periaatetta – ”istuta, unohda, korjaa sato” :)
No ihana kuulla, jos tunnelma välittyy sinnekin! Ei vitsi, miten kiva perintö edellisiltä asukkailta. Puuvartisena rosmariini on helppo ja mietin juuri, että saisinkohan sen pysymään kesän jälkeen hengissä sisällä tai talvehtisiko se. No sitä täytyy katsoa sitten!
Mahtavaa, että toinen sopivasti mukavuudenhaluinen puutarhuri ilmoittautuu. :D Pihapuuhastelu on parasta, mutta vain niin kauan kuin hommaa voi tehdä vähän soveltaen ja suurpiirteisesti. Jollain kasveilla on niin vaikea sielunelämä, että tuntuu, että heitä varten pitäisi opiskella kymmenen vuoden tutkinto. :D Hortensia, totta tosiaan! Me olemme istuttaneet aidankulmaan syyshortensiaa, mutta se ei ole kasvanut ihan toivotulla tahdilla. Kesäkukaksi se olisi tosi mieluinen. Muistelen, että edellisen kodin partsilla en saanut hortensiaa viihtymään, mutta nyt voisi kokeilla uudestaan pihalla ruukussa, kun olosuhteet ovat erilaiset. Se on hurjan kaunis ja näyttävä!
No kiteytit juuri oikean filosofian! Vähän niin kuin sijoittamisessa, osta ja unohda (ja toivottavasti myös korjaa sato). :D Ooh, valkosipuli! No sehän olisi mainio. Vitsi, jotain täytyy vielä istutuslaatikkoon laittaan nousee jos on noustaakseen -kokeiluperiaatteella. Aurinkoista viikonloppua sinne ja ihana, kun fiilistelit kanssani!
Meidän istuttajan ero on siinä, että itse jätän lukematta ne laput ja ostan ja yritän :D Puolet kerroista tämä ei kyllä valitettavasti toimi, mutta joskus toimii, ja se saa riittää minulle. Spontaani luonteeni ei taivu muuhun. Ihanaa, että näet asian niin, että piha taipuu myös kesämökiksi, koska niinhän se on! Kesällä pihallisten rivarikotien neliömäärä kasvaa aina mukavasti. Täällä Skånessa kun olen nyt tarpeeksi pitkään tuijotellut tuolla maalla värikkäitä ja runsaita puutarhoja grilleineen, pitsauuneineen ja sohvaryhmineen, olen pari kertaa saattanut tiedustella mieheltäni, miksi me päädyttiin vuokraamaan kerrostaloasunto. Ilmeestään olen jo aika nopeasti havainnut, että puhutaan tästä joskus myöhemmin :D Totta puhuen viihdymme kerrostalossa vallan mainiosti.
Tuo on oikeasti hyvä taktiikka, että antaa mennä vaan! Viimeksi nimittäin kävi juuri niin, että olin jo ostamassa onnessani sitruspuuta kunnes aloin lukea lappua ja googlata hoitamisesta. No se innostuminen meni sitten samantien siinä. :D Ehkä olisi vain pitänyt ostaa eikä ylianalysoida, mutta toisaalta sekin harmittaa, jos heti tappaa monta monen kympin kasvia. Yrteissä vain ostan ja istutan, kaikki samaan multaan ja kastelua silmämääräisen tilanteen mukaan, enkä lannoitakaan. Mutta ehkä kodin oikukkauden tyyppien kanssa tuo ei toimi, tai sitten toimii, jos käy mäihä. :D Jään seuraamaan, miten oliivipuu teidän partsilla viihtyy. Meidän edellisen kodin partsilla mokoma kuoli heti aina nopeasti.
Siitä puheenollen teillä on kyllä kerrostalossakin ihana koti ja kaikin puolin niin ihanan näköistä eloa siellä, ettei tottakaan! Me olemme jo pitkään olleet Euroopan-matkustusmoodissa, joten varmasti, koronan jälkeen siis, tulee koluttua enemmän myös naapureita ja oikein haaveilen Ruotsin ja Tanskan rannikoista. Et ole yhtään lievittänyt tätä kuumetta ja ihana tietää, että jos Skåneen joskus päätyy, niin on paljon täsmävinkkejä. Hehhe, ymmärrän, että tuossa tapauksessa ilme on voinut kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. :D Kiitos, kun jaat sieltä niin kivoja piristäviä tunnelmia!