Muutto on takana – terveisiä uuden kodin kuplasta

Heippa ja terveiset uudesta kodista! Täällä sitä ollaan neonvihreän muuttolaatikkomeren keskellä. Muutimme eilen tiistaina aamulla, mikä oli toimiva järjestely. Mieheni oli vapaalla maanantain, jolloin saimme yhdessä pakattua tavarat ja kelmutettua huonekalut. Itse muuttopäivänä kuorma siirrettiin jo aamulla, joten meille jäi päivä ja iltapäivä aikaa laittaa uudessa kodissa edes osa muuttopäivän kuormasta heti paikoilleen, ja osan tavaroistahan olimme tuoneet varsinaista muuttopäivää helpottaaksemme jo aikaisemmin.

Kiitin monta kertaa itseäni, että keksin ehdottaa muuttoa viikolle viikonlopun sijaan – näin kun saatiin lapset pakkaus- ja muuttopäiviksi päiväkotiin. Vaikka käytimme muuttofirmaa, niin jo itse pakkaaminen, ohjeistaminen ja osallistuminen vaativat sen verran keskittymistä, että ei sitä olisi samalla enää mieluusti vahtinut, kiipeääkö joku nokkakärryihin tai kierittääkö itsensä kuplamuoviin. Itse muutto meni siis kaiken kaikkiaan todella sujuvasti. Olen hurjan huojentunut siitäkin, että pysyimme koko perhe terveenä nämä päivät.

Itselleni tavaroiden pakkaaminen vanhan kodin päässä oli melko puuduttavaa, mutta tavaroiden purkaminen uuden kodin päässä, kuinka ollakaan, on ihanan motivoivaa. Esimerkiksi uuden keittiön suhteen otin heti kerralla kuntoon -mentaliteetin. Olisin voinut vain nopeasti tunkea kaiken jotenkin jonnekin, mutta sen sijaan halusin heti huolella miettiä asioille omat paikat, tehdä tarvittavaa karsintaa, perata vanhentuneet elintarvikkeet ja päivittää ostoslistaa. (Tarvitaan akuutisti teriyakikastiketta ja maustelaatikoita.)

Toisin sanoen puran tavaroita verrattain hitaasti, mutta toivottavasti pidemmän päälle nopeasti, kun homma täytyy tehdä vain kerran. Päivitän reaaliaikaisemmin muutto- ja järjestelykuulumisia Instagram Storeihin (tein vihdoin muuten #kaunisjärjestys-videoille oman kohokohdan), mutta totta kai asioiden edetessä raportoin kaikki säilytys- ja sisustusratkaisut myös tänne blogiin.

Fiilikset – ne ovat yllättävän, miten sanoisin, levolliset ja tasaiset. Vanhan kodin päässä odotin suurempaa tunteenpurkausta ja haikeutta. Uuden kodin päässä odotin minulle, huonosti keskeneräisyyttä sietävälle kiireen tuntua ja äkkiänämäkaikkipaikoilleenenvoielääsotkussa-stressiä.

Mutta mitään tällaista ei ollut kummassakaan päässä. Olo on kaikkensa antanut ja turta – hyvällä onnellisella ja rauhallisella tavalla.

Katson muuttolaatikoiden merta ja mietin, miten suhteessa pientä se onkaan, nostaa enää kosmetiikat kylpyhuoneeseen ja Elsa-nuket lelukoriin, kerätä meille tarpeeton Konttiin ja asetella vaatteet vaikka sitten niille epäkäytännöllisille väliaikaisille hyllyille.

Se ei ole mitään tässä isossa kokonaisuudessa. Siinä että todella löysimme ja saimme meille ihanan ja toimivan kodin toivotulta alueelta. Siinä että saimme itse myytyä oman kotimme. Siinä että selvisimme muutosta kunnialla. Siinä että kaikki meni loppujen lopuksi näin hyvin.

Itse asiassa jos jotain haluaisin, niin viipyä kiireettä tässä uuden kodin kuplassa. Keittää kahvia, enkä enää edes pikakahvia (koti on siellä missä Nespresso-laitteeni), ja pysähtyä katsomaan kaikkea tätä, joka ulospäin on neonvihreiden muuttolaatikoiden kaaos, mutta minulle sisäisesti ennen kaikkea mielentila hartaasti toivotun unelman toteutumisesta.

Jos joku heinäkuun alussa olisi sanonut, että peittelen esikoisen pumpattavaan prinsessamatkasänkyyn uudessa kodissa vielä alkusyksystä, en olisi hetkeäkään uskonut. Ja nyt kuitenkin niin teen. Sydämeni on niin kokonaisvaltaisesti kiitollinen, ettei sitä voi yksikään sekasotkussa Legon päälle astuminen muuksi muuttaa. Arki tulee kyllä tähänkin kotiin, mutta ei vielä.

Päässä soiva muuttosoundtrack: Home is wherever I’m with you. Edward Sharpe & The Magnetic Zeros – Home