Kaupallinen yhteistyö, Lagom Suomi
Arjesta toimivan ja lempeän tekeminen sekä priorisoiminen ovat minulle niitä aiheita, joista jaksan puhua kerta toisensa jälkeen. Olen lukuisia kertoja avannut, millaisilla eri tavoilla oikaisemme ruokapöydässä tai miten olemme minkäkin arjen askareen järjestelleet. Arkeen paluun kunniaksi luvassa on suuri yhteenveto siitä, millä eri tavoilla me olemme arkea helpottaneet.
Motivaatio tällaiseen arjen optimoimiseen, jos näin voi sanoa, ei omalla kohdallani tule siitä, että minulle jäisi askareiden jälkeen mahdollisimman paljon aikaa tehdä tehdä taas jotain lisää tai olla vielä jossain tehokas. Päinvastoin se tulee siitä, että pakollisia tehtäviä järkevöittämällä aikaa jäisi sille, ettei tee yhtään mitään. Ihmiset ovat erilaisia, mutta itse olen palautumisen näkökulmasta introvertti ja minulle on elinehto saada olla myös joutilaasti ilman aikatauluja ja velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Sen takia olen niin paljon miettinyt eri tapoja tehdä arjesta vähemmän kuormittavaa ja lempeää.
Tämä lista on minun listani inspiraatioksi teille, mutta mikään yleinen ohjenuora ei suinkaan ole kyseessä, kuinka voisi ollakaan, koska kaikki perheet ovat tilanteineen ja tarpeineen erilaisia. Mutta ehkä joku näistä vinkeistä sopii teillekin ja mielelläni kuulen myös teiltä parhaat käytännöt, joilla teette arkeen erilaisia helpotuksia, järjestelyjä, oikaisuja ja kompromisseja.
Suhtaudumme rennosti ruokaan
Minulle ensimmäisen lapsen syntymästä lähtien paljon tärkeämpää on ollut se, miten syödään kuin mitä syödään. Tällä en tarkoita sitä, että söisimme mitä tahansa, vaan tarkoitan sitä, että minulle paljon tärkeämpää kuin se, pilkonko itse perunat lohikiusaukseen vai en, on se, että me ylipäätään pysähdymme arkenakin rauhassa yhteisen pöydän äärelle syömään. Joskus ruoka on kokonaan itse valmistettu, joskus kokonaan muiden tekemää, usein jotain näiden kahden väliltä, mutta aina eniten minulle merkitsee ruoan äärellä vietetty hetki yhdessä. Toinen kantava ajatukseni on, että ruoalla ei tarvitse olla nimeä eikä aterian aina tarvitse olla lämmin ruoka. Syömme usein arkisin jääkaapintyhjennyspäivinä aterioita, jotka on koottu vähän siitä sun tästä. Hävikkiruoka on todella lähellä sydäntäni (nyt on muuten Hävikkiviikko!), ja tällaisia tähteitä pelastavia aterioita meillä täydentää usein ruokaisa leipä.
Tilaamme isot ruokaostokset verkkokaupasta
Tätä arjen apua en voi tarpeeksi ylistää. Aloin tilata isot ruokaostokset verkkokaupasta esikoisen synnyttyä 4,5 vuotta sitten. Arvaatkaa vain, miten huojentavalta tuntui, kun silloin vielä meille hissittömän talon ylimmässä kerroksessa asuville joku muu kantoi painavat ostokset sisään. Ja yhtä huojentavaa maidot, vaipat, koiranruoat, vessapaperit ja kaikki on yhä edelleen saada kotiovelle maantasolla rivarissakin. Täydennyksiä, unohduksia ja tuoreita erikoisuuksia hankitaan toki perinteisesti kaupasta, mutta kuten sanottu, auttaa isojen satsien tilaaminen arjessa merkittävästi. Myös Lagom Snäkkäreitä löytyy käyttämästämme K-ruoka-verkkokaupasta.
Helpotamme arkea välipaloilla
Vannon välipalojen nimeen enkä pelkästään lasteni takia, vaan itse olen voimakkaasti nälkään reagoivana sellainen, että minulla pitää aina olla kaapissa jotain pientä venyvät ateriavälit pelastavaa. Teen myös sitä, että jos ruoanlaitossa päiväkodin jälkeen vierähtää hetki, annan lapsillekin suosiolla hedelmän, smoothien, pienen leivän, patukan tai sen sellaista, jotta nälkä ei pääse yltymään, vaan kaikki jaksavat odottaa yhteiseen pöytään käymistä.
Lagom Snäkkärit ovat mainioita arjen välipaloja, eväitä, hätävaroja ja aamiaisia. Ullan Pakarin Hyvinkään gluteenittomassa leipomossa valmistetut Lagom Snäkkärit ovat tavallisia näkkileipiä paksumpia ja hyvin ruokaisan ravitsevia. Snäkkäriperheen uutuus, 100 % KauraSnäkkäri, on markkinoiden ensimmäinen kokonaan kaurainen näkkileipä. KauraSnäkkäri ei sisällä lainkaan muita viljoja, vaan 100 % sen viljasta on kauraa. Makeuttamattomana runsaskuituinen KauraSnäkkäri on hyvä pohja oikeastaan mille vain päällisille. Tässä kauranäkkileivän nautin punajuurihummuksella ja kasviksilla (siinä muuten yksi lisävinkki: erimakuiset valmishummukset ovat todella käteviä levitteitä arjessa). Kaikki Snäkkärit ovat gluteenittomia ja biohajoaviin pusseihin pakattuja.
Pidämme aina hätävararuokia kaapissa ja pakkasessa
Ainakin meillä tulee usein arjessa sellainen tilanne, että ei ehdikään tai jaksakaan tai pystykään menemään kauppaan, jos vaikka olo on yhtäkkiä puolikuntoinen tai aikataulut venyvät. Tällaisia tilanteita varten pidän aina kaapissa hätävaroja, pakkasessa ja kuivakaapissa esimerkiksi juuri aina näkkileipää. Uudessa kodissamme on tupla kylmäsäilytys, siis erilliset jääkaappi ja pakastin, mistä olen juuri niin iloinen kuin keski-ikää lähestyvä perheenäiti voi olla. Odotan, että saan oikein maailmanlopunodottajathenkeen täyttää kuivakaapin lisäksi täyskorkean pakastimen. Meidän perheen luottovalmisruokiin ja luottohätävaroihin voisin palata syksyn aikana ihan erillisenä postauksena.
Yritän vaalia iltarutiineja
Minulla on ollut nykyisessä kodissa asumisen ajan, eli nelisen vuotta, iltateerutiini. En osaa edes sanoa, ovatko arki-illat, joina en iltateetä nauti, levottomuuden syy vai seuraus, mutta huomaan heti eron levollisuudessa, jos jätän rutiinin väliin. Vakioannokseni arkisin on iltatee maidolla, kaksi näkkileipää ja seurana sarja ja mies tai omassa rauhassa lukemista. Iltateellä rakastan nauttia siemeniä, rusinaa, omenaa ja kanelia sisältävää MysliSnäkkäriä. Se on hitusen makeampana näkkärinä taivaallista ihan vain juuston sekä omena- ja/tai paprikaviipaleiden ja teen kanssa.
Ulkoistamme kotitöitä tarvittaessa
Ainakin minusta kahden pienen lapsen vanhempana tuntuu, että kotitöitä saa olla tekemässä koko ajan. Siksi välillä on tarpeen helpottaa elämää esimerkiksi siivousavulla. Ikkunanpesun ulkoistamme kerran tai kaksi vuodessa ja viimeksi naapurintyttömme tarjoutui pientä korvausta vastaan autonpesijäksi. Tarjous, josta ei tullut mieleenkään kieltäytyä! Nykyisessä 70-neliöisessä kodissamme en ole koskaan harkinnut robotti-imuria, mutta isompaan kotiin pian muuttaessa seuraan, millaiselta imurointi alkaa siellä tuntua ja voisiko robotti-imurista olla apua. Sen olen ymmärtänyt, että todella monessa kodissa nykyään tällainen arjen apulainen asuu.
Järkeistämme pyykinpesua mahdollisuuksien mukaan
Voihan pyykkihuolto! Se on ollut ehkä isoin kompastuskivi arjessamme viimeisen puolentoista vuoden ajan. Vielä yhden lapsen kanssa pystyimme pitämään selkeän pyykkipäivän, jolloin pyykkäsimme valkoisen, mustan ja värillisen pyykin – silläkin uhalla, että kauluspaitoja roikkui sitten verhotangolla (mikä ihana DIY-kappaverho) ja pyykkitelineet täyttivät saunan, mutta olipahan kaikki vuorokaudessa hoidettu. Kahden lapsen myötä on ollut pakko hyväksyä tiiviimpi pyykinpesutahti. Niin tai näin, yksi selkeä pyykkipäivä on toisinaan hyvä ratkaisu siihen, ettei pitäisikö tänään pestä pyykkiä -askare paina koko ajan takaraivossa, mutta yhtä toimiva taktiikka voi olla vähän jotain joka päivä. Aika näyttää, millaiseksi kodinhoito uudessa kodissa muodostuu, mutta ainakin jatkossa rumbaa helpottaa kuivausrumpu sekä kylpyhuoneen yhteydessä oleva kodinhoitopuoli.
Hyödynnämme kapselivaatekaappiajatusta
Senkin olen kokenut edellämainittua arjen vaaterumbaa helpottavaksi, että tyttöjen päiväkotivaatteet ovat kapselivaatekaappihenkeen keskenään yhteensopivia. Aamuista sujuvamman tekee se, että päiväkotivaatteet ja vapaa-ajan vaatteet ovat selvästi erillisiä, ja että neljävuotias valitsee itselleen mieluisat päiväkotivaatteet jo edellisenä iltana – tällä on oikeasti ainakin meillä iso vaikutus päivän aloitukseen, tunnelmaan ja kiireentuntuun. Yksivuotiaan vaatteet me vanhemmat toki valitsemme, eihän pienempi vielä mielipidettään asuista sanokaan.
Pidämme kalenterin vapaana ohjatuista harrastuksista
Tässä elämäntilanteessa koen helpotusta siitä, että kenelläkään perheessämme ei ole aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia. Jos ensi keväällä viisi vuotta täyttävä esikoinen jonkin harrastuksen silloin aloittaa, sekin on kerran viikossa ja parin minuutin kävelymatkan päässä kodista. Etenkin arkipäivinä koen illat muutenkin todella lyhyiksi, niin silloin meille sopii useimmiten ihan vain olla ja syödä yhdessä rauhassa. Viikonloppuihin sitten mahtuu enemmän ystävien näkemistä, museossa käymistä ja sen tyyppistä satunnaista ”harrastusta”, mutta viikonloppujakaan emme mieluusti täyteen buukkaa. Luonnollisesti koska tahansa tähän harrastamattomuuteen saa tulla muutos, eli keneltäkään ei tietenkään harrastuksia kielletä, mutta emme myöskään suostu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että emme pikkulapsivuosina täytä kalenteria ohjatuilla harrastuksilla, kun elämässä tapahtuu aika paljon näinkin.
Pyrin edesauttamaan hallinnantunnetta
En tarkoituksella puhu elämänhallinnasta, koska ajattelen, että elämää ei voi hallita, mutta hallinnantunne on minulle arjessa tärkeimpiä tunteita. En voi siis hallita sitä, saako taapero kiukkupuuskan, mutta voin yrittää vaikuttaa siihen, millaisissa puitteissa kiukkupuskan vastaanotan. Jos minulla on henkilökohtaisesti levoton ja stressaantunut olo omista projekteista ja hoidettavien asioiden lista on karannut kilometrinmittaiseksi ja kämppä on kuin hävityksen kauhistus, kimpaannun lasten edesottamuksista paljon enemmän kuin silloin, jos olen päivän päätteeksi saanut kodin päällisin puolin siistiksi ja tärkeimmät asiat hoidetuksi tai edes ylöslistatuiksi. Pyrin edesauttamaan hallinnantunnetta erilaisilla listoilla, muistikirjoilla ja sähköisesti Trellolla, sekä tosiaan vähintäänkin illuusiolla suhteellisen siististä kodista. Perustan ehdottomasti myös uuteen kotiin Monica-kaapin, -hyllyn tai -laatikon, jonne saan pahiten jaloissa pyörivät tavarat sekunnissa piiloon, ja avot, arki tuntuu heti monta astetta seesteisemmältä, vaikka se ei sitä absoluuttisesti olisikaan.
Loppusanoina haluan vielä sanoa, että minä ainakin olen päästänyt irti siitä ajatuksesta, että arjesta tulisi koskaan sen enemmän valmista kuin elämästä yleensä. Juuri, kun olet saanut hoidettua jotain siellä, yllättää toinen asia täällä. Pienet vuotavat nenät eivät kysy aikataulua, lihapullat palavat pohjaan, taas uusi koneellinen odottaa pesemistään. Silti, ja oikeastaan juuri siksi, koen tärkeäksi pysähtyä juuri oman arjen äärelle. Karsia rohkeasti sellaista turhaa, joka ei aidosti omalle perheelle ole sillä hetkellä tärkeää, vaikka sitä yleisesti tärkeänä pidettäisiinkin, sekä toisaalta vaalia juuri omalle perheelle toimivia tapoja.
Olisi ihana kuulla teidän arjen helpotuksista, järjestelyistä ja oikaisuista!
Joku ahdistuu to do listoista ja toinen tarvitsee listoja. Minä juurikin järjestääkseni itselleni aikaa ei mihinkään. Toki opiskellessani yhtäaikaa töissä käyden, listat olivat välttämättömiä ajan jäsentämiseen ja mielenrauhan saavuttamiseen kuten myös toivotun oppimistuloksen suorittamiseen.
Jämäruokapäivät ovat myös vähintään kerran viikossa käytössä.
Eli ei mitään järisyttävää, mutta unilääke illalla kaakaon muodossa rauhoittaa kummasti.
Heippa! Se on juuri näin. Tässäkin asiassa pitää toimia niin, mikä itsestä hyvältä tuntuu ja minkä luontevaksi kokee. Kiva, kun saat kiinni siitä, että kalenterin tyhjät kohdat ovat osalle meistä yhtä tärkeitä kuin täydetkin. :) Mielenrauha on ihana sana, sitäpä näillä juuri hakee. Ja peukku jämäruokapäiville! Iltakaakao on myöskin oma herkkuni toisinaan iltateen korvikkeena. Varsinkin silloin, jos lapsi kertoo nauttineensa päiväkodissa kaakaota, tulen kateelliseksi ja teen illalla oman. ;) Kivaa viikonloppua!
Meille hankittiin kaksi viikkoa sitten robotti-imuri, joka ei pelkästään imuroi, vaan myös moppaa lattiat ja nyt ihmettelen, että miksi, miksi, miksi ihmeessä ei olla ostettu sitä aiemmin. Niin mahtava apu ja hankinnan jälkeen meillä on ollut lattiat koko ajan putipuhtaat. Tämä mamma ainakin tykkää 👍 Ruuat meillä yleensä tehdään sunnuntaina valmiiksi arkipäiville, jotta ei työn ja harrastuksien jälkeen tarvitse alkaa niitä väkerrellä ja ruokakaupassakin käydään vain kerran viikossa, niin säästää aikaa kummasti.
Mikä merkki/malli teillä? Meillä on ollut Neato pari vuotta ja tuntuu että ei tule kuin harmaita hiuksia ja ärräpäitä vaikka kuinka päivittäisi ohjelmistoa tai seisoisi päällään.
Meillä on Xiaomi Mi Robot Vacuum Mop Pro.
Moikka! Kiitos Nina robotti-imurikokemuksista! Se on saanut paljon kannatusta ja hehkutusta myös Instagramin puolella. Tämän pidän ehdottomasti mielessä, kun seurailen, miten arki uudessa kodissa alkaa sujua. :) Sunnuntaina viikolle ruokien tekeminen on omassa elämässä sellaista #goals-osastoa. Ikinä olen ole siihen vielä pystynyt, mutta ehkä joskus. ;) Tosi hienoa, kun teet noin. Uskon, että auttaa valtavasti arki-iltoja. Ylipäätään kaikenlainen food preppaus on todella hyvä arjen apu. Termi oli trendikäs muutama vuosi sitten, mutta yhtä hyvän avun siitä saa edelleen, että valmistelee paitsi kokonaisia aterioita myös raaka-aineita etukäteen.
Tuttuja juttuja. Vähäiset kalenteroidut aktiviteetit, ruoan kotiinkuljetus, puolivalmisteet (esim vihannespakasteet), robottiruohonleikkuri. Meille robotti-imuri on ollut pettymys, viime viikolla olin jo ihan valmis kantamaan sen SER-romuun kun se kiljui keskellä keittiön lattiaa yhden leivänmurun vieressä että ”I Am Stuck, Please Free me!”.
Mutta ennen kaikkea asenne. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, riittävän hyvä on aivan tarpeeksi.
Moi, tämä ei ole varsinaisesti vastaus ed. kommenttiin, vaan jatkoa robotti-imureihin liittyen. Meillä on koira (novascotiannoutaja – tiedoksi, koska karvalaadut käyttäytyvät eri tavoin) ja meille robotti-imuri ei toiminut.
Pitkähköt karvat kiertyivät (nyt en tiedä teknistä/oikeaa termiä!) niiden pyörivien osien päätyihin/ympärille ja jumittivat ”rullat”. Sitä imuria piti sitten olla ”koko ajan” puhdistamassa. Myytiin se et.päin. Oli meillä aktiivikäytössä ehkä 1/2-1 vuotta.
Nykyisin meillä on Dysonin johdoton (oisko malli joku V10?), keittiönseinässä kiinni (jää oven taakse yhteen nurkkaan) ja se on ollut hyvä & toimiva ratkaisu (meille!) pikaimurointeihin, joita on päivittäin. Siivoojaa varten (käy 2x/kk) on vielä normaali-imuri, koska sillä saa imuroitua koko huushollin. Johdottomassa Dysonissa akku ei kestäisi kerralla kaikkien pintojen imurointia. Akun kesto riippuu, mitä tehoa käyttää (karkea arvio, että kestää n. vartin.) Akku on loppunut näiden kahden vuoden aikana ehkä 1-2 kertaa. Käytännössä toimitaan niin, että imuroidaan esim. lastenhuone (lattiat, patjat, nojatuoli) ja viedään imuri lataukseen siksi aikaa, kun tehdään muut siivouksen osat. Sit seuraavassa huoneessa sama juttu eli imuri on seinätelineessä (= laturi) aina välit.
Dysonille iso plussa sen tehoista. Eka kerroilla sohvaa t. sänkyä imuroidessa hieman järkytti nähdä se pölyn määrä! Myös auto on kätevä putsata sillä.
Miinusta ulkonäöstä ;-) (ja edellä mainitusta akun kestosta, mikä ei riitä sataan neliöön yhdellä rykäisyllä.
Ihanaa syksyä ja tsemppiä muuttoon!
T. Hanna M
Moi Anna! Asenne, kyllä! Juuri se, että riittävän hyvä on riittävän hyvä. Että täydellistä tuskin on missään kodissa. Tähän sopii myös hyvin mottoni valitse taistelusi. Toisella voi olla aina itse tehtyä ruokaa pöydässä, toisella ehkä siistimpää kodissa ja pöydässä valmista – mikä nyt itse kullekin eniten merkitsee. Uskon, että me kaikki tavalliset kuolevaiset joudumme laskemaan rimaa joissain asioissa. :)
Moi myös Hanna ja kiitos sinullekin kokemuksista robotti-imurin kanssa! Hyvä saada monipuolisesti erilaisia kokemuksia. Onnilta lähtee vain vähän karvaa, joten sen en usko olevan haaste, mutta muuten hyvä tietää kaikenlaisia kokemuksia. Ei sellaista apuria tai laitetta varmaan olekaan, joka ihan kaikilla toimisi. :)
Johdoton imuri pikaimurointiin on loistava lisä olla käsillä. Mietin juuri, että meillä ei taida olla tällaista imurin menevää kulmaa, mutta tiedän monia, jotka juuri tätä ajatusta tapaa hyödyntävät, että aina ei tarvitse kaivaa isoa kömpelöä imuria esille, vaan pikaiset saa otettua pienemmällä. Nyt meillä tulee olemaan siivouskaappi kodinhoitotilassa kylpyhuoneessa, niin katsotaan, miten arki ylipäätään (syksyllä melkein päivittäisen) imuroinnin kanssa alkaa sujumaan. :)
Kiitos paljon tsempeistä ja sinne ihania syyspäiviä!
Meillä on ropotti-imuri ollut kohta vuoden ja meidän ”Martti” on ollut todella hyvä ostos. Lattiat on kyllä niin puhtaat ja kuinka tarkasti se imuroi. Se on kiva kun sen voi ohjelmoida kännykästä koska siivoilee vaikka silloin kun olet töissä, lenkillä tai kaupassa vaikka.
Hyvä Martti, jokaisen naisen unelmamies. :D Ja vielä, että on tosiaan kytkettynä appiin. Nämä ovat kyllä sellaisia nykyajan arjen apuja, joista voi olla iloinen what a time to be alive -hengessä. Kiitos suosituksestasi!
Nää on kivoja postauksia! On hauska huomata, miten samankaltaisia asioita teen omassa sinkkutaloudessani kuin teidän perheessä tehdään.
Ihana kuulla! Ja olipa hauska huomio ja sehän muuten on ihan totta, että samanlaisten ratkaisujen toteaminen hyviksi ei katso välttämättä lainkaan elämänvaihetta. :) Kiitos kun luit ja ihanaa viikonloppua!
Teen töitä kotona ja se on helpottanut pyykkihuoltoa. Aamulla kone pyörimään ennen töiden aloitusta ja pyykit kuivumaan esim. lounastauon yhteydessä. Pyykkiä tulee pestyä pitkin viikkoa eikä kaikki kasaudu viikonlopuksi. Myös muihin pikkuaskareisiin kuten tiskikoneen pyörittämiseen, roskien viemiseen yms. on tuonut joustoa tämä kotona oleminen. Kokkailua helpotan pakastesipulikuutioilla ja pakasteyrteillä (mm. basilika, korianteri) ja varioimalla nopeita ja helppoja ruokia (tällä hetkellä vartissa valmistuva arjen luottoruoka on pasta, johon vaihtelen proteiinia ja pastalaatua). Valmisruokaa syödään myös ja tilataan kotiin. Ruokaostokset tilataan kerran viikossa kotiin.
Siivousta tulee tehtyä pienissä paloissa useana päivänä, vaikka tavallaan tykkäisinkin siitä, että koko koti on kerralla siivottu. Sellaiseen kerralla tehtävään siivoukseen on nyt vain tällä hetkellä hankalampi järjestää aikaa. Eikä se kuitenkaan säilyisi kauaa siistinä 😉 Kunnollinen tehokas varsi-imuri on aina käden ulottuvilla ja korvannut perinteisen imurin.
Kaiken ei tarvi olla aina tiptop, mutta keittiön haluan ehdottomasti olevan järjestyksessä aamulla, jotta päivä lähtee käyntiin kivasti.
Olen joskus ajatellut, että olemmeko vähän outoja, kun ei ole kauheasti ohjelmoitua tekemistä ja etenkin arki-illat on minusta kiva rauhoittaa ihan vain perheelle kotona. Mukava kuulla, että muutkin ihan tietoisesti karsii menoja. 🙂
Heippa Emilia! Kyllä! Olen ihan samaa mieltä, että kotona työskenteleminen tuo kovastikin joustoa kotitöihin. Tosi hyvä lisä keskusteluun! Itse huomaan sen yrittäjänä ja myös nyt puolison tehdessä paljon töitä etänä. Minulle juuri se on kaikista vähiten mieluinen vaihtoehto, että pyykit kasaantuu viikonlopulle. Jotenkin sen vapaan haluaisi omistaa ihan muulle kuin kalsarien ripustamiselle. :D Niin esimerkiksi koneen pyöräyttäminen työpaikan aikana on juuri ihan loistava ratkaisu. Tosi hyvä paletti teillä erilaisia ruokaratkaisuja! Tutulta kuulostaa. Juuri esimerkiksi pakasteiden puolella on paljon mainiota ratkaisuja tarjolla. :)
No siis aivan samaa minä olen miettinyt, että olenko outo, etten kertakaikkiaan aina pysty, mutta myöskään jaksa mennä ja tehdä ja nähdä ja kokea. Toisinaan totta kai, mutta juuri esimerkiksi arki-iltaisin on suurimmaksi osaksi ihana vain olla. Mihin siihenkin kuitenkin riittää sitä ruokaa ja siistimistä ja… Tosi kiva, kun jaoit omat ajatuksesi. Arki muodostaa niin suuren osa elämästämme, että tämä on minulle erityisen mieluisa aihe teidän kanssanne keskustella. :)
Kiva postaus! Meillä on kolme pientä lasta, joten turvaudutaan mekin välillä ulkopuoliseen apuun: siivooja kerran kuussa, kauppakassipalvelu, Ruokaboksi. Ja omaan jaksamiseen auttaa se, että kumpikin miehen kanssa harrastetaan omia juttuja (käyn vaikka vaan puolen tunnin lenkillä, mies myöhemmin maastopyöräilemässä) ja välillä tulee lastenvahti että päästään yhdessä jonnekin.
Kiitos Pirpu! Ihana, kun luit ja kommentoit. :) Mainiota kuulla, että olette hyväksi havainneet samanlaisia juttuja. Ja lastenvahti, se olisi tosiaan pitänyt huomata erikseen mainita palvelukohdassa. Tukiverkosto, jota jokaisella perheellä on sen minkä on, eikä siihen varsinaisesti voi vaikuttaa, on yksi juttu, mutta toinen on todellakin ihan ostettu lapsenhoitoapu. Meillä on myös aivan ihana lastenvahti, jota käytämme hurjan mieluusti. Ei todella tule huono omatunto, vaan päinvastoin on ehdottoman tärkeää saada joskus tehdä juttuja kahdestaan ja toiseksi lapset rakastavat hänen seuraansa. Kivaa perjantaita sinne!
Kiitos jälleen ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Aloin todella miettiä, että millaisia arjen helpotuksia minulla on. Tulos oli aika huono ja ehkä ajoittaista stressaantumista ei tarvitse enää ihmetellä…
Perheessämme on kaksi kolmivuorotyötä tekevää vanhempaa ja kaksi teini-ikäistä poikaa. Itse olen sairaanhoitaja ja työkin on tällä hetkellä aika kuluttavaa. Lapset harrastavat kilpa-urheilua. Molemmilla harjoitukset/pelit 4-6x/viikko eli yhteensä yli 10x/viikko. Suurimpaan osaan näistä tarvitsevat välttämättä kyydin. Ruokaa kannamme kaupasta sitä tahtia kun voi vain kuvitella kahden urheilevan, kasvavan nuoren ruokaa tarvitsevan. Itse siivoan ja olen aika tarkka kodin järjestyksestä eli siivoan jotain joka päivä. Pyykkiä on harrastusten takia pestävä 1-2 koneellista joka päivä. Pihatöitäkin riittää, iloksi ja rasitteeksikin.
Itse en koe tekemistä ja touhuamista niin stressaavana kuin esim. aikataulujen suunnittelun ja vuorotyön ja kaiken muun yhteensovittamisen. Kaikki on ennakoitava; kauppareissut ja ruuat valmiiksi ennen illan rientoja.
Postauksesi sai minut miettimään tilannetta ja vähän alkoi henkisesti hengästyttää 😂 Nyt aionkin toteuttaa jo monta kertaa suunnittelemani verkkokaupasta ruokaostosten tilaamisen.
Isovanhemmat myös välillä auttavat ruuanlaitossa ja harrastuksiin kuljettamisessa.
Iltateekin olisi niin ihana rutiini (toteutin myös sellaista joskus silloin kun lapset olivat pieniä). Nykyisin kotiudumme iltamyöhään treeneistä ja työvuoro alkaa usein jo aamulla seitsemältä. Eli aikaa jää siihen huonosti, mutta ehkä edes joskus se olisi mahdollista.
En kuitenkaan halua vaikuttaa siltä että valitan. Olen itse valinnut tällaisen elämäntavan. Olen kovin tyytyväinen elämääni ja haluan mahdollistaa lapsille heidän rakastamansa harrastukset. Välillä on kuitenkin hyvä herätä miettimään omaakin jaksamistaan ja miettiä miten edes vähän voisi arkeaan helpottaa.
Moi Anna! Kiitos sinulle tosi tärkeästä ja koskettavasta kommentista. Olen todella iloinen, jos tämä sai pohtimaan ja pysähtymään. <3 Se on minusta juuri se oleellisin asia. Yksikään meistä ei varmasti saa arjesta täysin ja ihanteellisen tasapainoista ilman mitään kuormitusta, mutta autopilotillakaan ei kannata mennä vuodesta toiseen tiedostamatta, mihin oikeasti haluaa omassa elämässä resursseja käyttää.
Kiitos paljon, kun jaoit oman tilanteesi. Kuulostaa siltä, että pyöritätkin aikamoista yhtälöä. Työsi on ihan varmasti kuluttavaa ja tosiaan aktiivisessa harastamisessa paljon kyyditettävää, ruokahuollettavaa, pyykättävää ja muuta. Upeasti jaksat isoa kokonaisuutta! Ja tosiaan se on myös hirveän tärkeä todeta ja tiedostaa, että kaikki kuitenkin on mieluista ja itse valittua. Ehkä juuri se, että jos jotain muuttamalla arkeen saisi edes vähän apua, niin sehän olisi jo paljon. Kokeile ihmeessä esimerkiksi ruokien tilaamista verkkokaupasta. Jo se voi muuttaa kuormituksen tuntua. Ja jos ei iltatee, niin ehkä joku muu oma hetki johonkin väliin. Vaikka äänikirjaa autossa tai mikä nyt olisikaan. :) Olet teinipojillesi upea äiti, kun mahdollistat heille harrastamisen ja pidät heistä noin hyvää huolta. Muistat vain pitää huolta itsestäsikin. <3 Kivaa syksyä teidän porukalle!
Etatoissa oleminen viimeiset 6 kuukautta ja zoomin kautta toimivat kuntoilutunnit ovat helpottaneet arkea paljon, kun keskella paivaa voi pesta pyykkeja ja illalla ei mene aikaa matkoihin toista salin kautta kotiin.
Ruuanlaitossa pidan George Foremanin kaltevasta grillista, jolla voi grillailla kanaa ja lihaa. Usein paistan myos kalaa uunissa. Sitten vaan salaattia tai vihanneksia kaveriksi ja illallinen on valmis. Viikonloppuisin on kiva kokkailla pidemman kaavan mukaan.
Moi Elina! Tuo on niin totta. Arki on ollut erilaista kevään jälkeen: monessa asiassa kuormittavampaa mutta toisissa myös ehdottomasti sujuvampaa. Työmatkojen vapautuminen on varmasti helpottanut monia ja kun sen ajan saa suoraan siirrettyä kotitöihin, on vapaa-aikaa enemmän. Kuulostaa hyvältä! Me olemme nyt muutaman kerran ostaneet valmiiksi savustetun lohen ja kun siihen tekee vain salaatin kylkeen, on tosi hyvä ateria valmis ja lapsetkin rakastavat sitä.
Näitä vinkkejä on aina kiva lukea. :)
Liittyen sekä arjen hallintaan että kodin järjestyksen ylläpitoon: Kun kaverisynttärit (miksei muutkin merkkipäivät) tulevat ajankohtaiseksi, on kätevää, kun kotona on aina muutama kiva merkkipäivä- ja sukupuolineutraali kortti sekä ikä- ja sukupuolineutraaleja lahjapapereita pari rullaa (tai edellisistä juhlista jääneitä lahjakasseja). Näin ei tule paniikkia kuin korkeintaan siitä itse lahjasta (niitä en yleensä hamstraa), ei ole pakko askarrella mitään kiireessä eivätkä paketointitarvikkeet valtaa kaappia. Pieni mutta simppeli arjen helpotus.
Kiva kuulla, että tykkäät lukea. :) Ja minusta on ihana kuulla teidän vinkkejä, joten kiitos kommentista! Niin samaa mieltä tuosta korttijemmasta! Siitä muuten olenkin aikaisemmin kirjoittanut, nyt vain unohdin tässä mainita. Mikään ei ole turhempaa kuin lähteä sellaisen perässä asioille. Mietin itsekin aluksi, että meillä olisi aina joku esikoisen ikäiselle kaverille sopiva neutraali lahja jemmassa, mutta totesin saman, että se on ehkä vähän turhaa. Yleensä kuitenkin kaverisynttäreille kutsutaan viikko pari etukäteen, niin siinä välissä ehtii aina tulla joku kaupunki- tai vähintään markettikeikka. Mutta kortit, lahjapussit ja paketointitarvikkeet, kyllä! :)
Meidän ruokakauppaan tuli vasta tänä keväänä mahdollisuus tilata ruuat verkosta. koko kevät ja kesä puhuttiin sen käyttöönotosta, mutta ei vain saatu aikaiseksi. Nyt tämän postauksen innoittamana laitoin miehelle heti viestiä, että tänään tehdään se eka tilaus.
Olemme (vielä tämän syksyn) kolmihenkinen perhe, ja lapsi on vajaa 3 v. Hänelle otettiin nyt ekaa kertaa harrastus kerran viikkoon, jonne menee yhdessä vuorotellen toisen aikuisen kanssa. Kotityöt (kaupassa käyntiä ja ruuanlaittoa lukuunottamatta) on mielestäni melko hyvin optimoitu, enkä koe niistä mitään valtavaa painetta, vaikka koko ajan jotain saakin olla siistimässä. Meidän arjen heikkous taas on aikuisten harrastukset. Välillä on liikaa peräkkäisiä läpsystä vaihto-päiviä, ja välillä pitää tarkkaan organisoida kalentereita, että milloin on mitäkin. Ja silti välillä saa takuta, että kummalla on ollut omia menoja enemmän. Kuitenkin vähintään yhtenä arki-iltana ollaan kaikki yhdessä perheenä.
Ehkäpä pienen avun tähän toisi nyt tuo noudettava ruokatilaus (menee kätevästi töistä tulon yhteydessä), mutta muihin aikatauluongelmiin ei taida olla helppoa ratkaisua, harrastukset kun ovat meille molemmille tärkeitä, eikä niistä halua vähentää. Toisaalta syksyn tulo saattaa jopa helpottaakin, kun ei ole enää joka viikonlopulle suunnitelmia, vaan voi sinnekin varata harrastusaikaa :).
Mahtava kuulla! Se tässä poikkeusvuodessa on ollut hyvää, että nyt viimeistään on moni taho digitalisoitunut ja laajentanut palveluaan verkkoon. Toivottavasti löydätte ruoan verkkokaupasta hyvän arjen avun! Aluksi tilaaminen voi tuntua hitaalta ja kömpelöltä, mutta kun käyttöliittymän kanssa tulee tutuksi ja hyödyntää esimerkiksi viime kerralla ostettujen listaa, oppii siinä tosi nopeaksi. Tällainen kannustus, mikäli ensimmäinen kerta ei vielä tuntunut super sujuvalta. :)
Kuulostaa siltä, että panostatte juuri siihen, mikä teille on tärkeintä! Se on minusta juuri oleellista tiedostaa, ettei harrasta vain sen vuoksi, että pitäisi harrastaa, vaan siksi, että aidosti haluaa siihen resurssejaan käyttää. Silloin se ei varmastikaan tunnu kuormittavalta, vaan lataavalta, ja sitähän arkeen juuri tarvitseekin. :) Ihanaa syksyä teidän perheelle!
Hmm, oikein mietin tätä, millä arkea helpotetaan viisilapsisessa perheessä…
Lapset ovat 17-6 – vuotiaita, joten heillä on jo kotityövuoroja.
En periaatteessa palkkaa siivoojaa, kun talossa on isoja lapsia. Haluan opettaa yhteiseen vastuunkantoon ja samallahan lapset oppivat arjen taitoja. Muuten teinit maksaisivat kännykällä senkin ajan.
Talo siivotaan lauantaisin, neljä vanhinta imuroi huoneensa joka viikko. Vuoroviikoin imuroinnin lisäksi luutuavat ja vaihtavat lakanat (tyynyliina ja pyyhe vaihdetaan joka viikko).
Ajattelen, että isompien lapsien on hyvä oppia huolehtimaan omasta tilastaan. En puutu viikolla huoneiden järjestykseen tai sen puutteeseen, alakerrassa voin sulkea silmät siltä :)
Lapsilla on myös oman huoneen lisäksi lauantaisin joku pienempi plussakohde (vessa, eteinen tms). Kohdetta vaihdetaan viikottain.
Miehen kanssa siivotaan sitten loput tilat eli alakerta. 19 yhteisen vuoden aikana homma on melko rutinoitunut :) Minä järjestelen, imuroin ja pyyhin pölyt, mies luutuaa ja pesee kylppärin. Siivoukseen menee tällä systeemillä pari tuntia viikossa, kun koko perhe pistää hihat heilumaan.
Usein tehdään niin, että sillä aikaa kun lapset siivoavat yläkerran, menemme kauppaan ja palattuamme aloitamme oman osion, jolloin välineet ovat vapaana. En siis jää kyttäilemään lasten siivoushommaa vaan oletan homman sujuvan itsenäisesti, yleensä se sujuukin.
Viikon varrella kyllä järjestelyhommaa ja imurointia tulee tehtyä.
Pyykkiä meillä pesevät molemmat vanhemmat. Kone pyörii päivittäin ja jos ei pyöri, niin katastrofi on kasassa.
Kauppapalvelua käytetään niin, että noudamme ruuan kaupan ovelta (maksaa 4€). Tällä hetkellä emme ole tilanneet, vaan käyneet kerran viikossa kaupassa. Jotenkin kevään kaupassakäymättömän jakson jälkeen se on ollut kivaakin. Ruokalista suunnitellaan etukäteen.
Tiskikoneen täyttövuorot on myös neljällä isoimmalla lapsella vuoropäivin.
Harrastukset on koottu samoille päiville, jolloin viikolla on myös päiviä ilman harrastusmenoja. Harrastukset, joissa pitää laukata viikonloppuisin, on plokattu pois.
Meillä lapset soittavat, jolloin soittotunnin lisäksi on orkesteri ja teoria. Urheilu on höntsyryhmissä tapahtuvaa. Lapset pyöräilevät tällä hetkellä 7km koulumatkat, joten liikuntaa kyllä tulee. Yleensä kulkevat bussilla, mutta nyt koronan vuoksi pyörällä niin kauan kuin sää sallii. Retkeilemme myös yhdessä melkein joka sunnuntai.
Pikkulapsivuosien jäljiltä homma on kyllä helpottanut. Tämänkin kokoisessa perheessä lunkia aikaa riittää, kun äiti tai isä ei ala perheen orjaksi vaan työtä jaetaan.
Olen itse kasvanut pienemmässä perheessä, jossa äiti passasi liikaa, enkä ole halunnut jatkaa tätä perinnettä :)
Ihana, kun jaoit ajatuksia, kiitos! Olen aivan samoilla linjoilla lasten vastuunkantamisen kanssa. Meillä lapset ovat toki vasta pieniä, että he eivät voi siivousta hoitamalla hoitaa, mutta osallistamisen koen todella tärkeäksi (omat vaatteet pyykkikoriin, lelujen siivous jne.) Teineille voi sitten jo kunnolla jakaa vastuuta – todella sen puhelimella olemisen vastapainoksi. Kuulostaa siltä, että teillä on tosi hyvä, reilu ja osallistava järjestely kaikille osapuolille.
Ajattelen samanlailla vastuusta, että kun sitä antaa, yleensä lapset haluavat olla luottamuksen arvoisia. Saman huomaa jo neljävuotiaasta, vaikka hän toki vielä paljon pienempi onkin. Nimenomaan se on minullakin ajatuksena, että en passaa lapsia. Neljävuotias kokeilee usein onneaan, että ”äiti hae mulle…”. Jos kyseessä on jokin sellainen asia, jonka hän voi itsekin hoitaa, sanon aina nätisti, että ”hae kulta ihan itse”. Myöskään en halua ajatella itseäni lasten viihdytystoimistona. Totta kai teen heidän kanssaan kivoja juttuja ja ideoin leikkejä, mutta ihan yhtä usein olen niin, että nyt vain mielikuvitus käyttöön ja keksitte itse tekmistä! Äiti lukee nyt hetken tai mitä teenkään. Paljon hyviä konkreettisia esimerkkejä kerroit, kiitos vielä inspiraatiosta arkeen isompien lasten kanssa!