Kaupallinen yhteistyö, Apteekki-tuotesarja ja Asennemedia
Toivottavasti te olette pysyneet tänä syksynä terveenä! Kliseinen toivotus, mutta todella sydämestäni toivon niin. Tarkoittaen pandemiaa myös myös tavallista flunssaa. Pienetkin sairastelut kun varotoimineen vaikuttavat nyt kaikkien järjestelyihin ja jaksamisiin vielä tavallista enemmän.
Itse olen todella kiitollinen siitä, miten terveenä olen toistaiseksi pysynyt – tämä nimittäin on kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Olin vuosia sitten ikävässä kierteessä, joka tutkittiin erikoislääkärillä asti. Sairastuin todella herkästi, ja joka kerta sairastin rajusti ja pitkään. En siis mitään paria vähän tukkoista päivää puolikuntoisena, vaan olin helposti kaksi viikkoa täysin pois pelistä sohvan pohjalla niin, etten kyennyt mihinkään. Ja sitten taas uudestaan.
Tällainen sairastaminen ei ollut ikävää pelkästään sairastamisen hetkellä, vaan pelko sairastumisesta alkoi vaikuttaa elämääni. Etenkin ennen isompia työsumia aloin perua menoja, joissa oli esimerkiksi suuremman ihmis- tai lapsimäärän vuoksi korkea riski saada flunssapöpö. En vain voinut ottaa riskiä siitä, että en saa yrittäjänä, jota kukaan ei tuuraa, töitä tehdyksi.
Yhä tänä päivänä huomaan tämän saman valppauden itsessäni, vaikka tilanne sairastamisen suhteen onkin parantunut. Jos perheessämme kukaan alkaa oireilla, menen ensimmäiseksi kalenterille: Mitkä kiireisimmät asiat on tehtävä. Jos aloitan nyt, ehdin vielä hoitamaan homman ennen kuin mahdollisesti omakin vointini huononee. Juuri viime viikolla toimitin materiaalit etukäteen tällä saatteella: Tiedän, että vielä ei ole kiire, mutta…
Sehän on päivänselvä, että flunssat kuuluvat elämään. Jokaisen meistä elämään, puhumattakaan arjesta päiväkoti-ikäisten lasten kanssa. Joskus flunssa tulee tarpeeseen: kun ei pää ymmärrä hidastaa, kroppa käskee pysähtymään ja lepäämään. Terveys on ensisijaista ja muu elämä järjestyy aina jotenkin. Mutta silti: on flunssia ja on vaikeampia flunssia.
Muistan, että juttelin tästä aiheesta kanssanne vuosia sitten ja moni teistä samaistui elämää häiritsevään flunssapelkoon. (Kiitos silloinkin avoimesta keskustelusta! Muistan, miten huojentavaa oli kuulla, että en ollut kokemusten kanssa ainoa.) Moni koki flunssapelkoa juuri heikon vastustuskyvyn takia tai siksi, että elämässä ei syystä tai toisesta ole niin sanotusti varaa sairastaa. Jos on juuri esimerkiksi yrittäjä tai vaikka yksinhuoltaja ilman turvaverkkoja. Silloin raju flunssa on jotain paljon enemmän kuin pari leppoisaa villasukkapäivää lempisarjojen parissa.
Syytä omaan alttiuteeni sairastaa pitkiä ja voimakkaita flunssia ei koskaan erikoislääkärillä löytynyt. Tällä hetkellä tilanne on huomattavasti parempi. Flunssat, joita esimerkiksi tämän vuoden alussa sairastin, olivat muutamassa puolikuntoisessa päivässä ohi. En voi sanoin kuvailla, miten helpottavaa oli sairastaa kevyempi normaali flunssa. Sain kokemuksista henkistä turvallisuudentunnetta: ensimmäinen kaktuksen tunne kurkussa ei tarvitsekaan aina tarkoittaa paniikkia.
Kun vuoden alussa aloitin 52 juoksulenkkiä vuodessa -projektin, aloitin sen täysin terveyssyistä, elääkseni terveenä ja mahdollisimman pitkään tyttöjen takia. (Sydän- ja verisuonisairaudet mainittu. Sisältövaroitus: blogi alkaa kuulostaa keski-ikäiseltä.) Sittemmin olen miettinyt vielä enemmän lyhyen tähtäimen vaikutuksia, kuinka tämäntyyppinen liikunta tukee myös vastustuskykyä.
Yritän ylläpitää hyvää terveystilannetta elintavoilla. Edes tämän verran liikuntaa, riittävästi unta (tässä on kyllä viime aikoina ollut tehtävää) ja monipuolinen ruokavalio (tämäkin on ollut muutosta johtuvan valmisruokaputken kanssa niin ja näin, mutta kyllä meillä sentään kasviksia kuluu poikkeustilanteessakin). Tällä hetkellä käsihygienista tulee tietysti pidettyä tavallista parempaa huolta ja nykyään teen myös päivittäin nenähuuhtelun. Henkiseen puoleen yritän vaikuttaa niin, että en jätä töitä viime tippaan (aina se ei ole mahdollista, mutta silloin kun on) sekä niin, että varaudun lääkekaapin osalta.
Tuote, jota on hyvä pitää varalta lääkekaapissa on FluAcute Zinc+. Valmiina siksi, että suihkeen käyttö aloitetaan heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua sekä siksi, kun apteekkiin ei voi nyt sairaana mennä. Kyseessä on kotimainen tutkitusti flunssan kestoa lyhentävä ja oireita lievittävä suusuihke. Nieluun suihkutettavalla sinkillä pyritään vähentämään ja hidastamaan flunssaa aiheuttavien virusten leviämistä. Sinkin lisäksi suihkeen B5-vitamiini hoitaa ärtyneitä nielun limakalvoja ja lievittää nielun turvotusta ja aristusta.
Suihketta on tärkeä alkaa käyttää heti, kun flunssa tuntuu olevan tuloillaan: tarkemmin sanottuna 24 tunnin sisällä ensioireista. Ensimmäisen tunnin aikana suihkautetaan neljä kertaa neljä suihkausta, ja sen jälkeen neljä suihkausta joka toinen tunti kunnes oireet helpottavat. Suihke on varsin helppokäyttöinen ja kätevä.
Suomessa kehitetty ja valmistettu FluAcute Zinc+ on apteekkien omaa Apteekki-tuotesarjaa, ja tarkoitettu aikuisille sekä yli 12-vuotiaille. Makuvaihtoehtoja on neljä: mustaherukka, piparminttu, anis ja sitruuna-inkivääri. Toivottavasti tämä vinkki huojentaa kaikkia teitä, jotka haluatte voida reagoida heti flunssan ensioireisiin ja pitää tarvittavat tuotteet kodin lääkekaapissa käsillä. (Luonnollisestikaan suihke ei vaikuta koronatestin tarpeeseen: sinne tulee aina viranomaisohjeistuksen mukaisesti hankkiutua.)
Minulla poikkeusaika ei sinänsä ole muuttanut käyttäytymistä, toki lisännyt varovaisuutta ja tietysti maskin käyttö on uutta, mutta sairastelukierteen takia olin jo aikaisemmin hyvin tietoinen kehostani. Kun pyörin kaupungilla painellen hissin nappuloita ja avaten yleisiä ovia en silloinkaan koskenut kasvoihini. (Alkaapa kuulostaa bakteerikammoiselta, heh. Haluan tarkentaa, että varovaisuuteni koskee ainoastaan flunssan saamisen näkökulmaa. Muuten suorastaan toivon, että lapseni hilluisivat kaiken maailman metsissä ja maastoissa ja koiran kimpussa, koska mikrobisto.)
Ennen se, että sairastamisen pelossa saattoi perua menoja tai vältellä esimerkiksi sisäleikkipuistoja, tuntui varmasti suurimmasta osasta ihmisiä hysteeriseltä ylireagoimiselta, mutta poikkeusaikana sitä pystyy ehkä paremmin varotoimena ymmärtämään. Jos tästä ajasta positiivisia puolia hakee, niin löydän niitä nimenomaan tästä näkökulmasta. Enää huolellisuus ei ole poikkeuksellista tai outoa, vaan ymmärrettävää.
Tietysti minäkin odotan, että rajoitukset ja maskiaika loppuisivat, mutta muuten toivon, että käsihygienia sekä oireisena kotona mahdollisuuksien mukaan pysyminen olisivat tulleet jäädäkseen yleisenä käytäntönä ja keskinäisenä kunnioituksena, ja tänä päivänä olen itsekin entistä tarkempi jäämään oireissa kotiin.
Helsingin Sanomissa olikin lokakuussa Päivi Paulavaaran Merkintöjä-kirjoitus Sinun flunssasi ei enää ole sinun, jossa tätä muutosta puitiin. Ennen työpaikalle raahauduttiin sairaanakin sankarina kyllä tämä tästä -meiningillä ja muistan tehneeni yhdessä uudessa työpaikassa vuosia sitten saman. Kotiin jääminen nuorella työn saaneella ei ensimmäisenä päivänä tullut kuuloonkaan, vaan tsemppasin paikalle hirveän olon kourissa pää kainalossa. Köh köh, kiva tavata, ehkä parempi, ettei kätellä…
Enää tämä ei onneksi tule kyseeseen. Niiskutukset eivät ole enää yksin niiskuttajan eikä köhinät köhisijän, vaan ne ikään kuin kuuluvat meille kaikille. Kyttäämiskulttuurista en pidä, mutta toisten aikaisempaa parempi huomioiminen on minusta positiivinen muutos.
Tämän kaiken sanottuani ainakin minun on välillä myös tarpeen saada nauraa ajan hengelle esimerkiksi tällä meemillä. Koitetaan pysyä terveenä ja myönteisinä, kodikasta viikonloppua kaikille!
Olen todella samaa mieltä siitä, että toivottavasti ihmiset normaaliolojen palattuakin malttaisivat pysyä sairaana kotona. Räkiminen vaikkapa avokonttorissa paitsi levittää pöpöjä, myös häiritsee toisten työntekoa jo ihan äänihäiriöiden takia.
Olen tähän saakka jaksanut suht hyvin näitä koronarajoituksia, mutta nyt tuntuu, että voimani ovat lopussa. Eiliset uudet rajoitukset, pääministerin mielestäni epäasialliset ”olisi ollut varaa kiristää enemmänkin” -heitot (eikö tuossa asemassa pitäisi tajuta kannustaa ja tsempata?) ja lyhyen ajan sisään saamani uutiset kahden iäkkään sukulaisen kuolemasta saivat maljan kuohumaan yli enkä ole oikein jaksanut kuin itkeskellä. Molemmat sukulaiset menehtyivät ihan vanhuuteen ja rauhallisesti, mutta surettaa, ettei nyt voi osallistua hautajaisiinkaan. Lisäksi inhoan talvea, ja ensilumikin katsoi sopivaksi sataa juuri eilen. Heräsin sitten huonosti nukutun yön jälkeen jäätävään migreeniin. Nyt tuntuu kaikkiaan siltä, että haluaisin vain itkeä itseni talviuneen seuraavaksi puoleksi vuodeksi!
Voi ymmärrän niin hyvin! Olen todella pahoillani. <3 Nimenomaan tuo on tässä tilanteessa rankinta, sanoa hyvästejä – tai oikeastaan, ettei niitä saa edes sanoa. Se on minulle kaikista sydäntäsärkevin ajatus, että läheiset eivät pääse hyvästelemään viimeiselle matkalle. Sinulla on ollut todella rankkaa ja on niin inhimillistä ja ymmärrettävää, että kokee olevansa "pohjalla". Hyvä, kun annat tunteiden tulla, koska välillä on vain pakko saada "romahtaa" ja itkeä niin paljon kuin itkettää. Onneksi rokotuksesta kuullaan koko ajan positiivisia uutisia, mutta ymmärrän, miten pitkältä jokainen päivä ja viikko sitä odotellessa voi tuntua. Toivon valtavasti voimaa ja toivoa luottaa siihen, että vielä koittaa paremmat ajat. <3
Onneksi kuulun siihen porukkaan, joka sairastaa flunssan joka viides vuosi jos silloinkaan. Elämäntavoilla en tosin voi kehuskella, ulkoilua liian vähän ja herkuttelua liikaa. Kyllä kai se on hieman geeneissä, en muista äitini olleen koskaan flunssassa.
Ainoa mistä olen tosi tarkka julkisia käyttävänä, pidän aina bussissa hanskoja käsissä. Nyt tietysti maski ja kertakäyttöhanskat kuuluvat muuallakin asiaan.
Ihana juttu, olen onnellinen puolestasi! Lähipiiristäni huomaan, miten tosiaan erilaisia ihmisten sairastumisalttiudet ovat, välillä jopa samoilla elintavoilla, eli tosiaan elämäntavoilla ei yksin voi vaikuttaa, vaan syyt ovat synnynnäisiäkin ja geeneissä. Onneksi elämäntavoilla voi tilannetta edesauttaa, mutta se on juuri niin, että jos on tällainen arpa sattunut kohdalle, niin se on vain pakko hyväksyä ja elää sen mukaan. Ymmärrän! Kiva kun jaoit oman tapasi olla ”valpas”. Itse huomaan usein painavani nappulaa hihalla tai vähintäänkin olen tosiaan niin ”tietoinen” käsistäni, että en koske niillä kasvojani ennen kuin olen päässyt kädet pesemään. Kiitos kokemusten vaihtamisesta ja mukavaa viikonloppua!
Ymmarran huolenaiheesi, itsellani kun oli samanlainen putki paalla monta vuotta ja aina se kesti koko talven, vaikka sain tyopaikan kautta ilmaisen influenssarokotteen. Jalkikateen ajatellen heikko vastustuskyky oli varmasti osittain stressaavan tyopaikan (juu, juuri tuon rokotteen maksavan) ja 1.5 tuntia per siivu kestavien matkojen syyta.
Kun vaihdoin tyopaikkaa ja matka lyhenivat 45 minuuttiin per siivu, flunssatkin vahenivat, joskin jouduin maksamaan rokotteen itse. Mutta sitten kun sain flunssan, se oli aina samantien poskionteloissa ja antibiottikuuri oli vuorossa. Onneksi olen melko hyva jaamaan joko etatoihin tai lepaamaan, olo huonoudesta riippuen.
Tana koronavuonna kun olen ollut etatoissa, olen tahan mennessa valttanyt flunssat. Toki koronasta riittaa huolenaihetta vaikka muille jakaa ja harmittaa etten talla hetkella saa influenssarokotetta kun varastot ovat loppu, mutta tuntuu etta kotona olo on auttanut fyysisen terveyden yllapitamiseen. Ja introverttiyteen taipuvana tykkaan olla kotosalla, joten henkinen puoli on ollut ihan ok, vaikka kaipaan kylla perhetta ja ystavia Suomessa seka muualla. En kuitenkaan ole purskahtanut itkemaan kuin jotkut kollegani, kun heilta on kysytty mita kuuluu.
Ennen koronaa, taallahan vakiovastaus kysymykseen ”how are you?” oli aina ”fine” ja olisi ollut todella kummallista, jos joku oli kertonut vaikkapa kollegalle etta on masentunut tai surullinen. Jossain maarin on siis hyva, etta tyopaikalla todellakin voi kertoa todelliset fiilikset. Sinansa surullista etta vaadittiin maailmanlaajuinen pandemia ja lockdown, mutta onneksi tuli kuitenkin esille.
Toivottavasti sa, perheesi ja kaikki tata blogia lukevat pysytte kaikki terveena. Irlantilainen anoppini suosittelee kuumaa viskia flunssasta toipumiseen, ei ehka apteekkarien suosiossa kyllakaan :-D
Moi Elina ja kiitos, kun jaoit kokemuksiasi! Stressillä tosiaan taitaa olla selvä vaikutus vastustuskykyyn. Hienoa kuulla, että työmatka on nykyään lyhempi. Onhan kolme tuntia päivässä tosi paljon. Nyt toki tietysti kontrasti on vielä suurempi etätöiden takia. Taisinkin lukea jostain, että poikkeusaikana työntekijöillä on ollut vähemmän sairauspoissaoloja, johtuen varmasti korostuneesta varovaisuudesta, vähentyneistä kontakteista ja etätyöstä.
Sano muuta, on tämä ollut osalle todella rankkaa aikaa. Itse koen, että me olemme selvinneet vähällä ja siksi en halua valittaa turhasta. En esimerkiksi osaa olla lainkaan pahoillani henkilökohtaisesta nökökulmasta siitä, että matkustaminen on tauolla, kun kuitenkin on terveyttä, läheiset ja koti, jossa on hyvä olla. Eniten matkailunäkökulmassa huolettaa alalla olevien toimeentulo. Meille kevät, kun piti samaan aikaan tehdä töitä ja hoitaa kahta pientä lasta, oli ehdottomasti rankinta. Nyt, kun lapset saavat olla päiväkodissa ja elämässä on myös muita normaaleja elementtejä, koen tasapainon todella riittäväksi ja olen siitä hurjan kiitollinen. Teitä lockdown-maissa enemmän mietin. Sanoitkin hyvin, että toivottavasti avoimuus mielenterveydestä korostuisi. Nyt ei tarvitse kenenkään yrittää olla liian reipas, vaan toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi vertaistukea työpaikalla ja vapaa-ajalla, tai sitten ihan ammattilaisapua kuormitukseen ja epävarmuuden tunteen sietämiseen.
Kuulostaa hyvin irlantilaiselta, miksi ei tuossakin voisi olla perää. :D Mukavaa uutta viikkoa sinne!
Meillä on ollut jo pitkään nuo sinkkisuihkeet käytössä, ja ollaan kyllä todella vakuuttuneita niiden tehosta! Ainut vaan että maksaa ihan kivasti tuo puteli… :/
Kiitos Pirpu, kun jaoit kokemuksia ja hienoa kuulla, että olet vakuuttunut tehosta. Se on ihan totta kyllä, että parinkymmenen euron hinnalla kyseessä on hieman arvokkaampi suihke. Toivotaan, että pysyisimme kaikki mahdollisimman terveenä, että varasuihkeella pärjäisi pitkään. Huojentavaa kuitenkin, että on tällainen heti käsien ulottuvilla oleva apu. :)
Kiitos, kyllä nauratti tuo meemi! :D
Jes, mahtavaa jos upposi sinnekin. :D En tiedä, mitä tekisin ilman mustaa huumoria muutenkaan, saatika poikkeusaikana. Nauru on loistavaa lääkettä. Kivaa uutta viikkoa sinne, yritetään voida hyvin!