Toivottavasti teillä oli mukava ja tunnelmallinen itsenäisyyspäivä! Me vietimme pyhää tässä tilanteessa oman perheen kesken, mutta siltikin tuntui tärkeältä kattaa pöytä kauniisti ja pukea jotain vähän legginssejä kummempaa – huomaan, että nyt on pakko saada eroa arkeen ja juhlaan huolimatta siitä, tai oikeastaan juuri siksi, että molempia vietetään kotona. Minulla poikkeusvuosi on entisestään vahvistanut arvostusta Suomen kohtaan. Vaikka meilläkään asiat eivät ole menneet kaikessa täydellisesti (miten sellainen olisi mahdollistakaan kaikki yllättäneessä globaalissa pandemiassa), niin silti suurinta turvallisuudentunnetta koen luotettavassa ja väljässä Suomessa.
4-vuotias olisi kovasti halunnut nähdä juhlat ja pukuloiston, mutta ensi vuonna sitten (toivottavasti) taas. Totta kai Linnan juhlien myötä pyhästä jäi jotain minunkin mielestäni puuttumaan, mutta loppujen lopuksi tuntui hyvältä ja tärkeältä ylipäätään jatkaa perinnettä poikkeusvuonnakin, vaikka sitten toisessa muodossa.
Perinteistä puheen ollen olen hieman hakenut sitä, miltä itsenäisyyspäivä meidän kodissa näyttää. Kynttilöissä suosin mieluiten valkoista ja mietinkin, että miten muuten voisin tuoda juhlaan aavistuksen sinistä omalla tavallani.
Sininen lasikin on kaunista, mutta meille sopii paremmin kerätä kaikkeen sopivaa kirkasta (itsenäisyyspäivänä pöydässä on useimmiten Aaltoa). Päädyinkin hankkimaan itsenäisyyspäivän yksityiskohdaksi tummansinistä samettinauhaa lautasliinoihin. Pieni panostus, helppo säilöä ja kuitenkin jotain sellaista, millä on kiva luoda perinteitä perheen pöytään omaan klassiseen tyyliin.
Itsenäisyyspäivän kattaus käynnisti myös joulukattausmietteet nyt kun vietämme joulua ensimmäistä kertaa tässä kodissa tämän nimenomaisen ison, ovaalinmuotoisen puisen pöydän ääressä. Se asettaa joulukattaukselle monella tapaa erilaiset puitteet kuin aikaisemmin. Se on selvä, että joulunakin katan lautaset Iittalan Sarpaneva katelautasille – ne tuovat meillä juhlan ja servetit totta kai.
Lähinnä aloin miettiä muita tekstiilejä. Pitäisikö jouluna pöydässä olla pöytäliina? Kaipaanko sitä tunnelmaltan osalta? Ja toisaalta jaksanko sitä pikkulasten kanssa? Ja mistä näin pitkän pöytäliinan edes löytäisi (pöydän pituus on 250 cm)? Tai miten olisi tabletit katelautasten alle? Tai pitkä pöydän halkova kaitaliina? Olen aikaisemmin vierastanut kaitaliinjoja, mutta uskon, että toteutuksesta olisi mahdollista tehdä omannäköinen ja moderni. Kaikissa tekstiilivaihtoehdoissa pyörittelen valkoista pellavaa, sitä se on jos jotakin.
Kuuluvatko runsaammat kattaustekstiilit teillä jouluun ja miten te muut olette kattaneet tekstiileillä pidemmät joulupöydät? Vai voivatko astiat riittää tuomaan tarpeeksi juhlan tuntua puista pöytää vasten, jos vain kukkia ja kynttilöitä on tarpeeksi? Kysyy Kokematon kotikattaja -84
Kaunis kattaus kukkineen ja havuineen. :)
Meillä käytetään pellavaliinaa arkenakin etenkin siksi, että en pidä pöytämme väristä, mutta uutta ei osteta ihan vielä. Kolmen lapsen kanssa tahroja toki tulee, mutta aika monen tahran saa rätillä häivytettyä ja pellavan voi pestä kuumassa. Ja toisaalta liina imee kätevästi kaatuneen maidon ja vaatteet säästyvät. :D
Kannattaa muistaa myös valmiit pitkät verhot, joista monia voi sujuvasti käyttää pöytäliinanakin. Samoin lakanat. Ellei siis itse aio ommella.
Ihanaa joulun odotusta teille!
Kiitos paljon! Valkoiset joulukukat havuihin yhdistettynä ovat kyllä kauden lemppari. :) Pöytäliina onkin mainio ratkaisu teidän tilanteeseen, ja tosiaan, johonkin tahroja tulee joka tapauksessa, pöytään tai syliin. :D Lakana tuli mieleeni, niitä ei vain löydy tarpeeksi pitkinä meidän tarkoitukseen, mutta verhoideaa en olisi ikinä keksinyt, joten kiitos loistavasta vinkistä! :) Kun itse ompeleminen ei tule omalla kohdalla kyseeseen. ;) Kiitos samoin, ihanaa joulunalusaikaa myös teidän perheeseen! <3
Pakko mainita, et mulla on tälläkin hetkellä ruokapöydän päällä vanha valkoinen pussilakana! Jotain kulumaa siinä oli, et ei toimi enää varsinaisessa tehtävässään, mut pöydän päällä jatkaa virkaansa :). Ekologinen tapa, kun muuten on vielä siistissä kunnossa. Eikä tosiaan haittaa, vaikka esim. punaviiniä kaatuis pöytäliinan/pussilakanan päälle, sen vois sitten laittaa kierrätykseen hyvin palvelleena!
Mainiota uusiokäyttöä! :) Pienempiin pöytiin tämä on erinomainen tapa antaa hyvälle kankaanpalalle lisäaikaa. Ja sepä se, että hyvä puoli on myös se, että ei tarvitse stressata niin paljoa sitä, jääkö pysyviä tahroja vai ei. Olisipa kolmemetrisiä lakanoita. ;)
Katelautaset on todella kauniita ja tuo mielestäni heti sopivanlaista juhlavuutta kattaukseen. Huomasin kaipaavani katelautasia meille viikonloppuna kun katoin pöytää meidän jouluillallista varten, ne olisivat antaneet kivan silauksen. Äiti kattaa mielestäni joulupöydän aina kauniisti ja hänellä on aina keskiössä upeat kukat ja paljon kynttilöitä eri tasoissa. Sen lisäksi hän lisää muutamia hopeakoristeita pöytään jotka kaikki kimaltevat kauniisti kattokruunun valossa illalla.
Moi Laura! Eivätkö olekin, juuri juhlavuutta tuovia. :) Tietysti erikseen voisi olla myös juhlalautaset, meillä kun on aina nämä Arabia 24h-sarjan ja juuri siksi katelautasten merkitys juhlan tuojana korostuu. Tällaiset katelautaset tuovat minulle myäs lämpimiä muistoja läheisten joulukattauksista. Samaa mieltä, Jaana on mestari luomaan tunnelmallisia kattauksia ja esillepanoja. Vaikka kaunista on aina teilläkin, sellaista tosi kodikasta, minkä arvo oikein korostuu joulua kohti. :) Jaana on ihan oikeilla jäljillä, koristeet sopivat nekin ihanasti pöytään juhlavuutta tuomaan. Onneksi joulupöydän kattamisessa voi onnistua monella tapaa – niin kauan kun on kauniit astiat, pöydässä kynttilöitä ja kukkia sekä tilassa tunnelmavalaistus, niin ei voi mennä pieleen. :)
Hei!
Pari ideaa tuli mieleeni!
Miten olisi valkoinen runsas pellavakaitaliina pöydän keskelle rennosti ”rytättynä” eli ei vain suorana kaistaleena. Tai sitten havuköynnös ja jotain muuta somistetta pöydän keskelle centrepiece-tyyliin ja tabletit jokaisen ruokailijan kohdalle.
Moikka Eve! Veit sanat suustani ja ajatukset päästäni. :) Juuri tuon tyyppisisti ajattelin. Olen hieman vierastanut kaitaliinoja omassa kodissa juuri siksi, että ne tuntuvat meille niin virallisilta. Mutta jos laittaisi pellavaista ja rennosti ryyppyyn, siihen tosiaan centerpiece tai havuköynnnöstä, tuikkuja ja niin edelleen, niin tulisi juuri minunkin tyylinen. Ja miksei tosiaan myös tabletteja. Voi olla, että tulee vaikea päätös, mutta mitä tahansa pellavaisia kattaustekstiilejä tilaa, niin varmasti tulee vuosien varrella käyttöä. :) Kiitos vielä kivasta ideoinnista ja ihanaa joulunodotusta!
Himlalla on ainakin pellavapöytäliinoja, joiden pituus on 330cm. En tosin tiedä sopivatko sitten leveytensä puolesta teidän pöytään.
Moi Nina ja kiitos paljon avusta! :) Mielestäni Himlan pöytäliina oli ainoa tarpeeksi pitkä, jonka pikagooglailulla löysin. Mutta miten katsoin sen maksavan jo reilu 300 euroa, kun hinta Elloksella on oikeasti puolet siitä. Mitäköhän katsoin! Koska kolmesataa on nyt liikaa tähän lapsiperhekäyttöön, mutta satasen–reilun satasen ajattelinkin ison luonnonmateriaalisen pöytäliinan maksavan. Tosi kiva, kun vinkkasit, niin tuli katsottua kunnolla. Minusta leveys 145 cm kyllä meille riittää. Ei se kovin alas tule sivuilta, mutta ehkä tarpeeksi kuitenkin. 105 cm on meidän pöydän syvyys eli 20 cm tulee alas molemmilta reunoilta. Vaikuttaa potentiaaliselta. :) Toinen hyvä vaihtis, josta seuraajani vinkkasi, on tallinnanlainen Zizi, jossa myös paljon eri pöytäliinakokoja pitkään asti. Zizi on minulle tuttu vuosien takaa, mutta enpä olisi muistanut sitä pöytäliinakauppana ilman vinkkiä. Siis tosi ihana, kun autatte – kiitos vielä! :)
Huikkaan täältä googlettelujen keskeltä, että se olikin Lapuan kankureiden se 300 euron. :)
Kurkkaapa Elloksen valikoima, sieltä löytyy pellavaliinoja pitkiin pöytiin! 😊
Kiitos vinkistä! Himlan jo kurkkasinkin sieltä, mutta nyt vasta tarkemmin muita. Myös Lovely Linen tarjoaa riittävän isoa ja Elloksen oma merkki (joskin siinä jää vähän puuttumaan leveydessä). Tosi hyviä vaihtiksia, kiitos sinulle. :) Ihanaa joulunaikaa!
Kaunis kattaus ja ihana idea nuo satiininauhat, täytyy pitää mielessä. Itse emme eilen kattaneet pöytää, meni jotenkin ohi koko itsenäisyyspäivä. Vauvavuoden väsymystä varmaan. Meillä on pojan 1v.synttärit nyt lauantaina ja aloin miettimään siihen kattausta. Mitä haluaisin että olisi aina samanlailla pöydässä ja ostin valkoisen pellavapöytäliinan. Se sopii hyvin myös tulevaan jouluun.
Toinen asia minkä haluan synttäripöytään on vaaleansininen kivi tuikku. Tämän päätin jo raskausaikana ennen kuin tiesin tuleeko tyttö vai poika.
Tulevia itsenäisyyspäiviä ajatellen tuo satiininauha voisi olla ihana idea. Jouluun mietin jotain punaista mutta ei meillä ole muitakaan punaisia koristeita niin ehkä ei kuitenkaan. Tuoreita kukkia, havuja ja kynttilöitä näillä varmasti mennään.
Kiitos! Kiva jos tykkäsit. Pienellä vaivalla vähän tavallisesta arjesta poikkeavaa. :) Ymmärrän niin hyvin! Ja puoliksi ohi meinasi mennä täälläkin. Ajattelin, että olisin tehdy vähän pidemmän kaavan mukaan menun, mutta se jäi täysin ajatuksen tasolle. Onneksi ihana oli istua syömään pienemmälläkin vaivalla.
Sepä se, valkoinen pöytäliina on niin klassikko, että on vähän alaston olo, jollei sellaista ole kaapissa. Sopii kaikkiin pyhiin ja juhliin! Todella kaunis ajatus myös tuo Kivi-tuikku. Minäkään en osaa punaista laittaa, mutta huomaan pitäväni siitä muilla vuosi vuodelta enemmän. Ja tänä lapset ovat punaisissa. 4-vuotias toivoi niin kovasti, niin toki hän saa olla tonttu joulumekossaan. :) Tuoreet kukat ja havut, siinä tärkeimämmät. Niillä pärjää pitkälle. <3
Isoaitini oli tekstiilitaiteilija, joten meilta loytyy vaikka mita poytaliinoja. Pienemmalla ruokapoydalla on lahes aina kaitaliina, varit vaan vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Isommalla poydalla on yleensa koko poydan peittava valkoinen tapaus, paitsi arkisin kun se toimii korona-ajan toimistotilana (mies tekee toita tyohuoneessa). Suosikkijoulupoytaliinassani on Hardanger-ommel, joka on kuulemma todella aikaavievaa ja hankalaa (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hardanger_embroidery). En ole itse kokeillut, koska olen taysi tumpelo kaikissa kasitoihin liittyvissa asioissa.
Varina tykkaan valkoisesta koska se sopii astoiden kanssa ja punaista joulunripausta saa lautasliinoista ja Marimekon tuikku-kynttiloista (joita loytyy monta eri varista, kun ovat suomi-ostoksia).
Vau, ihana perinne isoäidiltä! En siis tosiaan ihmettele, että teille on tekstiilejä kertynyt. :) Hardanger-ommel on minulle uusi tuttavuus. Kaunis kerta kaikkiaan ja juuri sen näköinen, joka ei ihan jokaisen meikäläisen käsistä synny. ;) Upeita perinteitä tuollaiset! Ja varmasti Suomi-muistot osana kotia ovat ulkomailla asuessa tosi tärkeitä.
Joo, niin on. Valitettavasti geeniperima ei ole siirtynyt muhun, mutta arvostan aikaa ja tyota, joka on mennyt jokaiseen liinaan. Ja kun isoaitini ei enaa ole keskuudessamme, on ihana tietaa etta pieni osa hanesta on kuitenkin kodissamme.
Kiitos sulle etta blogisi ja vastauksiesi kautta muistutat kaikesta kivasta, mika omasta muistista valilla unohtuu
Kaunis itsenäisyyspäivän kattaus ollut!
Meillä on jouluna punainen pellavaliina pöydällä ja pienimmän lapsen kohdalla muovinen tabletti joka helppo puhdistaa. Lisäksi mulla on pellavainen kaitaliina jemmassa että jos (kun) iso liina menee sotkuun niin voi toisena päivänä laittaa pelkän kaitaliinan.
Muuten aina menen juhlissa valkealla liinalla, mutta jouluksi sit päädyin punaiseen kun astiat ja servetit vaaleita.
Innolla odotan teidän joulukattauksen kuvia!
Kiitos Satu! :) Mainiosti olet kattamisen ratkaissut. Meillä pienempi 1-vuotias syö vielä omalla syöttötuolissa kiinni olevalla tarjottimella, niin se onneksi edesauttaa hieman siisteyttä. Muuten tabletti olisi täälläkin ehdoton. No onneksi myös iso katelautanen ajaa vähän samaa asiaa. :) Jouluna punainen on tosi kaunis väri.
Ihana, kun odotat! Katsotaan, ehdinkö demonstroida kattauksen. Tuntuu, että aatto tulee ihan juuri! Itse pyhinä en varmaankaan kuvaa blogiin tai ole somessa, mutta yritän vielä etenkin tällä viikolla jakaa teille jotain tunnelmia. <3