Mekot saatu PR-lahjana, Gauhar Helsinki

Itsenäisyyspäivä antoi hyvän syyn pukea parempaa päälle ja ottaa jo pieni varaslähtö jouluun. Saimme tyttöjen kanssa aivan ihanat Sofia Ruutu x Gauhar Helsinki -malliston mekot: tytöille lasten Greta-mekot ja minulle Sofia-mekko. Lisäksi kauniissa Holiday Collection -mallistossa on hurmaava Gabriel-paita pienille pojille. Rakastan juuri tällaisia klassisia vaatteita, jotka ovat yksinkertaisia ja yksivärisiä, mutta joissa on joku juju: tyttöjen mekoissa aivan ihanat vaaleasiniset yksityiskohdat hihoissa ja kauluksessa.

Meillä 1-vuotiaalle mekon pienin koko, 98/104, on vielä hieman iso, mutta silti taapero viiletti hitusen pitkissä hihoissaan onnellisena. Viilettipä hyvinkin! Nimittäin ei kyllä ole moni asia haastavampaa kuin yrittää ottaa pilkkopimeänä päivänä joulukorttikuvaa lapsista, joista toinen ei pysy sekunnin sadasosaakaan paikoillaan. Hihitys vain kuului ja silmät tuikkivat – taisi vilpertti mennä vilistää hieman kiusallaan kuvaavan äitinsä pään menoksi.

Onneksi joitain hetkiä kuitenkin saimme ikuistettua joulukorttikuviksi. Tein vuosia sitten päätöksen lopettaa perinteisten joulukorttien lähettämisen. En vieläkään tiedä, mikä siinä minua kuormitti niin paljon, kun kyse on kuitenkin läheisten muistamisesta, mutta minulle se vain oli taakka kaikkine vaiheineen osoitteiden kaivamisesta viime hetken postiruuhkiin. Nykyään välitän jouluterveiset kuvaviesteillä. Kannustankin aina lempeästi tekemään sesongista omannäköisen ja vapautumaan sellaisen tekemisestä, josta ei itse nauti, mutta jota muka kuuluu tehdä. Perinteet voi ja saa sopeuttaa omaan elämään. Viimevuotinen postaukseni aiheesta löytyy arkistosta Karsimisen tärkeydestä – mitä kaikkea en tee jouluna.

Olen yleensä kuvannut tyttöjä joulukuusen vierellä, mutta tänä vuonna päädyin vaihtelun vuoksi toiseen kohtaan – jonka tekin muuten näette nyt sisustuksen puolesta ensimmäistä kertaa. Kyseessä on keittiön sivulla oleva käytävä. Tällä käytävälle olen hankkinut ison pyöreän messinkireunaisen peilin ja peilin alle tilasin By Crealta Wilma-penkin valkoisella rungolla ja Sand-sävyisellä nahalla.

Kohta tuntui tyhjältä paljaana, joten halusin siihen jotain. En kuitenkaan lipastoa, koska avokeittiö-olohuone-ruokailutilassa on jo saareketta, vitriiniä, tv-tasoa, ruokapöytää ja sohvapöytää. Jälleen uusi taso asetelmineen olisi tuntunut omaan makuuni levottomalta, joten päädyin kalusteeseen, joka on matalampi, ja jolle ei olisi tarkoitustaan laittaa mitään esille. Emme myöskään olleet enää tässä kohtaa lisäsäilytystilaa vailla, enkä periaatteesta halunnut uutta tavarankerääjää, vaan enemmänkin ilmavan ratkaisun.

Jouluksi halusin somistaa peilin havuilla ja siitä tulikin ensin hieman tänka på. Mietin, että viritänkö jotain havuketjua taustalle rautalangalla ja teipillä, vai miten teen. Lopulta päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun kuin vain varovasti tunkemaan lyhyitä havunoksia peilin taakse. Niissä ei siis ole mitään kiinnitystä, vaan peili painaa havuja seinää vasten. Meillä ei ole suihkupulloa, niin en ole voinut suihkuttaa havuja. Tällä hetkellä havut näyttävätkin jo hyvin kuivilta, toisaalta kovin kauniilta niinkin. Katsotaan, kestävätkö havut edes jonkinlaisena jouluun asti vai teenkö suosiolla niin, että otan vielä tässä jossain välissä nykyiset kuivuneet havut pois ja laitan uudet. Suihkupullo pitäisi joka tapauksessa hankkia, koska minulla on ajatus tehdä myös kranssi. Peilin koristelun viimeistelin rusetilla.

Nappasin itsestänikin nopean kännykkäkuvan (teille, en joulukortiksi), jotta näette myös Sofia Ruutu x Gauhar Helsinki -malliston aikuisten mekon. Huomaan, että vihreä on minulle enemmän harmaan, beigen, valkoisen ja mustan jatkeena neutraali kuin väriväri. Koen havut niin omaksi, että havunvihreä mekkohan on kuin saisi joulukuusesta osansa itsekin. Samaa ajattelen vaaleansinisesta, jota tyttöjen mekoissa on yksityiskohtina. Kaikessa klassisuudessaan ne kaksi menevät minulla laajennettuun käsitykseen neutraaleista – ja nimenomaan vihreä tällaisena vihreänä ja sininen vaaleansinisenä ja navynä.

Lämmin kiitos vielä Gauhar Helsinki meitä niin ilahduttaneesta lähetyksestä! Gauhar on minulle rakas kotimainen merkki jo vuosien takaa, sellainen, jonka tyyliin olen kokenut sielunsisaruutta alusta asti. Pidän epäsuomalaisista suomalaismerkeistä, juuri tällaisista, joissa värikkäiden printtien sijaan on klassista eurooppalaista henkeä. Viime vuonna, kun olin saanut ison työrupeaman päätökseen, ostin itselleni joululahjaksi Gauharin kahdella tavalla puettavan ja sekä arkeen että juhlaan sopivan Frill-mekon. Tuo hetki jäi rakkaana mieleeni: kävelin tunnelmallisen pimeässä Punavuoressa kodikkaaseen kauniisti laitettuun liikkeeseen ja siitä mekko päällä Asennemedian pikkujouluihin. Vaikka nettikauppa onneksi toimittaa, tuo mieleenpainuva päätös vuodelle saa minut kaipaamaan tunnelmallisia flaneeraushetkiä kivijalkoihin pysähtyen ja ihmisiä tavaten. Vähintään Helsingin jouluvalaistus täytyy päästä näkemään! Sellaisia elämyksiä ei voi virtuaalisuudella korvata.
Taytyy tunnustaa, etten ole koskaan ostanut Gauharilta mitaan enka muiltakaan suomalaisilta vaateliikkeilta kun en paase kivijalkaputiikkiin. Vaatekoot ovat nykyaan niin hankalia ja mahdollinen postitus takaisin Suomeen taalta Briteista ei huvita, kun postitus taalla paikan paalla on valilla niin hankalaa.
Mutta otan mielellani vastaan vinkkeja seuraavalle Suomi-visiitille, jolloin paasisin itse kauppaan…
Moikka Elina! Ymmärrän tuon näkökulman täysin. Palauttaminen on kurjaa, varsinkin maasta toiseen. Onhan se tietysti mukavin vaihtoehto, että vaatetta saa rauhassa sovittaa. Ja sitten kun saman merkin sisällä voi olla eroavaisuuksia siinä, mikä koko on paras, riippuen onko malli enemmän oversize, istuva vai mitä. Pienissä putiikeissa saa onneksi hyvää palvelua ja tarkat mitat, mutta toki sekään ei ole sama asia kuin sovittaa. Toivotaaan, että ensi vuoden aikana jo päästäisiin palaamaan jokseenkin normaalin ja sinäkin pääsisit Suomeen. <3
Nätin näköistä, niin mekot kuin tuo peilikin :). Rupes kiinnostamaan tuo havun vihreä, se väri kyllä sopii jouluun, eikä oo jotenkin niin ”kulutettu” väri kuin semmoinen perus vihreä (tai punainen), mikä yleensä liitetään jouluun. Jos nyt yhtään ymmärsit mitä hain takaa :D.
Ja on kyllä aika ikävää kun ei nyt pääse esim. laulamaan joululauluja tai joulumyyjäisiin. Vaikka pientähän se on, pääasiahan on että saatais tää korona kuriin. Ei voi kuin toivoa, että nämä rajoitukset ja muut ihmisten toimet purevat, että saataisiin jotenkin (hyvin) vietettyä joulua.
Heippa ja kiitos! Joo, saan kiinni. :) Ei olekaan niin kulutettu ja murrettuna tällainen vihreä on neutraaleja värejä suoosivalle paljon helpommin lähestyttävä.
Sanos muuta, on kyllä tosi ikävää! Erityisesti se, että läheisiä ei voi samanlailla joulunalla nähdä ja kaipaan kyllä kovasti ihan vain sellaista joulutunnelmointia kaupungilla, joulukonsertteja, markkinoita ja niin edelleen. Tähän asti olen omalla kohdalla ollut ihan ok asian kanssa, mutta heti, kun aloin suunnitella, että voisin pitää muutaman vapaapäivän ennen aattoa tuli kurja olo, että vitsi, kun ei oikein mitään voi tehdä. Tai voi mitään, mutta hyvin vähän ja rajoitetusti. Mutta yksi joulu muiden joukossa, niin se on nähtävä ja kotona sitten sitäkin enemmän tunnelmointia tänä vuonna. :) Turvallista joulunaikaa sinne!