Aarrekartta vuodelle 2021

Kerroinkin jo, että en ole koskaan ollut uudenvuodenlupauksia tekevää tyyppiä, ja vielä vähemmän olen sitä itseni tuntevana aikuisena. Voivat uudenvuodenlupaukset toki olla myös realistisia ja lempeitä, mutta silti olen vierastanut sitä kaikua, että yhtäkkiä ensimmäinen tammikuuta pitäisi ryhdistäytyä uudeksi ihmiseksi, ihan kuin ei nykyisenä ihmisenä olisi riittävä.

Lisäksi olen hyvin intuitiivinen kaikessa tekemisessä: syön mitä mieli tekee ja siivoan, kun saan puuskan. Intuitiiviselle ihmiselle ei sovi tästä lähtien aina– ja enää ei koskaan -tyyppiset lauseet ollenkaan.

Se, että en tee uudenvuodenlupauksia ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö reflektoisi mennyttä vuotta ja pohtisi tulevaa, niin kuin aikaisemmin kirjoitin. Alun perin aloitin vuodenvaihteiden purkamisen sellaisella tavalla, että mietin tulevalle vuodelle kolme teemaa. Niitä minulla ovat olleet esimerkiksi raha, hyvinvointi, empatia, lukeminen ja ruoka. Nykyään en enää niinkään mieti teemoja, vaan teen aarrekartan.

Tai no kutsutaan nyt ainakin uuden vuoden ajatuksia aarrekartaksi, vaikka ideaa vapaasti sovellankin. Joka tapauksessa minulle kyseessä on enemmänkin luova, ei sääntöihin sidottu kollaasi, johon on vapaus merkata tulevaa vuotta koskien mitä tahansa: unelmia, toiveita, tavoitteita, suuntaviivoja, paikkoja, projekteja, ihmisiä, hankintoja, harrastuksia, haasteita – mitä tahansa.

Varsinainen aarre- tai unelmakarttaa tai visiotaulua ei yleensä pidetä työkaluna seuraavalle vuodelle, vaan enemmänkin elämän lähitulevaisuudelle. Huomaan kuitenkin, että minulle on tällä hetkellä tärkeää saada elää nimenomaan vuosi kerrallaan. En voisi kuvitellakaan tekeväni viisivuotissuunnitelmaa, kun en edes tiedä ensi vuodesta.

Itse henkilökohtaisesti teenkin mieluummin realististisen ja konkreettisen aarrekartan ensi vuodesta, kun leikkaan kaukaisia kuvia edustamaan jotain, josta ehkä voisin haaveilla 20 vuoden kuluttua tai josta ikään kuin kuuluisi haaveilla. Minua tulevan vuoden aarrekartta auttaa elämään nimenomaan tässä hetkessä ja kirkastamaan nimenomaan tähän elämänvaiheeseen liittyviä toiveita. Tosin olen minä ei-aikaan sidottuakin aarrekarttaa koonnut, itse asiassa viime vuoden alussa työhyvinvointipäivässä juuri näistä kuvista, jotka tässä näkyvät. En lopulta koskaan liimannut kuvia ja tekstejä taululle, vaan säästin ne kansiossa. Ne kuitenkin puhuttelevat minua todella paljon myös tässä hetkessä.

Vaikka rakastan yli kaiken näitä perinteisiä kollaaseja (onko mitään rentouttavampaa kuin lehtien selailu!) ja vaikka minulla tosiaan on paljon puhuttelevia kuvia ja tekstejä fyysisestikin tallessa, varsinaisen tulevan vuoden aarrekartan teen kuitenkin (salaisena kansiona) Pinterestiin. Väline on makuasia. Fyysinen aarrekartta on helppo asettaa esille, ja perinteiseen unelmakartta-ajatteluun kuuluukin se, että unelmakartan näkisi mahdollisimman usein. Minulle kuitenkin toimii paremmin tapa, jossa meneillään olevan vuoden visiotaulu on tallessa digitaalisesti ja aina mukana ja muokattavissa puhelimessa.

Kaiken tulevan vuoden aarrekartalla ei tarvitse olla ylevää, jos ylipäätään minkään tarvitsee. Minusta taululle sopisi aivan mainiosti sellaiset asiat kuin ”haluan jatkossakin varata aamiaiselle ja Hesarin lukemiselle tarpeeksi aikaa” tai ”pidän myös tänä vuonna kiinni sunnuntain iltajoogasta”.

Minusta oleellista on vain pysähtyä tiedostamaan se, mihin omia resurssejaan käyttää: itselle merkityksellisiin asioihin vai johonkin ihan muuhun? Uuden vuoden aarrekartta on todella hyvä väline pyrkiä rehellisesti erottamaan oma elämä muiden elämästä – erityisesti some ja vertailu muihin siellä kun saa helposti mielen sekaisin. Siksi aarrekartan kokoaminen on minusta toimiva tapa kuunnella nimenomaan omaa sisäitä ääntä.

Osan aarrekartan sisällöstä haluan pitää henkilökohtaisena, mutta esimerkkejä omasta vuosikartastani jaan mielelläni. Laitoin esimerkiksi unelmakartalle ylös kaikki ne päivitykset ja hankinnat, joita meidän on tarkoitus vielä tänä vuonna tehdä kotiin.

Vaikka verhot voi äkkiseltään tuntua tylsältä sisällöltä tulevan vuoden taululle, haluan tarkoituksella tiedostaa ne asiat, joihin asumisessa käytämme ajallisia ja taloudellisia resursseja johtamaan varsinaiseen toiveeseen: viihtyisän kodin viimeistelemiseen. Koen, että näin asioita myös tulee arvostaneeksi enemmän. Samoin tämä liittyy ajatukseen siitä, että en halua pitää mitään elämässä itsestään selvänä, vaan olla kiitollinen ihan kaikista mahdollisesti vuoden aikana toteutuneista projekteista. Kuvaava esimerkikki on myös se, että omaa mökkiä minun kartallani ei ole (koska se ei ole asia, johon haluan käyttää taloudellisia ja ajallisia resursseja), mutta siellä on satunnaisia taukoja vuokramökillä (johon taas haluan käyttää taloudellisia ja ajallisia resersseja).

Lisäksi toivon, että saisin arkeen muuttokauden jälkeen taas järkevämmän otteen: viime vuonna tuli tukeuduttua aivan liikaa wolttaamiseen (joka siunauksena ja kirouksena viimein laajentui meillekin). Ruoan tilaaminen nautinnosta on asia aivan erikseen, mutta jatkuvasti kaapissa ei muka ole mitään -laiskuudesta en sitä halua tehdä varsinkin, kun hävikkiruoan kokkaaminen on minulle mieluista ja hätävarojen täydentäminen luontaista.

Mieluummin siirrän taas tauon jälkeen resursseja toiseen arjen apuun, edes satunnaiseen siivoukseen. Myös omasta arjen pyörittämisestä yritän tehdä antoisaa: uudet langattomat kuulokkeet kannustavat yhä enemmän yhdistämään äänikirjojen ja podcastien kuuntelun arjen askareisiin ja hyötyliikuntaan. Rahaa pyrin sijoittamaan joka kuukausi tietyn summan. Toivon, että jatkan juoksulenkki viikossa -tapaa, ja että huolehtisin terveydestä edes hitusen myös lihaskunnonkin osalta – matalalla kynnyksellä, vaikka vain käsipainoa olohuoneen lattialla Pikku Kakkosen aikana heiluttaen.

Niin ikään kirjasin vuodelle ylös muutamia vaatekaapin kulmakiviä, jotka toivon löytäväni. Jos ihme tapahtuu, ja sen on kyllä tapahduttava, koska vanha koneeni voi samua hetkenä minä hyvänsä, pyrin tänä vuonna vihdoin järjestämään valokuvat edes jollekin alkeelliselle tasolle.

Lasten kanssa toivon viettäväni ihan tavallisen hyvää perheaikaa, jos en muuten niin tähdellisellä tekemisellä, niin lukimiseen lasten kanssa haluan panostaa käymällä aktiivisesti kirjastossa. Haaveilen, että saisin syksyn ylikierroksiltani alkaa taas nukkua paremmin. Siispä pyrin pitämään rytmin aamuherätyksissä.

Matkaa päätin olla laittamatta unelmakartalle. Se ei tarkoita sitä, että olisin kovin pessimistinen: minulle vain tuntui oikealta pitää odotukset matalalla. Koronan ja muuton myötä olen enemmän kotiin keskittyvässä mielentilassa. Jos joku pieni matka jossain vaiheessa vuotta toteutuu, niin se olkoon ihana yllätys. Muuten keskityn kotikeskeiseen elämään odottaen rokotusta ja nauttien kaikista pienistäkin mahdollisuuksista tavata ihmisiä ja virkistäytyä museoissa ja ravintoloissa. Myös työn osalta kirjasin aarrekartalle muutaman toiveen ja tavoitteen.

Halusin jakaa oman tapani tehdä tulevan vuoden aarrekartta, jos siitä olisi inspiraatiota myös teille oman elämän ja suunnan selvittämiseen niin arjen pienissä panostuksissa kuin isommissakin suuntaviivoissa.

Antoisia tulevan vuoden pohdintoja!