Havahduin yksi päivä siihen, että omien hiusten kanssa oli ikävä olla. Ne tuntuivat ylipitkiltä, kuivilta ja kaikin tavoin nuutuneilta. Seuraavaksi havaihduin siihen, että ei olotila ihme ollutkaan – edellisestä kampaajakäynnistä oli nimittäin viittä vaille vuosi! Pyrin käymään kampaajalla noin neljästi vuodessa, usein väli venähtää kolmeen kertaan. Joka tapauksessa vuotta en muista välissä olleen koskaan.
Ennen:
Pandemian ja kotiolojen myötä se ei ole ollenkaan ihme, ettei omaan ulkonäköön kiinnitä samanlailla huomiota. Toisaalta omaa olotilaa luulisi sisäisesti havainnoivan poikkeusoloissa sitäkin tarkemmin, mutta jostain syystä vuosi vain vierähti ilman, että soin hiuksille ajatustakaan. Mutta nyt epämieluisa ja epäsiisti ruuhkatukkaolo iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Varasin saman tien hiustenleikkuun. Minusta kampaajalle tuntui turvalliselta mennä, kun sekä minä että kampaaja pidimme maskeja. Kampaajani sanoi, että heillä on jälleen tammikuussa alkanut olla todella hiljaista. Tämä tilanne tuntuu niin harmilliselta monen ihmisen elinkeinon näkökulmasta – olinhan minäkin tosiaan ollut asioimatta sen vuoden.
Koska hiukset olivat kasvaneet niin pitkiksi, pyysin kampaajaa leikkaamaan kunnolla. Viihdyn tällä hetkellä lyhyissä pitkissä hiuksissa, jos näin voi sanoa. Minulle on tärkeää, että hiukset saa nutturalle pään päälle (signature look vuodesta -90), mutta sen pidempää mallia on vaikea hiustyypilläni hanskata. Minulla on paksu luonnontaipuisa tukka, joka yhtään liian pitkänä on liian vauhko. Minulla ei ole toivoakaan esimerkiksi kihartaa hiuksia laskeutumaan kauniisti, vaan hiukset elävät ihan omaa elämäänsä – mitä pidempinä, sitä villimmin.
Niin kuin olen kertonut, hiusten värjäämisen lopetin monta vuotta sitten. Minulle päätös on sopinut todella hyvin, vaikka aivan yhtä hyvin ymmärrän värjäämistä (niin kuin muutenkin erilaisia elämänvalintoja). Totta kai värjäämisen lopettaminen vaati sen, että olen riittävän tyytyväinen omaan sävyyni. Kirkkaamman tai vivahteikkaamman tukasta saisi värjäämällä, mutta kelpuutan oman värin. Minulle värjääminen ei ollut ihana hemmottelutauko (niin kuin salonkikäynnit muuten ovat), vaan enemmänkin hermostuttava kierre. Joko juurikasvu on tarpeeksi paha? Voiko tällä välitilassa vielä olla?
Voi olla, että tämä kuulostaa hassulta, mutta olen kokenut hiusten värjäämisen lopettamisen todella vapauttavaksi. Se on ollut sellainen pieni iso tapa yksinkertaistaa elämää. Hiuksetkin voivat siis liittyä kokonaisvaltaisesti ajatukseen tietynlaisesta minimalismista: jokainen asia vähemmän mietittävänä ja hoidettavana vapauttaa kapasiteettia. Myös rahansäätö motivoi, vaikka sitten toisaalta leikkauksesta (ja muista satunnaisista hemmotteluista) maksan mielelläni. Kauneudenhoidon saralla minulle minimalismihenkistä elämän yksinkertaistamista on myös se, että en laitatuta ulkopuolisella ripsiä tai kynsiä, sekä se, että suosin pitkälti samoja luottomeikkejä sen sijaan, että etsisin jatkuvasti uusia ”parempia”. Vaikka monelle juuri ripset tai kynnet saattavat helpottaa arkea, minulla on paljon rauhaisampi olo, kun olen vapaa mahdollisimman monesta kierteestä.
Tämänpituisina minun on helppo pitää hiuksia kokonaan tai puolittain auki. Samoin hoidan hiuksia paremmin, kun ne ovat lyhyemmät. Käytössä minulla on muutama hiustuote: tietenkin sampoo ja kosteuttava hoitoaine tai naamio, lisäksi lämpösuoja ja hiuslakka sekä pesuvälien hätävarapidentämiseen kuivasampoo. Tärkeintä minulle olisi jaksaa föönata ja suoristaa hiukset suihkun jälkeen. Silloin hiukset näyttävät hyväkuntoisilta ja ovat hallittavat. Mutta auta armias, jos menen laiskuuttani märällä tukalla nukkumaan. Silloin look on herätessä Monica Geller Barbadoksella. No, sitä varten pidän hiuksia nutturalle menevässä pituudessa.
Jos huomasin oman tukan olevan ylipitkä, niin saman huomasin samaan aikaan 4-vuotiaasta. (Ja koirasta, Onnikaan ei näe kohta eteensä!) Haluan toki joskus tarjota nuorelle neidille kampaajaelämyksen, mutta nyt koen helpoimmaksi leikata hänen hiuksensa itse kotona sen sijaan, että alkaisin järjestää kampaamoon lähtemisiä. Ensimmäisellä kerralla hieman jännitti, leikkasinhan hiukset nollakokemuksella ja tylsillä keittiösaksilla. Mutta nyt homma alkaa jo sujua ja se on aika kivakin salonkileikkihetki tyttären kanssa.
Tosin seuraajani mainiosta vinkistä taidan hankkia kampaamosakset, niillä kuulemma ero tavallisilla leikkaamiseen on huima. Uskon, että hankinta kannattaa, koska kyllä tässä varmasti tulee vielä usein oltua kotikampaajana: muotoon en lähde tyttöjen tukkia leikkaamaan, mutta latvojen tasoittamista jatkan. Tosin 1-vuotiaan takajeejee saa vielä rauhassa kasvaa itsekseen.
Sulla on upeat hiukset, seka pidempina etta lyhyempina, ja vari on tasaisen kaunis ruskea.
Mun viimeisesta kampaajakaynnista on jo yli 3 kuukautta ja menee varmaan ainakin 2 kuukautta ennen kuin sinne paasee. Kampaaja oli kylla varattu heti la 2.1.21 mutta Lontoon tier 4 muutti suunnitelmat puolestani ja nyt on tietty taysi lockdown. Viime vuonna meni 6 kuukautta ilman kampaajaa kun tammikuisen kaynnin jalkeen jouduin odottamaan heinakuulle, jolloin juurikasvu oli melkoinen. Sitten kavin uudemman kerran lokakuussa ja se onkin edellinen kerta. Molemmilla kerroilla toki maskit seka minulla etta kampaajalla.
Valitettavasti mun perusvari on harmahtavan ruskea joka viela imee kaiken valon, joten naytan kovin nuhjuiselta ilman hiusvaria, ja siispa aikaisempina vuosina olen kaynyt korjaamassa tilannetta 4-5 kertaa vuodessa kiiltavan ruskealla varilla.
Ripset ja kulmat eivat ole koskaan kuuluneet ohjelmaani, koska ovat hyvat sellaisenaan, mutta kasvohoidossa kaynti muutaman kerran vuodessa oli kivaa ja jonkun muun tekema manikyyri ja pedikyyri olivat lomallelahtijan hemmotteluhetki. Mitkaan rakennekynnet eivat olleet mun juttu, mutta sellainen siisti kesalakka – ah! (Eika ollut sotkuinen, toisin kuin oikeakatisen meikalaisen laittama lakka oikean kaden kynsissa, joka oli kuin viisivuotiaan tekema).
Taytyy vaan toivoa etta kampaajani avaa viela ovensa kun rokotteet ovat annettu ja rajoitukset poistetaan.
Kiitos Elina! Vitsi siellä on kyllä harmillinen tilanne. Aivan toista luokkaa vielä kuin täällä. :( Vaikka kampaaja on vain kampaaja, niin kyllä se on monelle tärkeä tapa siistiytyä ja tuntea itsensä itseksi. Toivon kovasti, että tilanne helpottaa! Niin kävijöiden kuin yrittäjien näkökulmasta. Tuo kuulostaa hyvältä ratkaisulta sinulle! Onhan se tosi tärkeää, että on kotoisa olo omien hiustensa kanssa, niin miksi sitä ei sitten värjäisi – siis kun taas jälleen mahdollisuus on. Yleisesti kaikki hammottelukäynnit ovat aina ihanaa vaihtelua arkeen ja todella mieluisia minullekin. Tsemppiä sinne jälleen uuteen viikkoon!
Minäkin luovuin värjäämisestä samoista syistä kuin sinäkin. Helpoutta ja onnea kesti monta vuotta, kunnes hiukseni alkoivat harmaantumaan alle nelikymppisenä. Kun harmaantumista oli kestänyt useampi vuosi, hiukset alkoivat näyttää epäsiisteiltä ja harmaat hiukset saivat hiukset näyttämään huonokuntoisilta, vaikka ne eivät todellisuudessa olleet lainkaan huonokuntoiset. Päädyin uudelleen värjäämään hiuksia niin, että harmaatkin näyttävät raidoitukselta enkä lähtenyt piilottamaan niitä. Helppous on taas mennyttä, mutta hiukset näyttävät asiallisilta.
Moi Milla ja kiitos kokemuksistasi! Saan täysin kiinni siitä, miksi palasit värjäämään – näin voi hyvin käydä minullekin. Never say never, tässäkin asiassa. Se, että viihtyy itsensä kanssa, on kuitenkin tosi tärkeä tunne. Moni muukin on maininnut noista harmaista. Itse en ole löytänyt vielä harmaita, mutta odotan mielenkiinnolla, miten käy. Tällä hetkellä luulen, että yksittäiset harmaat eivät ole minulle shokki, mutta jos niitä alkaa tulla enemmän, tai jos tosiaan harmaus saa hiukset näyttämään huonokuntoisilta, niin sitten varmasti on taas aika pohtia pientä kirkastusta. Ihana, kun olet jälleen tyytyväinen hiuksiisi, vaikka se vaatiikin nyt hieman enemmän vaivaa. :)
Itselleni on vahingossa käynyt samalla tavalla, melkein vuoden tauko kampaajalla käynnistä. Vuosi sitten tammikuussa ennen poikamme nimiäisiä halusin kokeilla uutta kampaajaa. Maksoin sievoisen summan vaaleista raidoista, jotka valitettavasti myös kuivattivat luonnonkiharat latvani. Nyt olen antanut oman värin kasvaa raitojen kanssa. Ja olen yllättävän tyytyväinen omaan väriini, mitä en olisi ikinä uskonut. Rakastin kovin tummanruskeaa värjättyä hiustani. Mutta se värjäyskierre ei sopinut enää vauva-arkeen ja tyvikasvua en kestänyt. Joten onneksi kokeilin uutta ja näin sain huomaamatta kasvatettua oman värin takaisin. Latvat tosin huutavat keltaisina ja kuivina leikkausta, melkein nyt heti :).
Kiva kuulla, että en ole ainoa! Vaikka yleensäkin käyn kampaajalla melko harvoin, niin koko vuosi, niin ettei huomannutkaan, oli kyllä erikoinen – no mikäpä viime vuodessa ei olisi ollut. ;)
Kuulostaa todella hyvältä! Ihana, että olet tyytyväinen omaan väriisi. Ihan sama yllätti minut. Odotin tosi elotonta maantienharmaata ja sitten todellisuus olikin ihan kiva ruskea. Jos värjääminen tökkii, niin ainakin omalle värille kannattaa antaa mahdollisuus. :) Se on jännä juttu, miten kuivien latvojen leikkaaminen vaikuttaa koko kokonaisuuteen. Minusta tuntuu, että hiusten värikin kirkastui leikkaamisen myötä. No ei tietenkään absoluuttisesti kirkastanut, mutta yleisilme freesaantui niin paljon, että oma värikin näyttää paremmalta. Kampaajakäynnin jälkeen on myös parempi motivaatio hoitaa omaa hiusta. :)
Olen myös ollut värjäämättä hiuksia noin kolme ja puoli vuotta. Syynä juuri tuo helppous, mutta myös rahan säästö ja kemikaalikuorman vähentäminen. Oma värini on melko lähellä sinun väriäsi ja pidän siitä todella paljon. Värin tummuus yllätti, sillä juurikasvu näytti värjättyä hiusta vasten aika hailulta. Viimeksi hiukset olivat olleet värjäämättömät varmaan joskus kahdeksannella luokalla. Mielestäni värjäämättömillä hiuksilla myös meikittömät kasvoni ovat jotenkin freesimmän näköiset, kun väri ”sopii” automaattisesti. Käyn itse noin kolme kertaa vuodessa leikkauttamassa hiukset. Tosin viimeksi väli venähti viiteen kuukauteen, kun en vain saanut aikaiseksi varata aikaa.
Moikka Johanna! Tosi kiva, kun jaoit kokemuksiasi. Kyllä todella, myös raha ja kemikaalikuorma! En ole kemikaalikuorman suhteen mitenkään hysteerinen, mutta täytyy sanoa, että nimenomaan hiusvärit tuntuivat kyllä tällaiselle paljon hellävaraista ja hajustamatonta kosmetiikkaa käyttävälle aikamoiselta myrkyltä päänahassa. Tarvittaessa palaan värjäämään, mutta tästäkin näkökulmasta toivon, että voisin myös tulevaisuudessa pysyä omassa värissä.
Heh, ihan identtinen kokemus! Juuri näin, minäkin ihmetyin, että oma väri olikin näinkin tummanruskea, kun odotin maantienharmaata. Analysoit hyvin, että värjätyn hiuksen rinnalla todella juurikasvu voi näyttää paljon pahemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Minäkin olin värjännyt hiuksia ihan nuoruudesta lähtien. Niin eipä tuo ole ihme, että halusi nähdä sen, että hetkonen, miltäs hiukseni ihan oikeasti näyttääkään. Tämäkin oli jokin ihmeellinen automaattinen malli päässä, että totta kai nyt hiuksia värjätään, vaikka ei edes välttämättä tarvitse. Kolme–neljä kertaa olisi tavoitteena täälläkin, vaikka välillä venyy juuri noin – tästä viimeisestä vuodesta nyt puhumattakaan. :)
Sinulla on kyllä tosi kivanväriset hiukset ihan omasta takaa! Itselläni valitettavasti on nykyisin niin paljon harmaita hiuksia että värjääminen on ainoa keino. Jotenkin en voi vielä luovuttaa ja antaa harmaan rehottaa, vaikka toisaalta mieli tekisi. Ihan vaan siksi että harmaa vanhentaa lookkia sen verran paljon, etten ole siihen vielä valmis. Joillekin se sopii, mutta itselleni tulee vaan nuukahtanut olo. Voi kunpa olisin minäkin aikoinaan tajunnut että ei ollut mitään syytä värjätä hiuksia :D
Kiitos Lilja! Ymmärrän ihan täysin. Se on todella tärkeä tunne, että viihtyy itsensä kanssa, joten värjää ihmeessä tuossa tapauksessa. :) Tämä harmaus on kiinnostavaa, kun niin moni on sen täällä ja Instagramin puolella maininnut. Harmaa on parhaimmillaan minusta tosi tyylikästä, mutta eihän se kaikille sovi, eikä sitä varsinkaan ole varmastikaan valmis vastaanottomaan harmautta kovin aikaisin. Uskon teidän monien väittämiä siitä, että harmaus voi saada koko olon nuupahtaneeksi. Jos minulle käy noin, niin sitten varmasti punnitsen asiaa itsekin uudestaan. Hiusvärit ovat varmasti myös kehittyneet paljon siitä, kun olen viimeksi värjännyt. :)
Tunnistan ton fiiliksen! Itellä oli hiukset kasvaneet joskus viime kesänä liian pitkiksi ja se alkoi jopa ihan ahdistaa (!). Piti heti pätkäistä monta senttiä (ite) ja ah, mikä suoranainen vapaus! No, ehkä kehtaan tunnustaa että leikkaan muutenkin itse hiukseni. Siltä ne joskus kyllä näyttääkin… :D. Enkä itekään jaksa värjätä hiuksia, koska kuten edellä mainittu: helppous, rahan säästö ja mulle tärkeä kemikaalikuorman vähentäminen. Nyt mulla on aika saman pituinen kuin sulla, saa hyvin ponnarille, mut ei liian pitkät. Sulla onkin nätti sävy hiuksissa :).
Oonkin joskus miettinyt, et miten kun joillain (julkkis)naisilla on hirveän pitkät hiukset (toki hyvännäköiset), et miten ne pystyy ja jaksaa elää niiden kanssa?
Jep, siis se ihan ahdistaa! Ylipitkällä huonokuntoisella tukalla tulee vähän samanlainen olo kuin ei olisi käynyt suihkussa: epäsiisti ja ällö. Sain myös mainitsemasi vapauden lisäksi siitä, kun leikkasin tyttären kuivat latvat pois. Ah, miten tyydyttävää sekin oli. :D Ihan mahtavaa muuten, jos pystyt itse leikata omaa tukkaa! Ei siinä ole mitään hävettävää. Hienoa vaan, jos onnistut sen tekemään. :) Julkkisnaiset ovat kaikessa niin oma lukunsa. Kun on käytössä armeija kauneudenhoitajia, meikkaajia, kampaajia, personal trainereita ja stylisteja, niin ilmankos pysyy mintissä. ;)