Ensinnäkin valtavan kaunis kiitos ilahduttavasta vastaanotosta Kaunis järjestys -podcastin ensimmäiseen jaksoon! Teidän kuuntelut, viestit ja palautteet merkitsevät hurjan paljon, enkä olisi voinut toivoa kannustavampaa vastaanottoa ensikertalaiselle. Todella iso kiitos!
Kymmenosaisen podcastin toisessa jaksossa aiheena on järjestys lapsiperheessä ja tavarakasvatus. Jaksossa aihetta puidaan useamman tason kautta. Puhutaan konkreettisesti siitä, miten arjen saa vanhempana pyörimään sujuvasti esimerkiksi lelusäilytyksen näkökulmasta. Sekä toisaalta sukelletaan kasvatuksellisempaan puoleen, miten vanhempana lapselle voi opettaa tasapainoista tavarasuhdetta.
Ensimmäisen kuvan voisi ajatella symbolisoivan lapsiperhekaaosta, mutta itselleni tuollainen näkymä, jossa lapset tekevät mielikuvituksellisia majoja ja ratoja, on mieluisin mahdollinen – juuri se, mihin haluan heitä kannustaa, vaikka se hetkellisesti sotkua lisääkin. Kuitenkin silti lapsiperheessä on totta kai myös haasteita ratkottavana. Eikä harmoniantarve jää kokonaan synnärille, vaikka rimaa tulisikin laskettua monessa asiassa.
Jaksossa kerron, miten itse toimin lasteni kanssa, ja miten osallistan lapsia siivoamiseen. Ja pohdin, miten välttää joulun ja synttärien tavaratulva.
Vierasosuuteen sain haastateltavaksi kolmen lapsen äidin, puolisonsa kanssa perheelleen talon vasta rakennuttaneen Sara Parikan. Sara on ihan hurjan symppis tyyppi, jonka blogia ja Instagramia suosittelen aidon lämminhenkisen perhe-elämän seuraamiseen. Miten Sara näkee perhearjessa toimivat säilytystilat, tavaran kiertokulun ja ikätasoiset keskustelut lasten kanssa esimerkiksi uusista leluista?
Tämänviikkoinen jakso löytyy jälleen palveluista Acast, Spotify ja iTunes.
Kiva jakso, kiitos! Oletko itse myynyt kaikki vauva-ajan tarvikkeet ja myytkö vaatteet sitä mukaa, kun kuopuksenne kasvaa vai mikä on toimintatapasi tässä? :)
Kiitos, kun kuuntelit ja ihana kun tykkäsit! :) Olen tosiaan säilyttänyt kaiken, ja myyn sitten enemmän kerralla. Onneksi mahtuvat olemaan niissä säilytyskasseissa vaatekaappin yläosassa (meillä on molemmissa lastenhuoneissa extra korkea kaappi) ja sitten varastossa. :)
Oma vinkkini lapsiperheen tavaramäärään: Älä osta varastoon. Vaikka tulis jotain kivaa vastaan kirpparilla tai alennusmyynneissä. Osta vasta kun tarvitaan. Lapset kasvavat ihmeellisissä kasvuspurteissa, joten ensi talvea varten jemmattu haalari saattaa olla sopiva juhannuksen aikaan ja makukin saattaa muuttua. Tämä pätee myös lasten tavaraan, esim. odotusaikana ei kannata hommata kaikkea rintapumpusta pullosterilaattoriin varmuuden vuoksi, niitä saa sitten kaupoista jos/kun tilanne vaatii. Vertailuja kannattaa kyllä tehdä että ei sitten akuutissa tarpeessa tarvitse kahlata arvosteluja ja käyttökokemuksia läpi. Pahimmassa tapauksessa ei edes tiedä mitä kaapeissa on, ja se ihana kesämekko jää kokonaan käyttämättä kun on ehtinyt sen jo unohtaa. Pakollinen disclamer: Tämä toki onnistuu vain niissä perheissä, jonka taloudessa on sen verran joustoa että aina on mahdollisuus ostaa vaikka kaikille lapsille talvikamppeet kerralla.
Omat lapset on teinejä ja tavaran kaipuu on selvästi vähäisempää. Esimerkiksi jouluksi kukaan ei oikein osannut toivoa mitään paitsi ruokia ja herkkuja. :D On ollut myös mielenkiintoista seurata, miten jokaisella on omanlaisensa suhde tavaraan ja miten se kehittyy elämän ja kodin ulkopuolisten ihmissuhteidene myötä.
Moi Anna! Kiitos paljon ajatuksistasi! Samaa mieltä, tämä on moneen tilanteeseen tosi hyvä vaihtoehto. :) Etukäteen ostamisessa pitää olla hyvin säilytystilaa ja myös jaksamista organisoida, että ne vuoden päästä sopivat vaatteet muistaa sitten ottaa esille oikeassa vaiheessa, ja että niiden olemassaolon ylipäätään muistaa. Tämä voi vaatia yllättävän paljon metatyötä.
Sanoin, että olen säästänyt tytöiltä kaiken, eli siinä mielessä meillä on paljon säilytettävää. Etukäteen olen kuitenkin ostanut vain hyvin vähän. Tämä on myös syy, miksi hyödynnän harmillisen harvoin kirppareita. Sinne pitäisi mennä juuri ajatuksella, että ostaa, mitä löytyy ja säilöö sitten. Tällaisia menestyksellisiä reissuja olen tehnyt Kruunukirppuun, mutta harva löydöistä on ollut hyvä juuri sillä hetkellä, vaan enemmänkin se on ollut sellaista no tämä menee vuoden päästä. Kun taas sitten muuten ostan tytöille niin, että X-kokoiset X-väriset leggarit sopimaan X-yläosien kanssa. Näin tarkkaa ostamista on vaikea tehdä etukäteen, vaikkakin tyydytys on suuri, jos helmiä onnistuu löytämään. Alennusmyynneistä teen tätä jonkin verran, mutta vain noin puolisen sesonkia eteenpäin, että vaatteen voi jo melkeinpä laittaa kaappiin.
Täysin totta tuo taloudellinen puoli. Se on nimenomaan minustakin etuoikeus, että on mahdollisuus ostaa tarpeet sitten, kun niitä tarvitsee. Kaikilla ei suinkaan näin ole, ja tämäkin aihe on taas niin monen asian summa: millaiset säilytystilat on kotona, onko sisaruksia ja millä ikäerolla ja sukupuolilla, millainen on taloudellinen tilanne, miten ehkä vaatteet kiertävät muiden läheisten kanssa ja onko aikaa sekä kiinnostusta etsiä vaatteita ja niin edelleen. :)
No niinpä, tosi hyvin sanottu. Jokaisella on oma suhteensa tavaraan eikä se välttämättä ole pysyvä, vaan myös elämän eri vaiheiden ja tapahtumien myötä muuttuva. Monellahan menee elämänarvot ihan uusiksi esimerkiksi dramaattisen elämäntapahtuman myötä, kuten sairastumisen tai onnettomuuden.
Tosi ihana kuulla teineistäsi – mitä sitä itsekään muuta olisi toivonut kuin ruokia ja herkkuja. :D Tuli tästä mieleen myös 5-vuotiaani. Toki hän ilahtui Frozen-sähköhammasharjasta ja piirustuspapereista, mutta isoin juttu synttärinä oli saada aamiainen – herkkuineen! – sänkyyn, ja kun kysyin lahjatoiveita sukulaisia varten, hän sanoi ”graavikalaa”. Äitinsä tyttö! :D :D
Toivotteko vielä lisää lapsia tulevaisuudessa vai onko lapsilukunne nyt täynnä? :)
Heippa Tia! Tähän voisin vastata, että pidämme option auki. :) Leppoisaa sunnuntaita sinulle!