Hierontakori ja kosketus rakkauden kielenä lasten kanssa

Kirjoitin reilu vuosi sitten postauksen, miten rauhoittua ja rentoutua lapsen kanssa. Tämä aihe on yhä edelleen sydäntäni hyvin lähellä. Lasten kanssa on väistämättä melua ja melskettä, touhua ja tapahtumaa. Mutta aika vähän puhutaan vastapainosta: rauhoittumisesta, rentoutumisesta, palautumisesta ja hiljentymisestä. Koska omalle persoonallisuudelleni nämä kaikki asiat ovat välttämättömiä, minun tulee luontaisesti vaalittua niitä myös lasten kanssa.

Ehkä olette kuulleet rakkauden kielistä? Niitä on viisi: sanat, teot, lahjat, laatuaika ja kosketus. Yleensä rakkauden kielet yhdistetään parisuhteeseen, mutta en näe, miksi ajatus ei sopisi myös muihin perheenjäseniin. On hyvin erilaisia tapoja osoittaa rakkautta.

Huomaan, että minulla on lapsiini ihan selvät rakkauden kielet. En ole millään tavalla kaikkivoipa äiti, joka on aina läsnä ja käytettävissä, enkä edes ajattele, että minun tarvitsisi olla, tai että se edes olisi malli, jonka haluan tyttärille antaa (tästä olen kirjoittanut muun muassa postauksessa Kolme ajatusta äitiydestä.)

Mutta minulla on omat tapani näyttää heille rakkautta ja yhteyttä. Sanat ovat minulle valtavan tärkeitä ja kerron heille monta kertaa päivässä, miten tärkeitä ja rakkaita he ovat. (Ilmeisesti kyllästymiseen asti. Joo joo äiti!)

Toinen on kosketus ja hellä yhdessäolo. En tee lasten kanssa monimutkaisia askarteluja tai kuskaa heitä koko ajan jonnekin, mitkä taas ovat rakkauden kieliä jollekin muulle. Mutta arkinen läheisyys, jossa ei varsinaisesti välttämättä tehdä yhtään mitään tähdellistä, on minun rakkauttani heille.

Joku päivä näytin Instagram Storyssa, että minun ja 5-vuotiaan yhteinen harrastus on selailla lehtiä. Esikoinen kyselee usein oma-aloitteisesti, että ”äiti, inspiroidutaanko”. Sitten me menemme sohvan kulmaan, hän tulee kainalooni, ja selaamme sisustuslehteä. Hän kertoo omat suosikkinsa (aina kiiltävää kultaista, hopeakin menee hätätapauksessa), ja kysyy, mistä minä pidän. Se on ihana hetki molemmille. Tyttö saa huomioni ja läheisyyteni, mutta minun on luontevampi olla läsnä tämäntyyppisessä tekemisessä kuin nyt tää menis tänne -nukkeleikeissä.

Storyn jälkeen monin laittoi viestiä siitä, että onpa ihana tapa. Että kiitos, kun sanot ääneen, että sinäkään et ole perinteinen leikkijä. Haluankin siksi nostaa tämän esille, että minusta on turha kokea vanhempana syyllisyyttä siitä, jos ei oma rakkauden kieli ole juuri leikkiminen. Läsnäoloa on niin monenlaista.

Palaan vielä palautumiseen. Ajattelen itse, että tärkeimpiä taitoja, mitä haluaisin lapsilleni antaa, on kyky rauhoittua ja rentoutua. Tämän päivän valtavassa ärsyketulvassa ja kiireessä tämä tuntuu tärkeimmältä kuin mitkään jakolaskut tai saksan kielen prepositiot. (Ei sillä, että niitä osaisinkaan opettaa.)

Kosketuksella on tässä valtava voima. Jos esikoiseni itkee tai hermostuu, hän ei välttämättä suostu kuuntelemaan mitään sanoja, mutta kun kysyn, saisinko piirtää hänen selkäänsä, hän rentoutuu ja rauhoittuu koskettamisesta. Myös kylpyyn, suihkuun ja saunomiseeen yhdistettävät ”hoidot”, kuten ihon kuivien kohtien voitelu, ovat osa tämäntyyppistä, meidän välistä rakkauden kieltä.

Rauhoittuminen on tärkeää 5-vuotiaalle myös viikonloppuisin. Hän ei enää nuku kotona päiväunia, mutta pikkusiskon nukkuessa hän menee esimerkiksi meidän makuuhuoneeseen kuuntelemaan siksi ajaksi rauhassa ja usein oma-aloitteisesti pehmolelun kanssa pötkötellen äänikirjaa.

Tästä aiheesta oli teidän kanssa viimeksi aivan ihania keskusteluja. Mieleeni jäi teistä yhden varhaiskasvatuksessa työskentelevän ”hierontakori”. Meillä oli aikaisemmin ollut hellittelyvälineitä koskettamiseen, mutta tänne uuteen kotiin päätin ihan perustaa hierontakorin. Tai hyvinvointikorin, on siellä jumppakuminauhaa ja sen sellaistakin. Tämä on ollut ihana asia olohuoneen kulmassa. Lapset osaavat mennä sinne myös ihan omin päin, ja jopa pienempi taapero saattaa yksi kaksi ilmaantua sivelemään sudilla.

Hierontakorissa voi olla mitä vain, mikä tuntuu miellyttävältä höyhenestä nystyräpalloon. Meillä on myös pensseliä ja sutia sekä muutama kaunis puinen hierontaväline (löytyivät muuten Tigerista). Samoin lapset tykkäävät tehdä joogaa ja mainitsinkin viimeksi Hyvän yön jooga -lastenkirjan ja samalla ajatuksella on joogakorttejakin.

Sitä en tietenkään sano, että meillä vain lapset vain istuskelevat hiljaa lootusasennossa – no ei todellakaan! Mutta kun sitä vilinää ja vilskettä riittää joka tapauksessa, minulle henkilökohtaisesti tuntuu tosi tärkeältä mahdollistaa lapsille vastapainoksia arjessa tapoja ja hetkiä rentoutua.

Viimeksi, kun tyttö kuunteli sylissäni valot himmennettynä rauhallisemman Frozen-kappaleen, tuntui, että hän oli jossain sellaisessa maailmassa ja mielentilassa, mitä on vaikea sanoittaakaan. Pysähtyminen, läsnäolo ja yhteys on usein hyvin pienistä kiinni.

Jaan vielä tämän saman listan kuin viimeksi, jos siitä on iloa.

Tapoja rentoutua ja rauhoittua lapsen kanssa

• kaikenlainen läheisyys ja koskettaminen, esimerkiksi selkään piirtäminen tai hierontakorin välineillä helliminen
• hoidot suihkun, kylvyn tai saunan yhteydessä, kuten (lapsille sopivilla) voiteilla helliminen
• lasten jooga, harrastuksena tai kotiharjoituksin esimerkiksi Hyvän yön jooga -kirjan mukaan
• ammattilaisten kehittämä Satuhieronta
• rauhalliseen äänikirjaan tai musiikkiin nukahtaminen tai niiden parissa lepääminen
• liian jännittävien satujen ja ohjelmien iltaohjelmasta pois jättäminen
• sopivasta ruutuajasta huolehtiminen ja illan ruutuajalta rauhoittaminen
• lasten mindfulness-harjoitusten tekeminen esimerkiksi kirjojen Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness ja Jukka Hukka ja taikakuppi myötä
• kiitollisuuskeskustelu, jossa viimeiseksi illalla sängyssä jutellaan, mikä oli päivässä parasta
• luonnossa oleskelu ja metsäterapia