Podcast-jakson kaupallisena yhteistyönä mahdollistaa IKEA Suomi
Kaunis järjestys -podcastin puolivälissä ollaan viidennellä jaksolla. Tämän viikon aiheena on kompakti asuminen, joka liittyy oleellisesti etenkin kaupunkilaiskotien järjestämiseen ja tavaramäärään. Kerron omia kokemuksia kompaktista asumisesta. Edellisestä kodista on kuvakin: meidän yleiskaappi, joka myös räjähdettyään oli Monica-kaappi, siis sellainen, jossa oli välillä pakko säilöä yhtä sun toista väliaikaistakin ennen kuin tavarakierron sai taas haltuun. Instagram Storyssa jaan lisää edellisen kodin ratkaisuja.
Mitä kompakti ottaa mutta myös antaa? Miten hyödyntää tila optimaalisesti? Millaista tavarakierron hallintaa kompakti asuminen vaatii? Mitä monikäyttöisiä kalusteita hyödyntää? Onko kompakti asuminen tulevaisuutta ja miten se liittyy ajan asumisihanteisiin?
Aihe koskettaa kaupunkilaisia, mutta muitakin: vähintään tuntu asumisesta on nyt kompaktimpaa, kun samoissa neliöissä on enemmän toimintoja ja kodin ulkopuolisia menoja on vähän. Myös mökeillä ja kakkoskodeissa on usein tiiviimmät tilat.
Vaikuttaa pandemia pitkällä aikavälillä asumiseen miten tahansa, nämä kysymykset tulevat minusta olemaan asumisessa jatkossakin yhä keskeisempiä: mikä on sopiva määrä tavaraa, miten tavaran säilyttää fiksusti ja toimivasti, miten kalusteet voivat hyödyntää tilaa mahdollisimman hyvin ja palvella useammassa tarkoituksessa sekä mitä kannattaa omistaa itse ja mitä taas jakaa. Kyse kompaktissa kodissa on sekä säilytystilan lisäämisestä että turhan tavaran vähentämisestä.
Vieraana on itsekin kompaktisti asuva, aiheesta kirjoittanut mainio toimittaja Raisa Mattila. Raisa kertoo, miten he ovat saaneet kompaktin asumisen toimimaan ja minkä omistamisesta he ovat asumismuodon myötä luopuneet.
Kaunis järjestys -podcast löytyy palveluista Acast, Spotify ja iTunes.
Minua alkoi hymyilyttämään kun teille tuli puheeksi lasten lelut. Ajatuksena oli itselläkin raskausaikana että leluja tulisi mahdollisimman vähän ja ne vähät olisi juuri kauniin värisiä puupalikoita ja muutenkin puisia. Ei missään nimessä muovisia riemunkirjavia ja vielä äänteleviä. Kuinkas kävikään :). Lelut ovat suurimmaksi osaksi muovisia, riemunkirjavia ja osa vielä ääntelee mukavasti. Ja valitettavasti vanhempainraha budjetilla ei aina ole mahdollista ostaa kaikkea ihanissa neutraaleissa väreissä. Ja kauppaan kun menee lastenosastolle niin kyllä ne värit siellä aika pitkälle loistaa. Onneksi muita asioita löytyy neutraaleissakin sävyissä.
Jep, se meitäkin nauratti! :D Itse muistelen melko alusta asti ajatelleeni, että kompromissi tästä tulee ja niin on tullutkin. Se tuntuu tärkeältä, että paljon esillä olevat tavarat ovat aikuistenkin silmään kauniita, mutta lelulaatikoissa sitten tietenkin on yhtä sun toista! Olen itse asiassa päinvastoin joskus ihmetellyt, kun joku pyytää anteeksi antamaansa lelua, että tämä nyt on tällaisen värinen. Niin siinä kohtaa olen kyllä vakuutellut, että kyllä meillä lelut saavat olla ihan minkä värisiä tahansa ja ovatkin. Toki blogikuvissa suosin nättejä pehmoleluja ja sellaisia, mutta repertuaarista löytyy myös soivia kaukosäätimiä ja vaikka mitä. :D Totta kai!
Ymmärrän todella hyvin, niinpä! <3 Juuri sekin, että ei kaikkeen ole mahdollista käyttää niin paljon resursseja, rahaa tai sitten välttämättä aikaakaan. Senkin takia esittelen teille mielelläni "kuratoituja" löytöjä, että teidän ei tarvitsisi käyttää samaa aikaa enää uudestaan. Rahapuoli on niin tärkeä huomioida. Itsekin olen tehnyt kompromisseja, ehdottomasti. Esimerkiksi vanhemman edellisen välikausihaalari ei nyt ollut mikään ihan suosikki, mutta kun se oli puoleen hintaan, niin se meni. Harva pystyy aina ja kaikessa ostamaan vaan sitä ihanteellista. Tästä on tärkeä mielestäni puhua. Kiitos kun kuuntelit podin ja terkkuja teidän perheeseen! :)
Mielenkiintoinen jakso! Meidän kolmihenkinen perheemme asui alkuun 39 neliössä ja nyt olemme vaihtamassa kompaktin asumismuotomme peräti 102-neliöiseen. Itse ajattelin, että koska joudumme muuttamaan kauemmas keskustasta eli itselleni mieluisimmasta asuinalueesta, niin halusin sen korvikkeeksi kodiltanikin enemmän. Noin karrikoiden 50-neliöinen kolmio on erittäin jees, jos sen kylkeen saa Kampin palvelut, mutta sama asunto ei ilahduta, jos se sijaitsee kauempama radan varressa. Kun ympäristö ei jatkossa tarjoa samalla lailla iloa, toivon, että lisäneliöiden tuomat mahdollisuudet nostavat mielialaa.
Kotihäpeästä puhuminen liikojen neliöiden kohdalla särähti jotenkin korvaani. Niin kuin tekin sanoitte, koti on henkilökohtaisuudessaan tärkeä paikka. Itselleni se, että häpeäisin astetta epäekologisemmaksi muuttunutta kotiani, tuntuisi samalta kuin häpeäisin epäekologista lapsen hankintaani. Kotihäpeä toki on ihan olemassa oleva ilmiö, mutta voiko sitä todellakin tuntea pelkkien neliöiden takia? En tiedä!
Moi! Kiitos kun kuuntelit ja tosi ihana, jos koit kiinnostavaksi. Olipa kiva kuulla myös sinun omia kokemuksia. :) Tismalleen! Se on juuri näin. Keskustassa palveluiden äärellä on huomattavasti helpompi hyväksyä kompaktit neliöt, kun vastapainoksi on sitten kahviloita, ravintoloita ja muuta ”kodin jatketta”. Sama kesämökillä, mutta palvelut ovat ympäristö. Siellä on usein jatkeena terassia, rantaa, laituria, venettä, pihaa, grillipaikkaa tai muuta vastaavaa, joten seinät eivät sisällä kaadu niin herkästi päälle, vaikka tilaa sisällä olisi vähemmän.
Itse siis nimenomaan ajattelen, että kenenkään ei pitäisi potea kotihäpeää, ja siksi halusin aiheesta puhua! Puhuimme aiheesta nimenomaan ajan ilmiönä. Kotihäpeä on tunnistettu ilmiö, useimmiten siitä puhutaan sotkuisuuden näkökulmasta, mutta siinä on muitakin puolia, joista neliöt ovat yksi – myös siis käänteisestä näkökulmasta, että joku häpeää liian ahdasta kotiaan, ei suinkaan vain liikoja neliöitä. Toivon sydämestäni, että kotihäpeäpuhe auttaisi kotihäpeästä vapautumista, eli että jokainen saisi asua kodissaan rauhaisin mielin, vaikka olisi sotkua tai epätrendikäs sisustus tai turhia neliöitä tai tavallista ahtaammat tilat – kenelläpä meistä ihanteellista olisi. <3 Kiitos vielä keskustelusta ja onnea teidän uuteen kotiin! Meillä on hyvin sama neliömäärä ja olemme tykänneet kovasti. Sanoisin, että kolmihenkisenä perheenä teille varmasti myös ihan optimi kaupunkivuosien jälkeen, vaikka täällä on yksi pieni menijä enemmän. :)