Jokatiistaiseen tapaan kahvitauko- ja kotityöseuraksi tänään on taas julkaistu uusi Kaunis järjestys -podcast. Jaksossa seitsemän (tämän jälkeen jaksoja on tulossa vielä kolme) aiheena on karsiminen ja miten onnistua tavarataakan keventämisessä.
Oletko koskaan miettinyt, montako tavaraa meillä kodeissa on? Peruskodissa Suomessa on arvioiden mukaan 50 000 tavaraa (vertailun vuoksi Yhdysvalloissa päästään jopa 300 000 tavaraan per koti!) Tämä on aika hurja määrää tavaraa operoitavaksi arjessa.
Kun joukosta karsii turhan, on lopuille tavaroille helpompi löytää paikka, ja koti pysyy paremmin järjestyksessä. Jäljelle jääviä tavaroita myös arvostaa siistissä ympäristössä enemmän. Kerron jaksossa, millaisia erilaisia karsimistapoja voi ottaa avuksi ja mikä on 20-20-sääntö. Samoin paljastan, olenko itse katunut koskaan mitään, mistä olen luopunut.
Jakson vieras, ammattijärjestäjä, filosofian tohtori ja kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto kertoo, miksi karsiminen on psykologisesti haastavaa. Tavara ei ole ollenkaan vain tavaraa – ilmennämmehän sillä omaa persoonaa ja elämää. Ja sitten kuitenkin tavara on vain tavaraa, jonka ei kannata antaa hankaloittaa elämää. Yksi hyvä kysymys onkin, mitä fyysistä omaisuutta jäisit tulipalosta kaipaamaan.
Suosittelen tosi lämpimästi Ilanan kirjaa Paikka kaikelle. Kirja ei ole perinteinen järjestelysopas, vaan enemmänkin teos avaa sitä, miksi meillä on sellainen suhde tavaraan kuin on historiallisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kirja löytyy myös äänikirjana ainakin omasta palvelustani BookBeatista. Ilanaa voi seurata tilillä @ilanaaalto. Ilana on erikoistunut ammattijärjestäjänä verkkovalmennuksiin, ja vinkkaankin seuraamaan hänen verkkokurssejaan ja webinaarejaan Paikka kaikelle -sivustolla.
Kaunis järjestys -podcast löytyy tuttuun tapaan palveluista Acast, Spotify ja iTunes.
Olipas kiva jakso taas, kiitos vaan.
Itse olen aikaisempina vuosina soveltanut oikein- ja vaarinpain olevia henkareita jarjestaessa. Eli kaikki henkarit ovat vaarinpain sesongin alussa ja kun kaytan vaatetta, kaannan henkarin oikein pain (toki pesen vaatteen tarvittaessa ennen kuin laitan vaatteen takas vaatekaappiin). Sitten sesongin lopussa kayn lapi vaarinpain olevat henkarit ja kysyn itseltani miksen ole kayttanyt kyseista vaatetta ja usein myos sovitan sita, jotta tiedan milta se nayttaa paalla. Nyt tana vuonna en ehka tee tuota, koska karsisin varmaan ihan liikaa. En nimittain ole ollut yli vuoteen tyopaikalla, jossa tarvitsisin astetta parempia vaatteita, vaan olen vaan ollut etatoissa vetoisessa kodissani, jossa kunnon villapaita/-takki tulee tarpeeseen lahes ympari vuoden. Mutta kunhan naen mita tulevaisuus tuo mukanaan etatoiden ja toimistolla olon suhteen, aion kylla ryhtya hommiin.
Ja joitain pikkujuttuja olen kylla tehnyt, mm. vanhat treenivaatteet ovat poistuneet kaapista ja uudet ovat tulleet tilalle ja vaatteet, jotka eivat enaa sovi, ovat kasseissa odottamassa paasya hyvantekevaisyyskauppaan. Ja mies on myos kierrattanyt kaikkea vanhaa pois paikallisen ryhman kautta. Kun niin monella on nyt aikaa fixailla kotona ties mita mutta tavaraa on valilla hankala saada.
Mista tuo eri maiden tavara-arvio on peraisin? Ja miten se lasketaan? Mietin vaan jos rautakaupasta ostaa 100 naulan pakkauksen, joka ainakin taalla on se peruspakkaus nauloille ja ruuveille, lasketaanko se 100 tavaraksi vai yhdeksi? Pohjois-Amerikassa ja taalla Briteissa kaikenlainen DIY on todella yleista ja jos on vahankaan isompi talo ja tilaa sailyttaa, todella moni ostaa tarvikkeet ja tekee isompiakin remppoja itse. Edullinen tapa tietty jos osaa tehda itse, ja tavaroista on hyotya pitkalla tahtaimella, mutta ovathan ne sailytettava jossain. Joten voisin kuvitella etta isot tavaraluvut tayttyvat melko helposti (joskin varmasti osalla on kotona myos liikaa tavaraa, josta kenties voisikin luopua.
Kiitos Elina kun kuuntelit jakson ja mukava vaihtaa ajatuksia! Tuo henkarikikka onkin mainio. :) Tismalleen samaa mieltä, että viimeisen vuoden perusteella ei kannata tehdä liikaa johtopäätöksiä. Kyllä niitä juhlia vielä tulee, vaikka ns. paremmat vaatteet olisivatkin olleet nyt kokonaan käyttämättä, ja vaikka pukeutumisesta olisikin tullut yleisesti pysyvästi rennompaa, on monella varmasti vielä jatkossa tarvetta bisnespukeutumiseen ja muuhun siistimpään.
Suomalaiskodin tavara-arvio tulee tosiaan Lapin yliopiston tutkijan Veera Kinnusen arviosta. Toki kyseessä on arvio, eikä kaikissa kodeissa luonnollisesti ole samaa määrää, mutta kiinnostavaa suuntaa se keskusteluun antaa. Tuo mainitsemasi esimerkki onkin haaste tavaramäärän laskemisen kanssa: onko jokainen Lego tai naula omansa vai kategoria. Joka tapauksessa minusta kulttuuriset erot on esimerkiksi Jenkkien ja Suomen välillä helppo huomata ihan kaikista lifestyle- ja järjestelysisällöistä, joita olen pitkään seurannut. Siinä missä suomalaisessa kodissa on ehkä askarteluhylly tai -laatikko, on Jenkeissä helposti askartelukaappi tai -huone. Kaikki on isompaa, kaikkea on enemmän. Eikä tällä ole tarkoitus demonisoida tavaraa (tai varsinkaan yhtä yksittäistä kategoriaa) tai arvottaa kulttuuria toista paremmaksi, mutta minun on omien havaintojen perusteella hyvin helppo yhtyä siihen havaintoon, että arvioina rapakon takana kodeissa olisi kuusinkertainenkin määrä tavaraa.
Järjestyksen näkökulmasta tavaran määrä on keskeinen kysymys – silkkaa matematiikkaa, niin kuin Ilana hyvin totesi, vaikka ei alkaisikaan laskea jokaista esinettä erikseen. Mutta sitten taas eihän se lainkaan sitä tarkoita, etteikö vaikka DIY-jutut olisi ihana harrastus, jos tilaa on ja totta kai tosiaan tuollaisia naulatyyppisiä esimerkkejä on kaikkien kodeissa. Ne eivät varmastikaan ole keskeinen ”ongelma” (minun logiikalla naulapakkaus on yksi esine), johon takertua, vaan se, että tilan täyttää isommat yksittäiset esineet. Tosi mielenkiintoista nähdä, alkaako tällä saralla tapahtua isommissa talouksissa muutoksia vai kiihtyykö ostamisen tahti yhä vaan, ja tosiaan millaisia alueellisia eroja tässäkin on, varmaan myös ihan täällä Suomessa maaseudun ja kaupungin välillä. :) Aurinkoista palmusunnuntaita!