Kaunis järjestys -podcastin kahdeksannessa jaksossa on aiheena ostokäyttäytyminen ja kuluttaminen. Eli mistä sitä tavaraa koteihin järjestettäväksi oikein tulee?
Ostokäyttäytymisen pohtiminen kulkee ihan käsi kädessä edellisen jakson teeman, karsimisen, kanssa. Ei ole mitään mieltä karsia tavaraa, jos sitä jatkossa tulee taas samaa tahtia sisään. Siksi järjestämisen kannalta on keskeistä tietää, millaisia tapoja ostamisen järkevöittämiseen on.
Jakson kuunneltuasi osaat miettiä impulsiiviostamisesta monta askelta pidemmälle ja kysyä itseltäsi oleelliset kysymykset ostopäätöstä tehdessä. Kerron jaksossa, miksi minusta säästämisessä kannattaa muistaa mittakaava eikä ostaa vain siksi, kun halvalla saa, sillä tavaran todellinen kustannus on sen hintalappua suurempi. Jaan jaksossa, miten itse harkitsen ostoksiani, analysoin virhehankintojani ja miten olen tullut tarkaksi siitä, mille tavaroille henkisiä resurssejani ja kaappitilaani annan.
Vieraakseni sain kulutustutkija ja sosiologian professori Terhi-Anna Wilskan, mikä on minulle suuri kunnia, sillä luen aina hänen kommenttinsa kuluttamiseen erilaisiin ilmiöihin liittyvissä artikkeleissa. Terhi-Anna Wilska kertoo, mikä saa meidät ihmiset haluamaan uutta, onko olemassa pitkäaikaisen tyytyväisyyden tuottavaa kuluttamista ja onko meistä suomalaisista hyödyntämään kiertotaloutta, kuten tavaroiden lainaamista naapuruston kesken.
Jakson pääsee kuuntelemaan palveluista Acast, Spotify ja iTunes.
Hei, blogisi on ihana, ja olen seurannut sinua jo vuosia :) Luen blogiasi bloglovinin kautta, mutta jostain syystä sinne ei enää päivity viimeisimmät blogipostauksesi. Oletko kuullut että muilla olisi samaa ongelmaa, vai johtuuko ongelma täältä minun päästäni?
Mukava jos ehdit ja jaksat vastata :)
Moi Satu! Kiitos ensinnäkin ihanasta palautteesta ja siitä, että olet kulkenut mukana vuosia. Tällaiset palautteet merkitsevät minulle aina tosi paljon. <3
Ja kiitos myös, kun sanoit tästä asiasta! Itse asiassa minun on pitänyt kysyä teiltä, onko asia kunnossa vai ei. Nimittäin tiedän, että Bloglovin lakkasi toimimasta, kun teimme blogiini pakollisia huoltotöitä. Laitoin silloin Blogloviniin viestiä, mutta kukaan ei ole koskaan palannut asiakaspalvelusta. Olen kuullut, että Bloglovin temppuilee muillakin bloggaajilla, ja että pyyntöihin korjata ongelma ei vastata. Olen tosi pahoillani tästä! En valitettavasti itse pysty korjaamaan sitä, vaan virhe on Bloglovinin päässä. Todella harmi, että sieltä ei saa vastausta ja korjausta.
Sivupalkista voi tilata uusimmat postaukset sähköpostiin, jos se yhtään auttaa. :) Myös somessa ilmoitan aina uusista postauksista, mutta ymmärrän kyllä kovasti, jos Bloglovin on ollut se mieluisin tapa. Kiitos vielä lukemisesta ja leppoisaa toista pääsiäispäivää!
Olen näiden podcastien myötä alkanut miettiä, että on jännä, miten erilainen suhde eri ihmisillä on tavaraan. En itse ole mikään himosiivooja tai innokas järjestäjä, ja tuntuu, että verrattuna moneen muuhun mietinkin varmaan tavaraa todella vähän. Mikään tapa ei toki ole automaattisesti oikea tai väärä, mutta on kiinnostavaa huomata, miten erilaisia me ihmiset näissä asioissa olemme.
Odotan muuten innolla vaatehuoneratkaisuasi! Meidän vaatehuone on rakenteellisesti huonosti suunniteltu, joten sinne ei voi kovin radikaaleja muutoksia tehdä, mutta jotain toimivampaa kaipaisin. Eli inspiraatio on tervetullutta!
Heippa ja kiitos ajatuksista! Olen ihan samaa mieltä, että ihmisten erilaisuus tässäkin asiassa on kiinnostavaa. Mikään tapa ei ole toista parempi tai huonompi. Koen rikkaudeksi ymmärtää erilaisia elämänvalintoja ja toisaalta tärkeäksi tarjota vertaistukea niille, jotka jakavat kanssani tarpeen melko vähä-ärsykkeiseen kotiin. Sisustuslehtiä kun pitkästä aikaa näin pääsiäisenä lueskelin ajan kanssa, niin sielläkin tuli nämä erot hyvin esille. Oli todella maksimalistista kotia ja sitten ihmisiä, jotka puhuivat paljonkin tarpeestaan rauhaan ja jonkin asteiseen minimalismiin. Tämä on tietysti persoonakysymys, mutta mutta myös toki sukupolvissa on eroa siinä, miten tavaraan suhtaudumme. Kiinnostavaa kaiken kaikkiaan, ja aika keskeinenkin teema kotia ja asumista. :)
Ihana kuulla, että odotat inspiraatiota! Olenkin päässyt suunnittelussa eteenpäin ja odotan kovasti sitä, että kohta nyssykkäaika on ohi ja saadaan kunnon järjestelmä vaatteille. Lupaan siis palata huhti- tai viimeistään toukokuussa! :)
Kiitos kivasta podista. Tuo vuokraaminen on taalla ihan hullua, koska se maksaa usein enemman kuin oman ostaminen, ainakin jos on kysymys pidemmasta ajanjaksosta. Plussana korona-ajasta on se, etta tunnemme naapurit paremmin ja heilta on mahdollista lainata ja myos kierrattaa. Saimme vanhan kenkarekin pikkuhyllyksi vajaan, joka oli juuri sopiva, ilmainen ja haettavissa vastapaata olevan talon edesta. Win win win!
Mini-italialainen taalla tunnistaa tuon sitruunatavaran halun. Arvaa vaan miten monta kertaa olen halunnut ostaa jotain ja miettinyt kaupassa onko jollekin tavaralle kayttoa harmaan Lontoon leveysasteilla. Limone sul Gardan kylasta (mika nimi!) lahti mukaan pari ”kesatavaraa” hillityssa muodossa:
1) iso valkoinen tarjoiluvati, jossa on pikkuruinen sitruuna- ja oliivikuvio ja joka sopii hyvin salaattivadiksi kesakaudelle Iittalan valkoisten astioiden kanssa
2) poytaliina jossa on sama oliivi- ja sitruunakuvio, joka on juuri sopiva kesapoydalle ulos
Taman jalkeen pitikin poistua kaupasta, koska sitruunaihanuus olisi vallannut mut kokonaan.
Ehkapa haluamme jatkaa lomafiiliksissa ikuisesti ja tavaran ostamisen myota toivomme luovamme sen kotona. Valitettavasti matkalaukkuun pitaisi myos mahtua koko muu lomakohde, jotta fiilis sailyisi. Ja voittaa lotossa, jotta voisi vaan rentoilla kotona. Ja Italian aurinko ja lampo… Siinapa onkin haastetta…
Heippa Elina! Tuollainen on niin parasta, että joku pääsee eroon turhasta ja toinen saa tarvitsemansa tavaran tai huonekalun. :) Mikä niissä sitruunakeramiikoissa viehättääkin! :D Kyllä sen täytyy olla Välimeren kaipuu ja juuri se pala sitä lomatunnelmaa, mistä ei millään haluaisi päästää eroon. Teit juuri kivat valinnat kotiin! Ja monelle voi sopia vaikka mikä lajitelma italialaista keramiikkaa ja tekstiiliä! Itse vain totesin, että meillä, kun on aika kurinalainen ja karsittu tyyli, niin matkamuistot näyttävät aina väistämättä irrallisilta. :D Sen sijaan vaikka vähän rustiikkisempaa valkoista keramiikkaa voisin hyvinkin tuoda Välimereltä kesäkattaukseen. Ei se toki sama asia ole kuin olla fyysisesti kohteessa, mutta toisinaan pienissä yksityiskohdissakin on paljon tunnelmaa!