Perhe-elämän pelastus: lasten äänikirjat

Kaupallinen yhteistyö, BookBeat

Kiitos tuhannesti sydämellisistä onnitteluista edelliseen postaukseen! Kysyitte Instagramin puolella paljon sitä, oliko kolmas lapsi pitkän harkinnan tulos vai itsestäänselvyys alusta asti. Tämä on iso kysymys, johon palaan ihan erillisessä postauksessa.

Kysyitte myös, miten perhe-elämän saa toimimaan useamman lapsen kanssa. Vielä en tietenkään voi puhua mitään kolmen lapsen kokemuksella, kun yksi on mahassa, mutta jo kahden kanssa huomaan, että minua ehdottomasti eniten on auttanut mielentila, eräänlainen hyväksymisen ja antautumisen mielentila.

Se, että en edes kuvittele, että voisimme samanaikaisesti kukoistaa jokaisella elämän osa-alueella. Täyttää aina liikuntasuositukset, tehdä joka päivä itse alusta asti ruoan, harrastaa ja matkustaa aktiivisesti, sopia kalenterin täyteen sosiaalisia menoja, puuhata kakkoskotiprojekteja, nukkua täydet tunnit, seurata hyvinvointia, kehittyä ihmisenä ja mitä vielä nyt tänä päivänä oletetaankaan.

Osa perheellisistä tuntuu tähän kunnioitettavasti pystyvän, mutta minä nostan heti käteni, että itse en todellakaan pysty. Tällaiseen yhtälöön ei meillä riitä sen enempää henkiset, fyysiset, taloudelliset kuin ajallisetkaan resurssit. Oikaisemme monessa, hyödynnämme arjen apuja ilman huonoa omaatuntoa ja paljon jätämme kokonaan tekemättä.

Yksi meille tärkeä on linja se, että en ole koskaan arastellut lasten tylsistymisen kanssa. Pienet tietävät, että teemme tasaisin väliajoin kivoja asioita ja ehdotukset ovat aina tervetulleita (kuten viimeksi viskarini toive mennä kanssani kahdestaan leffaan).

Kuitenkaan koko ajan ohjelmaa ei ole. Me henkilökohtaisesti tarvitsemme elämään paljon aikatauluttomuutta ja hitaampaa tahtia. Kenties siksi erityisesti esikoinenkin on tottunut ihan vain olemaan, nimenomaan esimerkiksi kirjojen parissa.

Yksi meidän perhettämme valtavasti auttanut asia on äänikirjat. Kyllä, tämä on kaupallinen yhteistyö, mutta näitä ylistyssanoja ei voi minulta millään rahalla ostaa – ne tulevat sydämestä.

Jos mietin meidän perhe-elämäämme eniten helpottaneita asioita, kultamitalin jakavat BookBeatin äänikirjat ja Kokkikartanon valmisruoat. Vaikka en jostain syystä jossain vaiheessa enää ehtisi tai olisi kiinnostunut kuuntelemaan äänikirjoja itse (nyt sellaista ei ole näkyvissä, kuuntelen aktiivisesti itsekin), pitäisin BookBeatin 100 % varmasti pelkästään lasten takia.

Kuten meillä aikuisillakin, myös lapsilla äänikirjat täydentävät perinteisiä kirjoja, eivät kilpaile toisiaan vastaan. Tyttö on monesti kysynyt, löytyykö päiväkodissa luettua kirjaa äänikirjana, tai että voisimmeko lainata tiettyä äänisatua myös kirjastosta kirjana.

Perinteiset kirjat ruokkivat äänisatujen kuuntelemista ja äänisatujen kuunteleminen innostaa perinteisten kirjojen pariin. Ja myös muun kulttuurin pariin, kuten meillä oli liput Tatu ja Patu -teatteriin ennen kuin näytökset jouduttiin perumaan.

Missä tilanteissa meillä lapset sitten äänikirjoja kuuntelevat?

Iltaisin. Vaikka luen totta kai usein iltasatuja myös perinteisesti kirjoista, sen perään laitamme äänikirjan oikeastaan joka ilta, elleivät iltatoimet ole jostain syystä venyneet liian myöhäiseksi. Vielä aikamoisessa hulivili-iässä olevan taaperon sängystäsinkoilemissekoiluja äänikirja ei (valitettavasti) estä, mutta isompi jää äänikirjojen ansiosta tyytyväisenä levolle. Hän valitsee illan äänikirjan nykyään pädistä itse. Kysyy vain, onko kirja sopivan pituinen vai laitetaanko siihen ajastus. (BookBeatin uniajatus on tässä tosi kätevä!) Lasten nukkumishuoneessa on äänikirjojen kuuntelua varten oma pieni kaiutin, johon pädi on yhdistetty.

Lepohetkissä. Silloin, kun esikoinen alkoi tulla siihen ikään, ettei hän enää nukkunut päiväunia kotona viikonloppuisin, luontevaksi ratkaisuksi nousi lepohetki. Kun pikkusisko meni nukkumaan päiväunia lastenhuoneeseen, isosisko vetäytyi meidän makuuhuoneeseemme pötköttelemään äänikirjaa kuunnellen. Tämä on ollut loistava kompromissi, josta emme ole joutuneet vääntämään: tietyssä iässä en halua enää pakottaa lasta nukkumaan, mutta rauhoittumista ja lepoa vielä tarvitaan ja äänikirja seuranaan lapsi lepäilee mielellään.

Sairaana. Myös flussaa sairastaessa äänikirjat toimivat leposeurana. Sitä en missään nimessä äänikirjoista puhuessa tarkoita, etteikö meillä lapset katsoisi myös telkkaria ja pelaisi pädiä. Etenkin sairastapauksissa pienemmän saa sohvalle vain Barbapapa-piirrettyjen maratonilla. Huomionarvoista on kuitenkin se, että omalla kokemuksellani äänikirjat aiheuttavat lapsissa vähemmän levottomuutta kuin muu ruutuaika. Siksi rajoitan enemmän muuta ruutuaikaa kuin äänikirja-aikaa, vaikka molemmat ovatkin käytössä.

Automatkoilla. Tämän olen maininnut kymmeniä kertoja ja mainitsen taas. Äänikirjat ovat pelastaneet meidän kaikki yhtään pidemmät automatkat ja itse asiassa kyllä meillä satu menee päälle lyhyelläkin matkalla. Nuoremmalla toki joskus menee hermot istumiseen siltikin, mutta isompi on sangen tyytyväinen takapenkkiläinen niin kauan kuin on kuunneltavaa.

Oman ajan ottamiseen. Nyt kun esikoinen on 5,5 vuotta, hän on alkanut kaivata omaa aikaa ja tilaa (äitinsä tyttö). Tyttö toivoi pitkään ja hartaasti omia kuulokkeita ja nyt hän sellaiset sai. Se onkin todella liikuttavaa, miten hän isona tyttönä vetäytyy omaan rauhaansa laittaen kuulokkeista itselleen äänikirjan (joskus myös musiikkia, ”Rubiinia” eli Robinia, kuten hän sanoo) ja alkaa puuhata tehtäväkirjan parissa. Näin otan joskus itse itsellenikin tilaa, että saatan vetäytyä omaan rauhaani vaikka siivoamaan kuulokkeet päässä, vaikka kaikki perheenjäsenet olisivatkin samaan aikaan kotona.

Kuinka toivoisinkaan, että tämä kiinnostus kirjoihin kantaisi aina ihan teini-ikään asti. Satujen lisäksi esikoinen kuunteli yksi päivä lapsitubettajia Elinan ja Sofian kirjaa Kaikki on mahdollista. Oli kiva kuulla, miten hän tuli kertomaan siitä ajatuksiaan. Uskon, että kouluikää lähestyessä korostuu myös tällainen kirjallisuus, että satujen rinnalle tulee esikuvien kannustavia ja vertaistukea antavia teoksia.

Sitten, kun esikoinen oppii lukemaan, on tietysti valtavan tärkeää ihan lukealukeakin, mutta jälleen ajattelen, että yleinen kiinnostus kirjoihin tulee kulkemaan käsi kädessä eri formaattien välillä.

Lasten- ja nuorten kirjoja on helppo selata ja valita BookBeatissa kategorioittain: 0+-vuotiaat, 3+-vuotiaat, 6+-vuotiaat, 9+-vuotiaat, Klassikkoja lapsille, Tieto, Satuja lapsille, Eläimet ja luonto, Urheilu, Jännitys ja seikkailu, Huumoria lapsille, Kummituksia ja taikaa sekä Rakkaus ja ystävyys.

Lisäksi palvelussa on e-äänirjoja, mikä yhdistää äänen ja kuvan. Toisin sanoen satu on muiden äänikirjojen tapaan luettu ääneen, mutta lisäksi kyseinen lastenkirja on selattava e-kirja. Eli samaan aikaan voi kuunnella satua ja katsoa kirjan kuvia.

En tiedä, tuleeko meidän toisesta ja kolmannesta lapsesta näin suuria äänikirjafaneja, sillä esikoinen tuntuu olevan ihan omaa luokkaansa. Mutta vaikka ei tulisikaan, uskon, että arjen avuksi ja iloksi äänikirjoista on joka tapauksessa jollain tavalla jokaisen lapsen kanssa.

Koen, että meillä sadut ovat tukeneet valtavasti lapsen mielikuvitusta ja kielellistä ilmaisua, edesauttaneet (meille tärkeää) rauhoittumista sekä samalla yksinkertaisesti helpottaneet suunnattomasti meitä vanhempina arjessa viihdyttämällä lapsia eri tilanteissa – ei vähiten nyt viimeisen kahden kuukauden aikana, mikä on ollut meidän perheessämme useiden terveyshaasteiden aikaa.

Yhteensä ääni- ja e-kirjoja Suomen suosituimmassa äänikirjapalvelussa on yli 200 000 – siis aikuisillekin valtava kirjasto kaikkea klassikoista dekkareihin ja elämäkerroista tietokirjoihin.

Saan tarjota uusille käyttäjille edun kokeilemaan BookBeat Premiumia ilmaiseksi 40 päivää. Siinä ajassa ehtii hyvin tunnustella, innostuvatko lapset (ja itsekin) ääni- ja e-kirjoista. Mukavia hetkiä pienille lukutoukille!

Kokeile tästä uutena käyttäjänä BookBeat Premiumia maksutta.