Majoitus saatu, illallinen ja sauna itse kustannettu
En muista elettiinkö talvea vai kevättä, kun näin ensimmäisen kerran vilauksen The Barö -hotellista. Paikasta tuli välittömästi tunne: rukouksiini on vastattu!
Koska emme omista mökkiä, mutta kaipaamme kaupunkilaisina luonnonrauhaan, juuri tällaisia retriittimäisiä tyylikkäitä pakopaikkoja olen Suomeen ja etenkin Etelä-Suomeen kaivannut. Meidän piti mennä The Barö -vierailulle mieheni kanssa kesällä, mutta niin kuin muutkin suunnitelmamme, myös se peruuntui terveydellisistä syistä. Olikin ihana päästä testaamaan paikka tyttöporukalla nyt.
The Barö on uusi, 12 erillisessä rakennuksessa sijaitsevan hotellihuoneen keskittymä Inkoon saaristossa Barösundissa. Helsingistä paikan päälle ajaa hyvin kohtuullisen tunnin ja vaikka paikka sijaitsee saaristossa, lossilla merta ei tarvitse ylittää, vaan pihaan pääsee suoraan autolla.
Ehkä luitte Laura Frimanin kohauttaneen Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirvittävä matkailumaa -kolumnin. Somero ei ole Sorrento, eikä sen kuulukaan olla, toimittaja kirjoitti.
Nimenomaan – ei kuulukaan olla.
Itse näen kotimaanmatkailun tulevaisuuden juuri tämän henkisenä, että skandinaavinen elämäntapa, hiljaisuus ja luonto konseptoidaan nykyajan mukavuuksilla ylelliseksi. Väljyys ja rauha on uusi luksus ja se meidän kilpailuvalttimme, kun ei pittoreskeja kyliä ja colusseumeja ole.
Uskon vakaasti, että tällaiselle matkailulle on kysyntää niin luontoon luontaisesti kaipaavien suomalaisten kuin ulkomaisten suurkaupunkielämää pakenevien turistien keskuudessa, ja olenkin odottanut, koska buumi oikein kunnolla puhkeaa.
Lapissa on toki pidempään ollut omat elämyksensä, mutta olen kaivannut niitä enemmän nimenomaan etelään – täälläkin kun kuitenkin metsää ja merenrantaa riittää, eikä aina ole mahdollista lähteä viikoksi pidemmälle, vaan virkistyä voi staycation- ja lähimatkailuhenkeen jo yhdessä yössä.
Naapurissa Tukholmassa esimerkkiä on näyttänyt japanilainen kylpylä Yasuragi. Nyt ilmiö näkyy myös Espoossa, kun Nuuksioon avataan tässä kuussa etelän ensimmäinen glamping-trendiin vastaava majoitus, Haltia Lake Lodge -luontohotellin Lodge Glamping -teltat. Vähän pidemmälle, Rantasalmelle Saimaalle avataan Kuru Resort, treehouse-villojen luksuslomakylä. Helsingin omavaraiset Majamaja-ekomökit meren rannalla on noteerattu monissa kansainvälisissä julkaisuissakin, kuten Wallpaperissa ja Conde Nast Travellerissa.
The Barö on selvästi osa isompaa luonnonläheisten ja retriittimäisten majoituspaikkojen trendiä, mutta millainen juuri tämä saaristohotelli on?
Se teki minuun vaikutuksen, miten visuaalisesti viimeisteltyä kaikki ihan jokaista yksityiskohtaa myöden huoneista ravintolaan ja saunaan on. Rakennusten ulkopinta on mustaksi poltettua puuta, mikä istuu saaristoon aivan ainutlaatuisella tavalla.
Eri rakennuksiin kuljetaan puista siperianlehtikuusesta rakennettua kävelysiltaa pitkin. Huoneissa on niin Matrin sänkyä kuin Balmuirin tekstiilejä. Koin ilahduttavaksi, että valinnoissa näkyvät suomalaiset merkit. Ainoastaan jäin miettimään, voisikohan ympäristöön näin pimeän sesongin alkaessa olla vielä tulossa lisää tunnelmallista ulkovalaistusta.
Hotellin ravintola The Berg on hyvin intiimi ja tunnelmallinen. Suosittelen lämpimästi ohjelmanumeroksi pitkän kaavan mukaan illallistamista. Kolmen ruokalajin illallinen on paketoitu 59 euron kokonaisuudeksi.
Kaikki seurueemme ruoat olivat hyviä, osa annoksista jopa erinomaisia. Erityisesti suosittelen alkupalojen puolelta annosta Kesän kasviksia, tilliä ja sipuli beurre blanc, joka on oli fantastinen, jopa ilman siianmätiä, jonka jouduin jättämään pois. Entisestään tunnelmallisuutta lisäsi ravintolan keskellä oleva takka.
Aamiainen tarjoiltiin jokaiselle omasta kauniista puulaatikoista. Tämä oli mielestäni todella viehättävä ja hotellin henkeen sopiva ratkaisu perinteisen buffeen sijaan. Laatikoissa on myös se ihana ajatus, että aamiaista ei suinkaan tarvitse nauttia välttämättä ravintolassa, vaan myös omassa huoneessa, terassilla tai vaikka metsän kannolla.
Aamiaislaatikko sisälsi jugurttia granolalla, tuorepuuroa, tuoretta leipää leipää, voita, juustoja, ilmakuivattua kinkkua, graavilohta ja kasviksia.
Minusta vielä paremmin paikkaan sopiva elämys aamiaiskokonaisuus olisi ollut, mikäli laatikossa ei olisikaan ollut kasviksina jokaisen arkiaamupöydästä ja lähikaupasta löytyvää jääsalaattia, kurkkua, tomaattia ja banaania, vaan lähi- ja sesonkiruokahenkeen tuoreena tai hillona vaikkapa jotain maamme marjoista – ympäriltä saattoi muuten maistella ohi kulkiessa puolukkaa. Joku ehkä jää kaipaamaan myös makeaa, mutta itselleni aamuisin maistuvat vain harvat herkut, joten olin oikein tyytyväinen näin.
Juomana aamiaisella oli omena- ja appelsiinimehua, erikoiskahveja automaatista sekä teetä, ja ainakin minulle ne riittävät oikein hyvin. Arvostan sitä, että aamiaisella uskalletaan mennä vähemmän on enemmän -periaatteella. Kauniin keraamiset astiat jatkoivat yhtenäistä ja visuaalisesti loppuun asti vietyä linjaa.
Vielä jos löytäisin uudesta paikasta jotain kehitettävää, niin asiakaskohtaamiset jäivät näin intiimin hotellin mittapuulla minusta paikoin etäisiksi. Sekä suullisella että kirjallisella viestinnällä kun voi tuoda niin paljon lisäarvoa, lämpöä ja tarinallisuutta ainutlaatuiseen elämykseen.
Etukäteen on hyvä tietää, että paikka mahdollistaa erilaisia aktiviteetteja ja palveluja. Metsään voi kysymällä lainata korin sienestystä tai marjastusta varten, pihalta saa lainaan polkupyörän, kanootin voi vuokrata melontaa ajatellen ja niin edelleen.
Me varasimme saunavuoron ja sitä voin ainakin lämpimästi suositella. Löylyistä avautui upea merimaisema lattiasta kattoon -ikkunalla. Lisämaksusta käyttöön saa myös porealtaan. Ihanaa hemmottelua olisi myös varata hieronta.
Meidän huoneessa ainakin oli oma takka ja minibaari, joten miljööseen sopivaa rentoutumista on ihan vain tunnelmoida lukemalla maisemista, lasillisesta ja naposteltavista nauttien. Televisiota huoneissa ei ole, mikä onkin minusta ainoa oikea ratkaisu tällaisten paikkojen henkeen.
Ymmärtääkseni The Barö oli ainakin kesän hyvin varattu, mikä on ilahduttava uutinen, että tällainen paikka on otettu vastaan juuri sellaisella innolla kuin ajattelinkin. Vaikka paistattelu saaristossa aurinkopedillä olisi epäilemättä ollut taivaallista kesällä purjeveneiden lipuessa ohi, minun sydämeni on vienyt off-season -matkailu.
Meillä kävi hyvä tuuri sään kanssa ja syyskuun kuulaudessa oli piristävää vielä viettää paljon aikaa raittiissa ilmassa ja jatkaa aamukahvittelua terassilla. Kuitenkin samaan aikaan voin vain kuvitella, miten kodikas elämys myöhemmin syksyllä, viiman jo piiskatessa, The Barö on – lumentulosta puhumattakaan. Saaristolaishotellin charmiin kuuluu omanlaisensa karuus ja siksi näen ensiarvoisen hienona, että paikasta on tehty nimenomaan ympärivuotinen.
The Barö pääsee ehdottomasti #viehättäväkohde-listalleni erityisenä kotimaan helmenä. Oli ihana vierailla paikassa muutenkin, mutta erityisen virkistävältä maisemanvaihto ja raikas ilma tuntuivat pitkän huonovointisen, neljän seinän sisällä vietetyn ajanjakson jälkeen.
Suosittelen saaristohotellia rauhaa etsivälle kaupunkilaiselle, mökittömälle luontoon kaipaajalle, kahdenkeskeistä aikaa tarvitsevalle pariskunnalle, hemmottelua hakeville ystävyksille, lähisyyslomaa pohtivalle sekä sienimetsään ja takkatulen ääreen haikailevalle tunnelmoitsijalle.
Voi että miten ihanalta näyttää! Hieno menovinkki, kiitos. Haluu niin jonnekin… Nyt pitäis vaan tähän hätään joku staycation keksiä itselle täältäpäin :) Hyvää syksyä!
Moi Tiina, oli kyllä kaunis paikka! Ymmärrän niin hyvin, että kaipaat arkeen jotain. Itsellänikin alkoi ihan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa se, kun oli vain viikko ja kuukausitolkulla kotona. Jo päiväretki tekee ihmeitä, yön yli -vierailusta puhumattakaan. Onneksi on näitä lähikohteita staycation-virkistymiseen, ettei tosiaan viikon loma jossain pitkällä ole se ainoa vaihtoehto. :) Kiitos ja ihanaa syksyä myös sinulle!
Kävin täällä kesällä ja ajattelin, että sä varmasti tykkäisit :) Kokonaisuus on niin upea ja mietitty. Minusta ainos miinus oli tosi pimeät kylpyhuoneet. Ja sitä jäin miettimään, että mitenköhän lumityöt hoituu ja miten huoneiden siivouksen logistiikka hoituu talvella, kun kaikki tapahtuu ulkoakäsin (meneekö hissi, jolla kuskattiin pyykit ja puhtaat petivaatteet, kuinka helposti jumiin..). Aamupalan erilainen konsepti ilahdutti ja oli kiva, että lisää (esim. leipää) sai kuitenkin pyytämällä. Paikalliset raaka-aineet oli muuten ravintolassa kivasti edustettuna, mutta aamiaisellakin sitä olisi tosiaan voinut huomioida enemmän. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä todella kokonaisvaltainen elämys ja ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.
Eikä! Ihana kun mietit minua. :) Oli kyllä niin tyyliseni paikka. Niin kuin joskus kirjoitinkin, että jos voittaisin Euro Jackpotin, niin tällaisia juuri haluaisin olla mukana tekemässä Suomeen. :D
Samaa mieltä, valaistuksesta myös kylpyhuoneissa, ei vain ulkona illalla! Mietimme ihan samaa, että meikkaaminen oli hankalaa. Huoneisiin tietysti sopii oikein hämärä tunnelma, mutta silti pitäisi olla optio myös tarpeen mukaan sytyttää valoja.
Tosi kiva, että koitte kesän kohokohdaksi! Nimenomaan, että pieniä huomioita lukuun ottamatta oli kyllä todella kokonaisvaltainen elämys. Jotenkin palautti uskon Suomi-matkailuun. :) Tämäntyyppisille paikoille olisi varmasti enemmänkin kysyntää!
Kivaa viikkoa!
Hei Laura, kiitos jälleen kerran kivasta ja informatiivisesti jutusta. Suosittelisitko paikkaa lapsiperheelle ja mikäli kyllä, onko jotain mitä tulisi erityisesti ottaa huomioon?
Kiitos Sanna itsellesi palautteesta, ilo oli puolella kertoa tästä paikasta! <3
Hyvä kysymys, kiva kun otit esille! Paikan henki on aikuisille suunnattu, mutta käsittääkseni mitään selvää adults only -periaatetta hotellilla ei kuitenkaan ole. Näin samaan aikaan paikassa majoittuvan yhden vauvaperheen ja ravintolassa oli kyllä syöttötuoli tarjolla. Eli varmasti onnistuu tulla myös lapsen kanssa, vaikkakaan sinänsä mitään tekemistä lapsille ei kohteessa ole. Ainakin yhteen huoneeseen sai lisävuoteen, mutta sitä en tiedä, onko hotellilla tarjota pienemmälle matkasänkyä. Ainakaan meidän tavalliseen huoneeseen matkasänky ei olisi mahtunut, mutta ilman muuta kannattaa kysyä hotellista vaihtoehtoja.
Itse henkilökohtaisesi en lähtisi The Barö -lomalle meidän taapero- ja leikki-ikäisen lapsen kanssa, koska paikan henki on niin rauhallinen ja eikä lapsille suunnattua tekemistä ole, mutta selkeästi vanhemman lapsen kanssa voisin lähteä tai sitten yhden vauvan. :) Tällaisia omia ajatuksia, toivottavasti näistä oli yhtään apua!
Ihanan näköinen paikka.
Luin Frimanin kolumnin ja täytyy todeta, että hän on ehkä matkustanut vääriin kohteisiin syömään :) Ainakin täällä Vaasassa on todella hyviä ravintoloita kaupungin kokoon nähden. Hienoilla paikoilla meren rannalla, modernia ja klassista tyyliä valittavissa (sekä ruoka että rakennukset). Pärjäävät hyvin Etelä-Helsingin paikoille.
Saman olen kyllä huomannut, että jos seuraa liikaa somea kohdevalinnoissa, voi pettyä. Moni somessa hehkutettu paikka on ollut vähän plaah omastakin mielestäni.
Ehkä kotimaassa täytyy muutenkin matkustaa vähän eri asenteella kuin ulkomailla. Varmasti italialaiselle tai balilaisellekin oma arki on sitä arkea vailla kummempaa eksotiikkaa.
Toki moni suomalainen matkailukohde tarvitsisi kasvojenkohotusta ja ehkä uuden rohkean yrittäjäsukupolven. Erityisesti leirintäalueet kierrän itsekin kaukaa. Mutta enpä kyllä ulkomaillakaan majoitu leirintäalueilla :)
Silti koen, että Suomi on hieno paikka lomailla. Ehkä itselleni Suomiloma toimii, koska nautin luonnossa liikkumisesta ja lomalla pääasia on elää hetkessä ja koko keholla vastapainona työlle (uida, vaeltaa, istua nuotiolla, saunoa…)Siinä konseptissa ei oikeastaan edes käytä muuta kuin luonnon palvelutarjontaa :) Silti tällaiset luonnonläheiset paikat laadukkaina ovat enemmän kuin tervetulleita. Kukaan ei taida kaivata homeisia leirintäaluemökkikyliä enää…
Heippa! Jep, kolumni taisi olla tarkoituksella hyvin provosoiva. :) Ja kyllähän se totta tosiaan onkin, että jos vain menee jonnekin, niin aivan varmasti tulee pettymyksiä. Suomi on yhä täynnä ”kelmusämpyläpaikkoja”, mutta selvittämällä löytyy myös paljon helmiä.
Ehkä Suomesta puuttuu yleinen kauneuden ja nautinnon arvostus, sellainen joie de vivre. Että asioita tehdään vain ihanuuden vuoksi eikä niin järkiperustein. Olemme niin käytännönläheistä kansaa, että meihin ei ole samanlailla koodattu elämännautintoja kuin vaikka Välimeren alueen ihmisiin. Tai ainakin näin on ollut aikaisempien sukupolvien kanssa. Nyt koen mentaliteetin pikkuhiljaa muuttuvan!
Myös some on vaikuttanut tähän. Sen huomaa, miten paljon enemmän huomiota paikka saa, kun se on viimeistelty kauniiksi puitteita ja annoksia myöten. Tämä varmasti motivoi matkailuyrittäjiä näkemään vaivaa viimeistelyn eteen. (Joskin toisinaan hype voi olla illuusio, kuten sanoit.)
Aivan kuten totesit, moni suomalainen matkailukohde tarvitsisi kasvojenkohotusta ja uuden rohkean yrittäjäsukupolven. Se on niin totta! Juuri vain se ajatus, ettei Suomesta edes voisi kehittyä omalla tavallaan hienoa ja tyylikästä matkailumaata, on minusta masentava. Haluan ajatella toisin – aina on mahdollisuus kehittyä juuri noiden kasvojenkohotusten ja uusien, tämän päivän näkemysten ja omien kilpailuetujen löytämisen myötä.
Ja kuten ollaan nähty, kaikki tyylillä tehdyt uudet kotimaan kohteet ovat loppuun varattuja, eli kysyntää ihan oikeasti on muillekin kuin monia traumatisoineille leirintäalueille. Asiakkaatkin tänä päivänä odottavat ja arvostavat tasokkuutta ihan muutenkin ja nyt vielä pandemian lisättyä lähimatkailua.
Olisipa Vaasa vähän lähempänä! Olen käynyt vain kerran, mutta mieluusti tulisin toistekin. Mielikuvani on juuri se, että siellä olisi tasokkaita paikkoja.
Minäkään en osaa verrata kotimaanmatkailua ja ulkomaan. On ihan eri keskustelu, suhaako tunnissa Inkooseen vai lentääkö viikoksi toiseen maahan tai toiselle mantereelle. Toivon, että aina joskus vielä pääsisi ulkomaille, koska siinä on sitten taas oma rikkautensa, kuulla eri kieltä ja nähdä aivan toista kulttuuria. Mutta usein virkistymisasian ajaa jo ihan yhdenkin yön miniloma kotimaassa, ja siksi en myöskään suostu ajattelemaan, etteikö täällä olisi ja tännekin tulisi viehättäviä kohteita. :)
Kiitos hyvistä jutteluista!
Oih, miten upea paikka! Taidan tulla kunnon vacationille tuohon paikkaan.
Tunnelmallisia mutta myos elmukelmupaikkoja/valmiita kolmioleipia loytyy kaikkialta. Siispa uskon, etta jokaisessa maassa joutuu tekemaan hieman tutkimusta jos haluaa tietyntyyppiseen paikkaan. Taalla Briteissa olen pettynyt, kun vanhojen historiallisten kartanoiden kahvilat ovat tarjonneet kuivia voileipia tuoreen kakun sijaan, kun miljoo nimenomaan soisi parempaa tarjoilua. Valilla taas hieman synkalta nayttanyt pikku paikka taas on tarjoillut mahtavia kakkuja, joita on paatynyt viemaan jopa kotiin.
Jotenkin tuntuu etta Suomessa ollaan liian vaatimattomia eika uskalleta tarpeeksi. Esimerkiksi brittilehti Guardian on viime vuosina hehkuttanut Suomea matkailumaana, esimerkiksi lantisen saariston ja itaisen jarvimaiseman suhteen. Siita olisi helppoa jatkaa ja miettia erihintaisia kohteita eri ihmisille, aivan kuten muuallakin. Italiassahan se agriturismo eli maatila-asuminen on todella yleista ja paikkoja on hurjasti halvemmasta (ja silti miellyttavasta) kalliimpaan. Miten olisi metsamatkailu Suomessa?
Olen talla hetkella Irlannissa ja juuri eilen ihastelin anoppini uutta lahikauppaa, jonka omistaja on muuttanut deli-maiseksi, irlantilaista ruokaa myyvaksi myymalaksi. Ja siella on panostettu selkeisiin mutta kauniisiin hyllyihin ja leipomoon. Alueella ei varmasti kay kovin paljon turisteja kun se on Dublinin etelapuolella, poissa tyypillisilta turistireiteilta, mutta omistaja halusi miellyttavan kaupan paikallisille. Mies sanoikin, etta tarvitaan vain hieman visiota ja halua toteuttaa asiat hieman eri tavalla. Niinpa.
Moikka! The Bäro on kyllä tosi ihana paikka, varmasti hurjan kiva myös teille ulkomailla asuville suomalaisille kokea. Tuttua kotimaata, mutta uudella nautinnollisella tavalla. :)
No sinä sen sanoit! Niin myydäänkin. Vaikka joissain maissa ruokaan, estetiikkaan ja elämästä nauttimiseen suhtaudutaan erilaisella intohimolla, niin kaikkialta löytyy myös ”kelmusämpyläkulttuuria”.
Ymmärrän niin turhautumisesi! Miten taivallista olisi nauttia hyviä tarjoiluja englatilaisessa kartanomiljöössä. Tarkoittamatta suinkaan aina luksusta luksusta, vaan että ne perus tarjoilut olisi tehty laadukkaasti eikä kuivina sinne päin.
Niin itsekin ajattelen, että täällä olisi potentiaalia enempään, jos vain rohkenisimme ja luottaisimme itseemme! Onkohan pelkona ollut se, että Suomessa ei riitä asiakkaita, kun olemme niin pieni kansa, ja ettei kansainvälinen vetovoima riitä. Kuitenkin kaikki uudet hyvällä maulla tehdyt paikat ovat olleet täyteen varattuja – myös off-seasonina. Toivotaan, että suosion myötä yhä useampi yrittäjä uskaltautuisi hyödyntämään tätä Nordic-trendiä ja kaikkea siihen liittyvää hyvinvointia: juuri metsää, luontoa ylipäätään, rauhaa ja niin edelleen. Itse olen luvannut perustaa sen oman paikkani, jos Eurojackpot osuu kohdalle. ;)
Amen! Tuo deli on täydellinen esimerkki siitä, mitä tarkoitan. Ei aina niin isoakaan tekemistä, vaan niihin pieniin juttuihin panostamista.
Kiitos hyvästä keskustelusta!
Hintoja vain on aika vaikea löytää yrityksen nettisivuilta…
Moikka! Onpa harmillista! Jos ymmärsin jostain heidän päivityksestään oikein, tämä ominaisuus on korjauksen alla, mutta valitettavasti tämän tarkemmin en asiasta tiedä. Kannattaa ehdottomasti laittaa palautetta hotellille. :)