Iloa uuteen viikkoon! Aloitan sen #kaunisjärjestys-teemalla jakamalla kolme myyttiä meistä järjestäjistä.
- Oman kodin järjestänyt syynää muiden koteja
Ei suinkaan näin, omalla kohdallani täysin päinvastoin. Koska käytän aikaa ja energiaa oman kodin järjestämiseen, en vapaalla ole lainkaan kiinnostunut arvioimaan muiden siisteystasoa. Tai arvostelemaan kenenkään kotia millään tavalla muutenkaan. Olen kiinnostunut ihmisten elämästä ja kuulumisista, en sukkalaatikoista.
- Järjestäjä on kaikkivoipa ja aina jaksamassa siivota
Voi kunpa olisikin, naurattaakin tämä! Olen itse laiskempi ja mukavuudenhaluisempi kuin voisi arvatakaan. Järjestän ja karsin tavaraa juuri siksi, että sitten kun on pakko siivota, homma sujuisi mahdollisimman helposti ja automaattisesti. Järjestyksen on muutenkin tarkoitus vähentää kotitöiden määrää, ei lisätä sitä. Järjestystä haen myös siksi, että kuormitun ärsykkeistä tavallista herkemmin – olen siis nimenomaan kaukana kaikkeen kykenevästä ihmisestä.
- Tavaransa järjestänyt on kaikessa tarkka
Järjestelmällisyys ulottuu itselläni tavaroista työelämään ja olen monessa tunnollinen. Monessa muussa asiassa taas sitten erittäin suurpiirteinen ja intuitiivinen. Meillä perheessä puoliso hoitaa kaikki ohjeiden lukemiset (kärsivällisyyteni ei riittäisi alkuunkaan) sekä tärkeät paperit (miten tylsää). Olen myös viimeinen ihminen, joka lähtisi excelöimään vapaaehtoisesti mitään.
Tuliko yllätyksiä? Viimeistään nyt on syytä unohtaa, että järjestelijät olisivat yli-ihmisiä. Suuri salaisuus: saatammekin olla mukavuudenhaluisia optimoijia, joilla kaiken takana on pyrkimys korvamerkitä elämään mahdollisimman paljon aikaa vain olla.
Terkuin maanantaiväsynyt Laura, jonka koti on juuri tänään hyrskyn myrskyn ja joka vain odottaa kaatumista sohvalle
Tsemppiä maanantaiväsyyn :).
Täällä esikoinen on tällä hetkellä kuin pyörremyrsky levittäen kaikki tavarat huiskin haiskin. Normaalisti saan kunnon siivoukset tehtyä kun hän on muutaman päivän viikosta päiväkodissa. Nyt kun hän oli reppana kolme viikkoa kipeänä niin siivoukset jäi. Tänään kun hän pitkästä aikaa lähti päiväkotiin ei tämä äiti jaksanut siivota. Toki jaksamista rajoittaa 2kk koliikki itkuinen pieni rakas poika. Jolle toivon vain pikaista helpotusta masuvaivoihin.
Kiitos paljon ja sinne myös jaksamista viikkoon! :) Voi ei, miten pitkä aika pienelle sairastaa. Ja äidillekin elää erilaista arkea. Pikaiset paranemisterveiset sinne ja myös pienemmälle. Voin kuvitella, että koliikki tuo niin paljon lisäkerrointa arkeen, että vähemmästäkin jää kotityöt – minulla ainakin jäisi! Toivotaan, että teillä pian helpottaa ja muista levätä itsekin, jos saat edes pienen välin. <3
Olipa mainio postaus :-)
Tuli mieleen, etta moni varmasti arvelee jarjestamisen lisaavan kotitoita, etenkin alkuvaiheessa jos ei ole jarjestanyt paljon aikaisemmin. Siispa olisi kiva lukea miten paasit alkuun ja mita teit jos arsytys iski.
Puhuit aikaisemmassa postauksessa, miten hyvin oot parjannyt tavallisilla vaatteilla raskauden aikana etka ole joutunut ostamaan paljon mitaan, mika on todella hienoa. Mutta olisi kiva lukea lisaa hutipaatoksista – esimerkiksi annoitko/myitko jotain pois, joka jalkeenpain harmitti? Tai oletko sailyttanyt vaatteita, jotka ovat valilla olleet liian pienia tai isoja mutta olet silti pitanyt niita kaapissa, koska arvelit painosi muuttuvan tai vaatteet olivat laadukkaita etka halunnut luopua niista? Tiedan etta pidit lastenvaatteita, mutta enta omiasi?
Tama jalkimmainen kysymys/toivepostaus sen takia, etta luovuin laadukkaista mutta liian pienista vaatteista juuri ennen koronaa, kun arvelin niiden vain vievan tilaa kaapissa. Noh, sitten tuli korona ja kaytin tyomatka-ajan liikuntaan ja kilot tippuivat sopivasti. Kunnes sovitin niita aikaisemmin sopivia vaatteita, jotka olivatkin sitten liian isoja, ja tajusin just nyt sopivien vaatteiden olevan muiden omistuksessa. Manasin omaa tyhmyyttani ja nyt kun paino ja kroppa ovatkin pysyneet samoissa lukemissa/mitoissa, mietin pitaisiko luopua niista liian isoista vaatteista vai antaa olla kaapissa, jos asiat taas muuttuvat. Olen joutunut ostamaan pienempia vaatteita, joten sopivampia vaatteita loytyy kaapista. Loysat vaatteet eivat oikein sovi kropalleni, tekevat lautamaisen mut liian tukevan oloiseksi.
Sitten viimeiseksi kysyn, siistitko/jarjestitko kodin maanantaivasymyksesta huolimatta vai siirsitko homman huomiselle? Ja miten pain teitkin, onko tama normikaytantosi vai enemmankin poikkeus?
Mukavaa viikonjatkoa ja toivottavasti vasymys poistuu.
Moikka ja kiitos, kiva jos tykkäsit! :)
Olen järjestänyt niin kauan, oikeastaan jokaisessa kodissani, että itselläni ei ole järjestämiseen mitään selkeää alkua tai elämänmuutosta, vaan tosiaan olen enemmän tai vähemmän aina yrittänyt omistaa sen verran, että kaikelle on paikkansa. Jo ensimmäisessä opiskelijayksiössäni. Se on ihan totta, että ensin alkuun, jos lähtee nollasta, järjestys lisää kotitöitä, mutta sitten, kun urakka on tehty, ylläpitävän siivouksen pitäisi sujua nopeammin ja helpommin.
Hyvä kysymys! Jätin siivoamatta! :)
Sitä juuri haluan sisällöissäni painottaa, että itse olen ole sellainen ihminen, niin kuin jotkut ovat, jolla olisi aina jaksamista ja kurinalaisuutta siivota päivän päätteeksi. Niin ihana, kun sitä onkin herätä siistiin kotiin ja keittiöön, minulla usein väsymys vie voiton ja päätän, että huomenna sitten, tai ylihuomenna… Aika fifty-fifty menee tämä. Toisinaan tsemppaankin toki: laitan äänikirjan korviin ja teen vartin tai puolen tunnin pikasiistimisen. Sitten on ihana syödä iltapalaa ja mennä nukkumaan. Mutta kuten sanottu, ihan yhtä tyypillisesti siirrän huomiselle. Jaksamisen mukaan. :)
Vaatteista: Ymmärrän, niissä voi todellakin tulla tehtyä hutiostoksia sekä myös virhepäätöksiä siitä, mistä luopua. Minusta tämä on aina tapauskohtaista. Jos kodissa on säilytystilaa ja vaatteet ovat muuten sellaisia, joita tykkäisi käyttää, mutta ainoastaan koko on väärä, miksei niitä hetken säästäisi. Tai voisiko niitä käyttää ompelijalla? Isoja on kuitenkin melko pienellä vaivalla mahdollista pienentää paremmin istuviksi.
Omalla kohdalla olen luopunut sellaisista vaatteista, joihin tiedän, että en tule enää ruuminrakenteen puolesta mahtumaan tai joissa minulla on ahdistava olo. Minusta vaatteessa ei koskaan pidä olla ahdistava olo. Näissä tapauksissa omalla kohdallani kyse ei niinkään ole painosta, vaan enemmänkin pysyvistä vartalomuutoksista, joita kolme raskautta ja synnytystä ovat tuoneet. Etenkin lantio on minulla nyt erimuotoinen kuin ennen esikoista. Samoin harmillisesti saatan joutua luopumaan parista kengistä, kun jalka on suurentunut raskauden myötä. Mutta tämän kanssa odotan rauhassa, jos jalan koko vaikka synnytyksen jälkeen palautuisikin. :)
Mukavaa viikkoa!
”Suuri salaisuus: saatammekin olla mukavuudenhaluisia optimoijia, joilla kaiken takana on pyrkimys korvamerkitä elämään mahdollisimman paljon aikaa vain olla.”
Just näin. 😁
Eikö vain! ;)
Olen varmaan niin laiska ihminen, minkä vuoksi olen tarkka järjestyksestä. Nämä seikat nimittäin ihmeesti tukevat toisiaan.
Kyllä, sait heti kiinni tästä! ;)
Mikä kirja on tuo, jota lueskelet kuvissa? 🙂
Heippa Anni! Se on Nikki Boyd, Beautifully Organized, tämä :)
https://www.adlibris.com/fi/kirja/beautifully-organized-9781944515683