Koosteena viimeisiä joulukuulumisia

Viimeisiä viedään ennen joulua! Teen vielä itse hetken töitä. En onneksi maailma valmiiksi -paniikilla lainkaan. Kuitenkin tämän postauksen lisäksi muutamia tulevia asioita haluan vielä edistää ennen pyhiä, niin sitten on kiva jäädä rentoutumaan. Toivottavasti teillä on inhimillinen jouluviikko, joko pehmeällä laskeutumisella tai sitten edes viimeisillä voimilla tietäen, että kohta toivottavasti aherrus palkitaan.

Haaveilin monta vuotta joulumukeista, mutta pohdin, ovatko ne aivan turhat. Sitten, kun päätin, etteivät joulumukit (niin paljon iloa tuottavina) ole turhat, minulla meni toinen mokoma vuosia löytää sopivat.

Itseäni naurattaa joka kerta juodessa, miten pitkä ajatusketju näidenkin joulumukien taakse kätkeytyy. Tällaista on tällaisen ihmisen sielunelämä, joka rakastaa nautintoja ja estetiikkaa, mutta myös vähää tavaramäärää ja tarpeeksi väljiä keittiönkaappeja. Yhtä kaikki, nyt nämä Wedgwoodin Winter White -joulumukit ilahduttavat jo toista vuotta, ja rakastan juoda niistä joulunaikaan kahvia, glögiä ja teetä.

Pyrin tekemään jouluun liittyen kaiken mahdollisen ajoissa välttääkseni kiireentuntua. Lahjat hankin ajoissa, mutta yksi asia jää aina viime tippaan: paketointi. Joka vuosi päätän, että nyt järjestän illan, jolloin keitän glögit, laitan joulumusiikkia ja paketoin kaikki kerralla rauhassa ja nauttien.

Todellisuus: paketoin jokaisen lahjan viisi minuuttia ennen antamista. Ehkä vielä joskus!

Pyhät pyhitämme menoista, joten tärkeä osa joulunaikaa meille on läheisten tapaaminen ennen joulua. Kaikkien kalenterit täyttyvät pyhiä kohti, joten se onkin aina oma jännitysnäytelmänsä, miten kaikkien kummien ja muiden kanssa saa aikataulut sovitettua yhteen, ja miten itse kukin pysyy terveenä.

Osan onneksi olemme voineet tavata, osa tapaamisista on ollut lopulta pakko varovaisuuden vuoksi siirtää. Jos jotain toivoisinkin jouluun, niin lisää aikaa parille viimeiselle viikolle ennen aattoa. Tämä osuus hurahtaa aina niin nopeasti. Miehen kanssa saimme iloksemme mahdollisuuden olla muutaman tunnin rauhassa kaupungilla kahdestaan. Meillä ei onneksi ollut kaupungilla mitään varsinaisia hoidettavia asioita, vaan kävimme vain kiireettömästi lounaalla, pyörähtämässä Tuomaan markkinoilla ja glögillä.

Valitsimme tarkoituksella käydä glögeillä Kämpissä, jossa omassa kotikaupungissa pääsee parhaiten arjesta poikkeavaan mielentilaan, kun kerrankin saimme harvinaista aikaa kahdestaan. Sanotaan, että lasi voi olla puoliksi tyhjä tai täynnä. Samaan tapaa voi lasi olla halpa tai kallis, miten maailmaa katsookaan. Kämpissä voi ajatella juovansa ylihintaista glögiä – tai olevansa itse asiassa hyvin edullisella lomalla.

Itse ajattelen, että se on kuin rahaa pankkiin laittaisi, jos lähikohteessa saa nautiskella euroilla rauhassa kauniissa, klassisessa instituutiossa ja kuvitella itsensä hetkeksi toiseen todellisuuteen. Yksiä omaa elämääni eniten määritteleviä ajatuksia onkin se, että rahassa, ja elämässä muutenkin, kaikki on suhteellista – tämä pätee myös jouluun.

Joulutilaisuuksiin emme ole muuten varanneet lippuja, kun kaikki on tuntunut taas niin epävarmalta. Kuitenkin Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettiin olin varannut liput minulle ja esikoiselle jo syksyllä. Oli ihanaa päästä nauttimaan klassikosta ja kulttuurista yhdessä pienen ison kohta kuusivuotiaan kanssa.

Näytöksen ikäraja on viisi vuotta, ja se tuntui juuri sopivalta. Tyttö jaksoi katsoa näytöksen hyvin, vain lopussa oli hieman kyllästymistä havaittavissa. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta Pähkinänsärkijässä Helsingissä. Aikaisemmin olen nähnyt klassikon Tallinnassa muutama vuosi sitten mieheni kanssa. Voin suositella molempia! Aivan ihana on myös The Nutcracker Soundtrack Spotifyssa.

Kirjastosta olemme hakeneet kassillisen joulukirjoja. Toivoitte muuten postausta siitä, miten perhejoulusta voisi tehdä mahdollisimman leppoisan. Jos lyhyesti kommentoin nyt tässä, kun ihan kaikesta en ole ehtinyt tehä omaa postausta, niin meillä avainsana on lahjojen avaaminen aikaisin.

Meillä lahjat avataan jo päivällä isovanhempien kanssa syödyn joulupuurolounaan jälkeen. Näin isovanhemmat ja lapsenlapset saavat touhottaa pakettitouhunsa yhdessä (itse olen aika statisti tässä), ja paine vapautuu loppuillasta. Lahjamäärän yritän pitää kohtuullisena sillä, että me vanhemmat emme välttämättä hanki lapsille mitään (tai sitten hankimme jotain aineetonta), koska usein kummien, isovanhempien ja läheisten paketit riittävät enemmän kuin hyvin.

Joulupukki meillä ei käy. Olen kieltämättä tylsä, mutta en vain yksinkertaisesti ole jaksanut säätää aaton aikatauluja sen arvailun varaan, löytyykö netistä joku luotettava ventovieras tehtävään vai ei. Katsotaan, jos joulupukki joskus vielä tulisi, mutta nyt olemme yksinkertaistaneet aattoa näin, että ohjelma ei ole kenenkään ulkopuolisen varassa vaan meillä on vapaa ja rento aikataulu oman porukan kesken.

Lautapelejä idyllisesti yhdessä pelaava perhe emme ole, mutta jouluisten palapelien hankkimista olen aloin harkita jo viime vuonna, ja nyt ne tilasin. Ajattelin, että palapelit voisivat olla jouluun juuri sopivaa mindfulnessia sen lisäksi, että pidän taas ehdottomasti kunnon sometauon ollakseni perheen kanssa läsnä ja irtaantuakseni arjesta.

En vielä tiedä, mitä palapelien tekemisestä tulee: pääsenkö edes itse mahani kanssa lattialle niitä tekemään ja kuljettaako taapero kaikki palat jonnekin piiloon. Mutta kokeilla haluan periaatteella jokainen perheestä saa osallistua tekemään yhteistä joulupalapeliä tai olla osallistumatta. Palapelit (hankin samalla 500 palan ja 1000 palan) säilötään toki joululaatikoihin tuleviksi vuosiksi, joten parhaimmillaan näistä on iloa pitkään.

Niin ikään odotan sarjojen katsomista. Saimme juuri loppuun Breaking Badin ja The Morning Show’n. Successionin kolmoskautta olemme säästäneet joulunalusaikaan, ja ai että, se olikin ihanaa aloittaa vihdoin tällä viikolla!

Siitäkin huolimatta, että olen ilonpilaaja, en oikein välitä joulutuotannoista. Ainoastaan norjalainen Jouluksi kotiin on ollut mieleemme, mutta sen kaksi kautta olemme jo katsoneet. Kuitenkin Dash & Lily -sarjalle Netflixissä aion antaa mahdollisuuden. Se on saanut kelvollisia arvosteluja, ja jos tapahtumapaikkana on jouluinen New York, niin pakkohan sarjaa on kokeilla. Kalsareissa vietettyjen pyhien jälkeen voisi kiinnostaa HBO Maxilta löytyvä Stylish with Jenna Lyons. Katson hyvin vähän realitya, mutta tämä J.Crew’n entisestä luovasta johtajasta kertova sarja kiinnostaa aivot narikkaan -rentoiluna.

Kotona meillä on ja ei ole siistiä. Koti on monen asian osalta siivottu, mutta pienet tontut pitävät huolen siitä, että mikään ei ole hetkeäkään paikoillaan. Nämä ovatkin kaksi ihan eri asiaa siisteydessä: pintojen puhtaus ja tavaroiden paikoillaan oleminen.

Onneksi järjestys tekee sen, että sitten kun siivousspurtin päättää ottaa, jo vartissa tai puolessa tunnissa tavarat saa takaisin paikoilleen. Ajattelen, että myös kylpyhuone ja vessa ansaitsevat joulun, ja olenkin ostanut sinne jo muutamana vuonna näitä pieniä huurrekuusia (kiva löytö 3,99 Plantagenista).

Jos meidän jotain pitäisi siistiä, niin koira! Mietin, ketä Onni muistuttaa, kunnes tajusin. Kaunis järjestys -sisällöiltä olen halunnut tarkoituksella rauhoittaa kanavani joulukuussa, sillä en halua kannustaa ketään tähän vuodenaikaan kaappien kimppuun. Tammikuussa sitten taas!

Ainoa asia, jota olen itse tehnyt on jääkaapin ja keittiön kaappien kevyt inventaario. Ennen pyhiä on mielestäni hyvä aika tehdä tilaa jouluruoille syömällä sekalaisia loppuja pois. Muuten meille riittää jouluksi perus siisteys. Sitten vain valoja hämäräksi ja kynttilät päälle.

Sisääntulossa meillä näyttää tänä vuonna tältä. Tämän kuvan otin ennen ensilunta. Kiva, kun ilmassa on jälleen pakkasen tuntua. Ja mikä sääennuste on luvattu ainakin Helsinkiin: todellako täysi aurinko aattona, joulupäivänä ja tapanina! Osaako sitä niin joulua viettääkään, ettei ole pimeää ja harmaata.

Haluan tulla vielä ennen aattoa toivottamaan teille hyvät joulut, mutta varsinaisista postauksista tämä kooste oli viimeinen.