Kuusen koristelua ja ajatus jouluun: lapselle toivo tulevaisuudesta

Kaupallinen yhteistyö, Suomen World Vision ja Asennemedia

Joulukuusen laitoimme jo marraskuussa, koska kuten olen kertonut, aloitan mielelläni joulunodotuksen ajoissa välttääkseni kiireentuntua. Koska joulussa minusta parasta on nimenomaan odotus, saa kuusi alkaa ilahduttaa hyvissä ajoin. Ensin marraskuussa valoilla ja näin joulukuussa lisäämme lasten kanssa koristeet, mikä onkin ihan oma ohjelmanumeronsa.

Nostimme esille joulukoristelaatikot ja aloimme hommiin. Kuten muinakin vuosina, myös tänä jouluna meidän kuusemme on sekoitus kultaa, hopeaa, lumenvalkoista ja erilaisia hiekan ja sampanjan sävyjä. Kuusessa näkyy äidin mieltymykset, mutta myös lapsekkuus nalleineen ja torvineen.

Kuusi symboloi itselleni monelle tapaa valoa ja toivoa loppuvuoden pimeydessä. Olen ennenkin kertonut sekä teidän kanssanne jutellut siitä, miten syvästi herkkänä ihmisenä koen joulun.

Joulu on totta kai hauskuutta ja ennen kaikkea lasten riemua, mutta joka joulu herkkänä ihmisenä minulla on myös painava sydän. Tämän takia en esimerkiksi kuuntele melankolisia suomalaisia joululauluja, vaan Christmas with Homevialaura -Spotify-soittolistani on omistettu hyväntuulisille ja mieltä keventäville jazzahtaville englanninkielisille klassikoille.

Paitsi ilon, nautinnon ja tunnelmoinnin juhla, joulu on itselleni myös vuoden se aika, jolloin kaikista eniten mietin yhdenvertaisuutta.

Välillä pysähdyn katsomaan meitä ihmisiä, itseäni mukaan lukien, ulkopuolelta. Mietin, miten helposti suhteellisuudentaju katoaa säntäilyyn ja suorittamiseen. Jos joulun suurin murhe on kaupasta loppunut suosikkisinappi tai jouluneuleesta irronnut poropaljetti, on omat asiat niin hyvin, että todennäköisesti omastaan on mahdollisuus antaa muille.

Haluankin omalta osaltani kannustaa kiireenkin keskellä miettimään, voisiko samalla, kun tekee itselleen mieluisaa joulua, voida vaikuttaa merkityksellisellä teolla myönteisesti jonkun toisen jouluun ja elämään.

Osallistumme joka joulu paikallisiin hyväntekeväisyys- ja joululahjakeräyksiin ja niin tulemme tekemään tänäkin vuonna. Näiden lisäksi minulla on muukin idea: kansainvälinen kummilapsi jouluksi.

Joulunalusaika on itse asiassa erittäin hyvä hetki ryhtyä kummiksi, sillä tieto uudesta kummista ehtii lapselle uuden vuoden alkuun. Tieto kummista tulevalle vuodelle on lapselle voimaannuttava, motivoiva ja toivoa antava.

Se, että lapsi kokee jonkun jossain välittävän juuri hänestä, voi kannustaa häntä ponnistamaan parempaan tulevaisuuteen.

Kerroin viimeksi Kummius konkreettisesti auttavana ja kasvatuksellisena tekona -postauksessa, että otimme viime vuonna World Vision kummilapsen, esikoista hieman nuoremman ja kuopusta hieman vanhemman Florence-tytön Ruandasta.

Vaikka pelkät tilisiirrot ovat valtavan tärkeitä nekin, koen, että nimenomaan oma kummilapsi on tuonut eri tavalla konkreettista tarkoitusta perheemme elämään.

Pohdin sitä usein, miten joka kuukausi 30 euron hinnalla voimme mahdollistaa niin paljon: puhdasta vettä, terveyttä, ravintoa, koulutusta, toimeentuloa ja lastensuojelua. Ja meiltä se ei ole kuitenkaan mistään tähdellisestä pois.

Eriarvoisuutta kummius ei lasten välillä kasvata, vaan lahjoitus menee koko yhteisön ja kotiseudun hyväksi: auttamalla yhtä, auttaa toisiakin.

Eniten World Visionin toiminnassa arvostan sitä, että toiminta on samanaikaisesti erittäin paikallislähtöistä ja ruohonjuuritasoista että isoihin teemoihin kytkeytyvää.

Toiminnan tarkoitus ei ole vain siirtää lahjoituksia, vaan muuttaa aidosti rakenteita niin, että syrjäseuduillekin luodaan mahdollisuuksia, kouluttautumista ja elinkeinoja. Laajemmassa kuvassa tällainen hyväntekeväisyystoiminta vaikuttaa köyhyyteen, ilmastonmuutokseen, ihmisoikeuksiin ja kaupungistumiseen.

World Visionin voi antaa valita kummilapsen kummin puolesta tai sitten valinnan voi tehdä itse, jos kummiuden haluaa vaikka kohdistuvan tietylle alueelle tai oman lapsen ikätoverille.

Lapset ovat lapsia kaikkialla ja joulukuusenkoristeluunkin mahtui taas koko elämä: sisarusten liikuttava ja suloinen yhdessä tekeminen sekä yhtä lailla tukkanuottaset siitä, kumpi saa laittaa minkäkin tinkelin sekä pari rikkoutunutta koristettakin.

Ehkä kaikista eniten olenkin yrittänyt oppia sisäistämään sen, että inhimillisyys ei ole tauolla joulunakaan. Oman kokemukseni mukaan täydellisen idyllinen tavoitteleminen ei aiheuta mitään muuta kuin paineita, hampaidenkiristelyä ja epäonnistumisen kokemuksia.

Koen, että se tekee muutenkin hyvää vapauttaa ajatukset välillä omista ympyröistä laajempaan kokonaisuuteen. Erityisesti herkkänä joulunviettäjänä koen, että paljon parempi vaihtoehto kuin jäädä murehtimaan, on tehdä jotain konkreettista hyvää.

Kummilapsen ottaminen käy World Visionin nettisivuilla hetkessä, se hoituu yhden glögilasillisen aikana tai sillä välin, kun piparit kypsyvät uunissa. Me puhumme tyttöjen kanssa kummilapsesta avoimesti, ja toiveeni onkin, että lasten sydämiin juurtuisi lapsuudesta asti jouluperinne nähdä oma etuoikeutettu asema mahdollisuutena lisätä yhdenvertaisuutta, valoa ja toivoa.

Jos tuntuu siltä, että voisit ja haluaisit tehdä merkityksellisen jouluteon ja antaa kummilapselle toivon ensi vuoteen 2022 ja siitä eteenpäin pysyvästi paremman tulevaisuuden, pääset ottamaan World Vision -kummilapsen tästä.