Kaupallinen yhteistyö, Nordnet
Olen pitkään halunnut kirjoittaa blogiin rahasta omalla tavallani, arkisesta näkökulmasta. Talouden asiantuntijuuden jätän rahaan perehtyneille kollegoilleni, joita on tänä päivänä ikäisissäni naisissa ihailtavan paljon. Terkkuja esimerkiksi Mimmit sijoittaa, Julia Thurén ja Jasmin Hamid!
Haluan kuitenkin puhua rahasta myös taviksena, sillä liittyyhän raha meidän kaikkien jokapäiväiseen arkeen ja elämäntapaan, ja kaikkiin bloginikin teemoihin: asumiseen, vapaa-aikaan, kuluttamiseen liittyviin valintoihin ja myös turhan karsimiseen.
Erityisen ajankohtaiselta rahaa tuntuu käsitellä näin vuoden alussa, kun moni meistä mietti tulevan vuoden teemoja ja tavoitteita.
Kirjoitan tätä postausta erityisen mielelläni yhteistyössä Nordnetin kanssa, sillä olemme mieheni kanssa olleet Nordnetin tyytyväisiä asiakkaita vuosia.
En mene jutussa pörssikursseihin vaan kerron sen, minkä parhaiten osaan: miten yksinkertaisuutta rakastavana olen helpolla tavalla automatisoinut kuukausisijoittamisen?
Samalla vastaan muihinkin kysymyksiin rahaan liittyen.
Mikä on suhteeni rahaan?
Suhteeni rahaan on ennen kaikkea kunnioittava. Olen siten etuoikeutettu, että en ole ollut missään vaiheessa elämääni taloudellisesti tiukilla. Olen pystynyt täyttämään perustarpeet, käymään euroja tarkasti laskematta ruokakaupassa ja maksamaan laskut.
Samanaikaisesti en ole koskaan pitänyt rahaa itsestäänselvyytenä tai kokenut, että tilillä polttelisi erityisemmin ylimääräistä. Olen aina ollut hintatietoinen sekä rahaa kunnioittava ja rationaalinen. Esimerkiksi matkustanut olen ainoastaan sillä ehdolla, että ensin on oltava säästöjä tilillä.
Yli varojeni en ole koskaan elänyt, mutta tyhmiä ja tarpeettomia ostoksia olen toki nuorempana tehnyt. Kukapa ei? Mutta se biletoppi, joka tänä päivänä tuntuu turhalta, oli silloin tärkeä osa itseä ja nuoruuden menoja. Olen tyytyväinen siitä, että olen myös elänyt, enkä vain säästänyt.
Onko minulla säästöjä?
Paitsi rahaa kunnioittava olen myös turvallisuushakuinen rahan suhteen, etenkin nyt jälkikasvua saaneena ja asuntolainaa ottaneena aikuisena.
Minulle reilu, jopa vuoden menot kattava puskuri säästötilillä on tärkeä mielenrauhan ja olosuhteiden takia.
Olosuhteiden siksi, että yrittäjänä minulla ei ole säännöllisiä tuloja, enkä välttämättä tiedä edes seuraavan kuun laskutusta. Kattavammin omasta yrittäjyydestäni ja tämän alan lainalaisuuksista olen kirjoittanut postauksessa Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajan työstäni.
Miten sijoitan?
Sen lisäksi, että minulle on tärkeää pitää säästötilillä puskuria, jota voin tarvittaessa käyttää koska tahansa, mielenrauhaani vaikuttaa se, että aloitin vuosia sitten sijoittamaan pitkällä tähtäimellä.
Olen automatisoinut sijoittamiseni ETF-rahastoihin Nordnetin kuukausisäästämisellä.
Tämä on itselleni yksiä tärkeimpiä arjen yksinkertaistamiseen liittyviä valintoja. Nordnetin kuukausisäästäminen vaatii vain aloittamisen ja sen jälkeen summa menee rahastoihin kuukausittain.
Aloittaminen on helppoa ja tapahtuu Nordnetin sivuilla muutamassa hetkessä. Sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään, ellei erikseen halua käydä seuraamassa salkkua. Itse sijoitan niin pitkällä tähtäimellä osta ja unohda -tyyppisesti, etten aktiivisesti seuraa sijoituksiani.
Välillä olen haaveillut asuntosijoittamisesta, sillä asuminen on intohimoni ja meillä on kahdesta oman asunnon myymisestä taloudellisesti onnistuneita ja muutenkin hyviä kokemuksia. Toistaiseksi olen kuitenkin jäädyttänyt ajatuksen, sillä en halua nyt lisää velkaa tai vaivaa.
Näin ruuhkavuosissa arvostan sitä yksinkertaisuutta, että minun ei tarvitse huolehtia yhdestäkään rikkoutuneesta astianpesukoneesta, kun voin hoitaa sijoittamisen automaattisesti tekemättä mitään (paitsi toki töitä pitää tehdä, jotta rahaa sijoittamiseen tulee).
Kuinka paljon sijoitan kuussa?
Olen vaihdellut sijoitettavaa kuukausisummaa 50 eurosta 400 euroon riippuen elämäntilanteesta eli esimerkiksi siitä, olenko vanhempainvapaalla vai töissä, millainen laskutus on, osuuko asumiseen remppa-, muutto- ja sisustuskuluja ja niin edelleen.
Kuukausisäästämisen summaa voi Nordnetissä koska tahansa vaihtaa. Aloittaa kannattaa ehdottomasti jo minimisummalla, joka ETF-kuukausisäästämisessä on 50 euroa kuussa. Muissa rahastoissa pääsee alkuun jo 15 eurolla.
Olemme mieheni kanssa jutelleet monesti siitä, että sijoittamisessa aloittaminen on kaikki kaikessa. Eikä pelkästään siksi, että pienempikin summa alkaa ajan myötä kasvaa korkoa korolle -ilmiön takia, vaan myös siksi, että aloittamisen jälkeen oma mielentila muuttuu.
Kun sijoittamisen on kerran aloittanut, alkaa rahaan suhtautua erilailla. Pienikin summa motivoi jatkamaan ja vähentämään muuta turhaa kulutusta. Kuukausisäästämisessä ei myöskään tarvitse odottaa oikea ostohetkeä samanlailla kuin osakkeiden kanssa, vaan aina on hyvä aika aloittaa, kun sijoitushorisontti on pitkällä.
Millainen kuluttaja olen?
Nyt päästäänkin lempiaiheeseeni rahaan liittyen: mihin panostaa, missä pihistää?
Itse olen ehdottomasti hybridikuluttaja: paikoin hyvin laatutietoinen ja nautinnonhaluinen, ja samanaikaisesti hyvin hintatietoinen, säästämishaluinen ja rationaalinen.
Esimerkki: maksan mielelläni fine dining -elämyksestä silloin harvoin, kun meillä on mahdollisuus päästä mieheni kanssa kahdestaan treffeille. Samanaikaisesti minulle on yhtä tyypillistä päättää taikoa sekalaisista raaka-aineista hävikkipasta välttääkseni turhaa ruoan tilaamista tai käyntiä ruokakaupassa.
Oma keskiluokkainen elämäni onkin ennen kaikkea tasapainoilua pihistämisen ja panostamisen välillä. Panostan mielelläni niihin asioihin, joista todella koen saavani rahalle vastinetta, mutta en mielelläni laita euroja mihinkään turhaan, joka ei tuo elämääni lisäarvoa.
Välillä olen kohtuuton itseäni kohtaan, jos teen virheostoksen, joka ei tätä lisäarvoa elämääni tuo. Vähän aika sitten silitin pilalle puseron ja olen nyt soimannut itseäni ajattelematomuudesta vaikka kuinka pitkään, vaikka varsin hyvin tiedän, että elämään kuuluu tietty virhemarginaali.
Voin siis melko huoletta käyttää rahaa nauttimiseen, toki tavalla, jolla en elä yli varojeni, mutta jos rahaa menee niin sanotusti hukkaan, minua saattaa harmittaa se kohtuuttoman paljon.
Mihin meillä menee rahaa kuussa?
Asuntolainaan korkoineen ja vastikkeineen, sähköön, ruokaan, vakuutuksiin, mainittuun sijoittamiseen, kahden lapsen kunnalliseen päiväkotiin, autoon, kodin hälytysjärjestelmään, hyväntekeväisyyteen (World Vision, pari muuta järjestöä), toisen lapsen harrastukseen, suoratoistopalveluihin (Netflix, HBO Max, BookBeat, Spotify), lehtitilauksiin (Helsingin Sanomat, Glorian koti, Trendi) sekä tarpeen mukaan omiin ja lasten hankintoihin.
Itselläni tulee kuluja yrittäjyydestä, esimerkiksi sivuston ylläpitämisestä, laskutuspalvelusta ja kuvankäsittelyohjelmasta. Lisäksi minulla menee merkittävä summa yritystoiminnasta YEL-vakuutukseen.
Muutaman kuukauden välein rahaa menee palveluista kampaajaan, myös koiran. Irvistän joka kerta, kun maksamme koiran – omaa kampaamokäyntiäni kalliimman! – trimmilaskun, mutta emmepä ole saaneet aikaiseksi opetella 10 vuodessa itse trimmaamista. Ja toisaalta palvelu helpottaa ihanasti elämää.
Välillä Onnista tulee myös eläinlääkärikuluja, kuten viime kesänä nelinumeroinen summa. Seniorikoira onkin kuin auto: koskaan ei tiedä, millaisia laskuja on luvassa.
Joitain kertoja vuodessa saatamme käyttää siivouspalvelua sekä pyytää lastenvahdin. Muutaman kerran vuodessa käytämme rahaa kulttuuriin ja viihteeseen. Viime vuonna ostimme muutamat teatteri-, baletti- ja leffaliput.
Seuraava isompi panostus on se, että meidän molempien pitäisi mieheni kanssa aloittaa hampaiden oikomishoito.
Mihin meillä ei mene rahaa?
Nyt kun kotimme sisustus on (jotain pieniä yksittäisiä täydennyksiä lukuun ottamatta) valmis, tämä vuosi on rauhallinen sisustus- ja remonttikulujen suhteen.
Olemme tehneet tietoisen valinnan olla hankkimatta omaa mökkiä. Se jo on meille täysi työ asua pian viisihenkisenä perheenä Helsingissä, joten omasta mökistä kuluja ei voi enää tulla. Vuokramökkeilemme kerran pari vuodessa.
Ulkomaille olemme lentäneet viimeksi kolme vuotta sitten, joten matkustamiseen meillä on mennyt viime vuosina varsin kohtuullisesti rahaa.
Esikoisella on yksi lähiharrastus ja miehellä edullinen salijäsenyys, mutta muuten meillä ei ole ohjattuja tai muuten kalliita harrastuksia. Itse lenkkeilen ilmaiseksi.
Kampaajalla vain tasoitan latvat, en värjää. En käy ripsi-, kynsi- tai muissa huolloissa.
Niin paljon kuin kauneutta arvostankin, ostan nykyään harvoin leikkokukkia: arkeen en juuri koskaan, vain pyhiin silloin tällöin. Nautin niin paljon kahdentoista euron kuukausia kestävistä orkideoista, että olen kokenut omalla kohdalla kymppien kimpuista luopumisen hyväksi tavaksi säästää, varsinkin, kun olen niin monta kertaa pettynyt siihen, miten nopeasti leikkokukat kuolevat.
Olemme panostaneet paikoin kotiin ja vaatekaappiin, mutta paljon jätämme myös ostamatta – toki rahan takia mutta myös järjestyksen. Olemme molemmat mieheni kanssa tyylistämme tarkkoja, turhaa tavaraa vältteleviä ostoslistakuluttajia, joten heräteostoksiin meillä ei mene rahaa.
Miten jaamme rahat mieheni kanssa?
Löysimme yhteisen elämän alussa meille sopivan tavan hoitaa taloutta, emmekä onneksi joudu riitelemään rahasta, sillä suhtaudumme rahaan hyvin samalla tavalla.
Meillä on omat käyttö- ja säästötilit, mutta sen lisäksi perustimme jo alussa yhteisen käyttötilin. Tälle yhteiselle käyttötilille molemmat siirtävät kuukausittain tietyn rahasumman ja tältä tililtä maksetaan yhteiset menot, kuten asuntolaina, bensa autoa tankatessa ja ruoka.
Tämä on meistä yksinkertaisen selkeää, ennustettavaa ja tasapuolista. Esimerkiksi ruokakaupan kassalla ei tarvitse koskaan miettiä, kumpi maksoikaan viimeksi, vaan kaikki menee suoraan tasapuolisesti yhteiseltä tililtä, jonne molemmilla on kortti.
Isossa kuvassa ajattelemme, että meillä on avioliitossa ja lasten myötä yhteiset rahat, mutta kuten sanottu, on meillä myös omia säästöjä ja sijoituksia.
Omien käyttötilien ja säästötilien sekä yhteisen käyttötilin lisäksi meillä on yhteinen lomatili, jonne siirrämme joka kuukausi summan esimerkiksi vuokramökkeilyä ja (nykyään kyllä harvinaista) matkustamista varten.
Säästämmekö ja sijoitammeko lapsille?
Säästämme myös lapsille kuukausittain Nordnetin rahastoihin. Jälkikasvun kanssa taikojaan tekee ennen kaikkea aika ja korkoa korolle -ilmiö. Lisäksi lasten läheisiltä lahjaksi saamat rahat säästetään tai sijoitetaan.
Toivon, että tulevat pesämunat auttavat lapsia pääsemään elämässä alkuun ja saamaan esimerkiksi taloudellisesti epävarmoihin opiskeluvuosiin mielenrauhaa. Silti luonnollisesti oma toimeentulo heidän täytyy aikuisena hankkia.
Kauhukuvani on rahaa itsestäänselvänä pitävä ylimielinen jälkikasvu, ja esimerkiksi hyväntekeväisyyteen osallistumme tarkoituksella yhdessä lasten kanssa.
Melkein enemmän minun täytyy olla tarkkana siitä, että en ota rahaa lasten kanssa liikaa ja kielteisesti esille: ”saadaan kuule olla kiitollisia, että voitiin ostaa nämä talvikengät, ei kaikki voi ostaa uusia talvikenkiä” -tyyppisesti. Sen ei tietysti pitäisi kaatua lasten harteille, että itseäni painaa epätasa-arvoisuus.
Yhtä kaikki rahasta lasten kanssa ikätasoisesti puhuminen on minusta tärkeä osa kasvatusta. Välillä se on myös huvittavaa. Viimeksi 5-vuotias luuli, että meillä on todella paljon rahaa, kun voitimme lahjaksi saadusta arvasta 60 euroa. Kiva pieni yllätys se olikin, mutta ei aivan viisihenkistä perhettä vauraaksi tekevä jackpot.
Muuten en halua kontrolloida lasteni myöhempiä valintoja, mutta siihen yritän kannustaa, että lapset jatkaisivat sijoittamista läpi nuoruutensakin, edes minimisummalla kuukaudessa.
Mikä on paras säästövinkkini?
Paras säästövinkkini on sijoittamisen aloittaminen heti. Siis nyt ihan heti tänään. Se on uuden vuoden paras päätös, josta itseään kiittää varmasti myöhemmin.
Toinen vinkkini on, että sijoittamisen automatisoi menemään joka kuukausi. Elin itse aikoinaan niin, että säästin, jos palkasta jäi jotain yli – arvaatte, kuinka tässä kävi. Nykyään ensin säästän ja sijoitan automaattisesti joka kuukausi, ja vasta sen jälkeen kulutan. Automatisoidusti sijoittaminen ei unohdu tai jää tekemättä muilta ostoksilta, ja näin sijoittaminen myös hajautuu sopivasti.
Kolmas vinkkini on tämä, ja tämä on itsellänikin vasta suunnittelussa, mutta pidän tästä ajatuksena. Aina, kun on kahden vaiheilla rahan kuluttamisen suhteen ja rahan päättääkin olla kuluttamatta, saman summan siirtäisi säästöön.
Esimerkiksi jos joku ilta miettii, ottaako taksin vai jaksaisiko mennä bussilla, ja päätyy bussiin, taksista säästyneet kympit siirtäisi saman tien säästöön. Uskon, että tällä mallilla vuodessa voi kertyä mukava lisä, ja lisäksi ainakin kaupoilla tulisi paremmin vältettyä turhia ostoksia, kun palkinnon näkisi heti motivoivasti säästötilillä. Säästöt taas voi käyttää sijoittamiseen.
Neljäs vinkkini on järjestäjän näkökulma. Aina kyse ei ole siitä, mihin panostaa ja missä pihistää, vaan myös siitä, mitä jättää kokonaan ostamatta. Halpakin alelöytö on turha rahanmeno, jos ei tuotetta alunperin edes tarvinnut. Säästövinkkini on siis ostoslista, mikä vähentää impulsiivista ostamista.
Ajattelenko rahan tuovan onnellisuutta?
Yksinään raha ei tietenkään tee onnelliseksi, mutta kääntäen rahahuolet voivat tehdä onnettomaksi tuoden kuormitusta ja huolta elämään sekä kireyttä ihmissuhteisiin.
Välillisesti minusta rahalla on vaikutusta onnellisuuteen ja hyvään elämään. Itselläni näitä ovat esimerkiksi se, että voi asua mieluisasti, nauttia hyvää ruokaa, helpottaa tarvittaessa elämää ulkoistamalla kotitöitä tai tehdä joskus jotain mukavaa vapaa-ajalla.
Puhumattakaan jo mainitusta mielenrauhasta sekä siitä, että rahaa tarvitaan mahdollistamaan oman elämäni suurin onni, perhe, ja kolmen lapsen kasvattaminen. (Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa. Huh!)
Minun on helppo ymmärtää tutkimuksia, joiden mukaan onnellisuus kasvaa rahan myötä mutta vain tiettyyn tulorajaan asti. Sitten, kun perustarpeet on tyydytetty, raha ei enää samassa suhteessa lisääkään onnea. Minusta tämä on huojentava tieto.
(Jos sitä on vaikea uskoa, ettei yksin raha tee onnelliseksi, kannattaa katsoa fantastinen Succession surullisesta ja kierosta miljardööriperheestä.)
Paljonko rahaa on tarpeeksi rahaa?
Minusta yksiä kiinnostavimpia aiheita rahakeskustelussa on se, millaiseen elämänlaatuun ja elintasoon totumme, mitä alamme pitää normaalina.
Esimerkiksi palkan noustessa kiusaus vaihtaa autoa voi olla tyypillisesti suuri. Eikä tulojen kasvaessa vaihdu pelkästään auto, vaan myös kyykkyviini vaihtuu arvokkaampaan ja kosmetiikka markettipurkista selektiiviseen.
Näin ollen vaikka tulot kasvaisivat, elämään ei välttämättä tulekaan yhtään aikaisempaa enempää joustoa tai saumaa säästää tai sijoittaa. Paradoksaalisesti rahat voivat jopa olla tiukemmalla tulojen kasvaessa.
Tätä ”ansaa” yritän parhaani mukaan välttää.
Totta kai panostan tiettyihin asioihin enemmän kuin nuorempana. Meillä on arvokkaampi koti kuin vuosia sitten, ja esimerkiksi laadukkaasta vaatteesta maksan luonnollisesti enemmän kuin nuoruusvuosina.
Toisaalta minulla on yhä käytössä sama parin euron dödö kuin opiskelijana. Miksi vaihtaisin sen vain siksi, että voisin, jos kerran olen tyytyväinen tuotteeseen?
Hedonistinen oravanpyörä onkin se, minkä olemassaolon haluan rahaan liittyen tiedostaa, ja minkä suhteen haluan itseäni haastaa.
Hedonistisella oravanpyörällä tarkoitetaan sitä, että meillä ihmisillä on taipumus tavoitella aina vain ”parempia” asioita. Toisin sanoen emme opi olemaan mihinkään tyytyväisiä haaveillessamme aina jostain muka paremmasta.
Kiinnostava kysymys pihistä-panosta-teemaan onkin, mihin edullisiin tuotteisiin tai palveluihin on jo niin tyytyväinen, ettei niitä tarvitse tulojen kasvamisen myötä upgradeta? Minkä vaihtaminen taas aidosti parantaa elämänlaatua?
Miten kiteyttäisin lopuksi tärkeimmät ajatukseni rahaan liittyen?
Rahaan liittyen ajattelen, että kaikki on suhteellista. (Siis tässä keskituloisuuden kontekstissa. Luonnollisesti pienituloiselle tai vähävaraiselle jokainen euro on absoluuttisesti merkityksellinen, tämä minun ei tulisi mieleenkään vähätellä.)
Esimerkki: Jos menen mieheni kanssa hieman parempaan hotelliin staycationille, avaamme lompakkoa enemmän kuin naapurihotellista maksaisimme. Kuitenkin suhteessa kyseessä on edullinen tai vähintään ”edullinen” loma, kun otamme huomioon sen, että kyseessä on vain yksi yö emmekä lennä viisihenkisenä perheenä minnekään tai omista omaa kakkoskotia. Tätä tarkoitan sillä, että kaikki on suhteellista: kallis hotelli voikin olosuhteisiin nähden olla halpa loma.
Suhteellista minulle on myös vaikka suoratoistopalvelut. Kyllä, se on kuukausittainen kulu, mutta lopulta meille edullinen sellainen, koska käymme hyvin vähän, jos ollenkaan esimerkiksi keikoilla. Toiseksi tällä ratkaisulla meidän ei tarvitse varata kodista neliöitä fyysisille tallenteille. Jokainen asuinneliö Helsingissä on pitkä penni.
Carriebradshawtyyppiset ajatukset, I like my money right where I can see it, hanging in my closet, eivät tunnu enää millään tapaa ajankohtaisilta. Onneksi naiset puhuvat rahasta tänä päivänä eri näkökulmasta, enemmän taloudelliseen itsenäisyyteen liittyen.
Silläkin riskillä, että kuulostan hurskastelevalta, koen, että keskiluokkaisena minulla ei ole pelkästään mahdollisuutta vaan myös velvollisuus antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Se myös tuo itselleni rahaan merkityksellisemmän ulottuvuuden.
Itselleni rahassa oleellista on se, että fiksuja taloudellisia päätöksiä voi tehdä, vaikka ei olisi eurontarkkoja kuluja taulukoiva ja pörssikurssien seuraamista harrastava, kuten en itse ole. Taloutta voi hoitaa itselle sopivalla, tarvittaessa yksinkertaisella ja automatisoidulla tavalla.
Kaiken kaikkiaan oma suhtautumiseni rahaan on suhteellista ajattelua, kokonaisuuden katsomista, itsetuntemusta, valintoja sekä tasapainoilua järkevän talouden ja elämästä nauttimisen välillä.
Pyrin suhtautumaan nöyrästi siihen, että saavutettu elintaso ei välttämättä ole pysyvä, vaan elämässä voi käydä mitä vain (niin kuin on kahden vuoden aikana nähty). Siksi säästän ja sijoitan.
Toisaalta haluan myös elää, sillä kukaan ei saa rahoja mukaansa hautaan, ja elämykset kulkevat ikuisesti mukana arvokkaina muistoina. Lisäksi osa esteettisistä valinnoista on minulle niin tärkeitä, että maksan niistä mielelläni ylimääräistä, vaikka ratkaisu jonkun muun silmissä olisi turhamainen.
Tulevaisuuteen pyrin katsomaan optimistisesti ja se on myös yksi syy, miksi sijoitan: paitsi pahan myös hyvän päivän varalle. Toivon, että joka kuukausi kasvava sijoitussalkku mahdollistaa meille myöhemminkin hyvää ja merkityksellistä elämää.
Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.
Todella hyvä kirjoitus! Aloitin itse sijoittamisen Nordnetin kautta aika tasan kaksi vuotta sitten tammikuussa 2020 ja kiinnostuin muutenkin rahasta ihan eri tavalla kuin ennen. Aloin laittamaan kulut ylös Exceliin ja teen sitä itse asiassa edelleen. En koe sitä itse mitenkään hankalana tai liian aikaa vievänä ja pidän siitä, että tiedän tarkalleen, paljonko rahaa on käytettävissä. On myös ollut mielenkiintoista jälkikäteen katsoa, mihin rahaa on mennyt vaikka eri vuosina samassa kuussa. Ennen saatoin käydä katsomassa tiliä ja ihmetellä, mihin kaikki rahat ovat menneet, kun en pitänyt mitään kirjaa menoista. Olen nykyään todella tietoinen rahankäyttäjä ja nautin siitä, että käytän rahaa asioihin, jotka on mietitty huolella ja rahan käyttäminen tuo silloin myös eri tavalla iloa. Tietysti ajoittain tulee hutiostoja ja ennakoimattomia menoja, mutta se on elämää niin kuin sanoit. Välillä tosin mietin, pyöriikö raha jo liikaa mielessä, kun pankkitilin saldo tulee tarkistettua melkein päivittäin. Mielestäni mieluummin niin kuin ”entinen elämä”, jossa rahan käyttökohteita ei tullut mietittyä kovinkaan paljoa ja rahat vaan ”hävisivät” johonkin.
Kiitos paljon! Ihana, kun luit ja joit omia ajatuksiasi. :) Onpa kiinnostavaa kuulla, että sinulla on sama kokemus: kun sijoittamisen aloittaa, kiinnostuu rahasta muutenkin eri tavalla.
Tosi hienoa, jos olet löytänyt kulujen tarkasta seuraamisesta ja excelin hyödyntämisestä itsellesi hyvän työvälineen talouteen. Ihannetilanteessa tekisin samaa, mutta jostain syystä (vaikka järjestelmällinen olenkin) en ole koskaan ollut excelöijä. Ymmärrän kuitenkin täysin, miksi sitä kannattaa tehdä. Se todella avaa aidosti tilanteen ja taulukoimalla on varmasti taloutensa tasalla.
”Tietoinen rahankäyttäjä” on loistava ilmaisu! Juuri tuota tarkoitin, että on tärkeää tiedostaa, mihin rahat laittaa. Näin ei tule kulutettua turhaan, mutta toisaalta niin osaa paremmin nauttia niistä hankinnoista ja palveluista, joihin on päättänyt laittaa rahaa. :)
Onneksi rahasta puhutaan nykyään enemmän ja avoimesti. Se on tosi tärkeää tällä pikavippien aikakaudella, vaikka totta kai elämässä täytyy muutakin sisältöä olla. Trendin tuoreessa numerossa oli inspiroiva juttu ”Ostokierteen jälkeen”, jossa Sanna Opacic kertoo eläneensä vuosia yli varojensa ja säästäneensä sittemmin kymppitonnin. Se, että ei ole aina hoitanut raha-asioitaan hyvin tai että on joutunut olemaan taloudellisesti tiukilla, ei missään nimessä pitäisi olla mikään häpeä. Tärkeintä on se, että suunnan pystyy muuttamaan. Näin rahat eivät juurikaan enää ”häviä”, vaan niistä on tietoisempi, kuten sanoit.
Kiitos jutteluista!
Yksi sääntö rahankäytössä on aika hyvä: nuku yön yli, jos vielä seuraavana päivänä olet valmis laittamaan rahasi ostokseen, ehkä se on sen arvoinen. Lisäksi olen tarkka ettei ruokahävikkiä tule, ostan edullisimmat lennot, laadukkaat mustat vaatteet, joita en lukumääräisesti tarvitse paljoa, käytän edullista mutta laadukasta apteekki/marketkosmetiikkaa, Aco, Nivea yms. Säästän myös eri tileille erinäisiä tarkoituksia varten.
Moi ja kiitos kommentista! Tuo on erinomainen sääntö. Noudatan samaa itsekin. Itse asiassa saatan laittaa verkkokaupassa ostoskoriin useampia asioita, mutta lopulta en välttämättä osta mitään. Jään aina harkitsemaan ja seuraamaan, ajattelenko hankintaa yhä päivien päästä vai unohdanko sen. Välillä mietin liiankin pitkään ja esimerkiksi alenuksessa oleva tuote ehtii loppua. No, toisaalta säästöä sitten sekin. :) Kiva kun jaoit listasi, kuulostaa hyvältä!
Kiitos hyvasta postauksesta. On hyva lukea tavallisen ihmisen mietteita rahasta eika pelkastaan sijoittajien.
Tuli mieleen, etta 5v minille tuo €60 on iso summa, vaikkei se tietenkaan kata perheen kuluja. Ja tietty kiva yllatys kuten sanoit.
Itse oon usein miettinyt jonkin tavaran yhteydessa kayttokustannuksia eli cost per use. Oonkin ostanut vaikka mita tuolla periaatteella ja myos miettinyt tuotteen eettisyytta, valmistusta, jne. Ainoat hutiostokset ovatkin tulleet muutaman vaatteen osalta kun kiloja on lahtenyt vuosien mittaan.
Ruokaostostosten yhteydessa mietin mita perustarvikkeita voi ostaa halvemmasta marketista ja mita hienompaa kalliimmasta. Esimerkiksi samankokoisissa tomattimurskapurkeissa voi olla iso hintaero ja jos on pastan ystava, saastoja voi kertya melkoisesti jopa yhden tuotteen kohdalla, saati sitten etta samantyyppinen hintaero tulisi monen tuotteen kohdalla. Erasta ruokakauppaa lainaten, pienikin asia auttaa.
Heippa! Tämä on tosi tervetullut ilmapiiri, että kuka vain voi puhua arkisesti rahasta. Raha kuitenkin liittyy ihan jokaisen elämään, niin täytyyhän siitä saada puhua, vaikka ei ammattilainen olisikaan. :)
Minille monen kympin summa onkin tosi iso! Mutta ymmärrettävästi mittakaavaa oli hänen vaikea ymmärtää. :) Tilanne lähti siitä, kun olimme hankkimassa hänelle suksia. Sanoimme, että haluamme löytää sukset, sauvat ja monot käytettynä ympäristön ja rahan takia (lastenkin suksisetti on helposti uutena pari sataa, kun käytettynä löytää muutamalla kympillä). Siihen hän totesi, että mutta teillä/meillähän on nyt tosi paljon rahaa! Viitaten arpavoittoon. Niin sitä jouduimme oikomaan, että ei 60 euroa kuitenkaan mahdollista ihan kaikkea ostamista tai tarkoita loputtomasti rahaa, vaikka olikin tosiaan mukava yllätys. :)
Cost per use on mahtava näkökulma! Hienoa, kun muistit ottaa sen esille. Usein vaikka juhlavaatteeseen (no, ainakin ennen koronaa) saatettiin laittaa enemmän rahaa ja sitten vaate oli käytössä hyvällä tuurilla kerran pari vuodessa. Sitten taas vaikka takkia saattaa jo yhden kauden aikana käyttää kymmeniä kertoja tai parikin sataa kertaa, monen vuoden käytöstä puhumattakaan.
Ruoka on kyllä sellainen, jossa voi säästää paljon, jos tuotteita vertailee ja ostaa fiksusti.
Hieno ja tärkeä kirjoitus. Harva ihminen osaa avautua rahan merkityksestä noin konkreettisesti ja monipuolisesti. Meillä myös mieheni kanssa on yhteinen tili, josta maksetaan asuminen, sähkö ja vakuutukset. Kaikki muu maksetaan erikseen. Omat autot, omat bensat. Ihan tasapuolisesti ruokaostoksien maksaminen ei mene. Emme käy ruokakaupassa yhdessä. Enää :) Minä ostan perheelle enemmän ruokaa ja pesuaineita, mutta olen hintatietoisempi ja teen hyviä tarjouslöytöjä. Mies ei viihdy ostoksilla vaan kulkee kaupan läpi suoraviivaisemmin ja noukkii tavarat kädenulottuvilta hintoja katsomatta. Mies maksaa mm. lasten pyörät, kännykät, liittymät. Minä lasten vaatteet. Oman tilin omaan rahankäyttöön olen joutunut ”itseäni ojentaen” puuttumaan monesti. Aina en ole ollut järkevä. Se mikä säästäen on tullut, on välillä tuhlaten mennyt. Hetkessä eläminen on tuntunut tärkeämmältä kuin kauaskatseinen viiden vuoden säästöprojekti. Onneksi ikä ja virheistä oppiminen on tuonut viisautta ja ”kerran täällä vain eletään”-moodi ei enää määrää ajatteluani rahan suhteen. Osakkeet ja säästäminen ovat jo tuttuja juttuja. Jännää, miten ihmiset monesti määritellään, arvostellaan ja kategorisoidaan ensimmäisenä sen mukaan mitä he tekevät ja paljonko tienaavat. Raha ei aina saisi ratkaista.
Kiitos paljon Päivi, kun luit ja hienoa, jos koit kirjoituksen noin!
Tuo on hyvä käytäntö, että vastuita jakaa. Niin mekin olemme tehneet monessa asiassa. Minä esimerkiksi hankin käytännössä kaikki lastenvaatteet, kun tiedän, mitä kannattaa ostaa mistäkin paikasta ja milloin alennusmyynnit hyödyntäen.
Ymmärrän hyvin! Tuo hetkessä eläminen on niin kaksipiippuinen juttu. Kyseisellä suhtautumisella voi oikeuttaa itselleen kaikkea turhaa, josta tulee vain hyvin lyhytkestoinen ilo. Toisaalta ajattelen, että sekin on kohtuuton ajatus, että olisi aina taloudellisesti fiksu – kyllä elämästä pitää saada myös nauttia ja ihmisinä me kaikki teemme virheitä.
Juuri kuten sanoit, virheistä voi kuitenkin oppia. Virheistä minäkin olen pyrkinyt ottamaan opiksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö enää ikinä ostaisi mitään, mutta ostokset ovat perustellumpia ja pidempään harkittuja. Tosi hienoa, kun olet myös löytänyt tasapainoa kuluttamisen, säästämisen ja sijoittamisen kanssa. :)
Tuo on tosi tärkeä näkökulma, miten ihmisiä arvotetaan ammatin ja tienaamisen perusteella. Mietin myös sitä, miten väärän käsityksen ihmisestä voi pikaisella vilkaisulla saada. Esimerkiksi merkkilaukku statussymbolina ei automaattisesti kerro mitään varallisuudesta. Laukku on yhtä hyvin voitu ostaa lainalla. Sama autoissa. Se, että ajaa Teslalla, ei suoraan kerro varallisuudesta mitään. Ihmisellä ei välttämättä ole lainkaan omaisuutta ja auto on rahoitettu kovalla lainalla, mutta koska Tesla, mielikuva vie välittömästi varakkuuteen. Näitä ristiriitaisuuksia koen myös tärkeäksi tiedostaa.
Kiitos, kun kerroit omia ajatuksiasi!
Kiitos kattavasta postauksesta! Oli mielenkiintoista lukea.
Itselleni kolahti tuo ”paljonko rahaa on tarpeeksi rahaa?”. Toi onkin meinaan hyvä kysymys. Itellä on nyt pienet (työttömyys)tulot (joskin onneksi säästöjä kun oon käynyt töissä, siksi aikalailla no worries itelläni). Mut oikeastaan vähän ”pelkään” tuota samaa ansaa kuin säkin, et kun tästä eniveis meen töihin (toivottavasti kohtapuoliin, vaikka ei tietenkään itsestäänselvyys et saa töitä, ainakaan heti), niin kun tulot kasvaa, myös menot kasvaa. Ja oikeastaan oon huomannut, et (vanha, hyvä, paikkansapitävä totuus) vähälläkin pärjää. Ja et oikeastaan oon melkeinpä tyytyväinen nykyiseen pieneen tulotasooni. Koska oon miettinyt asiaa tältä kantilta: mitä sillä ylimääräisellä rahalla tekee? Tarkoitan et, tietyn tulotason jälkeen raha ei tee onnelliseksi, ite uskon siihen. Tätä aihetta vois pyöritellä kyl paljonkin.
Mainitsen viel oman rahan/talouden seurantavinkin: kirjoitan joka kuukauden vika päivä vihkoon ylös kuun menot, tulot ja paljonko on rahaa tileillä. Voi näppärästi verrata eri kuukausia keskenään ja näkee milloin on törsätty ja milloin pihistelty :).
Kiitos, kun luit pitkän postauksen!
Se on juuri näin. Ihminen pärjää lopulta vähällä, mutta jos on tottunut tiettyyn elintasoon, siitä voi olla inhimillisesti vaikea luopua. Vastaavasti menot melkein väistämättä kasvavat tulojen noustessa. Toki se on monessa kohtaa perusteltua. Jos ei enää tarvitse kitsastella, niin miksi sitä kitsastelisi, kun tilanne vihdoin helpottaa. Mutta äkkiä voi tosiaan käydä niinkin, että kaikki menot nousevat ja onkin taas tiukkaa. Tosi ihana kuulla, että osaat nähdä tilanteen noin ja kiva muutenkin, kun jaoit oman tilanteesi. :)
Tuo kuulostaa tosi hyvältä käytännöltä! Täytyy jossain kohtaa katsoa, jos saisin itsekin menojen seuraamisesta paremman otteen. En elä yli varojeni, mutta seuraan talouttani sen verran suurpiirteisesti, että tarkkoja kulujen jakautumisia en tiedä muuta kuin mutu-tasolla. Se olisi varmasti silmiä avaavaa. :)
Mulla on Nordnetissä vain (muistaakseni) passiivisia indeksirahastoja. Jäi nuo etf:it vielä laittamatta kuukausisäästösopparilla, kun siinä taisi olla yllättävän kallis jokaisella kerralla ns palvelukulu. Ettei ehkä pienille summille kannata, vaan kerää ja ostaa erikseen. Mutta oon ilahtunut, kun näytti olevan just niitä tarjolla, mitä olen ajatellut ostaa. Muutoin on järkevää, että laittaa automaatiolla koko homman. Samoin puskurin säästöt jne. Ei välttämättä ole pakko sen enempää miettiä ja kertyy kuitenkin pahan päivän varalle/eläkkeelle.
Musta on kiva lukea muiden suunnitelmia ja jospa ne tsemppais muitakin (naisia) ottamaan raha-asiat haltuun. Olisi ollut niin hyvä, jos olis tähän asiaan innostunu vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Tänä vuonna otin kokeeksi, että kirjotan ihan vihkoon omaa kulutusvirtaa (pankin hienot käppyrät ei näytä niin tarkkaa ja jos hutiostoja myy lasten vaatteissa/kengissä tms, niin ne ei mene ihan oikein) ja huvikseni seuraan myös tavaravirtaa (ei mitään hammastahnoja) sisään ja ulos. Yritän innostua tästä budjetoinnista, se on vähän nihkeää mulla. Lisäksi puhuttiin miehen kanssa, että laitetaan matkakassaan sekä sijoitusasuntoa varten vähän sivuun. Tuliskohan käytyäkin jossain, kun olis mukavasti jo vaikkapa mökin vuokrarahat valmiina?
Oon päättänyt, että lapsille pitää opettaa kunnolla budjetointi ja siinä pysyminen. Ite en semmosta kunnon oppia ole saanut ja olis kyllä ollut tarpeen, vaikka onneksi en koskaan olekaan pikavippeihin tms tutustunut. Onneksi säästäminen on nykyään helppo toteuttaa, kunhan ryhtyy.
Moikka! Kuulostaa tosi hyvältä, että olet löytänyt itsellesi juuri sopivan tavan sijoittaa passiivisiin indeksirahastoihin automaattisesti. :) Sama säästöissä. Itselläni ei oikein tullut mitään siitä, että muka kuukauden päätteeksi siirtäisin jonkun summan säästöön. Aina unohdin, jos oli mitään siirrettävääkään. Siksi parempi näin, automaattisesti.
Samaa mieltä! Itse inspiroidun myös muiden naisten tarinoista. Kuuntelin vähän aika sitten äänikirjana Moona Laakson Vaurastu kuin nainen. Siinä toki haastateltavat olivat taloudellisesti erityisen menestyneitä, mutta innostava teos oli silti. Samoja oppeja voi solveltaa pienemmässä mittakaavassa.
Sanopa muuta, että voi kun olisi ottanut nämä asiat haltuun jo 10–15 vuotta sitten. Mutta ajan henki oli niin toinen, että turha kai sitä on jossitella tai katua. Uskon, että suurin osa meistä ei vielä tuolloin ajatellut asiaa, koska ei näistä nuorten naisten keskuudessa puhuttu eikä sijoittaminen myöskään ollut näin helpostilähestyttävää, kun se nykyään on.
Onpa kiinnostavaa tuo, että pyrit seuraamaan sekä rahaa että tavaran määrää. Järjestäjänä heti innostun tästä, kun nehän liittyvät pitkälti toisiinsa. :) Toisaalta toki sisään voi tulla hirveästi tavaraa edullisesti esimerkiksi kirppareilta, joten aina ostaminen ei käy kukkarolle, mutta kaapeille käy. Erityisen kiinnostavaa minustakin näitä on miettiä parina. Usein olen jättänyt ostoksen tekemättä nimenomaan järjestyksen takia. Vaikka hinta ei olisi paha, alan heti miettiä, mihin uuden ostoksen laittaisin. Siten tavaran kanssa valppaana oleminen auttaa myös budjetissa.
Tosi hyvä idea laittaa sivuun lomaa ja/tai sijoitusasuntoa varten. Kyllä se tuntuu erilaiselta varata vaikka mökki, kun rahat on jo valmiina.
Hienoja suunnitelmia! Siinäkin mielessä rahapuhe on tosi tervetullutta, että tämän päivän lapsilla on mahdollisuus kasvaa ihan toisenlaiseen maailmaan. Nyt kun sitä on herännyt omiin raha-asioihin, niin varmasti rahaa tulee käsittelemään enemmän lastenkin kanssa.
Olipa mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, kiitos kun kommentoit! :)
Jälleen kerran älyttömän inspiroiva postaus, tykkään sinun tyylistä monessa asiassa.
Olen itse ollut aina todella huono säästämään, minulle on tuonut enemmän mielihyvää se että saan ostaa jotain kaunista.
Tästä postauksesta sain kipinän alkaa ajattelemaan että tarvitsenko tämän tuotteen todella vaikka se on kaunis, onko sille paikkaa.
Juuri neljä kassia vein lapsen tavaroita kiertoon.
Olen yrittänyt avata eläketiliä, matkatiliä, remppatiliä mutta sitten kun käyttötililtä on pennoset loppuneet olen ottanut näiltä tileitä. Viime vuosina en ole enää jaksanut yrittää.
Mutta haluaisin alkaa säästämään lapsille, siihen eläkkeeseen ja myös matkusteluun.
En vain tiedä miten päästä alkuun, en ymmärrä mitään sijoittamisesta.
Perus säästötilit eivät kohdallani toimi 🤔
Kiitos paljon ilahduttavasta palautteesta!
Pidän kovasti siitä, miten teidän seurassa saa ”ajatella ääneen”. Ei tarvitse olla joka alan asiantuntija, vaan ihan tavallinen arkinen pohdiskelu riittää, kuten nyt rahasta. :)
Ihana jos sait kipinän! Itsekään en missään nimessä edusta sellaista koulukuntaa, että hylkäisin kaiken kauneudesta ja nautinnoista tulevan mielihyvän. Ajattelen, että elämästä pitää ehdottomasti voida myös nauttia.
Samaan aikaan on totta, että välillä ostamisesta saatu mielihyvä on hyvin lyhytkestoinen. Olen huomannut, että ne hankinnat, joita olen pohtinut huolella ja pitkään, myös tuovat enemmän ja pidempään iloa.
Ajattelen, että kuluttaminen-säästäminen-asiaan ei tarvitse suhtautua mustavalkoisesti, että ostaa kaiken näkemänsä tai ei koskaan mitään. Tasapainoa voi lähteä etsimään itselle sopivasta harmaansävystä. Jo muutaman turhemman ostoksen pois jättäminen mahdollistaa kuukausittaisen sijoittamisen.
Sijoittaminen on siinäkin mielessä kyllä hyvä, että niihin rahoihin on hyvin korkea kynnys koskea, ellei ole aivan ehdoton pakko. Et varmastikaan ole ainoa, joka on suunnitelmistaan huolimatta lopulta eri tileille koskenut. Se on tosi inhimillistä!
Alkuun voisi auttaa rahasta ymmärrettävästi puhuvat vertaiset naiset, kuten mainitut Mimmit sijoittaa (sivusto ja popdcast), Julia Thurén (podcast, blogi ja Kaikki rahasta -kirja) tai Jasmin Hamid (kaksi podcastia ja muut kanavat). Eikä rahaan tarvitse perehtymällä perehtyä, itsekään en tee niin. Mutta jo esimerkiksi yksi hyvä podcast-jakso rahastosijoittamisen aloittamisesta auttaa varmasti alkuun. :)
Mulla kävi kans joskus näin, että säästötilin ”eläkerahoille”tulikin yllättäen muuta käyttöä. Eikä välttämättä niin tärkeää. Niinpä mulle auttoi, että avasin juurikin Nordnettiin (aot-)tilin. Ja laitoin omaan pankkiin toistuvana maksuna menemään ja Nordnetissä suoraveloituksen kahteen (muistaakseni) passiiviseen indeksirahastoon. Ja summa oli aika pieni aluksi, olin hoitovapaalla. Tyyliin 50e tai jopa alle. Sitten unohdin tavallaan koko homman. Kun se ei näy oman pankin sivuilla, niin en muistanut näitä ropoja. Nyt oon tottunut, että mulla on ne siellä ja voin käydä tutkimassa ja muuttamassa mihin sijoitan😄 Lisäksi puskurin onnistuin keräämään niin, että päätin tietyn summan ja se on se, mikä oltava. Aloin keräämään taas toistuvana maksuna ja se on saanut olla ihan oman pankin nk. säästötilillä. Jos tämä on hankalaa, avaa se muualle pois silmistä. Siirsin ite nyt puskurirahaston Norwegian pankkiin, kun siellä on edes vähän parempi korko. (Tämä ei ole sijoitusneuvontaa😄). Se voi olla joku toinenkin pankki vaan, mutta säästötilit on nyt nollakorkoisia. Tietysti sitten Norwegian ym lainoittaa korkeakorkoisia lainoja, toisaalta niin tekee moni muukin pankki. Mutta lyhyesti siis, että siirrä toistuvana maksuna vaan rahaa johonkin toiseen paikkaan ja päätä kerääväsi vaikkapa eka 5000e puskuri, tai mikä sulle on hyvä. Laita kans tilille joku nimi, joka sulle kertoo että se on hätätapauksia varten. Sitten ala säästää vaikkapa johonkin rahastoon..tai minä aloin yhtä aikaa säästämään ja sijoittamaan, koska se motivoi. Julia Thurenilla on hyvä eka kirja tähän liittyen, niin tekee mieli tarttua toimeen. Tsemppiä, kyllä siihen pystyt 🙂