Huonosti nukkuvana odottajana sitä tulee öisin mieleen kaikenlaista. Kuten se, että tämä tosiaan on elämäni viimeinen raskaus, ja sen jälkeen tulen lopullisesti jättämään hyvästit vauvavatsalle.
Tämä kolmas odotus on ollut omista raskauksistani haastavin, mutta silti kokonaisuudessaan ehdottomasti plussan puolella. (Kuinka paljon sympatiaa koenkaan niitä kohtaan, jotka kärsivät hyperemeesistä tai joille muuten koko yhdeksän kuukautta on rankka aika.)
Olen näiden kuukausien aikana maannut helteellä huonovointisena tuulettimen äärellä, tutustunut kiusalliseen närästykseen, pystynyt liikkumaan vain koiran kanssa kävelyillä ja tuntenut itseni muutenkin kunnoltani vajavaiseksi, mutta pidän tätä kaikkea luonnnollisena uutta elämää kasvattaessa. Joinain yksittäisinä hetkinä olen saattanut potea alemmuutta aktiivisempia odottajia kohtaan, mutta yleisesti ottaen osaan onneksi olla tällaisissa asioissa armollinen itseäni kohtaan.
Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä tästä viimeisestäkin odotuksesta mieleen jää arvokkaat raskausmuistot. Olen valmis synnyttämään, mutta varmasti tulen odotusaikoja myöhemmin ikävöimäänkin.
Viimeisen mahdollisuuden myötä aloin toivoa itsestäni vielä viimeisiä raskauskuvia. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja siksi minusta ei ole yhdenkään raskauden ajalta varsinaisia, jonkun muun (kuin Instagram husband -mieheni ohimennen) ottamia odotuskuvia.
Totesin kuitenkin, että en minä turhaan ole kymmentä vuotta bloggaamista harrastellut – ei muuta kuin omassa kodissa kamera, jalusta ja itselaukaisin esiin.
Näin sain itselleni ja perheelleni vielä viimeiset odotuskuvat muistoksi ennen kuin tämä aikakausi lopullisesti päättyy. Erityisesti niitä kertoja varten, joina ei välttämättä osaa katsoa itseä myönteisessä valossa, haluan muistaa, mihin kaikkeen kehoni on pystynyt: saattamaan maailmaan kolme ihmettä.
Enää en ennen synnytystä päivitä blogia, Instagramia mahdollisesti satunnaisesti. Näin ollen kuullaan sitten, kun meille on syntynyt pieni perheeseen.
Kiitos, kun olette jakaneet tätä aikaa kanssani ja näin helmikuun neljäntenätoista lämmin kiitos siitä muutenkin, kun olette siellä. Hyvää ystävänpäivää!
Onnellista, sujuvaa, kaunista ja ihanaa synnytystä ❤️
Lämmin kiitos Maria! Toivotaan, että kaikki menee turvallisesti ja hyvin. <3
Kiitos kun olet kirjoittanut raskausajasta, näitä on ollut tosi kiva lukea. Itsekin juuri rv31.
Kiitos palautteesta, kiva kuulla! Näin olenkin ymmärtänyt, että teitä on siellä jonkin verran samassa tilanteessa. :) Kaikkea hyvää sinne loppusuoralle! <3
Kauniit kuvat jää muistoksi!
Onnea synnytykseen sitten kun sen aika on.
Kaunis kiitos Anna! Päivä kerrallaan odotellen. :)
Voi Laura! Liikutuin kuin luin otsikon, niinhän se elämässä on että joskun tekee jotain sen viimeisen kerran. Kaunista, vahvaa ja haikeaa samanaikaisesti. Erityisesti silloin kun tiedostaa sen.
Toivon sydämeni pohjasta sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää tuleviin päiviin <3
Olen lukenut blogiasi aktiivisesti reilu pari vuotta. Kirjoitat kauniisti ja hyvin, fiksusti ja tasapainoisesti. Ajattomasti!
Podcastisi oli myös to-de-lla hyvä, kuuntelin sen viime keväänä ja nyt taas tammikuussa uudestaan. Teki hyvää käydä läpi kaappeja ja siivoilla ”kanssasi”. Hehe!
Meillä ei ole lapsia, mutta kirjoitustyylisi ansiosta on avartavaa ja kiinnostavaa lukea raskauksistasi ja lapsiperheen arjesta :)
En ole sosiaalisessa mediassa enkä ole aiemmin kommentoinut… mutta Nyt halusin ehdottomasti kertoa että täällä ollaan ja toivotaan Sinulle (vähintään!) yhtä paljon hyvää kuin mitä sinä täällä blogiasi puolella jaat <3
Kaunis kiitos kaikista sanoista! Olen todella otettu ja onnellinen siitä, miten ihanasti myötäelätte kanssani tätä aikaa. <3
Valtavan iso kiitos muutenkin palautteesta kanaviani kohtaan. Et tiedäkään, miten paljon tuollainen merkitsee. Ihana juttu, kun olet ollut mukana reilu pari vuotta ja että sait podista järkkäily- ja siivoiluseuraa. Sitä juuri toivoinkin, että voisin olla teille kaveri korvissa kotitöiden ohessa. :) Lisäksi on todella ihana kuulla, että nautit sisällöistä, vaikka olet itse eri elämäntilanteessa. Samanhenkisyys voi tulla niin monesta muustakin asiasta.
Kiitos vielä, kun käytit aikaasi näin ihanaan kommenttiin. Tällaiset palautteet ovat itselleni suurin syy jatkaa, joten ilahduin terveisistäsi kovasti.
Kaikkea hyvää sinne kevään odotukseen! <3
Hyvää loppumatkaa raskauteen ja voimia synnytykseen.
Opinnoissani pääsin mukaan synnytyksiin. Itkin siellä salaa, vaikka aivan vieraat ihmiset kyseessä ja itse viisi kertaa synnyttäneenä tiesin, mitä se on.
Syntymän hetki on niin ainutlaatuinen ja rajuudessaankin kaunis ja herkkä tapahtuma. Siinä aika pysähtyy.
Muistan, kuinka yhdessä synnytyksessä naislääkäri kannusti synnyttäjää ponnistusvaiheessa sanoen, että nyt se kaikki naisraivo esiin ja ponnista rohkeasti kipua kohti :)
Se oli hauskasti ja voimaannuttavasti sanottu, näki kuinka synnyttäjä oikein kokosi voimansa.
Kohta saatte tutustua ihan uuteen persoonaan.
Suuri kiitos! <3
Uskon tuon herkistymisen niin hyvin. Syntyminen on kyllä todellinen ihme, nimenomaan ainutkertainen, kaunis ja herkkä tapahtuma. Aika todella pysähtyy ja menen ainakin itse synnyttäessä täysin omaan kuplaan. Siksi en itse ole suunnitellut esimerkiksi taustamusiikkia enkä välttämättä edes halua, että mieheni hieroo. Olen niin täysin omissa maailmoissani, että siihen ei oikein mahdu mitään muuta kuin eräänlainen sisäänpäin kääntyminen ja itse synnytyksen etenemiseen keskittyminen.
Se on kyllä upeaa, miten hienosti ammattilaiset tilanteessa kannustavat ja ohjaavat. Omasta ponnistuvaiheesta muistan sen, että saadun epiduraalin takia kipu ei ollut ponnistusvaiheessa lainkaan pahimmillaan, mutta tarvitsin muuten ohjausta. Se oli valtavan tärkeää, kun kätilö kannusti ponnistamaan oikealla tavalla oikeassa vaiheessa, ja kertoi myös, että synnytys etenee. En olisi hahmottanut etenemistä samanlailla itse, joten oli todella tärkeää saada kuulla, että vauva näkyy koko ajan enemmän ja enemmän, ja että kohta hän on täällä. Huikeita ammattilaisia työssään ja mikä voima lempeän napakalla kannustamisella tuossa vaiheessa onkaan!
Sanos muuta! Se on mielettömän jännittävää nähdä, millainen omanlainen persoona uusi perheenjäsen on. :)
Ihania kuvia. Itse olen harmitellut, kun ei juuri ollenkaan odotuskuvia tullut otettua. Jälkikäteen olisi niitä kiva katsella ja muistella.
Tsemppiä ja jaksamista synnytykseen! Vastasyntynyt vauva on ehkä ihaninta mitä voi olla. 😌
Kiitos paljon Tanja! Uskon, että sinua harmittaa. Odotusaika on loppujen lopuksi lyhyt ja ainutlaatuinen, ja kuvien ottaminen helposti jää, etenkin jos on huonompi vointi ja muu arki pyöritettävänä. Myöhästyneet kiitokset, nyt on vastasyntynyt sylissä ja samaa mieltä, ei taida maailmasta löytyä ihanampaa asiaa. <3
Katsoin juuri instagramia, ja olet nyt saanut lapsen 🎔 Onnittelut!
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Kaunis kiitos, nyt on hän syntynyt. <3