Mitä pakata sairaalakassiin?
En tiedä, kuinka monta lasta minun pitäisi synnyttää, jotta muistaisin ulkoa, mitä pakata. Taidankin herkästi tyhjentää välimuistin kaikista niistä vaiheista, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä ole ajankohtaisia.
Onneksi on Internet isolla ja edelliskerralta oma vanhakin blogipostaus Sairaalakassi – mitä pakkaan mukaan.
Näitä olen nyt pakkaamassa sairaalakassiin ja näillä uskon pärjääväni:
- lompakko henkkareineen ja maksukortteineen
- neuvolakortti, synnytystoivelista
- puhelin pitkäjohtoisine latureineen ja kuulokkeineen
- kamera (vaikka puhelinkin melkein riittäisi)
- kotiavaimet
- tärkeimmät hygieniatarpeet, kuten hammasharja ja -tahna, pesuaine, deodorantti, sampoo ja hoitoaine, kosteusvoide, CC-voide
- hiusharja, ponnareita, panta
- korvatulpat, siteitä, liivinsuojia, särkylääkettä (saa kyllä sairaalastakin mutta varoiksi)
- suihkusandaalit
- silmälasit
- mukavia vaatteita itselle, kuten äitiysleggarit, college, imetystoppeja, alusvaatteet ja lämpimät sukat
- kotiutumisvaatteet vauvalle koossa 50 cm ja 56 cm, toppahaalari sekä pari harsoa
- turvakaukalo
- juomapullo sekä yhteisiä eväitä
- lisäksi mies pakkaa omat tarpeensa
En ole aikaisemminkaan kaivannut kummempaa viihdykettä mukaan, joten uskon, että puhelin, jossa on netti ja äänikirjat, riittänee nytkin hyvin.
Edellisellä kerralla valmistauduin myös sisaruslahjalla. Se tuntui tärkeältä, kun esikoinen sai ensimmäisen sisaruksen. Nyt kun isosiskoja on kaksi, en ole sisaruslahjoilla varautunut, eivätkä he sairaalaan vierailemaan tulekaan.
Käytän mieluusti sairaalan vaatteita mukavuuden ja käytännöllisyyden takia. Varoiksi otan omia vaatteita, mukavia ja arkisia sellaisia. En pakkaa neuleita, omaa kylpytakkia tai muuta ”parempaa”, vaan otan ihan perus leggaria, imetystoppia ja collegea, jotka voi kotiutuessa heittää helposti pesuun.
Esimerkiksi imetystyyny voisi olla ihana lisä, mutta en taida jaksaa sitä raahata. Se onkin hyvin henkilökohtaista, mitä itse kukin kaipaa, mutta aikaisempiin kokemuksiin nojaten uskon itse pärjääväni hyvin näillä. Osan olen jo pakannut ja loput kerään laukkuun sitten, kun lähtö tulee.
Oi nuo on niitä elämän jännittäviä hetkiä, kun joka ilta katselee nukkumaan mennessä sairaalakassia ja miettii, josko seuraavana yönä tulisi lähtö…
Itselläni on mennyt joka kerta sen verran yliajalle, että olen ehtinyt syödä sairaalakassin suklaat moneen kertaan ennen lähtöä :)
Onko teillä tytöt syntyneet yöllä vai päivällä?
Meillä viidestä vauvasta neljä on syntynyt virka-ajan sisällä, vain yksi yön pimeimpinä tunteina. Jotenkin silti itselläni on vahva mielikuva, että vauvat syntyvät usein yöllä ;)
Tämä! Sanoinkin miehelle, että kuinkakohan moneen kertaan syömme nämä herkut ennen synnytystä tässä välissä. Vielä ei olla koskettu, mutta jos tarpeeksi paha paikka tulee, niin sen kyllä tietää, miten herkkujen käy. :D :D Ihana saada pian kunnolla salmiakkiakin!
Niin on jänniä aikoja tehdä viimeisiä järjestelyjä. Meillä toinen syntyi varhain aamulla, toinen aamupäivällä. Vahvasti miellän juuri niin, että synnytys on käynnissä yöllä. Muistan hyvin molempien kohdalla sen pimeyden ja hiljaisuuden yöllä supistuksia vastaanottaessa. Ihan hassua kuvitella, että ei menisi niin. :D
Vaikka tämä on jännittävää aikaa, niin jotenkin nautin siitä, että mistään ei tiedä mitään. Se on järjestelmälliselle ja suunnitelmalliselle luonteelle tervetullutta vaihtelua, ettei voi kuin antautua tilanteelle. :)
Jos Helsingissä aiot/pääset synnyttämään, niin kannattaa varautua siihen, että synnytyksen jälkeen pääset perhepesään. Siellä pitää olla niin lapsella kuin itselläänkin omat vaatteet. Itse pidin perhepesäajasta, kun sai rauhassa olla omassa huoneessaan perheen kanssa. Toki kaikki alushousut, siteet jne. tulee sairaalan puolesta.
Itse kaipasin pilliä synnytyksessä 😄 jotenkin makuultaan oli haastava juoda suoraan vesipullosta, vauvojen smoothiepussit oli onneksi helppoja.
Heippa! Kiitos tärkeästä muistuksesta! Ihan totta, sitä varten ajattelinkin ottaa varmuudeksi omia vaatteita, vaikka muuten suosisi sairaalan. :) En ole aikaisemmin ollut perhepesässä, katsotaan, mihin päädymme tällä kertaa ja missä ylipäätään on tilaa. Se olisi kyllä ihana varmasti. En ihmettele, että pidit! :)
Pilli, totta! Itse asiassa tuo kyseinen juomapulloni on juuri pillillinen. Hyvä täydennys siis. :D
Moikka! Lisäsin blogisi oman blogini ”somessa seuraan” kohtaan, jos tämä ei ole ok, ilmoitathan minulle! 💜
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Moi Jasmin! Sopii toki lisätä, kiitos sinulle. :)
Oi, olisipa minullakin aikanaan ollut noin ihana ja kattava lista. Rakastan kaikenlaisia listoja… To do-listoja ja Mitä mukaan matkalle-pakkaamislistoja jne.
Ensimmäinen lapseni syntyi seitsemän tunnin kuluttua sairaalaan menon jälkeen. Jonkunlaisen pakatun laukun ehdin mukaan kotoa ottaa ja sairaalassa Epiduraalin saada.
Toinen lapseni syntyi 22 minuutin päästä siitä, kun taksi oli minut yöllä sairaalan eteen jättänyt. Laukku jäi kotiin ja Epiduraalia en edes olisi tarvinnut. Kotoa olin kyllä yöllä sairaalaan soittanut, mutta olivat kehottaneet vain pysymään kotona ja palaamaan asiaan aamulla. Vaikeinta oli itse arvioida tilannetta, mutta onneksi kuitenkin lähdin heti sairaalaan :) Loppu hyvin, kaikki hyvin :)
Sinulle Laura ihanaa vauva-aikaa!
Moi Päivi! En oikein tiedäkään, miten ennen valmistauduttiin synnytyssairaalaan. :) Ajattelen, että omassa kassissani on aika perus jutut yöpymiseen ja lisäksi muutamia sellaisia asioita, joita ilman aivan varmasti pärjäisi, mutta jotka voi hyvin ehtiessään ottaa mukaan, kun eivät vie lainkaan tilaakaan – esimerkkinä nyt vaikka korvatulpat.
Äkkilähtö onkin sitten eri juttu! Se minusta synnyttämisessä jännittävää onkin, että kun se voi olla mitä tahansa monen päivän rupeamasta äkkilähtöön ja nopeaan synnytykseen. Siinä ei varmasti paljoa sairaalakasseja kaipaile, on vain onnellinen, että sairaalaan ylipäätään ehti ja että pieni syntyi turvallisesti. Tulipa lapsesi vauhdilla maailmaan, onneksi kaikki meni nopeudesta huolimatta hyvin. <3
Arvioiminen itse on minustakin paikoin hankalaa. Itselleni on jäänyt mieleen erityisesti ne hetket, kun pitää itsearvioida, pärjääkö kivun kanssa vielä vai ei. Sitten yritin pärjätä ja pärjätä ja lopulta aivan hetkessä kivusta tuli niin sietämätöntä, että ajatelin kuolevani siihen paikkaan. Se hetki epiduraalia odottaessa on ollut elämäni pisimmältä tuntuva aika. :D
Kiitos paljon toivotuksista ja kun myötäelät mukana!