Kaupallinen yhteistyö Fazer Willja ja Asennemedia

Jaan aina silloin tällöin Instagram Storyssa arkiruokiamme. Niissä korostuu erityisesti helppous. Oikaisen usein valmiilla ja puolivalmiilla ja täydennän niitä sitten itse tehdyllä. Sekä-että tässäkin!
Mikäli se olisi lapsista kiinni, meillä pyörisi sama pinaattiletut-kalapuikko-makaronilaatikkobingo joka viikko, mutta yritän kuitenkin tuoda pöytään joskus jotain uuttakin – meidän vanhempien vaihtelunhalun takia mutta myös totutellakseni lapsia erilaisiin ruokiin.

Tasapainoilu on varmasti yksiä inflaation kärsineistä sanoista, mutta siihen aidosti pyrin. Tasapainoon sen suhteen, että söisimme monipuolisesti kaikkea. Meillä mikään ruoka ei ole kiellettyä, enkä halua jakaa ruokia niin sanotusti hyviin ja huonoihin. Syömme intuitiivisesti.
Kuitenkin sen eteen yritän nähdä hieman vaivaa, että kasviksilla olisi pöydässämme tärkeä rooli. Tällä tarkoitan kahta asiaa: sitä, että kasviksia tarjotaan ihan kasviksina vaihtelevasti sekä sitä, että lihaa korvataan toisinaan kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla.

Tämä on totta kai välillä helpommin sanottu kuin tehty, koska uusiin makuihin tottuminen vie aikaa. Siksi en pidä rimaa liian korkealla. En odota, että lapset hullaantuvat ensi maistamisella kaikesta.
Ihan jo se voi olla saavutus, että uudenlaisten ruoan hyväksyy lautasella tai että lapset näkevät meidän vanhempien syövän vieraampaa kasvista, vaikka se ei heille itselleen vielä maistuisikaan.

Ruokakasvatuksessa yritän pitää myönteisen ilmapiirin yllä. Tämäkin toki on välillä helpommin sanottu kuin tehty. Jos on kokannut alusta asti omasta mielestään ihan neutraalin aterian ja molemmat lapset kieltäytyvät siitä, totta kai turha vaivannäkö turhauttaa.
Silloin pitääkin hieman purra kieltä, ettei omaa turhautumista pura lapsiin dramaattisina huokaisuina, marttyyrimaisina silmienpyörityksinä ja mitä näitä nyt on. Itsepähän heille haluaa uutta tarjota, ja ennakkoluulot näissä tilanteissa ovat odotettavia.

Ajattelen, että sopiva rentous pöydässä syntyy sillä, että syömisistä ei tee liian isoa numeroa suuntaan tai toiseen. Kannustan kyllä maistamiseen, mutta en ylitsevuotavasti kehu, vaikka lapsi söisi kaiken. Tai toisaalta liikaa kiinnitä huomiota siihen, kun ei maistu. (Oikeastaan tämä pätee aikuisiinkin: kaikilla pitäisi olla rauha syödä sitä mitä syö tai olla syömättä.)

Kaiken kaikkiaan meillä lapsiperhesyöminen on siis tasapainoilua sen kanssa, että kokonaan en halua luovuttaa monipuolisen ruokavalion kanssa, mutta samanaikaisesti haluan säilyttää pöydässä rennon kivan fiiliksen. Jokaiseen viikkoon mahtuu niin varmoja suosikkeja kuin uusia tuttavuuksiakin.

Tällä kerralla lähdimme testaamaan uutta kasvipohjaista Fazer Willja -sarjaa. Tuotteet on suunniteltu arjen helpon ruoanlaiton avuksi. Kaurasta valmistettuina ja maidottomina ne sopivat myös vegaaniseen ruokavalioon.
Itse maistan aina hyvin mielelläni uutuuksia ja pyrinkin bongaamaan silmät tarkkana kiinnostavia tuotteita muiden kanavista ja lehdistä. Reseptit ilahduttavat nekin, mutta itse melkein eniten apua arkeen saan nimenomaan tuotevinkeistä.
Aloitetaan, toivottavasti esittelystä on apua teille!

Fazer Willja Veggie Bites -kasvispyörykät kolmessa maussa
Fazer Willja Veggie Bites -kasvispyöryköitä on saatavilla kolmessa maussa: hernettä ja parsakaalia sisältävä Pea & Broccoli, porkkanaa ja kukkakaalia sisältävä Carrot & Cauliflower sekä punajuurinen Beets & Seeds.
Lasten mieltymyksiä ajatellen minusta näistä kolmesta mausteisin on hieman cayennepippurista tulisuutta saanut Carrot & Cauliflower. Miedolla sitruunalla ja valkosipulilla maustettu Pea & Broccoli saattaisi olla helpostilähestyttävin. Oma suosikkini on mustapippurilla ja yrteillä maustettu Beets & Seeds, sillä olen aina rakastanut punajuuripihvejä ja -pyöryköitä.
Pyörykät ovat runsaskuituisia ja monipuolisesti proteiinia sisältäviä. Auringonkukansiemenet, kvinoa ja valkoiset pavut tuovat pulliin ruokaisuutta ja ravitsevuutta. Kasvispyörykät voi käyttää nopeasti pannulla tai paistaa uunissa.
Tykkäsin kovasti kasvispyöryköistä tortillan sisällä. Tämäntyyppiset tortillat tai wrapit ovat muutenkin meillä vakiopikaruokaa. Täytteiksi käy melkein mikä vain (toimii siis myös hävikkihengessä!), mutta erityisen hyvin tällä kertaa kokonaisuutta täydensivät rapeavartiset broccolinit, limen hapokkuus ja jatkuvasti himoitsemani korianteri.
Koska kasvispyöryköiden muoto on melko matala, nämä sopinevat hyvin myös vaikka ihan kasvishampurilaisiin tai täytetyn leivän väliin.

Fazer Willja Crispy Nuggets, kaurapohjaiset nugetit pakkasesta
Sitten sarjassa on kaksi kaurapohjaista, pakasteesta löytyvää nugettia: Original ja mausteisempi Tex Mex. Rehellisesti sanottuna emme osta koskaan perinteisiä kananugetteja, joten siinä mielessä tässä kohtaa emme niinkään lähteneet hakemaan kananugeteille korvaajaa, vaan maistelemaan muuten vain, voisiko tästä tulla perheemme pakastimeen uusi kasvipohjainen vakkarihätävara.
Nuorempi lapsista rakastui Original-makuisiin nugetteihin ja söi niitä samantien monta, toinenkin kokeili hyvillä mielin. Original-maussa on niin lempeä maku, että niitä todella kannattaa kokeilla nirsossakin iässä oleville lapsille. Aikuisen näkökulmasta myöskään Tex Mex -maku ei ollut kovin voimakas, joten tulisuutta ei kannata pelätä senkään kohdalla.
Nugetit valmistuvat uunissa ja itse asiassa niin lähellä samassa ajassa kuin kasvispyörykätkin, että ne voi kätevästi heittää samalle pellille. Näin myös eri perheenjäsenille voi olla hieman eri vaihtoehtoja pöydässä.
Rapeat nugetit sisältävät runsaasti proteiinia ja saavat ruokaisuutta herneestä ja porkkanasta. Näitä on varmasti kiva kokeilla näin talvella myös klassiseen kanakorihenkeen, mutta kaurapohjaisesti tarjoamalla nugetteja ranskalaisten ja dippien kanssa.

Fazer Willja Spread & Dip -tahnat kahdessa maussa
Kaurapohjaista tahnaa, joka on suunniteltu niin dipiksi kuin levitteeksi, löytyy sarjassa kahdessa maussa: Herbs & Garlic ja Pea & Jalapeno. Valkosipulin ja yrttien makuinen tahna on itse asiassa erittäin hummusmainen niin koostumukseltaan kuin ulkonäöltään.
Pea & Jalapeno -maku oli itselleni sellaisenaan ensin alkuun hieman pistävä, mutta osana tortillaa mieluisampi. Se toi kokonaisuuteen sopivan aavistuksen tulisuutta polkematta kuitenkaan muita makuja alleen. Tahnat ovat käyttövalmiita sekä kuitua ja proteiinia sisältäviä.

Fazer Willja Ruokakaura
Fazer Willja Ruokakaura on monenlaiseen käyttöön sopiva lisuke: tässä meillä bowl-tyyppisesti kulhossa, mutta sitä voi käyttää hyvin moneen, kuten paistoksiin, suolaisiin piirakoihin, risottoon, salaatteihin tai ihan vain riisin korvikkeena.
Riisiriisiä haluan mieluusti aasialaisiin ruokiin, mutta taas kotiruokamaisten kastikkeiden kanssa korvaan ilolla ulkomaisen riisin ravinteikkaammalla kotimaisella kauralla. Ruokakaura on saanut Sydänmerkin ja sisältää runsaasti proteiinia ja kuitua.
Uskon, että ruokakaura maistuu yhdelle jos toisellekin kaurapuuroon tottuneelle suomalaislapselle – ainakin meidän molemmat tytöt tykkäsivät lisukkeesta kovasti.
Ruokakaura keittyy nopeasti kahdeksassa minuutissa. Ruokakauraa suosittelen myös lapsiperheen food preppaukseen. Ruokakauraa kannattaa keittää kerralla hieman isompi satsi, sillä lisuketta on hyvin helppo heittää lapsillekin vähän minkä tahansa aterian kylkeen viikon varrella.
Me testasimme ruokakauran, mutta Fazer Willja -sarjaan kuuluu myös laatikkoruokiin ja paistoksiin sopiva Ruokaohra.

Pidän kovasti siitä, että hyvien valmiiden kasvipohjaisten vaihtoehtojen tarjonta arkeen paranee koko ajan. Ainakin meille siitä on kovasti apua.
Toivottavasti tämä maistelu innostaa ja auttaa teitä kokeilemaan uutuuksia, olette sitten kokonaan kasvispohjaisesti syöviä tai kaltaisiamme fleksaajia, jotka haluavat löytää arkeensa myös kasvipohjaisia vaihtoehtoja.
Meillä osa Fazer Willja -tuotteista jää käyttöön lasten kanssa nautittaviksi, osaa taas tulemme hyödyntämään keskenään miehen kanssa nopeilla kotilounailla lasten ollessa päiväkodissa.
Kivaa viikkoa!
Hei Laura,
Ruoka – tuo tärkeä pelastaja ja silti joskus arkea rasittava päänvaiva! Kiitos, kun tuot esille terveellisiä ruokavinkkejä ja -uutuksia. Kiva saada suosituksia. Loistava idea muuten nuo dipit ja wrapit sekä ohuet kasvispihvit vaikka hampurilaisten väliin.
Itsekin olen tietoisesti siirtynyt kasvispainoitteisempaan ruokaan ja yritän kasviksia tunkea jokaiseen ruokaan…välillä salaakin. Joskus lapset huomaavat ja syövät silti, joskus kuuluu napinaa. Mies syö tyytyväisenä aina ja kehuukin, kuinka hyvä ja kevyt olo kasvispainoitteisemman ruokailun jälkeen on.
Ihanaa, kun vielä kirjoitat blogiasi. Kiitos siitäkin. Tekstejäsi ja ajatuksiasi on rentouttavaa lukea ja vanhoihin kirjoituksiisi on arkiston kautta kiva palata. Nytkin vuoden alussa luin uudestaan mm. viime vuoden tammikuun kirjoitelman ”Arkiruokakuulumisia” ja blogivinkkisi arkibolognesesta, johon laitoit yhden kolmasosan jauhelihaa ja lopun osan punaisia linssejä. Arkisto on kuin pienoiskoossa oleva kirjasto. Vuoden 2020 tammikuun kirjoituksesi ”3 ajatusta stressittömämpään vuoteen” ansaitsi taas luku-uusinnan ja sen pohjalta pohdiskelen taas tätäkin vuotta.
Ruokateemaan palatakseni täytyy sanoa, että näitä Fazerin tuotteita lähden innolla kokeilemaan. Pidän myös ajatuksesta, että lopuista ruoantähteistä saa kyllä aina taiottua vielä yhden ruoan. Osaan myös venyttää seuraavaa ruokakauppaan menoa, mutta sitten kun sinne menee, niin täytyy ostaa jääkaappi ja pakastin täyteen. Olo on rauhallisempi kun tietää, että jääkaappi on täynnä tuoretta ja pakastin on täynnä hätävaraa.
Moi Päivi! Samat ajatukset: ruoka on ehdottomasti parhaita asioita elämässä ja silti se välillä aiheuttaa päänvaivaa, etenkin näiden pienten vasta makuihin totuttelevien ruokailijoiden kanssa. ;)
Kiva, kun tykkäsit vinkeistä ja tarjoiluehdotuksista! Teen samaa, sekä piilotan kasviksia että tarjoan sellaisenaan.
Tämä niksi on meillä yhä viikoittain käytössä: https://homevialaura.com/2021/05/ei-vihrea-vihersmoothie-ja-preppaus-pakkaseen/
Tytöt syövät huonosti vihreää, mutta marjaisaan ja/tai hedelmäiseen smoothieen vihreät uppoavat huomaamatta. Myös jos teen itse pinaattilettuja, saatan piilottaa mukaan muutakin vihreää, kuten hienoksi leikattua lehtikaalta. Tämäkin uppoaa täydestä!
Kiitos tuhannesti ihanasta palautteesta! Se merkitsee minulle todella paljon, kun sanotte, että vanhemmistakin blogijutuista on yhä iloa. Se onkin minusta blogin paras puoli, että jutut eivät katoa vaan niihin on helppo myöhemminkin palata. Teen sitä välillä itsekin, että googlaan vanhoja juttujani, jotka olen kirjoittanut paitsi tietenkin teille myös ikään kuin muistiinpanoiksi itselleni. :D
Kiva, kun innostut kokeilemaan! Ja niinpä: hävikkiruoka on myös minulle sydämenasia! Se toimii varsinkin niin, että me kaikkiruokaiset vanhemmat taiomme jämistä itsellemme usein lounailta. Niissä voi olla vähän kokeilevampikin, vaikka päivälliset lasten kanssa olisivatkin useammin varmoja tapauksia.
Kiitos vielä ilahduttavasta kommentista ja syömisen iloa sinne!
Hei oikeesti…miksen ole tajunnut aiemmin, että jos nimenä on pinaattiletut ja värinä vihreä, niin nimi voi edelleen olla pinaattiletut, mutta sisältää tosiaan vaikka hitusen lehtikaalia ja muutakin vihreää :)
Kiitos kivasta pinaattipannukakku-linkistä. Tuo olikin uutta. Uudet oivallukset ovat aina tervetulleita!
Ja hei, banaaniletut ja porkkanaletut, täytyypä kokeilla. Lettujen kirjo vain kasvaa!
Smoothiet…nepä vasta maukkaita ovatkin! Kiitos siis muistutuksesta viime vuoden toukokuisen blogilinkkisi myötä. Minun piti jo jouluna itse itseäni ilahduttaa uudella blenderillä, jota ilman olemme olleet jo liian kauan. Nyt viimein tartun tuohon, hankin blenderin ja alan tehdä marjaisia viherjuomia. Loistovinkki pussittaa viher-annoksia valmiiksi! Rakastan yrttejä, mutta olen aina ollut vähän huono ottamaan selvää mikä minkäkin kanssa sopii ja voiko ylipäätään yhdistää. Basilikaa ostan viikottain inhimoisena Italian ystävänä. Kiitos siis vinkeistäsi Järvikylän yrttien ostoon.
Nyt sitten kauppalistaa kirjoittamaan ja blenderiä pyörittämään!
P.S. Nauratti tuo mainintasi pinaattiletuista :) Meillä niitä syödään vähän väliä, mutta onneksi lapset (13-ja 15-vuotiaat pojat) tykkäävät tehdä niitä itse. Maailman maistuvin ja helpoin resepti löytyi Valiolta. Pinaattiletut maistuvat koko perheelle puolukka-vadelmahillosekoituksen ja raejuuston kera.
Itse tehdyt pinaattiletut ovat muuten todella hyviä näin vanhemmastakin! Ja helppo tehdä, toki paistamiseen menee hetki aikaa. Mahtavaa, kun teinipojat tekevät niitä itse, ihanat kokit! Teemme myös toisinaan porkkanalettuja ja banaanilettuja sekä välillä näiden kahden sekoitusta.Sopivat yllättävän hyvin yhteen.
Nyt vihdoin pitäisi muistaa kokeilla Hanna Gullichsenin ja Elina Ylitervon Kylmä nakki -kirjan pinaattipannaria. Se kuulostaa helpoudessaan mainiolta. https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000008176836.html