Kaupallinen yhteistyö, BookBeat
Vaikka talvesta pidänkin, olen sanonut mielelläni hyvästit loskalle ja liukastelulle. Sen verran ehdin takatalven puolella vauvan kanssa liikkua, että mieleeni palautui, mitä lumessa eteneminen vaunuilla onkaan.
Mitä on jämähtää loskaan, juuttua kinokseen ja kaivaa sitä kuuluisaa suomalaista sisua hankien halki. Kaikki sympatiat teille, joilla on koko pitkä talvi vaunujen kanssa takana. Mitä pidempi talvi on takana, sitä helpottavammalta kuivat kadut ja kevyet etenemiset tuntuvat.
Nyt kevään myötä on ollut kiva päästä vauvan kanssa vaunulenkkien makuun.
Tai lenkkien ja lenkkien, kaikkia reissujamme ei voi lenkeiksi kutsua parhaalla tahdollakaan. Jos lähdemme ulkoiluttamaan koiraa, tahti haaveilevan seniorikoiran kanssa ei sykkeiltään päätä huimaa.
Silloin käppäilemme rauhassa lähikortteleita muina taivaanrannan maalareina kevätilmaa haistellen. Näiden lenkkien aikana kuuntelen tilanteesta riippuen joko äänikirjaa tai omia ajatuksiani (välillä hiljaisuus on tärkeintä ja tarpeellisinta).
Pidemmille ja reippaammille, ilman koiraa tehtäville vaunulenkeille otan mieluiten seuraksi äänikirjan. Näillä lenkeillä en juokse, vaan kävelen reippaasti vauvaa työntäen, mikä tuntuu pitkän urheilutauon jälkeen oikein hyvältä liikunnalta sekin.
Sitten taas juoksulenkille lähden yksinäni ja musiikki korvissa. Juoksemiseen tarvitsen musiikin tempoa, kun taas kävelyä minulla rytmittää paremmin äänikirja.
Juoksemista en kuitenkaan vielä ole aloittanut, vaan toistaiseksi ainoastaan kävelen. En rehellisesti sanottuna muistanutkaan, kuinka kauan juoksemisen kanssa on hyvä odottaa synnytyksen jälkeen: 3–6 kuukautta, yksilölliset erot totta kai huomioiden.
Kolme kuukautta täyttyy nopeasti, kun nyt jo on pian kaksi takana, mutta puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta, sillä se tarkoittaisi sitä, etten saisi juosta kesällä. Koen kuitenkin tärkeäksi antaa kropalle sen tarvitseman ajan ja seurailla rauhassa ammattilaiselta varmistaen, koska juoksua saisi alkaa hissukseen kokeilla. Vielä minulla ei ole jälkitarkastusta ollut, mutta melko pian ensi kuussa.
Noin muuten en voi suinkaan urheiluinnollani leuhkia. Sitten koripallon parissa vietettyjen nuoruusvuosien minusta on tullut suomeksi sanottuna hyvin mukavuudenhaluinen. Keksin kyllä tekosyyn jos toisenkin, miksi en voi lähteä liikkumaan, jos en jaksa.
Kuitenkin juoksulenkeistä tuli minulle ennen raskautta viikoittainen henkireikä ja se oma mieluinen – ja tässä elämäntilanteessa aikatehokas – tapa liikkua. En saa aikaiseksi körötellä bussilla toiselle puolelle kaupunkia tietyllä kellonlyömällä alkavalle tunnille, mutta heitän mieluusti sekunnissa lenkkarit jalkaan ja palaan puolen tunnin päästä suihkuun kotiin.
Yksin juoksemista odotan vähintään yhtä paljon henkisen kuin fyysisen jaksamisen takia. Siksi toivon, että pääsisin kävelyn lisäksi juoksemaan jo kesällä, vaikka muuten minulla ei ole kiire mihinkään. En tavoittele juoksulla tiettyjä matkoja, sykkeitä tai kalorinpolttamisia, vaan hyvää oloa ja terveyttä, tuulettumista ja tukea jaksamiseen.
Olen monesti esimerkiksi viikonloppuna havahtunut siihen, kuinka kaipaisin ihan todella vain puolenkin tunnin pätkää yksin juosten. Olen meinannut jo alkaa vaihtaa juoksuvaatteisiin ja huikata miehelle, että nähdään kohta, kunnes muistan, että en voi lähteä. Vaikka kyse ei ole isommasta asiasta, se, ettei voi lähteä juoksemaan, tuntuu yhtäkkiä omassa elämässä aika rajoittavalta. Onko se vapauden tunne vai mikä, mitä kaipaa, en tiedä.
Juokseminen tuntuu itselleni tärkeältä siksikin, että juoksemista voin harrastaa leikatun polvenikin kanssa toisin kuin monia muita lajeja. Eikä pelkästään se, että saan juosta, vaan että olisi hyväkin juosta. Reisilihas tarvitsee erityisesti leikatun polven kanssa voimaa.
Sitten, kun juoksulupa heltiää, uskon ottavani luontaisesti rauhallisesti – tällä kunnolla ei pitkiä pätkiä alussa juostaisi muutenkaan. Toivon, että saan alkaa kesäksi juosta, mutta saan tai en, vaunulenkkejä kävellen yhdessä vauvan tulee toki joka tapauksessa tehtyä koko vauvavuosi.
Listasin alle muutaman itselleni viime aikoina ajankohtaisen äänikirjan.
Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen: Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä
Kerroin viimeksi, että en ole lukenut tai kuunnellut kovin paljoa kasvatuskirjoja, mutta että nyt kolmannen lapsen myötä olen saanut tietyistä vanhemmuuskirjoista lisää varmuutta muuttuneeseen perhedynamiikkaan. En ole etsinyt kirjoista mitään mullistavan uutta, vaan ennemminkin halunnut palata perusasioiden äärelle. Mitä enemmän kaikkea arjessa on, sitä tärkeimmältä tuntuu erottaa oleellinen epäoleellisesta.
Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä -kirjan olen tiennyt pitkään, mutta se jäi minulta ilmestyessään lukematta. Ilokseni huomasin teoksen äänikirjana. Kirja kertoo ”aivotutkimustietoon nojautuen, mitä pienessä päässä on milloinkin meneillään, ja mitä voit tehdä, jotta lapsen kasvu olisi suotuisaa ja mistä on ihan turha olla huolissaan.”
Emilia Vuorisalmi: Rakkaus haltuun – Valjasta rakkaushormonisi terveeseen ja tasapainoiseen elämään
Seuraan Emiliaa Instagramissa. Pidän hänen päivityksistään, jotka pohjautuvat lääkärin ammattitaitoon ja tieteeseen, mutta jotka ovat samalla helppotajuisia ja omaa elämää liippaavia. Emilian kirjan Rakkaus haltuun otin kuunteluun synnytyksen jälkeen, sillä kiinnostuin silloin siitä, mikä ällistyttävä vaikutus hormoneilla kaikkeen on.
Olen lukenut paljon mielestä, mutta vasta nyt alan ymmärtää, miten yhtä mieli ja keho ovat. Kiinnostuin aivan uudella tavalla esimerkiksi hengityksen vaikutuksesta stressiin. Rakkaus haltuun -nimestä tulee mieleen jokin Näin deittailet -opas, mutta siitä ei ole kyse. Kirjassa Emilia avaa, mitä dopamiini, serotoniini ja oksitosiini ovat ja mitä niiden tasapainolla voi tukea hyvinvointia.
Johannes Koponen, Minea Koskinen, Jussi Pullinen: Öyhökratia – Ketä kuunnellaan, kun kaikki puhuvat
Selaan BookBeatissa aina minulle mieluisten kategorioiden uutuuksia ja tallennan kaikkia kiinnostavia teoksia listalle. Osa niistä päätyy kokeiluun, osa pidempään kuunteluun. Öyhökratia-kirjan aihe tuntui heti ensi silmäilyllä mielenkiintoiselta. Kyseessä on ”ajankohtainen tietokirja vallasta ja vaikuttamisesta sosiaalisen median kautta”.
Olen kuunnellut uutuuskirjasta vajaan kolmanneksen ja olisin toivonut siltä hieman antia aiheen kiinnostavuuteen nähden. Huono teos ei kuitenkaan ole ja ihan jo oman ammattini vuoksi uskon, että kuuntelen kirjaa sopivassa kohtaa eteenpäin. Näen tämän ajan viestimisessä paitsi paljon mahdollisuuksia myös uhkia, ja siksi aihetta tuntuu tärkeältä ymmärtää.
Ethan Kross: Sisäinen hälinä – Miksi ajatukset ylikuumenevat ja miten sitä voi välttää?
Itselläni on aina ollut voimakas sisäinen maailma – hyvässä ja pahassa elän kaiken pääni sisällä ja käyn paljon keskusteluja itseni kanssa. Voi pojat, kuinka paljon! Niin kuin Öyhökratia myös tämä kirja on uutuus, johon kiinnostavan aiheen myötä tartuin. Kirja on palkitun psykologin ja sen tarkastelee aihetta aivotutkimuksen ja käyttäytymispsykologian kautta.
Omasta kokemuksesta tiedän, miten paljon oma sisäinen ääni jonkin asian kokemiseen vaikuttaa, etenkin, mitä tulee omaan tekemiseen. Oma sisäinen ääni voi olla ihmisen suurin kriitikko, vaikka kaipaisimme ääneltä nimenomaan kannustusta. Olen vasta kirjan alussa, mutta uskon, että teos sopii itselleni tueksi itsemyötätunnon opettelemiseen.
Tässä oli tuoreimpia teoksia omasta arjestani, mutta BookBeat-kirjastohan on loputon, yli 200 000 äänikirjaa ja e-kirjaa kattava. Tiedän, että teistä moni muukin on äitiysvapaalla, joten jaan mielelläni kuunteluedun vaunulenkeille teillekin, ja tietysti kaikille muillekin pitämään seuraa esimerkiksi kotitöihin ja automatkoille.
Kokeile tästä BookBeat Premiumia ilmaiseksi 40 päivää.
Uutena käyttäjänä pääset kokeilemaan kauttani ääni- ja e-kirjapalvelua maksuttomasti 40 päivää. Etu koskee uusia BookBeat-käyttäjiä. Kokeilujakson jälkeen palvelua voi halutessaan jatkaa alkaen hintaan 9,99 euroa kuukaudessa.
Vastaa