Puolikuntoiset vanhemmat ja tavallista enemmän vappuenergiaa säteilevät lapset = katastrofin ainekset!
Terveiset meidän vappuviikonlopulta, johon tuli vieraaksi puolikuntoisuus. Vappupallot on kuitenkin haettu, mitä odotin jostain syystä kovasti. En tiedä, ovatko asialla hormonit vai kaikkien aikojen perhemuistoja romantisoiva This is us -sarja, mutta tällä hetkellä kaikki tällaiset isot pienet perheperinteet tuntuvat erityisen tärkeiltä.
Isoin valitsi Tähkäpään, keskimmäinen pandan ja me yhdessä pikkuveljelle aluksen (mikä lie potkurikoneen, lentokoneen ja avaruusaluksen yhdistelmä onkaan!).
Perhemuistoista puheen ollen, törmäsin aivan nerokkaaseen ideaan. Instagramissa by.anna.b kertoi, että heillä on luotuna lapsille omat sähköpostiosoitteet, joihin vanhemmat lähettävät silloin tällöin erilaisia viestejä ja kuvia. Sähköpostissa terveiset pysyvät tallessa ja lapset pääsevät niitä tietysti isoina lukemaan.
En ole ikinä kirjoittanut päiväkirjaa (blogi toki ajaa osin sitä asiaa) enkä yhden yhtä riviä vauvakirjaan. Muutenkin meillä muistojen säilöminen valokuvina on hyvin epäjohdonmukaista. Niin kuin olen kertonut, suurin järjestyshaasteeni on valokuvat. Tämä voisi toisin sanoen olla loistava matalan kynnyksen käytäntö meillekin tallentaa lapsille muistiin joitain hetkiä – joskus vaikka samalla viestillä kaikille kolmelle, toisinaan omina viesteinään.
Jos palataan vappuun, niin aloin haaveilla vapuksi hempeästä kimpusta. Voimakkaita ja tummia värejä vierastan yhä vain, mutta kevään ja lasten myötä pieni pastellisuus tuntuu virkistävältä. Ennen kuin ehdin itse kukkakauppaan, sain sopivasti ihan haaveeni mukaisen kimpun PR-lähetyksen yhteydessä. (Kiitos Yliopiston Apteekki!)
En usko, että olisimme nyt imetettävän vauvan kanssa lähteneet palelemaan Kaivopuistoon muutenkaan, mutta etenkin näin puolikuntoisina pysymme lämpimissä pöydissä. Olin ajatellut kattaa brunssia, sillä mieleni tekisi kaikkia perinteisiä vappuherkkuja perunasalaatista munkkeihin, mutta voi olla, että vappuviikonloppu menee tilausruoalla – voinnin ja jaksamisen mukaan!
Jos ei muuta, muistelen pakkasessa olevan Pirkka Parhaat -churroja. Hauskaa vappuviikonloppua meiltä!
Paranemisia teille 💗.
Meillä esikoinen palasi lomalta päiväkotiin ja heti iski noro, viikon verran on pieni sairastanut.
Vappupallot ja munkit on jaksettu kuitenkin leipoa.
Itselleni on muodostunut lasten myötä erityisen tärkeäksi kaikki juhlapyhät,nimipäivät yms..
Pieniä juttuja joista jää ihania muistoja.
Joistakin tulee ajan myötä perinteitäkin joista olen myös alkanut tykkämään. Vaikka rakas mieheni on sitö mieltä että jos jotain asiaa on tehty kahdestu, ei sitä vielä perinteeksi voi kutsua, miksi ei 🤷♀️🙂
Myöhäiset kiitokset! <3 Voi ei, kurjia kyllä nämä sairastelut. Toivottavasti pieni voi jo paremmin!
"Pieniä juttuja, joista jää ihania muistoja" – juurikin niin! Tykkään siitä, että jokaiseen juhlaan ja pyhään voi valita sellaista, mistä aidosti tykkää. On se sitten ruoanlaittoa, leipomista, helppoa koristelua, vierailuja kohteessa tai mitä tahansa. Perinteitä voi hyvin kirjoittaa uusiksi omalle perheelle ilman, että pyhää tai juhlaa täytyy suorittaa tietyllä tavalla. Pienistäkin jutuista jää tosiaan lämpimiä muistoja. :) Hahhaa, kahdesti tehty on hyvinkin perinne! :D
Voimia sinne puolikuntoisille vanhemmille! Täällä tilanne toistaiseksi päinvastoin, kun olen valvonut yön toisen oksentelevan pienen kanssa. Vähän jännitän, koska itsellä alkaa oireet, koska minulla on ollut koronan jälkeen vauvan vastustuskyky ja olen käytännössa napannut itselleni jokaisen taudin, joka on tarjolla ollut. Nyt iloitsen siitä, että lapsella näyttäisi pysyvän jo vesi ja hedelmä sisällä ja odotan, lievin, kauhunsekaisin tuntein, koska minä ja toinen lapsi halailemme pönttöä.
Mutta hopeareunus tälläkin pilvellä. Jos me ollaan sitten ensi viikonloppuna terveinä, kun lähdemme viettämään äitienpäivää maalle mummilaan.
Hyvää vappua Laura!
Kiitos näin jälkikäteen! Äh, miten kurjaa, että vastustuskyky laskee koronan jälkeen. Me emme ole (tietääkseni) saaneet vieläkään virusta, mutta sillä mielellä ollaan, että kyllä se varmasti ennemmin tai myöhemmin tulee.
Ihanaa, kun pääsette maalle. Siellä sielu usein lepää. Hyvää äitienpäivää jo etukäteen! :)