Pidämme kovasti perheenä päiväretkistä. Niille lähtemisen kynnys on matala, koska yön yli -pakkaamisia ei tarvitse viidelle hengelle miettiä, mutta kuitenkin virkistyminen on taattu.
Tänään ajattelin vinkata Gumbostrand Konst & Form -kohteesta, joka on vain puolen tunnin päässä Helsingistä, Sipoossa. Olemme käyneet kohteessa ennenkin, mutta edellisestä kerrasta on jo muutama vuosi. Sen takia oli tänä keväänä muutama viikko sitten kiva vierailla uudestaan.
Gumbostrand Konst & Form on Hartwallin entisessä tehdasrakennuksessa sijaitseva kohde, jossa yhdistyy näyttelytila, ravintola-kahvila ja museokauppa. Rakastan museokauppoja! Niihin onnistutaan poikkeuksetta kuratoimaan hauska ja kiinnostava valikoima lahja- ja muuta tavaraa.
Olipa valikoimassa jotain tuttuakin: muiden Cozy-kustantamon kirjojen lisäksi minun ja Kaisa Huotarin lastenkirja, Fiian kimpsut ja kampsut – Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi. Koska kirjaa on myyty enemmän verkossa, teoksen näkeminen valituissa putiikeissa fyysisenä kappaleena tuntuu aina erityiseltä. Ihana, kun pääsimme osaksi valikoimaa! Verkosta kirja löytyy kustantajan Cozyn verkkokaupasta.
Muuta meillä ei tällä kerralla tarttunut mukaan, mutta uudet isommat aurinkolasit löysimme esikoiselle kesäksi. Kyseessä on sama Izipizi-merkki kuin jota olemme aikaisemminkin suosineet. Aurinkolasit ovat pysyneet ehjinä eivätkä iloksemme hukkuneetkaan. Tyttö valitsi Junior-mallin vaaleanpunaisena.
Gumbostrand Konst & Form -gallerian puolella on aina muuttuva näyttely: meidän reissullamme Netta Tiitisen luontoaiheinen 15 vuodenaikaa, nyt uutena 3 x Bremer -näyttely. Sisäänpääsy Gumbostrand Konst & Formiin on ilmainen.
Galleriatila itsessään on jo rauhoittava niin kuin galleriat usein ovat. Tämäntyyppisissä näyttelyissä on usein erityinen valo ja poikkeuksellista tilaa hengittää – ilmankos teosten katsominen tekee niin hyvää.
Erillisessä tilassa oli vielä väreillä leikitteleviä maalauksia ja lasitaidetta. Aloin galleriassa taas pienen tauon jälkeen miettiä sitä, miksi meillä ei ole taidetta. Ja onko se noloa, väärin suorastaan, ettei meillä ole taidetta. Onko koti koti ensinkään, jos ei seinillä ole jotain uniikkia.
En sano, että budjettimme taittuisi hankkimaan salillista arvotaidetta, mutta yksittäinen kohtuuhintainen teos meillä voisi hyvin olla siinä missä on jotain designiakin – saahan taidetta saa myös kohtuuhintaisestikin. Yksi vaihtoehto on harkita taidetta kuukausilainalla.
Meillä ei ole kotona taidetta ennen kaikkea siksi, että en pysty ostamaan taideteosta tai ehkä en vain ole koskaan tavannut sitä oikeaa.
Miten minusta taiteen ostaminen tuntuu valtavan lopulliselta, kuin naimisiinmenolta. Taide ei tunnu miltään sesonkisohvatyynyltä, vaan peruuttamattomalta valinnalta, jonka kanssa eletään elämän loppuun asti. Taiteen pitää puhutella ja pysäyttää, sopia kokonaisuuteen mutta samalla rikkoa sitä juuri sopivasti.
Galleriassa kierrellessäni pohdin myös sitä, että usein minusta abstraktit maalaukset ovat parhaimmillaan isoina ja värikkäinä. Voimaakkaassa ja erottuvassa muodossa taide ottaa kodista ansaitsemansa paikan ja antaa tilaan pysäyttävän energian, kun taas usein neutraalinväriset teokset saattavat jäädä hieman valjuiksi.
Voimakkaan värikkään teoksen kanssa en osaisi kuitenkaan itse pidemmän päälle omassa kodissa elää, ja ehkä siksikin olen päätynyt elämään kokonaan ilman taidetta. Mustavalkoiset julisteet on tuntunut luontevalta hankkia muutamalla kympillä verkkokaupasta.
Tämä taitaa olla epäsuosittu mielipide sisustuspiireissä, mutta minusta julisteillakaan sisustamisessa ei ole mitään väärää: valikoima on tänä päivänä valtavan laaja ja laadukas.
Yhtä kaikki taiteen ostaminen menee omassa elämässäni never say never -kategoriaan. En aktiivisesti etsi teosta enkä tiedä, minne tässä kodissa maalaus tulisikaan. Haluan kuitenkin pitää silmät ja mielen avoinna sille, että joku päivä jossain voisin tavata teoksen, joka veisi jalat alta ja sopisi tuomaan kotiimme sitä jotain olematta kuitenkaan harmonian kaipuuseemme nähden liian räväkkä.
Gumbostrand Konst & Form -kokonaisuuteen kuuluu myös kiva ravintola-kahvila. Bistron listalla on muutama ruoka, kuten salaatteja ja lohikeitto. Lohikeiton saa muuten myös lasten annoksena, vaikka sitä ei listalla mainitakaan. Lisäksi vitriinistä löytyy hieman pieniä purtavia ja makeita, brunssejakin bistrossa järjestetään.
Gumbostrand Konst & Formissa hitti lasten kanssa on sisääntulon keinu, samoin ravintolan kyljessä on pieni piirustuspöytä. Meidän visiittimme päättyi lopulta iltapäiväväsymyksissä taaperotantrumiin, mutta muuten koen lastenkin viihtyneen kokonaisuudessa.
Ajoreitti kohteeseen kulkee sympaattisen rantaraitin läpi. Matkan varrella on Bistro Marina, joka olisi kiva testata kesällä.
Olipa mukava artikkeli! Gumbostrand on minun mansikkapaikkani, käymme siellä monta kertaa vuodessa. Eri vuodenajat on ihana kokea meren rannalla. Katsastamme myös aina näyttelyn ja aterioimme Bistrossa. Muuten, taidetta koskeva pohdintasi tuntuu todella tutulta, minulla on samoja mietteitä.
Paula L
Moi Paula ja kiitos ajatuksistasi! Ihana, kun käytte monta kertaa vuodessa. Siinä todella konkretisoituu vuodenajat – se merenrantaraitti on sympaattinen!
Kiva kuulla myös samaistumisestasi taidepohdintaan. Tämä on tällainen takaraivossa muhiva aihe. Onneksi omaa, mahdollisesti joskus löytyvää teosta odottaessa voi nauttia taiteesta näyttelyin. Pitäisikin myös uusia Museokortti. :)
Onpa kiva vinkki tämä paikka, tännehän lähden vauvelin kanssa tutkimaan taidetta :) Meiltä ei aja kauaa tuonne mutta ihan uusi tuttavuus tämä.
Minusta muuten hyvin sanottu tuo miten hankalalta taiteen hankkiminen on tuntunut, itsekin vatuloinut asian suhteen vuosia mutta nyt olen jo päättänyt 35-vuotislahjaksi itselleni teetättää taulun ja värimaailmakin sille nyt selkeä. Otti vain useamman vuoden päättää mitä kaipaa ;) Muuten kyllä rakastan taidetta ja haluaisin sitä kotiini mutta ajattelen tosiaan samoin kuin sinä; sen kanssa sitten eletään loppuun asti eikä taidetta hankita kuin sohvatyynyjä. On vain oltava just eikä melkein.
Ihana tuo valkoinen paitasi, minkä merkin mahtaa olla? :)
Kivaa päivää!
Heippa Jenni! Ihana, jos vinkki tulee käyttöön. :)
Kuulostaa erinomaiselta suunnitelmalta teettää merkkipäiväksi ja kiva kuulla, että olet varmistunut värimaailmasta. No jep, useamman vuoden voi todellakin ottaa. :D Sitä hienompaa teos on varmasti lopulta saada, kun sitä on pitkään pohtinut. Onnea jo etukäteen tulevasta taulusta!
Valkoinen paitani on monta monta vuotta vanha Zara. Yksi niistä kahdesta kolmesta yläosasta, jotka tällä hetkellä mahtuvat päälleni, ja joissa voin imettää. Palvellut kyllä hyvin ja tosiaan nyt vielä tässä tilanteessa synnytyksen jälkeen tulee käytettyä erityisen paljon. :)
Gumbostrand on ihana! Käytiin ekaa kertaa isäni taidenäyttelyssä ja haluaisin käydä joskus syömässä! Ja tokasta lauseesta voi päätellä, että meillä on taidetta. Isäni maalaamaa, kotoa muutettaessa mukaan lähtenyttä grafiikkaa, häälahjaksi saatiin useita maalauksia ja sitten vielä miehen mukana tulleita. Liikaakin, kun osa on varastossa. Mutta ehkä en miettisi liikaa valintaa, jos Taidetta haluaa. moniin asioihin kyllästyy, mutta yhteenkään taideteokseen en ole kyllästynyt vaan tuovat iloa joka päivä vuosienkin jälkeen.
Kiva, kun pidät paikasta myös! Ja ihana, jos perheessäsi on taiteilija. Se on varmasti niin sanottu ”happy problem”, jos on liikaa teoksia. :)
Kiitos kannustuksesta! Olen kyllä kaikissa hankinnoissa täysin yliajattelija. :D Toisaalta se sopii itselleni, sillä en halua mitään turhaa ja haluan olla varma hankinnan pitkäaikaisuudesta ja sopivuudesta. Uskon, että tarvitsen melko vahvan tunteen siitä, että tässä teos nyt on, jos joskus taidetta ostan. Ja lisäksi vision paikasta kotona – se ei välttämättä ole vielä tämä koti.
Mutta sitten jos sydän jonkun teoksen kohdalla niin sanoo (ja lompakko sallii), niin täytyy toimia. :)
Onpa kummallinen ajatus. Tuo elinikäisyys, siis.
Minusta taidetta voi hankkia omaksi iloksi. Kaikkea ei tarvitse pitää esillä samassa tilassa tai samaan aikaan.
Heippa! Näin ei tietenkään muiden pidä ajatella! Pyörittelin vain omia ajatuksiani, joita huomasin taiteen hankkimisesta nousevan. Minulle teoksen valinta olisi iso ja melko lailla ”lopullinen” päätös. :) Jostain syystä, en oikein tiedä miksi! En ole oikein omistanut taidetta ja siitä ehkä kumpuaa tämä epävarmuus. Näitä ajatuksia vain jaoin, emme me ihmiset aina ole niin loogisia ja minusta on tärkeää kertoa myös omista epävarmuuksista. Omaksi iloksi totta kai. :)
Siellahan on pieni taiteilija vauhdissa, ehka nakemansa inspiroimana? :-) Ja yksi vasynyt shoppaaja vaikkei joutunut kavelemaan kun taas toisella on ilmeisesti lista? :-)
Nayttaa ihanalta kohteelta, jossa on miellyttavaa liikkua vaikkei ostaisi mitaan.
Olen samaa mielta kanssasi, etta taiteen on sovittava muuhun ymparistoon ja se, mika nayttaa galleriassa hyvalta, ei valttamatta aina sovi omaan kotiin. Siispa mua on pelottanut ostaa mitaan isompaa kun siina usein on isohko hintalappu – jos tuleekin hutiostos? Pari pienta teosta olemme saaneet miehen taiteilijasiskolta, jotka ovat mittatilaustoita ja kovin rakkaita, koska itse taiteilija ei ole enaa keskuudessamme. Samoin perin yhden isoisani omistaman maalauksen, joka muistuttaa Suomesta, seka isoaitini tekemaa tekstiilitaidetta suomalaismaisemista. Ne kaikki tuovat sopivan varikasta piristysta muuten vaaleaan kotiin. On myos kivaa etta taman taiteen paikkaa vaihtamalla saa kovin erinakoiset seinat.
Kerro muuten lisaa paivaretkikohteista, sun inspiroimana olen tutustunut moneen kivaan paikkaan Suomi-visiiteilla.
Kyllä! Tuo piirustuspiste oli ihana. Isompi ryhtyi heti hommiin, ei kuitenkaan jäänyt teos galleriaan. ;)
Nimenomaan se, että vaikka teos olisi vielä kohtuuhintainen ja jokseenkin omassa budjetissa, ei taide halpaa ole. Eikä tietenkään tarvitsekaan olla, mutta hinta kieltämättä lisää painetta muutenkin epävarmaan pohdintaan. Kun ei minkään muunkaan kanssa haluaisi tehdä hutiostosta, niin ei myöskään taiteen.
Itse en ole ollut vielä koskaan siinä tilanteessa, että olisin tosissani harkinnut tiettyä teosta, mutta kierrellessä usein mietin, mitä sitten tapahtuisi, jos iskisin silmäni johonkin teokseen. Sen sitten aika näyttää, millaisia tunteita herää ja miten ostoksessa rohkenee edetä. :)
Ihana, kun teillä on tunnearvoltaan kovin tärkeitä teoksia, etenkin muistuttamassa läheisestä. <3
Instagramista kannattaa selata #viehättäväkohde-avainsanaa ja voisin kyllä yrittää kesään mennessä tehdä blogiin jotain kohdekoostetta. Kiva, kun olet pitänyt vinkeistä! :)