”Äitiii mul on tylsäää”, 6-vuotias sanoo.
Sitten hän huokaisee lempimekossaan, katsoo silmiini virne naamallaan ja jatkaa: ”Joo mä tiedän. Kohta sä sanot, että tylsyys tekee ihmiselle hyvää.”
On ilo ja kunnia mahdollistaa vanhempana pienille mukavaa kesätekemistä, kohteita, ja retkiä, mitä muistella lämmöllä talvella – ja toivottavasti lapsuusmuistoina koko lopun elämää.
Samanaikaisesti pidän tulevaa kuukauden kesälomaa hyvänä harjoituksena oppia sietämään tylsyyttä ja pitkäveteisyyttä.
Ei sillä, että täydellisen toimelias ohjelmatoimisto jaksaisin neljä viikkoa putkeen ollakaan, mutta itselleni vanhempana perheen ohjelmattomat tai muuten yksinkertaiset päivät ovat tietoinen valinta.
Päivät ilman aikatauluja, suunnitelmia ja virikkeitä. Tauot ärsykkeistä, kuormituksesta ja ylivirittyneisyydestä.
Ja niinä päivinä, kun ohjelmaa on, haluan lasten keskittyvän kyseessä olevaan elämykseen, ja arvostavan kohteen antia ilman kiirettä rientää jo muualle. Jos on huvipuistopäivä, on huvipuistopäivä, ei huvipuisto-eläintarha-liikennepuistopäivä. Ajattelen, että elämykset saavatkin tuntua erityisiltä, eikä kokemuksia tarvitse tarjota liukuhihnalta tai ähkyksi asti.
Meillä on vielä tämä viikko arkea ennen kuin koko perheellä kesäloma alkaa. Siksi aloin ”ajatella ääneen” tällaisia spontaaneja pohdintoja siitä, miten tärkeänä pidän lomalla paitsi totta kai virkistymistä ja maisemanvaihtoa myös joutilaisuutta ja tarkoituksellista pysähtymistä.
Kaikelta en voi lapsiani tässä maailmassa suojella, eikä se ole tarpeenkaan. Mutta ärsyketulvaa lapsiltani rajaan, niin tarpeen mukaan arjessa kuin etenkin palauttavaksi tarkoitetulla kesälomalla.
Samalla ajatusmaailma helpottaa omia paineita siitä, miten paljon tekemistä kesälomalle pitää järjestää. Juhannus maalla oli hyvä muistutus siitä, miten rentouttavaa, palauttavaa ja hyvää tekevää nimenomaan yksinkertainen kesäelämä on.
Vastaa