Nyt on meillä ristiäiset vietetty! Pidimme ristiäiset kummisyistä hieman myöhemmin ja maalla. Loppujen lopuksi molemmat puolet, myöhäisempi ajankohta ja maaseutu, olivat enemmän kuin tervetulleita. Näin valmistelujen kanssa ei ollut niin kiire (päiväunia nukkumattoman vauvan kanssa asioiden hoitaminen on usein päiväni murmelina -tasoa) ja toisaalta meistä oli ihana välillä kokoontua Helsingin ulkopuolella meille tärkeällä kesäpaikkakunnalla.
Vanha kaunis rakennus ei meistä ihmeellisiä somistuksia kaivannut, herkän kukkakimpun vain suvun perinteisen maljakon ja kastemaljan. Ulkona oli vehreät maisemataulut.
Juhlakuvat ja lapsen nimen pidän jälleen yksityisenä, mutta nimikäytännöstä voin mieluusti kertoa. Meillä on kaikilla lapsilla ollut nimi selvillä jo ennen ristiäisiä. Yhdelläkään ei ole ollut ”tekonimeä”, vaan lapsista on puhuttu jo mahassa heidän tulevilla nimillään. Nimiä emme myöskään ole salanneet läheisiltä, vaan kertoneet perheelle ja ystäville alusta asti, mitkä nimet pienet saavat. Meille tämä on ollut luontevaa ja rentoa, kun ei nimeä ole tarvinnut välttää sanomasta.
Sitä on vaikea sanoa, olisiko meille voinut jossain tapauksessa tulla sellainen tilanne, että syntyessään lapsi ei ikään kuin näyttäisikään ajatellulta nimeltä. Näin ei kuitenkaan millään kerralla käynyt vaan nimi on pysynyt selvänä odotuksesta kasteeseen.
Minusta tytöille on aina ollut helpompi keksiä nimiä ja yhdessä kohtaa muistankin ajatelleeni, että minkä ihmeen nimen annamme pojalle, jos pojan saamme. Yksi pojan nimi meille tuli kuitenkin mieleen jo vuonna 2019, kun odotimme keskimmäistä emmekä vielä tienneet sukupuolta.
Keskimmäisestä tuli tyttö, ja pojan nimi jäi ikään kuin jemmaan. Kolmenkin vuoden jälkeen nimi tuntui yhä oikealta ja se pikkuveljestä tuli. Nimi on meistä yksinkertaisesti suloinen ja hieman vähemmän yleinen, samoin siihen liittyy myös pari meille tärkeää mielikuvaa.
Instagramissa kysyitte mekostani, niin kerron sen myös täällä. Päälläni oli Culture-merkkinen mekko, jonka tilasin Kekäleeltä. Kuviollinen, ajatelkaa! Rasti (melko) minimalistin seinään. Sandaalit ovat todella monta vuotta vanhat Pretty Ballerinas -merkin.
Mekon valintaan vaikutti varmasti alitajuntaisesti paikka: kuvio olisi voinut olla paikan tapettia. Pidän mekossa erityisesti siitä, että kuviointi on kirjailu eikä painettu kankaaseen. Varsinaisten printtien kanssa kun en oikein osaa olla. Vaaleansininen on niitä harvoja ”värejä”, joissa viihdyn. Mekko tuntui sopivan kesäiseltä ja herkältä ristiäisiin, ja tietysti odotan, että pääsen käyttämään sitä muulloinkin.
Varsinaisen sankarin asun esittelin postauksessa Rento ristiäisasu poikavauvalle. Kasteessa hänellä oli päällä suvussa kulkenut perinteinen kastemekko. Tossut lensivät jaloista juhlien tuoksinassa, totta kai!
Tiedän, että omalla kohdallani nimi muuttui synnytyssairaalassa, kun äiti sai minut syliinsä. Näytin kuulemma aivan Jenniltä.
Omien lasten nimet olin päättänyt etukäteen. Kuopuksesta vielä totesin, että jos vielä tulee tyttö niin nimi on se ja piste ja siinä ei ole neivottelun varaa. 😅 Ja tyttö tuli ja tämä nimi tuli.
Todennäköisesti jos uuden kumppanini kanssa saamme tulevaisuudessa lapsia, niin sisaruksen nimi tulee todennäköisesti olemaan aivan erilainen kuin vanhemmilla sisaruksilla. Tyttöjen nimet ovat tyyliin oman syntymävuotensa suosituimmat nimet. 😅 Nykyinen kumppanini on sen luontoinen että innostuisi oikeasti erilaisesta nimestä lapselle.
Hauska tarina! Juuri tuo, että joku näyttää jostain joltain. :) Se on toisaalta kiva, että on ollut nimet niin selvästi tiedossa. Hyvin voisi olla niinkin, että nimeä arpoo vielä viittä vaille ristiäisiä – omanlaistaan jännitystä sekin. :D Nimen valinta on kyllä mukavaa pohtimista, ja kiva siinä on leikitellä monenlaisilla ajatuksilla. Harvinaisemmat nimet jäävät ainakin kivasti mieleen. :)
Tässähän on vielä se, että äiti sai kuulla tuttavilta, että eihän pienelle tyttövauvalle, voi antaa nimeksi Jenniä, kun se on ihan mummojen nimi. Ja faktahan on, että nyt Jenni on oman ikäisten keskuudessa melko suosittu nimi. :D Elämäni aikana on tullut vastaan useampi Jenni, joiden kanssa olen samaa ikäluokkaa.
Vai mummojen nimi, kaikkea sitä. ;) Minusta taas Jenni on tosi neutraali nimi ja ehdottomasti enemmän nuorekas kuin mummo. :D Sama käsitys, että nimi on enemmänkin yleinen ja suosittu ikäluokassa. :)
Meillä viidennen nimi oli jo päätettynä, mutta ristiäisiä edeltävänä iltana alettiin miettimään että laitetaanko sitä nimeä vai ei kun se oli niin ilmeinen nimi pojalle sisarusten nimien perään, ja moni oli sitä ehdottanut ja sanonut että passaa niin hyvin teille. Meillä ei ollut muuta nimeä mietittynä, mutta nimi haluttiin kuitenkin vaihtaa, ja teimme niin, että molemmat kirjoitettiin kymmenen nimen lista ja jos listaan tulee samoja nimiä niin valitaan niistä. Yksi sama nimi oli listoissa ja valittiin se, vaikka hirvitti kyllä 😅 ei hirvitä enää, nimi on ihan tavallinen mutta silti harvinainen (en ole kuullut kenelläkään samaa) ja löytyy nimipäiväkalenterista. Ja sopii kantajalleen täydellisesti.
Moi! Hauska kuulla teiltä muiltakin nimitarinoita, kiva kun jaoit. :) Ymmärrän hyvin, että liian itsestäänselvän nimen kanssa halusikin sitten sekoittaa pakkaa. :D Mainio idea tuo, että molemmat listaavat nimiä toisesta tietämättä. Sitten jos tulee sama, päätös on varmaan luontevan helppo. Ihana kuulla, että nimi on jännäilystä huolimatta osoittautunut oikeaksi. :)
Itseasiassa ollaan tehty tuo listaus jo kolmen lapsen kohdalla 😄
Haha, mahtavaa! Melkein harmittaa, ettei ole enää nimettäviä. :D
Meille oli jo seurusteluaikana selvillä tytön nimi, jos joskus sitä tarvitsemme. Toinen lapsemme oli sitten tyttö. Mutta heti ensimmäistä kertaa kun katsoimme miehen kanssa vastasyntynyttä, olimme ihan samaa mieltä, että nimivalintamme ei tälle lapselle sovi. Niinpä käytimme sitten nimeä toisena etunimenä.
Moi ja kiitos tarinasta! Näin olen ymmärtänyt, että voi hyvin käydä. Tämä on kiinnostavaa ja kiehtovaa, kun kyse on niin subjektiivisesta asiasta, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta mutta joka kuitenkin voi tuntua hyvin oikealta tai väärältä. :) Kiva, kun olitte miehen kanssa samaa mieltä. Varmasti sellaisiakin tilanteita on tullut, että toinen haluaa pysyä ajatellussa nimessä, toinen sittenkin vaihtaa. Itse asiassa meillä kävi esikoisen kanssa myös noin, että nimi, jota hetken ajattelimme etunimeksi, vaihtuikin odotusaikana toiseen vielä mieluisampaan, mutta ensin ajatellusta tuli toinen nimi. :) Mukavaa juhannusviikkoa!