Kun kaksi vuotta sitten muutimme tähän kotiin, meille tuntui luontevalta jakaa lastenhuoneet lasten omien huoneiden sijaan niin, että toisessa lastenhuoneessa nukutaan ja toisessa leikitään. Tämä järjestely sujui hyvin aina kesään asti.
Kesällä tilanne niin sanotusti riistäytyi käsistä: 3- ja 6-vuotiaan nukkumaanmenosta ei enää tullut mitään. Enkä puhu pienestä iltakahdeksan kiherryksestä, joka on pelkästään suloista ja siskosten välistä suhdetta lähentävää, vaan puhun iltakymmeneen jatkuneesta nakkikioskimaisesta painimisesta.
Levon takaamiseksi meidän oli lopulta erotettava siskojen sängyt eri huoneisiin. Suunnitelma oli näin toimiakin, mutta vasta vuoden päästä esikoisen koulunaloituksen myötä. Nyt otimmekin vuoden varaslähdön uuteen järjestykseen.
Kumpikaan siskoista ei, omaksi yllätyksekseni, protestoinut erottamista vastaan. Niin ihana, kun ajatus siskoista nukkumassa yhdessä olikin, illat rauhoittuivat samantien. Tytöt taisivat itsekin ymmärtää, miksi muutos tehtiin.
Tällaista ajattelinkin meidän elomme tässä kodissa olevan: pysyvien ratkaisujen sijaan tarpeiden mukaan päivittyvää. Pikkulapsivuosiin kun liittyy niin erilaisia vaiheita.
Uusi järjestys hahmottui leikkihuoneeseen sikäli helposti, että kolmevuotiaan pinnasängylle löytyi paikka katoskulmasta. Näin emme joutuneet miettimään huoneen koko järjestystä uusiksi emmekä me myöskään joutuneet luopumaan mieluisasta katoksesta. Entisen lukunurkkauksen sijaan katos on nyt vain sängyn päällä.
Huoneen sisääntuloseinällä odottaa tyhjä kohta, mihin vauvan pinnasänky myöhemmin siirretään. Kovin pitkään ei siis kolmevuotias yksin nuku, vaan jossain kohtaa hän saa leikkihuoneeseen huonekaverikseen vauvan. Pinnasängyn kaltereiden takana nukkuvasta vauvasta ei kuitenkaan onneksi taida olla hetkeen taistelupukariksi, joten elättelen toiveita siitä, että kaksi nuorinta sopeutuvat kyllä nukkumaan samaan huoneeseen.
Koska yksityiskohdista usein kysellään, yritän olla avuksi mainitsemalla ne tässä. Lipasto on Ikea Nordli, sänky Ikea Sundvik, katos Newbie, julisteet Desenio, matto VM-Carpet Hattara, tyynyt lipaston päällä H&M Home, iso pingviini The White Company ja päiväpeiton virkaa toimittava peite Unavaatteen Syli-harsoviltti.
Jossain vaiheessa näytän myös eskarin huoneen muutoksen: sieltä lähti siskon sänky ja tilaan tuli työpöytä.
Mikäli leikkihuoneen säilytysratkaisut kiinnostavat, niihin pääsee kurkistamaan postauksessa Kaappikierros osa 1: lastenhuoneet.
Moi! Olet kylla loistava kirjoittaja. Miten osaatkin kuvailla tilanteet niin, etta voin kuvitella itseni viereen seuraamaan samaa. Tuo ’nakkikioskimainen painiminen’ nauratti todella, vaikka toki ymmarran ettei sua ja muuta perhetta naurattanut yhtaan kun tilanne oli paalla – kuvaus vaan oli todella mainio.
Hyva, etta tilanne on parantunut huoneratkaisun myota ja ihanan seesteiselta nayttaa kuvat huoneista. Voisin itsekin ottaa kauniin katoksen sangyn ylle
Mukavaa viikonloppua koko porukalle sinne
Heh, kiitos! Ihana, jos tämä mielikuva toi hymyn huulille. :D Siskoksia iltakymmeneltä paimentaessa ei nauratanut, nyt jälkikäteen naurattaa. :D Katos on ollut kyllä kovin kolmevuotiaan mieleen myös näin sängyn päällä (ennen se oli hänelle mieluisa luku- ja leikkiteltta). On kuulemma ihanaa nukkua ”majassa”. :) Kiitos paljon ja samoin sinne kivat viikonloput!
Täälläkin tuttua tuo nakkikioski-paini :D Luulin, että vain pojat harrastavat sitä (meillä 3 kpl – anteeksi aiemmat naapurit). Meilläkin rauhoittui saman tien kun järjestimme jokaiselle omat huoneet. Nyt he ovat jo teini-iässä. Koska emme ole halunneet muuttaa kivan kodin ja erityisesti sijainnin vuoksi, vanhempien sänky on olohuoneessa ja makkarit pojilla. Hyvin on viihdytty näin.
Kiitos ihanasta blogista!
Huojentavaa kuulla! Ja kuten sanottu, pieni kiherrys on asia erikseen, mutta iltamyöhäinen showpaini ei oikein pitkän päälle toimi. :D
Meillä ainakin siskokset ovat välillä tosi villejä keskenään, vaikka heissä, tai ainakin toisessa, rauhallisempikin ja omaa aikaa tarvitseva puoli on. Varsinkin, kun sängyt vielä olivat toisissaan kiinni, molemmat oikein lietsoivat toinen toisiaan. Uskon, että siellä on ollut veljeksillä samaa. :D
Tosi kiva, että olette saaneet tuollaisen ratkaisun toimimaan! Kuulostaa hyvältä! Mietin jo välillä valmiiksi samaa, miten me tulevaisuudessa teemme sitten, kun kaikille olisi hyvä olla oma huone. Onneksi siihen on vielä vähän aikaa, niin se on sitten sen ajan murhe, mutta avoimesti yritämme suhtautua eri mahdollisuuksiin. :)
Kiitos ihanista sanoista ja blogin lukemisesta! <3