Terveisiä sairastuvalta! Olemme olleet koko perhe sairaana, minä jo pienen ajan sisään toistamiseen. Siksi blogikin on ollut hiljaisempi.
Asennoidun syksyyn aina realistisin mielin: sairastuminen tähän vuodenaikaan lapsiperhearjessa on vain ajan kysymys. Sitä aina viimeiseen asti toivon, ettemme sairastuisi miehen kanssa samaan aikaan. Sitten alkaa korttitalo kaatua.
Jotenkin sitä aina kuitenkin pahimmatkin päivät luovitaan. Onneksi eletään valmisruokien ja viihteen aikaa!
Sairastaminen on minulle yhä edelleen hyvä tunnollisuudesta irtipäästämisen harjoitus.
Olen varsinkin yrittäjävuosien alussa ollut sairastuessani hyvinkin hädissäni siitä, miten töideni käy. Kukaan kun ei tässä tehtävässä tuuraa.
Vasta viime aikoina olen havahtunut kysymään itseltäni: kaatuisiko maailma todella siihen, että joutuisin kerran elämässäni muuttamaan sovittuja aikatauluja? Arvatenkin vastaus on ei.
Tänä päivänä pystynkin ensimmäiset kurkun karheudet tuntiessani huokaisemaan aikaisempaa rauhallisemmin: kaikki aikanaan.
Luulen, että lapset, sekä epävarma maailmanaika, ovat ohjanneet minua elämään paremmin hetkessä.
Kun mielen täyttää viiden minuutin päästä vaihdettava vaippa, kymmenen minuutin kuluttua keitettävä pasta ja vartin päästä koittava astiapesukoneen tyhjennys, ei kaistaa jää kaukaisiin haaveisiin ja tulevaisuuden kuvitelmiin.
Onko unelmointitaidon katoaminen surullista? Vai sittenkin viisasta ja vapauttavaa? Yksinkertaista läsnäoloa parhaimmillaan?
Erityisesti somen aikakaudella, kun vertaisten saavutukset, matkat ja muutokset ovat jatkuvasti nähtävillä, oman, samanlaisena päivästä toiseen toistuvan arjen voi helposti ajautua näkemään pienempänä kuin se onkaan.
Näissä hetkissä mietin yhtä eniten ihoni alle mennyttä lempisarjaa, This is us -perhedraamaa. Sarjan lopussa perheen Alzheimerin tautiin sairastunut äiti ei haikaile eletyn elämänsä tähtihetkiä, vaan kaikista tavallisimpia päiviä, jotka lopulta muodostivat hänen elämänsä.
It was the regular Saturdays when the kids were little. When nothing big really happened, but they were together and they were laughing.
Sepä se, Rebecca Pearson.
Elämän sisältö on mielessäni myös kalenterin kautta. Päivistä, viikoista, kuukausista ja vuosista elämä lopulta koostuu. Niistä tavallisista lauantaipäivistä, päiväkotiaamuista ja iltasaduista.
Pidän pysyviä muistilistoja sähköisesti Trellossa, mutta muuten olen vuodesta toiseen perinteisen kalenterin käyttäjä. Suosikkeja ovat Dream Cozyn, Annika Välimäen ja Maaret Kallion Lujasti lempeä -kalenterit, joista viimeisen päädyin ostamaan ensi vuodelle 2023.
Siihen nähden, että ajattelen kirjoittamalla (tälläkin kyseisellä hetkellä), pidän kummallisena sitä, etten ole koskaan osannut kirjoittaa päiväkirjaa.
Ajattelinkin, että ehkä Maaretin mielentaitoihin pureutuvilla alustuksilla ja tehtävillä varustettu Lujasti lempeä voisi olla itselleni sopiva yhdistelmä kalenteria ja päiväkirjaa. Kalenteri kannustanee minua kirjoittamaan ensi vuonna ylös muitakin omia oloja kuin Hammaslääkäri klo 14 -merkintöjä.
Vielä ei ole vuosi 2023, mutta alan jo mieluusti pikkuhiljaa laskeutua loppuvuoteen ja kohdistaa katseita tulevaan.
Ehkä juuri siksi, kun elämäni tällä hetkellä on niin tiukasti hetkessä pysyvää, haluan hieman nostaa päätäni täältä arjen pusikosta ja kurkistaa vuoden aikajänteellä tulevaan.
Vaikka odotettavissa ei olisi mitään mullistavaa, mikä pieni innostava ja inspiroiva voisi maustaa ensi vuonna tavallisen arvokasta arkea?
Olisi ihana aloittaa aikuisena vaikka uusi harrastus, mutta mikä!
Hei Laura,
Ja kiitos ihanasta blogistasi ! Sitä on aina ilo lukea ja herättää monipuolisesti ajatuksia !
Itse hurahdin astangajoogaan, sopivan raskasta, kroppa tulee notkeammaksi ja vahvemmaksi ja myös mieli rauhoittuu. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu on entisöinti ja verhoilu. Ei vaadi mitään kokemusta ja lopputulos on uusi, kierrätetty, oman näköinen kaluste. Kansalaisopistossa on tähän kursseja. Virkistävää syksyä uusien harrastusten parissa !
Kiitos kommentista ja kivasta palautteesta, Katja! Ilo, kun luet. <3
Oi, ihanat ideat! Olen sellainen laiska kotijoogailija, jos sitä edes viralliseksi joogaksi voi sanoa. Kaivan maton joskus iltaisin olohuoneen kulmasta ja teen liikkeitä joogakorteista. Hotjoogaa kokeilin aikanani, tykkäsin siitä! Ihana, kun olet löytänyt oman juttusi astangajoogasta. Uskon, että tuohon on ollut todella hyvä laji hurahtaa. :)
Myös kädentaidot ja kansalaisopistojen kurssit ovat käyneet mielessäni, mutta en vielä ole keksinyt, mikä aihe voisi olla. Tähän syksyyn en vielä varmaan mitään uutta haali, vauva sitoo sen verran. Mutta ensi vuotta pohdin. :) Tosi mukava, kun jätit kivoja ehdotuksia!
Ihanaa syksyn jatkoa!
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalla. Uudesta harrastuksesta haaveilu on kannatettavaa aina, mutta erityisesti pienten lasten äideille.
Olen myös aloittanut useamman kerran tietyssä kohtaa äitiyslomaa uuden harrastuksen. Sille tulee aikaa ja tilaa ja tarvekin jossain kohtaa. Varsinkin sitten on helpompaa, kun vauva syö kiinteitä (meillä kukaan ei ole kelpuuttanut pulloa).
Olen aloittanut öljyvärimaalauskurssin, ottanut kuntosalikortin ja nauttinut erityisesti joogasta, kuopuksen syntymän jälkeen aloin hiihtää. Kaikki, missä saa olla hetken omissa ajatuksissaan ja hengittää syvään ja rauhassa, sopii oikein hyvin vauvavaiheeseen.
Jälkeen päin on jäänyt mieleen erityisesti hiihtäminen puhtaan valkoisessa ja hiljaisessa metsässä.
Piti vielä lisätä edelliseen, että toki on ollut yksi harrastus kerrallaan :) Harrastus per äitiysloma. Muunlaista aikataulusta en olisi piitannutkaan :)
Ihanasti ja osuvasti sanottu! Näin itsekin ajattelen, että oma harrastus voisi antaa todella paljon virkistymistä ja vastapainoa lapsiperhe-elämään, jossa pääasiassa ympäri vuorokauden huolehtii muista. :) Kiva, kun jaoit omia harrastuksiasi!
Huojentavaa kuulla muista pullon kanssa paininneista! Aivan sama juttu täällä, se sitoo ihan erilailla. Nyt jo kiinteät vähän helpottavat ja ensi vuoden puolella tietysti entisestään.
”Kaikki, missä saa olla hetken omissa ajatuksissaan ja hengittää syvään ja rauhassa, sopii oikein hyvin vauvavaiheeseen.” Juuri tämä!
Ai että, todella, hiihtäminen puhtaan valkoisessa ja hiljaisessa metsässä olisi varmasti henkilökohtainen paratiisini tällä hetkellä. ;)
Ehkä tänä vuonna voisi harkita suksien hankkimista. En autoile, mikä vähentää mahdollisuuksia liikkua eri harrastuksiin, mutta hiihtämään sentään pääsisin aika läheltä – jos vain etelään lunta suodaan.
Tosin minulla on vielä jonkin verran raskauskiloja, ja olen käsittänyt, että sukset pitäisi ostaa tarkan painon mukaan. Näen ollen en haluaisi vielä panostaa suksiin, jos paino imetyksen jälkeen (kyllä, itselläni on niin päin, että imetys ei karista vaan pitää kiinni kiloista) laskee. Yhtä kaikki tykkään hiidosta ajatuksena kyllä tosi paljon! Olen hiihtänyt viimeksi lapsuudessa tai nuoruudessa, joten taidoista ei ole tietoakaan, mutta juuri se metsän rauha… Ah!
Tsemppiä sairastuvalle! Toivottavasti olonne ovat paranemaan päin. Tuli tuosta harrastuksesta mieleen esim. Suomen luonnonsuojeluliiton tai WWF:n erilaiset talkoot. Niitä on tosin lähinnä kesäisin, esim. erilaisia vieraslajien (lupiini, kurtturuusu) hävittämistalkoita, niin muutaman tunnin iltatalkoita kuin viikon mittaisia leirejä. Oon ite ollut niissä ja ne on hyvin järjestettyjä, tulee käytyä uusissa paikoissa joissa ei muuten ehkä tulis käytyä (esim. yhden vieraslajitalkoiden ansiosta tuli löydettyä hyvä sienipaikka), saa olla luonnossa ja tehdä tärkeää työtä luonnon puolesta. Eli wwf.fi ja sll.fi sivuja kannattaa vilkuilla ens keväänä, jos tämmöinen yhtään kiinnostaa. Tämä siis ihan vinkiksi, ei mitään paineita tästä 😊.
Kiitos paljon! Vieläkin vauvan kanssa niistellään, mutta sentään muu vointi on jo parempaan päin. :)
Hei tosi kiva idea, kiitos vinkistä! Harrastus voisi mieluustikin olla jotain maadoittavaa ja maanläheistä. Samalla tuossa saisi kokea merkityksellisyyttä luonnon hyväksi toimiessa.
Olen miettinyt myös roskapihtien hankkimista. Nyt kävelylenkkini ovat enimmäkseen vaunulenkkejä vauvaa työntäen, mutta tykkään siitä ajatuksesta, että lenkkeillessä voisi myös tehdä ympäristölle hyvää, ja kokea siten, että omalla liikkumisella olisi toisenkinlainen tarkoitus. :)
Ihana saada teiltä ideoita!