Kaupallinen yhteistyö, K-ryhmä
Vaihdoimmekin jo aikaisemmin ajatuksia tämän syksyn säästökohteista (kiitos jutteluista!). Nyt jatkan tarkemmin ruokakuluista. Kuvituksena on viimeaikaista elämäämme ruokatilauksesta arkiaterioihin ja minun ystävälleni järjestämään brunssiin.
Koen, että olemme melko taloudellisia syöjiä. Pidämme silmällä tarjouksia ja kilohintoja, pyrimme edes jossain määrin hyödyntämään sesonkeja ja nappaamaan kotitoimistolounaiksi punalaputettuja tuotteita.
Erityisosaamiseni on hävikkikokkaaminen: näin kaikissa tähteissä mahdollisuuden uuteen annokseen. Koostan avoimin mielin annoksia ilman, että ruoalla täytyy olla nimeä. En arastele tarjota aikuisille ja lapsille eri ruokia, jos saan siten venytettyä seuraavaa kauppareissua.
Ajattelen meidän syövän melko monipuolisesti ja ravitsevasti, mutta erityisesti lasten myötä tavanomaisesti. ”Hifistely” on jäänyt harvinaiseksi herkuksi aikuisten ravintolakertoihin.
Niin kuin niin monessa muussakin, myös ruoassa arvostan nykyään yksinkertaisuutta. Porkkanaa, perunaa, sipulia ja kananmunia on aina kaapissa, pasta porisee viikoittain. Vähän aika sitten jaoin pinaattipannarin reseptin, edullinen arkiruokasuosikkimme sekin.
Vauvan kanssa en ole enää pystynyt samanlaiseen viikoittaiseen suunnitelmallisuuteen kuin aikaisemmin, mutta sitä teen yhä, että tilaan kerralla K-Citymarketin verkkokaupasta ison satsin säilyviä vakkarielintarvikkeitamme kuivakaappiin ja pakastimeen. Tällä varustautumisella vältämme paljon turhia kauppareissuja ja noutoruokia.
Pirkka-sarjaa arkeen ja Pirkka Parhaat -sarjaa erityishetkiin olemme suosineet pitkään, ja molemmista meillä on monia luottotuotteita. Nyt olen alkanut kartoittaa enemmän myös edullista K-Menua. Tilasin muun muassa pähkinöitä, joita käytän paljon salaateissa. Tämä reilun euron paprikasalaatti oli löytö! (Rakastan säilykkeitä ja niitä meillä on aina jemmassa.)
Itselleni ruokakuluissa on kyse kahdesta asiasta: elintarvikkeiden hinnoista itsessään mutta myös syömiseen liittyvistä tilanteista. Siispä jaan ajankohtaisia säästökohteita meiltä.
Tilanne 1. Ei muka mitään syötävää kaapissa. Tilatako ruokaa ruokaa kympeillä vai loihtia hätävaroista jotain?
Suunnitellusti erityisinä hetkinä tilaamme mieluusti ruokaa (onhan se kiva tapa tukea lähiravintoloitakin), mutta siinä olen tullut entistä tarkemmaksi, ettemme ratkoisi arjen ruokahuoltoa ex-tempore-tilaamisin – siihen kun meiltä uppoaa aina vähintään 40–60 euroa.
Jaan muutaman esimerkin hätävararuoistamme: pastaa ja Pirkka-salviapestoa tai paprika-cashew-pestoa (parin euron aarteita!), pannulle aasialaisittain Pirkka-valmisriisiä (löytyy niin tavallisena kuin maustettuna) paistetun kananmunan kanssa tai rento pikapitsa (tässä elämäntilanteessa ei hifistellä) valmiista pohjista tähteitä hyödyntävillä täytteillä.
Kaikki hätävaroista ei ole lasten makuun, mutta kuten sanottu, syömme toisinaan eri ruokia ja usein pakasteista ja säilykkeistä on iloa etätöitä tekevän miehen ja minun arkilounaina.
Oppi: Aina säilyviä hätävaroja niin kuivakaapissa kuin pakkasessa.
Tilanne 2. Vieraita tulossa synttäreille tai vaikka brunssille. Tilatako kakkuja vai oikaistako kahvilahenkeä kotiin kaupan löydöistä?
Ymmärrän täysin, jos joku haluaa panostaa esimerkiksi synttäreihin tilauskakuin, mutta itse en ole koskaan ajatellut sen olevan välttämätöntä. Pakastekakkuäitinä hyödynnän kaupan helmiä.
Pirkka-pakastevoicroissantit on meidän klassikko. Ne ovat oikeasti hyviä ja niiden paistamisella saa luotua kotiin illuusion pullanutuoksuisesta emännästä. Täytteitä voi keksiä paljonkin, mutta jo pelkällä juustolla ja hillolla pääsee pitkälle.
Usein laitan tarjolle myös syntisen hyvän Pirkka Mud Cake -mutakakun, joka sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Kasvispiirakan teen aina valmiiseen Pirkka Rukiiseen piirakkataikinaan, tällä kertaa brunssille parsakaali-, tomaatti- ja artisokkatäytteellä.
Oppi: synttäreistä ja brunsseista saa maistuvia myös kaupan pakastealtaan helmillä.
Tilanne 3. Mieluisat omat eväät vai pakkopullaa tien varrelta?
Niin kuin tiedätte, rakastan viehättäviä kahviloita, ja usein kiva kohde on meille autoretkillä syy poiketa reitiltä. Se sen sijaan minua harmittaa, jos olemme pakotettuja pysähtymään kalliiseen ei-mieluisaan taukopaikkaan. Neljän, kohta viiden hengen syödessä vain jotain pientäkin, rahaa menee aina yllättävän paljon siihen nähden, ettei poikkeamisesta saa vain polttoainetta ilman elämystä ja nautintoa.
Tästä syystä teen omia eväitä etenkin kesäisin meidän retkeillessä paljon. Yksi suosikkini on reilun euron Pirkka esipaistettu kiviuuniciabatta välimerellisin täyttein. Esimerkiksi aurinkokuivattu tomaatti on leivän välissä aivan ihanaa. Tällä kertaa täytteinä oli edelläkin mainittua Pirkka paprika-cashewpestoa, mozzarellaa, salaattia ja paprikaa. Lapsille maistuu pakkasen Pirkan rukiisia cocktailriisipiirakoita ja smoothiet.
Oppi: omat eväät tulevat joissain kohteissa paitsi halvemmiksi myös paremman makuisiksi.
Tilanne 4. Vauvalle valmista vai itse tehtyä?
Edustan vauvan ruokkimisen kanssa sekä-että-koulukuntaa: sekä teen ruokaa itse että hyödynnän valmiita. Varsinkin näin alussa, kun annokset ovat vielä melko pieniä maisteluita, hyödynnän paljon valmiita vauvanruokia arjen helpottamiseksi.
Sen olen kuitenkin ihan jo säästösyistä päättänyt, että valmispuuroja vauvalle ostan ainoastaan menoihin, kotona teen vauvan aamu- ja iltapuuron itse. Parin valmispuuron hinnalla saan isot paketit Pirkka Luomu -kaurahiutaleita ja -ruishiutaleita, joista riittää kymmeniä pieniä annoksia.
Aikaakaan tarjoiluun ei mene sen enempää: valmistan vauvan puuron minuutissa mikrossa. Joukkoon laitan sosetta, pakastemarjoja, muussattua banaania, omenaraastetta ja mitä milloinkin. Koska vauvalla puuron syönti toistuu yli 700 kertaa vuodessa, omatehdystä puurosta tulee tuntuva säästö.
Oppi: Pienikin säästö päivittäin toistuvana kasvaa vuodessa suureksi.
Tässä oli juuri meidän perheelle juuri tällä hetkellä ajankohtaisia tapoja ja tuotteita säästää ruoassa. Minusta arjen ratkaisuissa kannattaa olla inhimillinen ja ymmärtävä itseä kohtaan. Jokaisella meillä on erilaiset resurssit käytettävissä, eikä muihin kannatta liikaa verrata – inspiroitua vain mahdollisuuksien mukaan muiden ideoista.
Esimerkiksi minä en saa leivottua leipiä itse, vaikka kuinka tietäisin sen säästävän. Sen sijaan mainituissa tavoissa säästäminen käy minulta luonnostaan, ja siksi näissä asioissa mieluusti ”skarppaan”.
Jos jonkun tavoitteen itselleni asettaisin täksi syksyksi, haluaisin tehdä enemmän isoja annoksia lämmittäviä soppia, kuten linssikeittoa. Hyviä ideoita edullisiin ruokiin löytyy myös K-ruoan sivuilta. Jos kotimaisuuden kokee ruokaostoksilla tärkeäksi, alkuperän voi tarkistaa tuotepakkauksesta. Ilahduttavasti lähes 80 % K-kauppojen ruokatuotteista on kotimaisia.
Niin kuin melkein kaikki muukin elämässä, tämäkin on tasapainoilua. Tasapainoilua sen välillä, ettei elämästä tee liian hankalaa tai yksitoikkoista – ruoka on kuitenkin myös valtavan suuri nautinto ja osa hyvinvointia.
Silti tässä ajassa ja isommalla perhekokoonpanolla on pakko kiinnittää huomiota syömisen järkeistämiseen suosimalla hyväksi havaittuja edullisia tuotteita, hyödyntämällä pihistä-panosta ajattelua sekä väistämällä turhia kuluja.
Olisi kiva kuulla teidän tapoja säästää ruoassa niin yksittäisiin tuottein kuin tilantein ja tavoin.
Itse olen tässä pari vuotta sitten opetellut tavan, että teen välillä ison satsin ruokaa, kasvissosekeittoa, jotain uunivuokaruokaa tms. Ja laitan valmiit annokset pakasterasioihin ja pakastan. Sit on mukava ottaa pakkasesta työpäivän päätteeksi ruoka-annos ja lämmittää. Ei tarvitse nälkäisenä alkaa miettimään, että mitä sitä söisi ja tekisi. Vaan voi alkaa syömään heti. :) Ja rahaa myös säästyy samalla kun tekee isoja annoksia kerralla ruokaa.
Moikka, kiva kun jaoit! :) Tämä on tosi hyvä tapa, allekirjoitan täysin!
Olen pyrkinyt hyödyntämään samaa. Vauvan kanssa pakasteeseen kokkaaminen on jäänyt vähän vähälle, mutta muuten liputan saman puolesta. Mikään ei ole ihanampi tunne kuin se, jos vaikka tulee töistä tai jostain menosta ja miettii, että äh, ei mitään ruokaa, ja sitten muistui mieleen pakkashätävarat. Yksi oma suosikkini on bolognese: kastike ei kärsi pakastamisesta ja pastan keittää nopeasti kylkeen. Vielä kun niitä keittoja saisi tehtyä. Se todellakin on tosi taloudellista, kun kerralla kokkaa enemmän. :) Iloa arkeen ja ensi viikkoon!
Iltaa! Olin tulossa samaa sanomaan kuin Tiinuli, että tekee kerralla isomman satsin jtn edullista ruokaa, jota voi laittaa pakkaseen ja ottaa sieltä tarvittaessa. Tosin en tiedä miten tämä toimii perheille, voisin kuvitella että ruokaa menee teillä eikä välttis jää yli pakastettavaksi. Kilohintoja itsekin katson. Tosin itse panostan aika paljon kotimaiseen ja luomuun, jopa niin että tingin jostain muusta kuin luomuruuasta. Näin yksinasuvalla se on suht helppoa, voin kuvitella että perheessä menee paljon enemmän rahaa ruokaa, jolloin on mietittävä tarkemmin siihen käytettävää rahamäärää, etenkin näinä aikoina. Toisaalta oon lohduttanut itseäni, et nykyäänhän ihmisillä menee kuitenkin vähän rahaa ruokaan, joskus ennen vanhaan meni paljonkin enemmän suhteessa tuloihin.
Moikka ja kiitos kommentista! No sepä se! Se, että tekee kerralla isoja satseja ruokaa edullisista raaka-aineista on kyllä todella hyvä säästökeino. :) Arjessa meillä ei illallisesta ruokaa jää juurikaan yli, tai jos jää, niin se menee minulla seuraavan päivän lounaana. Mutta jos vain saan vauvalta tilaisuuden, kokkaan mieluusti erikseen ison satsin pakkaseen!
Näinpä! Itsekään en halua mennä kaikessa vain hinta edellä, vaan myös muut arvot painavat: joskus kotimaisuus, toisinaan luomu, toisinaan sitä haluaa muuten vain panostaa maun takia johonkin erikoisuuteen. Onneksi jossain tuotteissa esimerkiksi luomu on absoluuttisesti hyvin vähän kalliimpaa kuin tavallinen. Samoin on hienoa huomata, miten paljon kotimaisia vaihtoehtoja monessa kategoriassa on.
Tosi hyvä pointti! Me nykyajan ihmiset olemme kyllä tottuneet todella hyvään, kun meillä on esimerkiksi kaikkia eksoottisia hedelmiä saatavilla ympäri vuoden kuitenkin loppujen lopuksi kohtuullisella hinnalla siihen nähden, kuinka kaukaa ne tuodaan. Sikäli tekee ihan hyvää herätä pohtimaan, että onko kaikkia maailman raaka-aineita koko ajan pakko saada vai pärjäisikö sitä arjessa yksinkertaisemmalla ruoalla, joka tulee lähempää, ja joka on sesongissa. :)
Sunnuntain toinen ruoka on iso keitto, jota syödään sitten seuraavat päivät. Helpompaa aloittaa viikko, kun on valmista ruokaa odottamassa.
Esim.kookoskanakeitto, bataattisosekeitto chili -kastikkeella ja raejuustolla, jauhelihakeitto ja mitä näitä nyt on. Borch -keitto ja kurpitsakeitto ovat suunnitteilla seuraavaksi.
Leivät ostetaan usein punalaputettuina ja lykätään pakastimeen. Leipähävikki on kyllä välillä ollut turhan suurta. Nykyään pyrin ostamaan näkkäriä ja hapankorppuja leipälaatikkoon ja pakastimesta otetaan vain päivän tarpeeseen leipää kerrallaan.
Muutenkin ruoka pyritään tekemään perusraaka-aineista, satokausituotteita suosien. Teemme usein esim.uunikasviksia ja -juureksia, niillä ei paljoa hintaa ole syksyllä. Tofu on myös edullinen lisä ja kiertoilmauunissa se valmistuu kasvisten kyljessä helposti, samoin mukana paahdetuista kikherneistä saa protskulisää. Toki uunin käyttö vie sähköä, mutta jotenkin se ruoka on valmistettava. Ei voi tarjota raakaa lanttua perheelle :)
Lihaa ja kalaa käytämme harvemmin, liha on lähinnä jauhelihaa keittoon ja lihapulliin. Enintään kerran viikossa lihaa tai kanaa, muut ruuat kasviksia ja juureksia, välillä tiettyjä peruseineksiä, kun on saatava nopeasti ruokaa.
Yksittäispakattuja jugurtteja, vanukkaita ym.ei osteta. Pääosin syödään viiliä, maustamatonta rahkajugurttia myslin kera tai sitten puuroa aamu-/välipaloina. Makeutetut jugurtit tuntuvat liian makeita, kun tottuu käyttämään maustamattomia. Hedelmien ohessa välipaloina porkkana on hyvä.
Ollaan kyllä pärjätty usean lapsen kanssa opiskelijaperheenäkin ja silti syötiin ihan hyvin. Turhat menot karsittiin pois ja tehtiin isoja satseja kerrallaan ja ennen kaikkea koko perhe opetettiin pitämään ruokarytmistä kiinni. Ainakin minusta tuntuu, että se napostelu on usein kalleinta.
Nyt pitää palata näiden vuosien malliin takaisin. Olin silloin hoikempikin :)
Heippa ja kiitos kattavasta vinkkilistasta! Ihana tuo sunnuntain keittoperinne, kotoisa ja käytännöllinen. :)
Sama täällä: yritämme pitää leipää aina pakkasessa ja samoin pakastaa leivän ajoissa, jos näyttää vanhenevan ennen kuin ehdimme sen syömään. Näkkäriä on myös meillä aina. Syön näkkäriä joka ilta iltateen kanssa. Ihan paras rouskuteltava, sisältää hurjasti kuitua ja säilyykin pitkään.
Itse olen myös maustamattoman jugurtin ystävä. Syön sitä joka aamu mangososeen tai marjojen kanssa. Lapsilla on vielä totuttelemista, mutta välillä onneksi uppoaa. Huomaan, että tytöt ovat kovin kiinnostuneita siitä, mitä vauva syö. He eivät ole pyytäneet kotona iltapuuroa naismuistiin (päiväkodissa toki syövät puuroa lähes päivittäin), mutta heti, kun tein vauvalle, hekin halusivat. :D Ehkä luonnonjugurtti menee myöhemmässä vaiheessa samaan!
Tofuun olen nyt ihastunut ihan uudestaan, varsinkin savunmakuiseen. Suorastaan himoitsen sitä. Harmillisesti lapset eivät siitä (tällä hetkellä) välitä, mutta uskon, että myöhemmin taas totuttelun myötä maistuu. Kikherneet, pavut ja linssit ovat niin mainioita – terveellisiä ja edullisia.
Tässä huomaa myös sen, että monesti edullinen ja ravitseva ruoka kulkevat käsi kädessä. Ei tietenkään aina, koska kyllähän edullisen ruoan kategoriaan mahtuu kaikenlaista ”höttöä”, mutta jos miettii juurikin vaikka juureksia ja palkokasveja. Ja olet niin oikeassa, että napostelu ja herätemieliteot paitsi maksavat myös nostavat painoa. Silloin tälloin toki kuuluukin herkutella, mutta sellainen jatkuva napostelu, johon minäkin paikoin sorrun, näkyy kyllä vyötärössä. Kivaa viikon jatkoa ja kiitos jutteluista! :)