Kokemuksia: kapea pinnasänky ja lastenhuoneen jakaminen kahdelle pienelle

Mukavaa maanantaita! Olen saanut kysymyksiä liittyen kokemuksiin kapeaasta pinnasängystä sekä vauvan ja kolmevuotiaan nukkumiseen samassa huoneessa, joten vastaan kysymyksiin vielä yhteisesti postauksessa.

Meillä on tosiaan vauvalle tavallista kapeampi pinnasänky siksi, että näin saimme sängyn mahtumaan alkuvaiheessa makuuhuoneeseemme. Vaikka vauva on nyt siirretty nukkumaan lastenhuoneeseen, sängyn kapeudesta on edelleen hyötyä: vähemmän syvä kaluste ei tuki lastenhuoneen kulkuväylää tai vie liikaa leikkitilaa lattialta.

Ostimme kapean 100×50 cm kokoisen pinnasängyn Tuutilulla-verkkokaupasta.

11-kuukautinen vauva mahtuu nukkumaan kapeassa pinnasängyssä erinomaisesti. Se on tietysti yksilöllistä ja haastavasti ennustettavaa, kuinka kauan pinnasänky vielä jatkossa palvelee. Lapsissa on tässäkin asiassa paljon yksilöllisiä eroja. Riittää, että mietin meidän perheen isosiskoja: synnynnäisesti sirompi ja aremmin liikkuva pystyi nukkumaan pinnasängystä selvästi kauemmin kuin synnynnäisesti pidempi ja rohkeammin kapuava.

Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa toistuvasti kiivetä yli laidan, on pakko luovuttaa, mutta niin pitkään kuin mahdollista, hyödynnän ilomielin ”kaltereita”. Se, ettei lapsi pääse omin päin sängystä pois, rauhoittaa oman kokemukseni mukaan iltoja hyvin paljon.

Tällä hetkellä pinnasängyn pohja on alimmalla tasolla. Toivon, että kapea pinnasänky palvelee meitä vielä ainakin vuoden. Aika näyttää! Yhtä kaikki kapea, pohjasta laskettava pinnäsänky on ollut meille oikein hyvä hankinta.

No miten sitten sujuu se, että vauva ja kolmevuotias nukkuvat yhdessä samassa huoneessa? Oikein hyvin, paljon paremmin kuin kolme- ja kuusivuotiaalla loppuvaiheessa sujui. Niin kuin kerroin, isosiskojen nukkumaanmeno samassa huoneessa meni sellaiseksi nakkikioskitappeluksi, että meidän oli pakko vaihtaa järjestelyjä.

11-kuukautinen pikkuveli ja neljää vuotta pikkuhiljaa lähestyvä isosisko nukkuvat yhdessä rauhallisesti ja sopuisasti johtuen juurikin siitä, ettei vauva pääse sängystä pois sekä siitä, ettei vauva osa vielä puhua. Nahisteluaikakin varmasti vielä myöhemmin koittaa, mutta nyt pienintä ei saa provosoitua riehuntaan eikä isosisko sitä edes yritäkään.

Onnistumiseen on auttanut meillä sekin, että sängyt eivät ole kiinni toisissaan. Aikaisemmin kolme- ja kuusivuotiaalla oli suora kontakti toisiinsa, ja sekös oli omiaan lisäämään pientä kiusoittelevaa tökkimistä.

Sitä on hyvä tällaisella yhdistelmällä aluksi hyvä vahtia, ettei isompi sisarus innostuksissaan tiputa salaa pieniä osia sisältäviä leluja vauvan sänkyyn. Toiseksi meidän on pitänyt kolmevuotiaan kanssa käydä läpi se, että pikkuveljen pinnasänkyyn ei saa kiivetä, jottei kaluste keikkaa.

Totta kai järjestelyn onnistumiseen vaikuttaa sekin, miten hyviä nukkujia tai vastaavasti herkkäunisia pienet ovat. Jos toinen heräilee kovasti, ja toinen reagoi heti toisen heräämiseen, voi yhtälö olla levoton. Meillä on siinä suhteessa käynyt hyvä tuuri. Unikoulun jälkeen molemmat pienet nukkuvat saman pätkän, suurin piirtein klo 20–07.

Oma viestini on kannustaa monilapsisessa perheessä kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja mukautumaan vaiheisiin. Varmasti meilläkin kahden vuoden päästä nukkumistilanne on taas täysin toinen, mutta sitten ratkaisu mietitään jälleen uusiksi. Iloitsen kuitenkin aina siitä, että jonkin tietyn tavan saa edes toistaiseksi toimimaan. Nyt on hyvä näin ja se riittää.

Mikäli haluat lukea tarkemmin siitä, miten säilytämme lastenhuoneissa tavarat, voit lukea postauksen Kaappikierros osa 1: lastenhuoneet.

Iloa viikkoon!