Kaupallinen yhteistyö / majoitus saatu, Willa Levi West
Terveisiä Lapista! Kun saimme mökin omistajalta Annelta kutsun tulla majoittumaan Willa Levi Westiin, Kittilään, sydän sanoi heti kyllä. Vaikka olemme keskittyneet viime vuodet kotimaanmatkailuun, edellisestä Lapin-kerrasta oli meillä aikuisilla vierähtänyt lähes 10 vuotta. Lapset eivät ole olleet pohjoisessa kertaakaan. Emme olisi vaihtaneet lumimaisemaa edes lämpöön, niin paljon nautimme koko perhe kunnon talvesta.
Kerron pian matkastamme muutenkin, mutta aloitan itse mökistä. Willa Levi West tarjosi meille yöpymisen. Matkat edestakaisin, elämisen ja aktiviteetit Levillä kustansimme itse.
Willa Levi West on yksiä ihanampia majoituksia, missä olen ollut. Mökki on suunniteltu täydellisen toimivaksi ja tunnelmalliseksi. Avaraan eteiseen saa kätevästi kaikki toppavaatteet ja varusteet. Kuivauskaappi on käytännöllinen ulkoilupäivien jälkeen.
Takka, sauna, isoista ruutuikkunoista avautuvat tunturimaisemat ja tummien pintojen hämäryys lepuuttavat sielua. Kaikki on valtavan kaunista: luonnonläheistä, kodikasta ja pohjoisen maisemaan mukautuvaa.
Olen juuri se majoittuja, joka arvostaa loppuun asti ajateltuja yksityiskohtia talvisista kahvipöytäkirjoista taljoihin. Willa Levi West on oikea tunnelmoijan kohde. Viimeistely ei ole päälle liimattua vaan luontevan yhtenäistä, harkittua ja harmonista. Tässä mökissä on väistämättä sellainen olo, että omistajat haluavat sydämestään vierailijoiden viihtyvän.
Niin ikään annan mökille lapsiystävällisyydestä täydet pisteet. Portaissa on turvaportti ja muina varusteina kaikki, mitä pienten kanssa kaipasimme syöttötuolista pottaan. Näiden asioiden arvon ymmärtää, kun ymmärtää. Nämä ovat niin sanottuja pieniä isoja asioita. Kun lasten kanssa saa päivät toimimaan, on vanhempienkin monin verroin helpompi rentoutua. Mökissä on myös pulkat lainattaviksi sekä huomaavaisesti erilaisia muisti- ja lautapelejä kaapissa.
Huomionarvoista Willa Levi Westissä on myös makuuhuoneiden suunnittelu. Makuuhuoneita on 137-neliöisessä mökissä neljä, yksi alhaalla ja kolme ylhäällä, joten mökkiin voi hyvin majoittua isommallakin porukalla. Kaksi yläkerran makuuhuoneista on yhdistettävissä ovella. Makuuhuoneissa on muhkeat sängyt, hotellimaisen laadukkaat kahisevat peitteet ja hyvät pimennysverhot. Nukuinkin lomalla paremmin kuin pitkään aikaan. Vauvalle on saatavilla matkasängy, ehdottoman tärkeä varuste kokoonpanollemme sekin.
Willa Levi Westin mainio sijainti länsirinteiden kupeessa ja ski-bussin reitin varrella mahdollistaa helpon pääsyn rinteisiin, mutta kuitenkin oman rauhan sopivan etäisyyden päässä ravintolakeskittymästä meille, jotka haemme Leviltä enemmän rentoutumista kuin riehaa.
Tässä päästäänkin siihen, mitä Levi itsessään keskuksena on. Huomaan, että monen mielikuvissa Levi on ainoastaan after ski -bilekeskittymä. Onhan Levi sitäkin, mutta ei suinkaan pelkästään. Me latauduimme paljonkin Lapin hiljaisuudesta. Teimme suurimman osan ruoista itse, koska mökin keittiö oli niin hyvin varusteltu ja ruokailutila niin kodikas. Näin saimme myös vetäydyttyä omaan rauhaan.
Se, missä Levin palveluiden monipuolisuus tuli konkreettisesti etuna esille, oli päivät pienten lasten kanssa. Mikäli lapset ovat jo rinneikäisiä ja laskutaitoisia, talviloman ohjelmaksi voi hyvin riittää vain ja ainoastaan laskeminen.
Me emme kuitenkaan ole vielä siinä tilanteessa, että voisimme viettää tällä kokoonpanolla päivät rinteessä. Näin ollen keksimme muuta talvista tekemistä pienten kanssa, ja sitä Levi Suomen suurimpana talviurheilukeskuksena tarjoaa kiitettävästi. Kirjoitan aiheesta seuraavaksi erillisen Levi lasten kanssa -postauksen.
Levin Leevilandian Muksutupaan voi jättää 2–10-vuotiaita maksulliseen päivähoitoon. Kahden vanhemman lapsen kohdalla olisimme varmasti hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, mutta vauvan takia tämä loma meni tiiviisti perheenä.
Mieheni kävi kerran rinteissä, mutta minä en kertaakaan. Olisin totta kai voinut mennä yksin siinä missä mieskin, mutta koin parhaaksi jättää laskemisen ensi kertaan. Opettelin lautailemaan kolmekymppisenä ja edellisestä laskukerrastani on aikalailla saman verran aikaa kuin esikoisen syntymästä. Kolme raskausaikaa ja vauvavuotta ovat tuoneet pitkän tauon laskemisiini.
Sen verran kynnys oli ehtinyt näissä vuosissa kasvaa, että olisin kaivannut rinteeseen miehen henkiseksi tueksi tai sitten useamman päivän totutteluun. Ajattelin, että muutamasta jännityksen kangistamasta tunnista minulle ei jää kuin paha mieli.
Yhtä kaikki muiden laskemisia katsoessa minulle tuli vahvasti sellainen tunne, että vielä minä joskus lasken! Mietin hetken, että olisikohan minun hyvä vaihtaa laudasta suksiin siinä vaiheessa, kun lapset alkavat harjoitella laskemista, jotta voisin paremmin toimia heidän kanssaan.
En kuitenkaan ole ollenkaan varma, haluanko taas aloittaa suksien kanssa lajin opettelun alusta. (Sitä paitsi, kun kokeilin murtsikkaa alamäessä – ei toki sama asia, mutta kuitenkin – suksilla minulla vasta hatara olo olikin!) Ehkä odotan sitten vain lasten laskemisen kanssa niin pitkään, että he pärjäävät omillaan. Voivat sitten puolestaan isompina tuuppia ylös noloa lautailevaa mutsiansa.
Aika näyttää! Mutta se matkalla vahvistui, että olen yhä edelleen talvi- ja rinneihmisiä. Moni mieltymys muuttuu ajan myötä, kun kiinnostuksenkohteet vaihtuvat ja elämäntilanteet elävät, mutta rinteisiin vetoa tunteva talvi-ihminen olen yhä. Sen kertoo myös se, että vaikka tiedätte minun luopuvan kaikesta turhasta tavarasta, lautapussi lautoineen, monoineen ja kypärineen on yhä varastossamme, enkä ole kertaakaan harkinnut luopuvani setistä.
Suuntasimme muuten pohjoiseen VR-yöjunalla, ensimmäinen kerta laatuaan sekin. Kokemus oli hyvin positiivinen, eikä jää varmasti viimeiseksi reissuksi. Lapsille yöjuna oli jännittävä seikkailu. Meitä aikuisia ilahdutti se, että yöjunalla saimme auton mukaan kohteeseen joutumatta ajamaan tuhatta kilometriä itse yhdellä kuskilla, kun en itse aja. Lisäksi annamme arvoa junan ympäristöystävällisyydelle. Leviä lähinnä oleva asema on Kolari, josta on autolla matkaa Leville hieman yli 80 kilometriä eli reilu tunti.
Viikko jää muistoihimme todella lämpimänä perhelomana, jossa aktiviteetit yhdistyivät ihanteellisesti leppoisaan ja tunnelmalliseen rentoutumiseen. Lumouksesta kertoo hyvin pienten ensimmäinen kysymys Willa Levi Westiin sisään astuessa: asuuko Joulupukki täällä?
Kiitos ikimuistoisesta majoituksesta, jota voin lämpimästi suositella. Vaikka meillä on kokemusta nyt vain talvesta, voin kuvitella, että mökki on ihanteellinen tunnelmointitukikohta myös Lapin kesään tai ruska-aikaan.
Tutustu Willa Levi West -vuokramökkiin ja varauskalenteriin tästä Nettimökki-sivuilla.
Ihanan näköinen mökki teille. Voin niin kuvitella kuinka sielu tuolla on levännyt.
Itse räpiköin aikuisiän lumilaudalla hyvin vähäisillä laskumäärillä ja vähän pelotti aina. Kun esikoinen tuli siihen ikään, että pistettiin sukset ja monot jalkaan, siirryin myös itse takaisin suksille. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kannattaa siis antaa myös suksille mahdollisuus. 😄
Nyt koko pesue laskee itse ja ensi viikon talvilomaa vietämme koko perhe yhdessä rinteessä. ❤️
Niinpä, sielu tosiaan lepäsi paikassa. <3 Vähän pelotti aina – kiitos tästä! Ihan sama juttu. Kun on opetellut lautailemaan aikuisena, ja on muutenkin hieman sellainen korkean itsesuojeluvaiston ihminen, niin väistämättä laskemisessa on aina oma jännityksensä. :D Toisaalta pidän siitä, sillä se haastaa sopivasti. Mutta aina ei jaksa olla epämukavuusalueella. :D
Kiva, kun jaoit kokemuksesi! Laskin suksilla lapsena, mutta luulen, että siitä ei ole kyllä enää mitään lihasmuistissa jäljellä, vaan kaikki pitäisi aloittaa alusta. Pidän kuitenkin vaihtoehdon ehdottomasti mielessä! En sulje sitäkään pois, että vuorottelisin molemmilla: lasten kanssa suksilla ja joskus omaa aikaa laudalla.
Mainiota, kun olette siinä vaiheessa, että kaikki laskevat. Se helpottaa hurjan paljon elämää. Vaihe tuntuu meillä vielä kaukaiselta, kun nuorin on vauva, mutta aika rientää, ja varmasti olemme samassa tilanteessa nopeammin kuin huomaankaan. :) Ihanaa talvilomaa teille! <3
Ihana paikka! Olen tunnelmoinut tätä aiemmin instassa ja oli kiva nähdä se sinun kuvissasi. Jos saataisiin toinen perhe mukaan jakamaan tilat ja kulut viikon reissun ajaksi, voitaisiin hyvin kokeilla vaihteeksi lomailua Levin maisemissa. Miten muuten tuntuukin, että nämä kivasti sisustetut kohteet ovat järjestään tosi isoja? Ja hei, ehdottomasti palaat rinteeseen sitten lasten kasvaessa. Mullakin oli pitkä tauko, mutta nyt poikien kanssa olen löytänyt laskemisen ilon uudestaan. (Enkä ollut edes mikään himoharrastaja nuorena.) Siinä kivasti oppii, kun saa itsekin aloittaa lastenrinteestä :)
Moi Liisa! Kiva, kun olet tunnelmoinut samaa mökkiä. Se on yhtä ihana paikan päällä kuin kuvissa. Juuri tuohon mökki on oiva, että jakaa tilat ja kulut. Jos muistan lukeneeni oikein, menette nyt Rukalle? Minä taas odotan puolestani kuulumisia sieltä. Olen ainoastaan ollut Levillä kaksi kertaa ja kerran Ylläksellä. Muut pohjoisen keskukset ovat käymättä. Ei meillä varmaankaan joka kausi ole mahdollista Lappiin lähteä, mutta jos edes vähän useammin kuin kymmenen vuoden välein. :)
Jaan huomiosi, kivasti sisustetut kohteet todella ovat usein isoja. Lieneekö siinä taustalla ajatus, että isomman mökin kauniiksi laittaminen maksaa vuokratuotoissa vaivan, mutta pienen ei. Vuokramökkien viihtyisyys on minulle kunnon intohimoaihe. :D Koska viihdymme mökillä, mutta emme omista omaa mökkiä, on tarjonta tullut viime vuosien aikana hyvin tutuksi. Voit uskoa, kuinka paljon sormeni syyhyäisivät freesaamaan potentiaalisia kohteita tähän päivään, juuri niitä pienempiä tavallisia mökkejä. En tarkoita, että kaikkien mökkien pitäisi olla luksustasoisia, jo pienellä panostuksella saisi kodikkuudessa ihmeitä aikaan.
Ihana kuulla, että löytänyt uudestaan laskemisen ilon! Toden totta, ehkä äiti sitten samaan laskettelukouluun lastenrinteeseen kuin muksutkin. ;) Kivaa reissua teille!
Oi kuinka kaunis mökki tai taitaa olla jotain muuta kuin mökki :)
Rakastan talvea, lunta ja pakkasta. Kaipaan paljon enemmän kunnon talvea kuin lämpöä. Tänä vuonna ei työpaikan vaihdon vuoksi ole hiihtolomaa, joten Ylläkselle suunniteltu reissu piti peruuttaa.
Kun lapset harjoittelivat rinteessä, pyydettiin myös vaari eli isäni mukaan.
Itse olen laskenut isäni opeilla lapsesta saakka. Taito on säilynyt ilahduttavan hyvin, vaikka välissä oli useita vauvavuosia, jolloin ei edes käyty Lapissa. Mieheni, joka on Pohjanmaan lakeuksilta, ei ole paljoakaan lasketellut nuorena, joten nyt aikuisena häntä ei ole rinteeseen saanut ja varmaan turvallisinta niin. Siksi vaari on ollut hyvä apu. Oli muuten melko mielenkiintoista, kun laskin kerran päivän ajan neljän lapsen kanssa :) :) Sai päätä pyörittää vinhasti, että näki missä kukakin meni.
Isovanhempien kanssa lomaillessa on voitu välillä livahtaa vaikka ladulle kaksin.
Ylläksellä, varmaan myös Levillä, on nykyään myös hoidettuja talvipolkuja lähituntureissa. Ei tarvitse edes lumikenkiä. Niitä voi kävellä, potkukelkkailla, maastopyöräillä. Yhtenä talvena kavuttiin Ylläksellä kolmelle lähihuipulle, eväät ja liukurit mukana. Liukureilla hurautettiin tunturista alas polkuja pitkin. Nämä retket olivat lasten mielestä reissussa parasta :) Ihan mielettömän kaunista ja hiljaista. Tykkylunta ja aurinkoa.
Kiva, kun jaat saman rakkauden talveen, lumeen ja pakkaseen! Etelän pimeä märkä talvi on kaikkea muuta kuin inspiroiva, mutta sitten kun sattuu aurinkoinen luminen talvipäivä kohdalle, niin voi sitä iloa. :) Harmi, kun Ylläs-matka peruuntui. Sehän työpaikan vaihdoissa aina on. Toivottavasti ensi vuonna sitten!
Rinteessä neljän lapsen kanssa, huh, arvostan! :D Osahan vie jo tosi pieniä lapsia harjoittelemaan laskettelua, mikä on tosi kiva. Huomaan, että meillä on enemmän kaikki aikanaan -suhtautuminen. Voisihan sitä jo vanhempia lapsia viedä kokeilemaan, mutta vauvalta kätemme ei olisi vapaina kuitenkaan. Isommilla tuntuu riittävän vielä hyvin harjoittelua murtsikassa, joten voi olla, että laskettelu on ajankohtaista ”vasta” kouluiässä. Tosi kiva, kun olette saaneet järjestelyt toimimaan vaarin kanssa noin!
Ah, kuulostaa todella ihanalta. Lapin maisemia ja rauhaa parhaimmillaan. <3 Tuo onkin mainio vinkki, sillä liukurit on helppo kantaakin mukana. Meidän lasten matkan kohokohta oli revontulten näkeminen. Ilahdun siitä, että vaikka maailmassa on tarjolla kaiken maailman show'ta, niin sitten luonnonilmiö on kuitenkin se kaikista jännittävin ja mieleenpainuvin. :)
Wow, mika paikka! Ottaisin mielellani kutsun vastaan, jos sellaisen saisin. Easyjet lentaa taalta saarimaasta Rovaniemelle, josta kylla voi jo hurauttaa autolla 😃. Itse asiassa taalla asuva siskoni on tosiaan mennyt taalta Yllakselle ennen pandemiaa.
Mita tulee hiihtoon ja lasketteluun, irlantilaismieheni opetteli molemmat reippaasti yli kolmekymppisena ja oli kummankin kurssilla parin muun aikuisen kanssa ja sen jalkern nimenomaan helpoissa rinteissa. Eli kannattaa menna kurssille, jos taidot ovat olleet kayttamattomana.
Upea neule sinulla myos
Moikka! Onpa kiva kuulla, että EasyJet lentää sieltä suoraan. Brittiläisiin turisteisiin en niin paljon törmännyt, mutta monen muun maalaisiin kyllä. Ainakin saksaa tuntui puhuvan moni. Ilmeisesti myös Pariisista lennetään Kittilään. :) Lautailun tuntuman löytämiseen auttanee ihan aika, kun vain pääsisi rauhassa rinteeseen ilman lapsia. Sitten, jos siirryn jossain kohtaa laskemaan suksilla, on kurssi ilman muuta paikoillaan. Uuden lajin kanssa on hyvä saada heti ohjeistusta oikeaan tekniikkaan. :) Kiitos!