Kesäpostaus kuulumisin

Moi pitkästä aikaa! Olen joutunut hyväsymään vallitsevat olosuhteet: touhukkaalta 1-vuotiaalta on ollut haastava ehtiä blogin pariin kirjoittamaan pidempiä tekstejä.

Olen aina rakastanut blogia nimenmaan hitaampana mediana. Kuitenkin arjessa Instagramia on huomattavasti helpompi puhelimelta päivittää. Siksi rajallisesta ajasta on kärsinyt nimenomaan blogi. Toivottavasti ymmärrätte! Ennen kesää halusin kuitenkin vielä tulla kertomaan kuulumiset ja toivottamaan hyvät kesät.

Hoitovapaakauteni kahdestaan pojan kanssa on päättynyt, sillä vietämme nyt kesälomaa koko perheenä. En tiedä, sisäistänkö kaikkien aikojen viimeisten hoitovapaahetkien päättymistä vielä itsekään. Päiväkodin harjoittelun pieni mies aloittaa elokuun alussa.

Päiväkotipaikan pikkuveli sai paikan samasta paikasta, jota isosiskotkin ovat käyneet. Luulen, ettemme välttämättä olisi saaneet hoitopaikkaa juuri tästä tietystä päiväkodista enää myöhemmin syksyllä, joten sen takia haimme paikkaa nimenomaan heti kauden alkuun. Olen valtavan huojentunut, että haussa kävi hyvin.

Isoin siskoista ei enää kesäloman jälkeen päiväkotiin palaakaan, vaan aloittaa koulun. Kevätjuhla oli niin liikaa kuin asiaan kuuluukin. Eskarit rivissä käsi kädessä herkästi laulaen, valmiina päättämään päiväkotitaipaleen ja vastaanottamaan todistukset ruusujen kanssa, oli sydäntä pakahduttava näky. Kysyin seitsemänvuotiaalta, miltä nyt tuntuu. Kuulemma haikealta mutta myös innostuneelta, kun koulu alkaa. Sepä se, usein tunteekin ovat sekä–että eivätkä joko–tai.

Viestittelimme aikoinaan monen teistä kanssa siitä, mitä tehdä ekaluokkaisen laitepohdinnan kanssa: älypuhelin, kellopuhelin vai ei mitään? Tämäkin on minusta tuhannen muuttujan summa, johon ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, vaan johon liittyy vanhempien suhtautuminen, lapsen temperamentti, viiteryhmä, elämäntapa ja asuinpaikka.

Me päädyimme tulevan ekaluokkalaisen kanssa kellopuhelimen. Yhteys lapseen rauhoittaa mieltäni vanhempana, kun lapsi kulkee yksinään kouluun. Kellopuhelimella lapsi voi harjoitella yhteydenpitoa lähimpiin, ja voimme seurata, missä hän liikkuu. Toivon mukaan ranteessa oleva laite pysyy tallessa. Kellopuhelimella lapsi ei pääse nettiin ja someen, mikä tuntuu itselleni tärkeältä rajaukselta. ⁣⁣⁣Kesälomalla harjoittelemme kellopuhelimen käyttöä, mutta aina sitä ei kädessä pidetä, jotta elämään jää myös täysin laitevapaata aikaa.

Vietämme kesän jälleen viidettä kertaa putkeen kotimaassa. Se tuntuu kaikin puolin tähän elämäntilanteeseen sopivalta. Aiheeseen liittyen sain ihanalta Sara Parikalta kutsun Saran kaverikirja -podcastiin.

Juttelemme Saran kanssa muun muassa siitä, minne suunnata pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Jakso antaa konkreettisia kohdevinkkejä ja vertaistukea siihen, mitä ottaa huomioon lasten kanssa lomailussa, miten hanskata lomaan liittyvä metatyö ja miten lähilomailla isompana perheenä budjettiystävällisesti.

Pääset kuuntelemaan Saran kaverikirja -podcastin jakson 12. Lapsiperheen kesäretket kotimaassa Podimon kautta. Tästä linkistä saa 60 päivää ilmaista kuunteluaikaa. Toivottavasti jaksosta on teille iloa! Aidon ja symppiksen Saran kanssa on aina ilo jutella kaikesta.

Kesää olen yrittänyt laittaa taas kotiin perinteisin keinoin, en sen kummemmin kuin pienin yksityiskohdin, mutta jo kesäkirjat ja -huonetuoksut, simpukat ja korikassit auttavat pääsemään tunnelmaan. (Tosin sohvapöydän tarvitsee olla suurimman osan ajasta tyhjänä, sillä siitä on tullut taaperon runway.)

Kesälomalla heinäkuussa koti päätyy aina sotkuisimpaan kuntoon, kun koko perhe on koolla ja nyssyköiden kanssa tullaan ja mennään. Siksi pyrin pitämään huolta siitä, että vähintäänkin yöpymisiltä kotiin olisi siisti ja raikas palata.

Television katselu ei millään muotoa ole kesällä se juttu, mutta koska sairastin aikaisemmin flunssan, lepäilin Netflixin Kretzin perheen (The Parisian Agency) parissa. En yleensä innostu kiinteistövälitysrealityistä. Jokin jo niiden amerikkalaisessa olemuksessa huutaa elvistelyä ja draamaa.

Sen sijaan ranskalaisesta kiinteistövälitysperheestä kertova ohjelma on mielestäni ihanaa katsottavaa. Vaikka asiakkaiden etsimät kohteet ovat hulppeita, perheen pellaviin pukeutuvat välittäjäpojat onnistumaan luomaan sarjaan sympaattisen ja välittömän tunnelman.

Voisi kuvitella, että miljoonataloja katsoessa oma koti alkaisi näyttää nuhjuiselta, mutta päinvastoin: ainakin itseäni ohjelma inspiroi arvostamaan omaakin, tavallista kotia. Kipeänä oikein odotin sitä, että jaksaisin taas parantuessa siistiä paikat, oikoa tyynyt ja kastella orkideat. Ranskapäissäni asettelin kesäkotiin kuivatut laventelit modernisti ikebana-maljakkoon.

Ulkotilojen puolesta tämä on kiva vuosi: voimme pitää tauon terassin öljyämisestä. Toisin sanoen pääsimme suoraan puutarhakaupan kautta nauttimaan. Olen monta vuotta haaveillut pienestä sitruspuusta. Olen ymmärtänyt, että ne voivat olla hoidettavina aika oikukkaita. Nyt halusin kuitenkin kokeilla, kävi miten kävi!

Viherliljapuita ostin nyt toistamiseen. Voin lämpimästi suositella kasvia, sillä ainakin meillä se kesti hyvänä koko viime kesän. Kasvissa on kivaa välimerellistä palmuhenkeä mutta se on silti edullinen ja tosiaan hyvin helppohoitoinen.

Mitä kesän muuhun varusteluun tulee, pari tarpeellista hankintaa olemme tehneet. Tarvitsimme ison, koko perheelle riittävän piknikviltin ja sopiva harmaa sellainen löytyi Rustasta. Lisäksi hankimme autoon sähköllä toimivan kylmälaukun.

Kerron podijaksossakin siitä, miten suosimme monesti retkeillessä eväitä monesta syystä. Ensinnäkin on taloudellisesti mahdoton ajatus syödä koko kesä viisihenkisenä perheenä ulkona. Toiseksi rakastan piknikejä lasten kanssa. Siinä on ihan oma tunnelmansa.

Kylmälaukun ansiosta pääsemme myös jatkossa ajamaan suoraan maalle kauppaan pysähtymättä. Meillä ei ole omaa mökkiä, mutta käymme joka kesä tietyllä kesäpaikkakunnalla. Parhaassa tapauksessa matka maalle on juuri sen pituinen, jonka voi ajaa putkeen tai vähintään nopealla pysähtymisellä. Sen sijaan ruokakauppareissu kolmen pienen kanssa venyttää matkan noin 18 tuntiin (tai siltä se ainakin tuntuu).

Olen siis jo valmiiksi ylpeä tästä lifehackistä, että voimme ostaa myös kylmäsäilytystä vaativat ruoat jo Helsingistä, ja kulkettaa ne auton sähköisessä kylmälaukussa hyvänä perille. Seuraaja kehui kylmälaukkua myös heidän Euroopan-roadtripillään: mukana kulki aina kylmää juomaa ja jotain varaevästä. Näen, että roadtrip-matkailu voisi sopia meidän perheelle pikkulapsivuosina hyvin: olisi kätevää hypätä omalta pihalta kaikkine kamoineen ja sopivine valmiine turvaistuimineen autoon ja suunnata laivaa hyödyntäen kohteeseen.

Olisikohan ensi vuonna vihdoin Pärnun aika. Sen pitkää matalaa hiekkarantaa kivoine rantaravintoloineen on kehuttu kovasti. Haaveilen myös, että joskus myöhemmin voisimme toteuttaa roadtripin Tanskan rannikolle ja Ranskaan – eri reissuina siis. Mutta nämä ovat näitä, joskus sitten -unelmia, mennään vuosi kerrallaan.

Toivottavasti teille kuuluu hyvää. Palaan blogiin kesäloman jälkeen, Instagramia @homevialaura päivittelen satunnaisesti heinäkuussakin. Kiitos, kun olette yhä siellä vaikka poika on vienyt keväällä kaiken aikani. Toivotan oikein leppoisaa ja rentouttavaa kesää!