Kaupallinen yhteistyö, sisältää alekoodin, BioGaia
Olen koko ikäni kärsinyt hammashäpeästä, osin tiedostaen, osin tiedostamatta. Häpeä ei ole liittynyt pelkästään hampaiden ulkonäköön vaan myös henkilökohtaiseen epäonnistumiseeni suunterveyteen liittyvien rutiinien ylläpitämisessä.
Vasta, kun tein päätöksen oikomishoidon aloittamisesta, sain henkisen voiton: sitouduin vihdoin käyttämään hampaiden pesemisen lisäksi hammaslankaa joka ikinen päivä.
Vaikka oikomishoito kestää vielä pitkään, identiteettini on jo vaihtunut laiminlyöjästä suunterveydestä huolehtijaksi.
Minusta saisi naistenlehtijutun: Laura kyllästyi itseensä ja päätti keski-iänkriisin kynnyksellä tehdä radikaalin elämäntapamuutoksen suunterveydessä.
Tiedättekö, muutos tuntuu paremmalta kuin mikään pitkään aikaan. Olen ylpeä itsestäni enkä koskaan halua palata takaisin vanhaan. Kokemusta kun on niin tulehduksista kuin hampaan kokonaan pois hapertumisestakin.
Nykyään minulla on suusta huolehtimiseen kori, jossa on, no, se hammaslanka, erilaisia oikomishoitoon liittyviä tarvikkeita sekä hampaiden pesun jälkeen otettavat BioGaia Prodentis -maitohappobakteerit suun hyvinvointiin.
BioGaia Prodentis -maitohappobakteeria voi käyttää jatkuvasti päivittäin tai kuurina vähintään kuukauden ajan, mikäli suun mikrobiston tasapaino on syystä tai toisesta järkkynyt. Tällaisia syitä voivat olla huono suuhygienia, tupakointi, sokeripitoisten tuotteiden napostelu, lääkitys tai stressi. Haasteita ei kuitenkaan tarvitse olla, suun suotuisan bakteeritasapainon ylläpitäminen on kenelle tahansa tärkeää.
Piparmintunmakuinen, hengitystä raikastava imeskelytabletti sisältää suulle luontaisia bakteereita, yksi imeskelytabletti vähintään 200 miljoonaa elävää L. reuteri Prodentis-maitohappobakteeria. Kyseessä on maailman tutkituin maitohappobakteeri suun hyvinvointiin.
Lasten uutuus BioGaia Prodentis Kids sopii yli kolmevuotiaille päivittäin tai kuurina. Raikkaan omenan makuinen imeskelytabletti ei vaurioita kiillettä ja on turvallista käyttää. BioGaia Prodentis Kids sisältää suulle luontaisten maitohappobakteerien lisäksi ksylitolia. Hampaidenpesun jälkeen imeskeltävä BioGaia Prodentis Kids on solahtanut hyvin tyttöjen iltarutiiniin, sillä he ovat aina tottuneet ottamaan vitamiinitkin samaan aikaan päivästä illalla.
BioGaia on meille entuudestaan tuttu sarja, sillä nyt puolitoistavuotiaan iltarutiiniin on alusta lähtien kuulunut BioGaia Drops+D3, vauvojen ja taaperoiden oma maitohappobakteeritippa D3-vitamiinilla. Suoliston hyvinvointia täydennämme BioGaia Tabs -maitohappobakteereilla.
Suunterveys on siis erityisen tapetilla tänä syksynä hyvinvoinnissani. Mutta mitä muuta?
Täytän heti ensi vuoden alussa 40 vuotta.
Minä: Viimeisenä kolmekymppissyksynähän voisi itselleen asettaa Äkkiä viimeisinä kuukausina kuntoon ennen uutta vuosikymmentä -haasteen.
Myös minä: Kannattaako tuollaisesta nyt paineita ottaa. Stressi se vasta elinikää lyhentää.
Ehkä joku teistä tunnistaa tämän tasapainoilun. Sen, että haluaa olla itselleen armollinen ja välttää tänä päivänä niin yleistä suorittamista ja uupumista, mutta ei ole varma, milloin armollisuus on vain liian pitkälle menevää mukavuudenhalua valepuvussa.
Tällä hetkellä tilanne liikkumiseni kanssa on parempi kuin ei mitään. Juoksen kerran pari viikossa – kylläkin ilman ohjelmaa, sykkeidenseurantaa, tavoitetta tai mitään muutakaan. Lajin nimi on perheenäidin spontaani pääntuuletus.
Lisäksi pyrin tekemään joka päivä jonkinlaisia mikrotreenejä. Meillä on olohuoneessa jumppakori, josta saatan ohimennen ottaa käsipainot, tehdä pari sarjaa ja jatkaa taas elämääni läppärille tai siivouskaapille. Täysin spontaanisti ilman ohjelmaa tapahtuu tämäkin.
Ryhmäliikuntajumppaa en kaipaa, mutta salilla kyllä tykkäisin käydä. Meillä ei vain ole sopivaa salia lähellä ja luulen, että liittymisessä kävisi klassiset: en kuitenkaan kävisi tässä elämäntilanteessa tarpeeksi.
Haaveilen siitä, että kävisimme miehen kanssa salilla yhdessä (näin tulisi paremmin lähdettyä ja olisihan se yhteistä aikaakin), mutta niin kauan kuin lapsia ei voi jättää yksin kotiin, tämä malli ei onnistu. Eli siis noin viiteen vuoteen.
Arjen aktiivisuutta toki pienten kanssa tulee, vaikka myöskään askeleita en mittaa. Haen usein lapset päiväkodilta vaunuleikkeilen.
Kuten sanottu, parempi kuin ei mitään tilanne on, mutta tuskin tässä mitään elämäni kunnossa nelikymppisenä -mitaleita saadaan. Mutta se, että saan hampaat kuntoon sen vuoden aikana, kun täytän neljäkymmentä, on minulle paras saavutus, ja myös synttärilahja, kaikista. Suunterveydestä huolehtimisen otan loppuelämän tavoitteeksi.
Alekoodi:
Koodilla APLUS20 saat 20 % alennuksen kaikista BioGaia-tuotteista kotimaisesta, nopeasti toimittavasta Apteekkiplus-verkkokaupasta. Alennus koskee maitohappobakteereita suun hyvinvointiin (BioGaia Prodentis ja uutuus BioGaia Prodentis Kids) sekä muita BioGaia-maitohappobakteereita aikuisille ja lapsille. Voimassa lokakuun loppuun (31.10.2023 asti).
Toi onkin hyvä, toi mikrotreenit, onhan se parempi vähän kuin ei mitään. Ite kun tuppaan vieläkin ajattelemaan turhan mustavalkoisesti, että jos se ei oo uintikerta/jumppa/juoksu-hölkkälenkki, niin sitten ei mitään. Kiinnostais kuulla, jos meinaat 40:ksi kuntoon ja muitakin mietteitäsi terveydestä, liikunnasta ja ruokavaliosta. Ymmärrän kyllä jos et halua, mutta ideaa saa käyttää 😊
Heippa! No juuri se ajatus, että pienetkin teot lasketaan. :) Jos riman laittaa kovin korkealle, voi käydä niin, ettei tule tehtyä kertakaikkiaan mitään. Suurin riski meille nykyihmisille on paikoillaan istuminen, ja sitä nyt mikrotreenit tehokkaasti katkaisevat.
Mikrotreeniajatuksesta on tehty kirjakin, juttua löytyy esimerkiksi täältä: https://www.eeva.fi/jutut/mikrotreenit
Katsoin juuri flunssaa pois levätessäni Netflix-dokkarin ”Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet”. Dokkarissa havainnoitiin eri maailman kolkissa sijaitsevia ”sinisiä vyöhykkeitä” eli niitä alueita, joissa ihmiset elävät tavallista pidemmän elämän. Japanin Okinawa lienee näistä tunnetuin.
Eivät yhdeksänkymppiset ja satavuotiaat vanhukset siellä missään jumppakeskuksessa käy, vaan he ovat aktiivisia arjessa: puutarhuroivat, kokkaavaat, kävelevät, nousevat ylös ja alas, ovat liikkeessä osana elämää. Dokkari sai kyllä ajattelemaan sitä, miten suppeasti sitä helposti länsimaalaisena asiaa ajattelee. Pitäisikin ehkä mieluummin puhua luontevasti elämässä mukana olevasta liikkeestä kuin liikunnasta, jota lähdetään erikseen suorittamaan. :)
Mitään kuntokiriä syntymäpäivään mennessä en varmastikaan tee, mutta luulen, että tulen miettimään enemmän tai vähemmän koko ensi vuoden ajan, millainen nelikymppinen haluan olla. Tähän voin mieluusti palata myöhemmin, kiitos toiveesta! <3
Nyt tuntuu, että mainittu hampaiden kuntoon saaminen on ykkösjuttu, päälle toivoisin hieman yleistä lihaskuntoa ja juoksukuntoa. Jos oikein villiksi ryhdyn, toivon, että voin taas jossain kohtaa juosta 10 km putkeen. Se on ainut juoksumittari, mitä minulla on koskaan ollut mutta en kyllä ajatellut siitäkään stressata. :D Tarkat kuurit eivät puhuttele ja aion myöskin ottaa sellaisen radikaalin linjan, etten ola pistellä kasvoihini yhtään mitään niin kuin nykyään jo tässä iässä monesti tunnutaan tekevän. ;)
Kivaa viikkoa, kiva kun kommentoit!
Täytyy jatkaa vielä, kun heräsi ajatuksia 😊. Kiitos vielä tuosta mikrotreeniajatuksesta! Täytyy kyllä ottaa repertuaariin tuo ja vähentää mustavalkoajattelua. Sitähän sanotaan, että on huonompi treenata kolme kertaa viikossa salilla jos muuten istuu koko ajan, kuin jos vähänkin liikkuu pitkin päivää. Luen juuri Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjaa, ja ai että miten hyvin hän kirjoittaa liikunnasta stressin purkamisessa. Ei ollenkaan yksiulotteisesti, vaan ajatuksia herättävästi. Mielestäni paras stressinhallintakirja (ja niitä on tullut luettua).
Kiinnostaa myös itseäni tuo, jos kirjoitat nelikymppisyydestä, itselläni se on edessä muutaman vuoden päästä. Kun ei itsellänikään ole tarkoitus ruveta ottamaan mitään pistoksia. Vähän surullistakin että se tuntuu olevan kohta vaatimus, vaikka nuoruuden tavoittelussa ei mitään uutta olekaan.
Tsemppiä treeneihin! :)
Kiva, kun muistutit Eevan kirjasta! Se tekisi mieli lukea nyt uudestaan. Muistan pitäneeni kirjasta paljon ja juurikin myös ajatuksista kehi-mieliyhteyteen liittyen. On inhimillistä toivoa ikuista nuoruutta. Samalla olen miettinyt paljon sitä, kuinka paljon resursseja elämästämme menee erilaisten ”virheiden” korjaamiseen. Omalla kohdallani terveyden arvostaminen korostuu koko ajan. Jos saan itse pysyä terveenä ja läheiseni saavat pysyä terveenä, ei voisi enempää toivoa. <3 Rentouttavaa viikonloppua!
Hei Laura! Mielenkiintoinen postaus. Olisi kiva kuulla lisää hammasremontista. Täällä haaveissa sama remontti. 40 täyttyy pian. Kiire tässä tulee! 😊
Liikunnan saralla olen innostunut kovin joogasta nyt aikuisiällä. Ihana tapa helliä sekä kehoa että mieltä.
Kaunista syksyä!
Moi Sanna! Kiva, kun tykkäsit postauksessa ja kiitos kommentista! :)
Aloitin tosiaan Invisalign-oikomishoidon tämän vuoden maaliskuussa ja yhteensä projekti kestää itselläni noin puolitoista vuotta.
Päädyin oikomishoitoon sekä ulkonäkösyistä että terveyden takia. En panosta kauheasti muuten ulkonäkööni. En laita ripsiä, kynsiä, kulmia, värjää hiuksia tai mitään muutakaan ja siksi päätin, että hampaisiin nyt panostan. Oikomishoidon jälkeen minulle jää käyttöön jotkin kalvot/kiskot narskuttelun vuoksi. Olen narskutellut niin pahasti, että kokonainen hammas on irronnut. Samoin minulla on ollut ongelmia hammasvälien kanssa. Toivon, että kaikki nämä helpottavat sen myötä, kun saan purennan kuntoon.
Teen jossain kohtaa blogiin kattavan postauksen oikomishoitokokemuksistani, mutta jo sitä ennen palaan varmasti asiaan Instagramissa (@homevialaura).
Vaikka lopulliseen lopputulokseen on vielä matkaa, hampaat ovat jo liikkuneet eli edistystä tapahtuu koko ajan ja hoito etenee ilokseni hammaslääkärin mukaan suunnitelman mukaisesti. :)
Ihana juttu, että olet innostunut joogasta! <3 En lainkaan ihmettele. Minäkin pyrin välillä tekemään kotijoogaa mutta se on vielä vähän liian epäsäännöllistä. Iltaisinkin liikkeet rauhoittavat kummasti, joten sitä toivoisin kyllä lisää elämään.
Välillä ”joogataan” myös lasten kanssa eri eläinliikkeitä lasten joogakirjoista.
Iloa joogailuun ja syksyyn! :)
Hei!
Minä hoidatutin hampaani noin 35-vuotiaana, kun ensimmäinen lapseni sai raudat. Vertaistukena aloitin samalla oikojalla, mutta tosiaan Invisalign-hoidolla. Reilut kaksi vuotta siihen meni, mutta miten olenhan lopputulokseen tyytyväinen ja miten ihanaa se oli, aina kun sai suoremmat ja suoremmat kalvot käyttöönsä. Minun alkutilanteeni oli TODELLA karu, ja moni hammaslääkäri olikin sanonut minun olevan toivoton tapaus oikomisen suhteen.
Onnea oikomistielle!
Ja hoidon päättyessä tulee palkita itsensä jollain hienolla huulipunalla, mitä ei koskaan aiemmin ollut voinut käyttää juuri hampaitten takia!
Moikka! Kiitos koskettavasta kommentista. Ihana, kun jaoit tarinasi. <3 Rakastan tuota, että aloitit oikomishoidon samaan aikaan vertaistukena lapselle. Valtavat onnittelut kahden vuoden rupeamasta! Voin vain kuvitella sitä iloa, kun haastavasta lähtötilanteesta pääsee lopulta maaliin. Uusi huulipuna on juuri sopiva symboli sille. :) Kiitos paljon toivotuksistasi ja nauti oikein paljon uudesta hymystä! :)