Uutisia: löysimme uuden kodin

Homevialaura, uusi koti

Minulla on kertoa uutisia: nyt olemme löytäneet uuden kodin!

Kaikki tapahtui lopulta todella nopeasti kesälomalla ja joudumme edelleenkin nipistämään itseämme, ettemme ole nähneet auringonpistoksissa unta.

Homevialaura, uusi koti

Kaikki alkoi siitä, kun syötin, jälleen kerran, Oikotielle alueemme, että eikö siellä todellakaan olisi mitään potentiaalista tarjolla. (Tämä on yleensä yhtä turhaa kuin se, että käy kymmenettä kertaa jääkaapilla toteamassa, että mitään herkkua ei edelleenkään ole.)

Homevialaura, uusi koti

Tällä kertaa en syöttänyt muita kriteereitä kuin alueen ja aloin katsoa kohteita vähän uusin silmin. Avasin tämän, alkuperäistä hinta-ajatustamme hieman arvokkaamman kohteen ja kiinnostuin. Katsoin uudestaan, katsoin tarkemmin ja lopulta minulle tuli suorastaan häkeltynyt ja epäuskoinen olo: kodissahan täsmäsi meidän perheellemme aivan kaikki. Siis aivan kaikki, minkä olin vuosi sitten Seuraavan kodin kriteerit -postaukseen listannut.

Homevialaura, uusi koti

Teimme laskelmat, olimme yhteydessä pankkiin, kävimme näytöillä ja teimme tarjouksen. Lopulta Kaarinan K-Citymarketin pihassa, juuri kun olin saanut hiki selkää pitkin valuen viikon Kustavin-loman vaipat, Cokikset ja mansikat takakonttiin, saimme soiton: tarjouksemme oli hyväksytty.

Homevialaura, uusi koti

Olen muutaman kerran kokenut elämässäni vahvasti, että asioilla on tietty tarkoitus ja ajoitus. Tämä oli yksi niistä kerroista. Meillä oli tänä vuonna vain yksi varsinainen lomaviikko, ja se, että saimme uudesta kodista, jota olimme yli vuoden ehtineet etsiä, tiedon juuri siinä ja silloin, minuutilleen lomanaloitushetkellä, auringon porottaessa auton etulasiin, tuntui paljon sattumaa suuremmalta, pieneltä elämän ihmeeltä.

Homevialaura, uusi koti

Tuleva kotimme, joka myöskin on rivitalopääty niin kuin nykyinen kotimmekin on, on talona uudehko ja siten ei remontteja kaipaava. Vaikka pidin todennäköisempänä, että käymme kiinni remonttikohteeseen, nyt huomaankin olevan maailman helpottunein siitä, että emme joudu koordinoimaan ja hoitamaan tässä elämäntilanteessa remonttia.

Homevialaura, uusi koti

Uskomaton tuuri kävi siis sen suhteen, että asunto on täysin meidännäköiseksi laitettu ja se olikin totta kai edellytys, ettei uutta tarvitse lähteä vaihtamaan. Ainoastaan seinät maalautamme valkoisista vaaleanharmaiksi, ja esimerkiksi vaatehuoneen säilytysratkaisun muokkaamme omia tarpeitamme palvelemaan parin muun yksityiskohdan lisäksi, mutta isossa kuvassa kaikki pinnat miellyttävät meitä tyylin ja materiaalien puolesta.

Koti on kooltaan reilu 100 neliötä ja siinä on kolme makuuhuonetta. Olohuone, avokeittiö ja ruokailutila ovat isoa yhtenäistä aluetta. Kodissa on erilliset vessa ja kylpyhuone saunalla ja kodinhoitotilalla. (Luulin, että olisimme eniten innoissamme isommassa ruokailutilasta, mutta voiton taitaakin viedä kodinhoitotila.)

Homevialaura, uusi koti

Koti on yhdessä tasossa rivitalon päädyssä ja siinä on helppohoitoinen, nykyistä pienempi mutta meille juuri sopiva aidattu länsipiha. Ja mistä tietenkin olemme valtavan onnellisia on se, että uusi koti löytyi toivotulta alueelta lasten nykyisen päiväkodin piiristä.

Olen uudesta kodista niin kiitollinen, etten oikein osaa kirjoittakaan. Muutenkin mutta koronakevään jälkeen vasta olenkin: meinasin jo välillä luovuttaa koko uuden kodin kanssa, kun kaikki tuntui niin epävarmalta (ja epävarmaa kaikki on toki edelleenkin mutta ehkä nyt epävakaudesta on tullut uusi normaali). Samoin välillä epätoivoissani syötin Oikotielle jo koko pääkaupunkiseudun, että no sama sen väliä, muutetaan sitten (kevään henkeen omavaraiseksi) vaikka minne. Onneksi emme luovuttaneet, sillä tällä alueella koemme jo valmiiksi olevamme vahvasti kotona ja tunnen suurta huojennusta siitä, että arki esimerkiksi juuri päiväkodin suhteen jatkuu ennallaan. Kodilta tämä asunto tuntui heti ensimmäisellä ovenavauksella. Aistin vahvasti, ilman yleensä näin isoihin päätöksiin liittyvää epävarmuutta, että koti olisi perheellemme se pitkään ja hartaasti etsitty oikea.

Homevialaura, uusi koti

Halusin jakaa uutisen kanssanne heti kauppakirjojen allerkirjoittamisen jälkeen, kun olette olleet niin ihanasti tässäkin mukana. Luonnollisesti otan teidän mukaan koko projektiin: ensimmäiselle kotikierrokselle, sisustussuunnitelmiin, muuttamiseen ja kaikkeen muuhunkin niin täällä blogissa kuin Instagramissa ja Storyssa.

Lämmin kiitos teille asunnonetsimisvertaistuesta matkan varrella! Toivon, että voin antaa meidän tarinallamme samanlaista kyllä se vielä löytyy -toivoa teille kuin te matkan varrella annoitte minulle.

Viikon #lantliv-kupla Kustavissa

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Terveisiä Turun saaristosta Kustavista! Olemme hetki sitten karistaneet maaseudun pölyt ja asettuneet taloksi kotiin. Samalla minun tuli pidettyä ihan kenelle tahansa mutta etenkin alalla työskentelevänä tarpeellista somelomaa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kirjoitinkin ennen lähtöä, miten se, että elää välillä vain omassa todellisuudessa, eikä muiden lomakuvissa, on mielelle ensiarvoisen tärkeää. Uskon, että te huomaavaisina ja ihanina seuraajina ymmärrätte rauhallisemman päivitystahdin kesällä ja vaikka saankin elantoni sosiaalisesta mediasta ja siitä, että te olette linjoilla, kannustan myös jokaista teistä ottamaan aina tarpeen mukaan etäisyyttä.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Lomassa kun piilee paitsi mahdollisuus rentoutua myös uhka kokea painetta muiden täydellisistä lomista. Tätä kirjoitusta en aloitakaan kertomalla sitä, miten ihanaa meillä oli, vaikka oli meillä sitäkin, vaan muistuttamalla siitä, että sanan loma ympärille voi meidän tapauksessamme laittaa todella monet lainausmerkit.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kun mainitsin Instagram Storyssa odottavani jo päiväkodin aloitusta, sain monelta kiitosta rehellisyydestä, ja siksi en missään nimessä täällä blogijutunkaan puolella halua antaa muille perheellisille sellaista kuvaa, että olisimme vain makoilleet riippukeinussa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Yksivuotiaastamme kuoriutui kesän aikana todella ehtivä ja vilkas kaikkialle kiipijä, paljon esikoista samassa isässä rohkeampi ja uteliaampi (suomeksi sanottuna päättömämpi) menijä. Ai tuolla on portaat, ei kun kiipeänkin tuolilta ruokapöydälle, vai menenkö sittenkin maistelemaan siivouskaapin purkkeja, mutta hetkonen verhoissa en olekaan vielä roikkunut ja sähkörasialla leikkiminen se vasta lomaan säpinää tuo…

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kun mainitsin Instagramiin äänikirjoista kirjoittaessani, että päiväretket olivat lomamme rentouttavinta antia, todella tarkoitin sitä: automatkat olivat yön lisäksi ainoa aika, kun pieni oli paikoillaan, niin mikäs siinä oli kauniita maalaismaisemia ihaillessa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Vaikka Kustavin loma oli siis 1- ja 4-vuotiaiden kanssa ”loma”, todella tärkeä ja tarpeellinen viikko se koko perheellemme oli, oikea onnenkantamoinen. Emme olleet tehneet mitään lomavarauksia tai suunnitelmia kesälle, osittain koronasta aiheutuneen epävarmuuden takia, osittain siksi, ettei minusta, vaikka yleensä suunnittelua rakastankin, ollut tämän kevään (jolla en viittaa vain koronaan vaan myös henkilökohtaisessa elämässä yrittäjyyden ja 1-vuotiaan hoitamisen yhdistämiseen) jälkeen suunnittelemaan mitään. Ajattelin, että rojahdan vain takapihalle ja tilaan pitsaa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Siksi oli todellinen onnenkantamoinen, että meille tarjoutui suhteilla vuokramökkeilymahdollisuus. Näin jälkikäteen voi todeta, että viikko muissa maisemissa kuin kotona, ja etenkin rauhallisella maaseudulla, tuli todella todella tarpeeseen ja teki todella hyvää – etenkin, kun emme lopulta tätä kyseistä viikkoa enempää varsinaista lomaa pitäneet.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Onneksemme lukuun ottamatta viimeisen illan sadetta, joka minusta sekin on mökkeilyssä todella tunnelmallista, säät suosivat ja saimme nauttia aurinkoisia kesäpäivistä. Oikeastaan meille kaupunkilaisille täyttyi juuri sellainen idyllibingo, josta haaveilimmekin: keräsimme metsästä mustikoita aamujugurttiin, rapsutimme pupuja kotieläintiloilla, uimme merivedessä, saunoimme rauhassa, kahvittelimme omenapuiden alla, nautimme lähiruokaa, lipuimme lossilla ja lepuutimme sielua punaisten mökkien rivittämässä saariston rauhassa.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Sen päätöksen teimme heti ensimmäisenä päivänä, että illat olisivat meidän aikuisten mikrolomahetkiä. Annoimme lapsille oman illallisen, ja heidän käytyään nukkumaan, söimme rauhassa omamme. Tämä oli ehdottomasti lomaviikon paras päätös ja muutenkin sellainen #lifehack, joka on pitänyt meidät järjissämme (ja yhdessä) esikoisen syntymästä lähtien. Syömme todella usein yhdessä perheenäkin, niin viikonloppu- ja lomaillallisia pihistämme ilman pienintäkään huonon omantunnontuskaa aikuisten omaksi ajaksi.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Ennen lomaa suunnittelimme, Saariston rengastien maisemissa kun Kustavi on, että kiertäisimme enemmänkin Turun saaristoa. Kuitenkin matka Kustavista esimerkiksi Nauvoon on lähes kaksi ja puoli tuntia, tämän kesän lauttaruuhkilla mahdollisesti enemmänkin – ei siis radikaalisti vähempää kuin Nauvoon Helsingistä. Tämä ei ilman yöpymisiä tuntunut etenkään pienten lasten kanssa rentouttavalta edes takaisin -ajamiselta, joten päädyimme pysymään vain Kustavissa lähiretkeillen.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Myöskään Turkuun emme, alkuperäisistä ajatuksista poiketen, halunneet päiväretkeillä. Luin mökillä Avotakan numeroa, jossa Mikko Kuustonen ja Hanna Brotherus sanoivat olevansa joko täysin kaupunkilaisia tai täysin maalaisia tilanteesta riippuen. Taidan olla ihan samanlainen. Silloin kun olen maalla, olen todella maalla, eikä ajatus kaupunkiin ajamisesta, kun kerrankin oli päässyt maaseudun rauhaan, käynyt mielessäkään. Emme halunneet #lantliv-kuplasta kertakaikkiaan minnekään – toki viikon jälkeen tuntui jo sitten mukavalta, haikealta mutta mukavalta, palata.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Jaan vielä omat vinkkini Kustaviin, jos joskus näihin kauniisiin saaristolaismaisemiin suuntaatte:

Peterzens

Kiva satamaravintola, joka tarjoilee lounaaksi saaristolaispöytää klo 12 alkaen ja à la cartea klo 13. Peterzens Boathouse tarjoaa myös majoitusta, josta minulla ei ole omaa kokemusta, ja niin ikään samassa yhteydessä on pari putiikkia ja pieni kauppa.

Kahvila Maggio

Kustavin kylässä sijaitseva Kahvila Maggio oli mukava taukopaikka, jossa itse joimme vain espressot, mutta vitriinin tarjonta kakkuineen näytti todella herkulliselta, ja ulkona on lapsille leikkipaikka.

Saaristoravintola Prykä

Myöskin Kustavin keskustassa sijaitseva Saaristolaisravintola Prykä tarjoaa salaatteja sekä varsin tuhteja ja maittavia sandwichejä.

Rahin kotieläintila

Rahin kotieläintila on lasten kanssa must: sympaattinen kotieläintila, jonne on vapaaehtoinen kahden euron maksu. Kotieläintilalla on myös kesäkahvila, joskaan sitä emme testanneet, mutta varmasti sieltä ainakin jäätelö ja pillimehu -tyyppistä purtavaa löytyy.

Kustavin käsityökylä

Kustavin käsityökylässä on munkeistaan kuuluisa kahvila (ja todella, munkit ylsivät parhaimpien maistamieni joukkoon!), putiikki ja Kustavin Savipajan myymälä. Lisäksi käsityökylässä pääsee näkemään lasinpuhallusta ja sepän työssään. Lapsia viihdyttää pihapiirin lampaat, puput, pieni autorata ja leikkipaikka.

Friisilän tila

Friisilän tila on pieni kustavilainen vihannestila, jonka pihapiiriin voi ajaa kahville, ostamaan tilan antamia ja katsomaan kotieläimiä. Suosittelen lämpimästi heidän tuoretta saaristolaisleipäänsä, joka saattoi olla parasta saaristolaisleipää, jota olen ikinä maistanut.

Spauna, Vartsalan Vanha Koulu ja Saaristolaismuseo Vartsalan saarella

Jos Kustavista haluaa tehdä pienen lossiretken, Vartsalan saarelle lipuu vain kymmenisen minuuttia. Satamassa Spaunasta saa oikein maittavaa ruokaa ja Spaunan yhteydessä on myös putiikki. Vartsalan vanha koulu on kahvilaksi muuntautunut ravintola, jossa pitsat näyttivät todella hyviltä, vaikka erikoiskahvia en voikaan suositella. Niin ikään saarella voi piipahtaa sympaattiseen Saaristolaismuseoon perinteikkääseen punaiseen puutaloon.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran voin todeta, miten vuokramökki-ihmisiä me olemme. Meistä ei olisi omistamaan juuri nyt omaa mökkiä (joskus myöhemmin mahdollisesti sitten), vaan meille sopii mennä nauttimaan hetkeksi huolettomasta mökkeilystä ilman velvollisuuksia. Ja on tukikohta sitten koti tai vuokramökki, päiväretkiä rakastamme.

Homevialaura, Kustavi, Turun saaristo

Eikä se olisi ollut mökkireissu eikä mikään, jos ei 4-vuotias olisi löytänyt ja luukuttanut Kaija Koo -CD:tä. Se ei vieläkään selvinnyt, kuka keksi rakkauden, mutta varmasti se oli joku 1-vuotiasta vahtiva: onneksi luonto on huolehtinut siitä, että pähkähulluja perheenjäseniä rakastaa niin paljon kuin rakastaa.

Toivottavasti teillä on ollut mukavia lomahetkiä!

Minskasta lasten välipalat (ja muita hyviä valintoja)

Kaupallinen yhteistyö, Minska

Homevialaura, Minska

Olenko se vain minä vai tuntuuko teistä muistakin, jotka olette vanhempia, että lasten välipalojen menekki on ollut ennätysmäistä, ensin poikkeuskevään ja nyt kesälomalla, kun lapset ovat taas kotona?

Sen lisäksi, että välipaloja tulee tehtyä itse, helpotamme elämää valmiilla välipaloilla kotona, kun ei ole käsiä tai energiaa tehdä itse, ja lisäksi välipalat kulkevat meillä aina mukana päiväretkillä.

Homevialaura, Minska

Olen vähän niin kuin jenkkijärjestejät paitsi että pienemmässä mittakaavassa. Heillä usein on pantryssa eli ruokakomerossa (kenellä nyt ei olisi ruokakomeroa, olisipa kyllä ihana jos olisi ruokakomero), oma snacks-hylly, -laatikko tai -laatikoita. Niin on meilläkin välipalalaatikko (ihan keittiönkaapissa) ja sieltä löytyy aina lasten smoothieta, patukoita, kuivattua hedelmää eri muodoissaan, naksuja ja muita vastaavia välipaloja käden ulottuvilta.

Homevialaura, Minska

Mainio lastenruokien välipalavalikoima löytyy Minskasta: monelle varmasti tuttuja Ella’s Kitchen -smoothieita ja -naksuja sekä lisäksi valikoimaan on tulossa kotimaisen Green Planet Astronauts -merkin kaurapohjaiset smoothiet ja välipalapatukat, joista olen ennenkin vinkannut, ja joista tytöt pitävät kovasti.

Homevialaura, Minska

Lisäksi lähdin kiinnostuneena testamaan, millaisen vastaanoton luonnonmukaiset karkit, kotimaisen Foodinin Punaposki- ja Mustikkasormi-karkkipussit sekä Nomnomin karkkipatukat saavat – kummassakaan kun ei ole lisättyä sokeria.

Foodinin pian Minskan valikoimaan tulevat Mustikkasormi ja Punaposki, vaikka ovelasti lapsille karkkipusseiksi onkin nimetty, eivät ole perinteisen karkkimaisia, vaan sekoituksia kuivattua hedelmää ja marjaa. Erityisesti Punaposki, jossa on muun muassa raakasuklaavadelmaa, rusinaa sekä kuivattua mansikkaa ja persikkaa, kävi todella hyvin kaupaksi. Nomnom-hedelmäpatukat, joita saa myös hedelmäkuutioina pusseissa, ovat vielä enemmän karkkimaisia ja varmasti pieneen väkeen (ja omaankin makennälkään) uppoavia.

Homevialaura, Minska

Oma linjani vanhempana on se, että en puhu lapsille mistään ruoista hyvinä tai huonoina, enkä kiellä heiltä mitään niin kuin en kiellä itseltänikään. Synttärit, mummulat ja muut, niin sen kun herkuttelevat mitä ikinä mieli tekee ja tarjolla on.

Taas sitten kotona välipaloissa, jotka toistuvat päivittäin, pyrin pääasiassa suosimaan, siitä lapsille numeroa tekemättä, ravitsevia vaihtoehtoja, kun niitäkin kerran tarjolla on ja ne niin hyvin maistuvat.

Homevialaura, Minska

Minska tekee muun muassa juuri lasten välipalojen hankkimisesta helppoa, koska valikoimassa on pelkästään vastuullisesti tuotettuja kasvipohjaisia vaihtoehtoja ilman lisättyä sokeria, jos sellaisia haluaa suosia pelkästään tai sitten osana arkea lapsille tai koko perheelle. Minskan ajatus on tehdä sellaisen valintojen tekemisestä, jotka tekevät hyvää itselle ja ympäristölle, mahdollisimman helppoa, sillä tottahan se onkin, että nykyään jää usein vaihtoehtojen viidakkoon.

Homevialaura, Minska

Myös aikuisille välipaloja Minskasta löytyy. Olen ennenkin myöntänyt, se ei suinkaan ole perheen 4- ja 1-vuotiaat, joille pahin nälkäkiukku tulee, vaan minulle. Melkein aina, jos olemme lähdössä lounaalle, ja lähtö venyy ja venyy, mieheni kysyy varovasti perheen naisista minulta, pitäisikö minun vielä ennen lähtöä syödä vähän jotain. Kuulun siis ihmisiin, joille nälkäkiukku on todellinen ilmiö.

Homevialaura, Minska

Tällaisessa tilanteessa otan mieluusti väliin suupalan, esimerkiksi hedelmän tai kourallisen jotain – siihen kotimaisen Foodinin erilaiset pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja yhdistelevät Trail mix -sekoitukset ovat mainioita. Olen myös muutaman kerran pihistänyt lasten patukan: mainituista Green Planet Astronauts -patukoista porkkanan- ja kanelinmakuinen on itselleni tosi mieluisa, porkkanakakkuhenkinen, ei liian makea viemään ruokahalua mutta hyvä taittamaan pahimman nälän.

Kourallista jotain kaipaan myös iltapäiväkahvin kanssa. Siihen tarkoitukseen ihan taivaallisen hyviksi osoittautuivat Foodin raakasuklaakuorrutettu mansikka ja Foodin raakasuklaakuorrutettu vadelma.

Homevialaura, Minska

Minska myy siis välipaloja, mutta myös muuta ruokaa, hyvinvointi ja hygienia -tuotteita, lisäravinteita ja luonnonkosmetiikkaa – kaikki samalla periaatteella niin, että Minskasta tilatessa voi luottaa valinnan olevan vastuullinen ja hyvää tekevä.

Minskan on perustanut entinen työkaverini Outi Ellilä ja olen sivusta seurannut, miten suurella sydämellä Minskaa kehitetään. Paitsi vastuullinen verkkokauppa Minska on hyvinvointimedia, jossa on Minskan omien artikkelien lisäksi muun muassa kiinnostavia vieraskyniä. Esimerkiksi Sara Karlssonin Minskan sivuilla oleva tekstin, Kodista huolehtiminen on itsestä huolehtimista, olen jakanut inspiroivana ennenkin. Minskan valikoimassa painottuu ylipäätään vastuullisuus mutta myös kotimaisuus, mikä varmasti monelle tämän kevään jälkeen on aikaisempaakin tärkeämpi arvo.

Homevialaura, Minska

Sain Minskan lähetyksessä lasten välipalojen lisäksi testiin monia kivoja kotimaisia ruokatuotteita Knehtilän pieneltä purolta ja SunSpeltiltä. Molemmilla on Hyvää Suomesta -merkki.

Ensimmäiseksi avasin testiksi ja raportoitavaksi vähän eksoottisemmilta kuulostavat Hampputattari Popparit: tykkäsimme niistä kaikki. Minusta perinteisiä popcorneja tattaripopparit eivät muistuta vaan enemmänkin aikuisten hyvin maustettuja naksuja tai puffeja. Minulle tattaripopparit toimivat samassa yhteydessä kuin suolapähkinät tai sipsit: silloin kun haluaa esimerkiksi kesäiltapäivisin ottaa apero-henkeen kylmän juoman ja hieman suolaista ennen varsinaista ruoanlaittoa.

SunSpeltin mustikka-spelttinäkkileipä on ihanan paperinohutta. Vaikka iltateelle kaipaan vähän paksumpaa näkkileipää, juustolautaselle keksimäinen näkkäri toimii täydellisesti. Myös SunSpeltin speltti-kaakaomurot olivat sinänsä iloinen yllätys, että suklaamurojen ystävä en ole ollut koskaan, mutta nämä enemmän aidon kuin kuin keinotekoisen ja ylimakean makuiset kaakaomurot maistuivat itse asiassa tosi hyviltä kauramaidon kanssa aikuisellekin.

Homevialaura, Minska

Luonnonkosmetiikkaa Minskan valikoimasta löytyy monipuolisesti, mutta toiveeni testattavaksi oli kotimainen, Riihimäellä valmistettava Flow Cosmetics – se on nimittäin sarja, jota en ole vielä koskaan testannut, vaikka olen kuullut pelkkää hyvää ja ihailen sarjan raikasta ilmettä. Rose Floral Water- ruusuvesisuhkeesta arvasin pitäväni: nykyään lempikasvovesiäni, ja melkein lempikasvotuotteitani, ovat erilaiset suihkutettavat vedet ja ruusuvesi oli juuri niin hyvä kuin ajattelinkin. Samoin Hyaluronihappo & Probiootti -kasvoseerumi ja Rosehip Intensive Treatment Oil -hoitoöljy ihastuttivat kovasti tunnultaan ja ominaisuuksiltaan. Olen kyllä todella vakuuttunut siitä, miten hyvää luonnonkosmetiikkaa Suomessa tehdään ja koen, että jos vain sitä haluaa painottaa, niin läheltä saa kyllä kaiken tarpeellisen ihonhoitoon todella laadukkaina tuotteina.

Näiden lisäksi mukana lähetyksessä oli tuote, jota en olisi itse tullut valinneeksi: Flow Cosmetics Honey Milk -kasvosaippua. Myönnän, että olin ennakkoluuloinen sen suhteen, miten palasaippua pesee kasvot, millaista sitä on käyttää ja jääkö iho nahkeaksi. Ylipäätään voiko kokemus olla perinteisen putsarin veroinen.

Kaikki ennakkoluulot osoittautuivat vääräksi, pidin palasaippuasta todella paljon. Se vaahtoitui kasvoilla hyvin ja jätti pehmeän miellyttävän ja puhtaan tunteen. Hiuksiin en vielä ole palasaippuaa testannut, ehkä sekin päivä tulee, mutta ainakin voin omalta osaltani suositella Honey Milk -kasvosaippuaa, jos etsinnässä on kotimainen luonnonkosmetiikkaputsari zero waste -henkeen.

Minskan inspiroiva media ja valikoimaltaan koko ajan laajentuva verkkokauppa löytyy osoitteesta minska.fi ja Instagramissa @Minska. Näen, että Minskasta kehittyy Suomen Goop vaan maanläheisellä tavalla. Jokaisellehan hyvinvointi on hieman eri asioita. Minulle henkilökohtaisesti se ei ole satasen kristallikivivesipulloa, mutta vastuullisia, kotimaisia ja hyvää tekeviä arkisia valintoja se kyllä on. Senkin Minskan ajatuksen koen omaksi, että ehdottomuuteen ei tarvitsekaan pyrkiä, vaan että jokainen pienikin parempi valinta on merkityksellinen tämän hetken ja tulevaisuuden näkökulmasta.

Kiitos Minska lähetyksestä, nyt on eväitä kesäretkille ja vuokramökille, jonne lähipäivinä suuntaamme. Kivaa viikkoa!

Onko 52 lenkkiä vuodessa -haaste pitänyt?

Homevialaura, lenkkeily, juokseminen, 52 lenkkiä vuodessa, terveys

Lupasin näin puolessa välissä vuotta palata siihen, mitä 52 lenkkiä vuodessa -projektilleni kuuluu. Koska en ole juurikaan jakanut projektista väliaikatietoja, sain idean kysyä teiltä Instagram Storiesissa, mitä te veikkaatte, olenko pysynyt haasteessa.

Tosi hauskaa, että vastasitte. Kiitos! Ja painotinkin, että en luonnollisesti pahastu arvauksista, sillä avoimesta mukavuudenhalustani tämä alunperin lähtikin. 40 % teistä äänesti, että viikkolenkki on pitänyt ja 60 % äänesti, että projektissa on tullut väliviikkoja.

Oikea vastaus? Molemmat, mutta vielä enemmän toinen.

Homevialaura, lenkkeily, juokseminen, 52 lenkkiä vuodessa, terveys

Uskokaa tai älkää juoksulenkki viikossa -haaste on pitänyt ihan joka ikisellä viikolla, kun olen ollut terve. Tammi-helmikuussa minulla jäi muutama viikko välistä sitkeän flunssan takia. Ne menevät force majeuren piikkiin: terveenä en ole jättänyt yhtäkään viikkoa väliin. Olen tästä itse asiassa etenkin näin kuormittavana karanteenikeväänä tosi ylpeä – ja yllättynytkin.

Projektin tavoite minulla on alusta asti ollut enemmän psyykkinen kuin fyysinen – toki molemmat, mutta kun voittaa itsensä psyykkisesti, fyysinen puoli seuraa kyllä perästä.

Homevialaura, lenkkeily, juokseminen, 52 lenkkiä vuodessa, terveys

Tavoitteeni on ollut voittaa itseni henkisesti siinä, että sitoudun lähtemään säännöllisesti juoksemaan, vaikka keli olisi mikä ja vaikka kuinka ei huvittaisi ja vaikka kuinka olisi jokin sarja kesken ja vaikka kuinka olisi töitä tai muuta muka parempaa tai tärkeämpää tekemistä. Ja mitä kaikkea näitä nyt on, kyllä te tiedätte.

Ymmärrän, että aktiiviselle liikkujalle kerran viikossa -haaste voi tuntua huvittavalta (kuka nyt ei yhtä kertaa viikossa saisi itseään ylös), mutta liikunnasta lipsuneelle se oikeasti on uudenlainen sitoumus.

(Kerroinkin tämän jo viimeksi, mutta kerrataan vielä, että ristiriitaisesti oma taustani on urheilullinen ja pelasin koko nuoruuteni korista, mutta niin vain polvileikkauksen ja lajin lopettamisen jälkeen erkanin säännöllisestä liikkumisesta. Huvittavaa on sekin, että aidosti pidän juoksemisesta, mutta silti viimeiset vuodet on mennyt siinä, että suunnittelen lähteväni lenkille aina vain huomenna ja huomenna.)

Homevialaura, lenkkeily, juokseminen, 52 lenkkiä vuodessa, terveys

Esimerkiksi lukemisessa en ole halunnut asettaa itselleni numeraalista tavoitetta kirjamäärän suhteen, sillä se vain ahdistaisi minua, mutta juoksemisessa selkeä tavoite on ollut juuri se juttu, millä haaste on pitänyt. Joskus lenkki on jäänyt sunnuntai-iltaankin, mutta aina olen lähtenyt vaikka kiukulla, jotta viikkolenkki tulee täyteen. Eikä tässä ole edes ollut kyse julkisesta lupauksesta. Teille kyllä voisin sanoa, että näinä ja näinä viikkoina laiskuus voitti, mutta itselleni en olisi pystynyt perustelemaan perusteetonta lipsumista.

Henkisesti olen siis voittanut itseni, mutta kunto taas on kohentunut vain hieman. Ajattelin, että ensimmäinen lenkki tulee olemaan raskauden, synnyttämisen ja muutenkin pitkän tauon jälkeen täyttä tuskaa, mutta se sujuikin yllättävän hyvin ja juoksin leppoisasti tammikuussa noin 25 minuuttia. Nykyään lenkkini pituus on noin 35 minuuttia eli sen suhteen ei hirveästi ole kehitystä tullut. Jotta kunto parantuisi, lenkille olisi varmasti hyvä lähteä useammin tai sitten haastaa itseään lopussa vielä enemmän.

Homevialaura, lenkkeily, juokseminen, 52 lenkkiä vuodessa, terveys

Kuten vuodenalussa kerroin, idean haasteeseen sain Helsingin Sanomien kirjoituksesta ”Jo yksi lenkki viikossa pidentää elinikää”. Motivaatio 52 lenkkiä vuodessa -projektiini on siis täysin terveydellinen eikä esimerkiksi kilojen karistaminen.

Vielä lopuksi voisin sanoa sen, että saavutanko 52 lenkkiä vuodessa on minulle epäoleellista, vaikka se projektin nimi onkin. Voisin toki kiriä sairastelun takia väliin jääneet viikot ja ehkä kirinkin, mutta huomattavasti oleellisempaa minulle on, että olen juossut jokaisena terveenä viikkona, tarkoittaa se sitten 48 lenkkiä tai 46 lenkkiä tai mitä ikinä syksynkin mahdolliset sairastelut kokonaismäärästä miinustaen. Henkilökohtaisesti minulle jokaisella terveellä viikolla juokseminen tuntuu ihan hurjalta henkiseltä voitolta! Nyt vaan täytyy pitää sama rutiini seuraavat puoli vuotta yllä.

Toivottavasti tämä esimerkki inspiroi teitä, joille liikkumaan lähteminen tuottaa vaikeuksia, mutta jotka kuitenkin haluaisitte saada liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. Niin moneen juttuun kuin olen hyvinvoinnista törmännyt, tämä Pekka Ojan Hesarissa ollut Minä väitän -teksti oli se, mitä itse ylös pääsemisekseni tarvitsin: realistinen kannustava malli siihen, miten jo pienellä päätöksellä voi vaikuttaa elinikään. Tämä näkökulma, etenkin perheeni takia, motivoi minua tavalla, johon yksikään ulkonäköön nojaava liikkumisjuttu ei ole koskaan pystynyt.

Jalat kesäkuntoon ja päivettävä voidevinkki

Homevialaura, jalkahoito

Jalkahoito hoitolassa on aivan ihana kesänaloitus ja toisinaan olen niin tehnytkin, mutta usein jalkoja tulee hoidettua tai vähintään myöhemmin ylläpidettyä myös ihan vain kotona.

Omaan jalkojenhoitorutiiniini kuuluu kuorinta ja kuivaharjaus, jalkakylpy kylpysuolalla, kynsinauhojen siistiminen puutikulla, pahimpien kovettuminen hellävarainen hieronta jalkaraspilla ja lopuksi kynsilakka. Kuorintasukkiakin mietin ja varmasti niitäkin tulee vielä joskus testattua, mutta toistaiseksi olen todennut tällaisenkin hoidon tuovan tarvittavan lopputuloksen. Suositteletteko te kuorintasukkia?

Kynsilakat noudattavat minulla samaa tyyliä kuin kaikki muukin: neutraalin klassista. Valikoimassani on nude, ranskalaisen manikyyrin vaaleanpunainen, helmiäisenvaalea ja kirkas. Tällä kertaa laitoin nudea, Essien onnistunutta ja suositeltavaa sävyä Topless & Barefoot.

Homevialaura, jalkahoito

Varsinaisia itseruskettavia itseruskettavia en käytä, vaikka ne nykyään ovatkin hyvin tasokkaita laadultaan ja todella luonnollisia lopputulokseltaan. Vierastan vain itse tunnetta, että olen kauttaaltaan ”värissä”.

Sen sijaan olen löytänyt täydellisen tuotteen Atopikilta antamaan hieman päivetystä, mutta niin luonnollisesti, ettei voidetta edes muista levittäneensä. Atopik Asteittain päivettävä vartalovoide sopii mainiosti herkälle iholle: se kun on kauraa sisältävää hajusteetonta apteekissa myytävää kotimaista luonnonkosmetiikkaa ja ehkä vähiten ihoa ärsyttävä sarja, jota olen koskaan kokeillut.

Tässä auringonpaisteisessa kuvasta sävy ei tule ilmi, mutta sanoisin, että sävy on itselleni juuri mieluisa yhden asteen päivetys. Teen usein sitä, että käytän päivettävää vartalovoidetta vain sääriin antamaan väriä, eivätkä ylä- ja alavartalo silti näytä eri pareilta.

Jalkahoito on mukavaa omaa aikaa mutta myös aika kiva äiti–lapsi hetki. Kun 4-vuotias näki mitä puuhasin, hän pyysi itsekin “jalkahoitoa” omilla lastenkynsilakoillaan. Tykkään tosi paljon vaalia lasten kanssa hemmotteluhetkiä. Tuntuu, että niissä olemme aina molemmat ihan erilailla yhteydessä ja läsnä, kun taas leikkimisessä en vanhempana ole hyvä.

PS. Pahoittelut, että blogini oli loppukuun alhaalla loppuneen kaistan takia. Asiakaspalvelussa oli harmillisesti vielä poikkeuksellisen kova ruuhka, enkä näin ollen päässyt tekemään asialle mitään. Nyt blogi kuitenkin toimii taas ja lämmin kiitos teille, kun olette käyneet vierailulla niin paljon!

Instagram

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No posts found.

Make sure this account has posts available on instagram.com.

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue