Syysflunssa on hanurista. Sairastaminen huonon nettiyhteyden kanssa on vielä hermoja raastavampaa. En jaksa enää yhtäkään Panadol Hottia enkä sekuntiakaan pyörivää rantapalloa. Olen tällä hetkellä itsesäälissä kierivä, tekemättömistä töistään ahdistunut, hikoileva äkäpussi, joka on kasvanut sohvaansa kiinni.
Kelly Kleinin talo Palm Beachilla olisi parantola minun mieleeni. Hei Kelly, saanko tulla vaihteeksi sinun sohvallesi?
Kuvat on nyysitty Architectural Digest -lehden sivuilta.
Tein Barcelonasta muutamia sisustuslöytöjä. Kertoisin mielelläni, että matkamuistot löytyivät uniikeista pikkuputiikeista, mutta Zara Homea, Mujia ja El Corte Inglésiä, paikallista Stokkaa, ei taida voida kutsua sellaisiksi parhaalla tahdollakaan.
Kolusin kyllä ahkerasti pikkuputiikkeja, mutta vain ikkunashoppailu- ja fiilistelymeiningillä. Ihailen peribarcelonalaista värikästä ja urbaania designia, mutta eihän sellainen meille sovi.
Torstaina olimme menossa antiikkimarkkinoille, mutta lounaan jälkeen unohdimme koko määränpään ja jatkoimme matkaa aivan muualle. Loma + aurinko = pehmeä pää.
Antiikkimarkkinoiden missaus harmittaa hieman, mutta ehkä ihan hyvä, että en löytänyt mitään enempää. Sain jo nyt väläyttää lentovirkailijalle aika kauniin hymyn, jotta saimme lisäkilot anteeksi.
El Corte Inglésistä löytyi pellavainen tyynynpäällinen, koristepallot ja veistos. Valokuvakehykset ovat Zara Homen ja korurasia Mujin. Toivoisin molempien suosikkiputiikkien rantautuvan Suomeen, mutta onneksi hätätapauksessa Mujia saa myös verkosta ja Zara Homea Ellokselta.
Muutimme uuteen kotiimme 10 kuukautta sitten. Joko on valmista? Sanotaan näin, että sisustus alkaa olla voiton puolella. Rempat on tehty ja melkein kaikki huonekalut hankittu, mutta täysin valmista sisustusfriikin kotona ei tietenkään ole koskaan.
Erityisesti syyniin joutuvat taulut, koristetyynyt ja muut tekstiilit. Raukat saavat kyytiä tämän tästä, huoneesta toiseen, kaappiin jäähylle ja taas takaisin esille. Tällä hetkellä poraamista odottaa kaksi taulua.
Nämä eteisen mustavalkoiset taulut ovat saaneet olla paikoillaan jo pidemmän tovin. Rauha heille. Kuvat on tilattu Allpostersista, maailman suurimmasta julistekaupasta (en suosittele niille, jotka ahdistuvat liian suuresta määrästä vaihtoehtoja: Allpostersin valikoimaan kuuluu satojatuhansia julisteita ja vedoksia). Mustat ohuet kehykset ovat Clasusta.
Jesta, miten rakastan Välimerta. Sen tunnelmaa, ilmastoa, ruokaa – ja viiniä. Vaikka Barcelonan syke on valloittava, tämän reissun kohokohdasta ei ole epäilystä. Se oli Wine and Cava Tour Penedèsin viinialueelle Katalonian sydämeen. Suosittelen tätä Barcelona Turismen vetämää puolipäiväretkeä lämpimästi. Kierros oli (turistiretkeksi) symppis, erinomaisesti järjestetty ja kätsy: ei tarvinnut itse suunnistaa ja ajaa, vaan pystyi keskittymään olenaiseen eli viinien maisteluun. Stoppeina oli Jean Leonin, Torresin ja Freixenetin viinitilat.
Tähän sielunmaisemaan tulen palaamaan vielä monta kertaa ajatuksissani ja toivottavasti myös fyysisesti.
Miten Penedès ja viini liittyvät sisustamiseen? Liittyväthän ne.
Haluan, että modernissa, valkoisessa ja skandinaavisessa kodissamme on pieni pala Välimerta. Olohuoneen nurkkaan löysin Tori.fistä viinilaatikon, joka toimii nykyään lehtikorina. Keittiöön taas toivoisin löytäväni viinitelineen, vaikka tila saattaa tuottaa haasteita.
Ihastuin berliiniläisen galleristin kodissa olevaan viinitelineeseen, jonka löysin Glorian Kodin 11/2011-numerosta. Siinä olisi juuri sopivaa perinteistä viinikellarihenkeä. Mutta mistä tuollaisia saa?
Loppuun vielä mainio bongaus Evita-lehdestä.
Terveisiä Barcelonasta, kaupungista, jonne jätin sydämeni jo toisen kerran. En tiedä, mikä paikasta tekee minulle niin erityisen, mutta Barcelonassa tunnen olevani kotona.
Yövyimme Europark-hotellissa Eixamplessa. Enpä muuten keksi hotellille luotaantyöntävämpää nimeä. Europarkin luulisi olevan kolkko persoonaton hotellijätti valtatien varrella, mutta kyseessä oli kaikin tavoin sangen hurmaava majoitusliike. Jotenkin charmikas ja arvokas, ja silti kodikas (erityiskiitos katon pienelle ja symppikselle uima-altaalle ja daybedille, jossa kelpasi ottaa nokkaunia).
Pidin kovasti hotellin rehdisti hotellimaisesta sisustuksesta. Huoneita hallitsi mustavalkoisuus, raidat ja musta Pantone-tuoli. Hissin seinissä oli mustavalkoinen New York -maisema ja aulassa oli yhdistelty kromia, nahkaa ja puuta. Ilmassa leijaili espresson ja vasta painetun El Paisin tuoksu. Tunsin itseni eteläeurooppalaiseksi herrasmieheksi.
En huomannut ottaa kuvia muualta kuin huoneesta, mutta hotellin omia kuvia löytää täältä. Muut kaupungin Núñez i Navarro -hotellit löytyvät täältä. Aika kivoja nekin.
Copyright © 2023 Homevialaura · Theme by 17th Avenue
