Kun kysyin toiveitanne loppuvuoden postauksiin, lapsiperhejoulu nousi vahvasti teemana esille. Päätin koota ajatuksiani yhteen kysymys-vastaus-postauksen muodossa. Kiitos kaikille teille, jotka kysyitte kysymyksiä ja ehdotitte näitä aiheita. Kuvat ovat vuosien varrelta.
Onko meillä lasten kanssa joulunajan perinteitä?
Meillä on joulunajan perinteitä, mutta perinteet elävät vapaasti vuoden, fiiliksen, käytettävissä olevan ajan ja voimavarojen mukaan. Kuusen koristelemme yhdessä lasten kanssa ajoissa marraskuussa. Joulukuussa teen lapsille perinteisesti joulusukkaan aineettoman kalenterin. Mitä leipomiseen tulee, en ole varsinainen kodinhengetär, mutta piparit ja tortut totta kai leivomme joka vuosi. Samoin joulunaikaan kuuluu meillä kyläily tiettyjen ystävien ja läheisten luona.
Rakastan Pähkinänsärkijä-balettia, jossa olemme käyneet esikoisen kanssa kahtena viime jouluna ja aikaisemmin miehen kanssa Tallinnassa. Joskus käymme katsomassa Stokkan jouluikkunan ja Tuomaan markkinat. Rakas perinne on tullut myös Ruiskumestarin talosta, sen vanhan ajan joulusta ja Krunan tunnelmallisista kaduista.
Joulun vietämme kotona. Joulusauna meillä on aatonaattona ja joulupäivä pyhitetään sohvarentoilulle ja joululeffoille. Myös yhteisestä palapelistä on tullut perinne. (Suosikeitani ovat Galisonin jouluiset 500 palan palapelit.) Jouluaattona katsotaan vaihtelevasti Joulupuukin kuumaa linjaa, Lumiukkoa sekä Joulupukkia ja Noitarumpua. Haudoilla emme käy, koska ne sijaitsevat kauempana toisella paikkakunnalla. Joulukirkon palautan mielelläni perinteeksi sitten, kun lapset vielä hieman kasvavat. Nyt kaikkea ei saa millään mahdutettua aattoon päiväunitaukojenkaan takia.
Kuinka paljon lahjoja lapset meillä saavat?
Arvioisin, että meillä tyypillinen lahjamäärä on yhteensä 4–6 joululahjaa per lapsi sisältäen läheisten lahjat, kun puhutaan vähän vanhemmista lapsista. Vauvan lahjat jäänee reippaasti alle. Osa lahjoista on lapsille yhteisiä tai aineettomia lahjoja.
Yleisesti ottaen ajattelen, että lasten on tärkeää saada jotkut toivomansa lelut sekä jotain tekemistä pyhiksi, kuten palapelin tai puuhakirjat. Lahjojen määrä riippuu myös siitä, annammeko vanhempana jouluna sellaisia tarpeita, joita tulisi hankittua muutenkin, kuten luistimet pieneksi käyneiden tilalle.
Miten suhtaudun lasten lelukuvastoihin?
Meille ei ole tullut vuosiin lelukuvastoa, mikä sopii itselleni varsin hyvin. Minulla on paksusta lelukuvastosta hieman ristiriitaiset tunteet. Toki lapseni saavat haaveilla leluista ja muistan, kuinka ihanaa selailu omassa lapsuudessani oli.
Samanaikaisesti taidan olla sisimmissäni iloinen, ettei meille ole tullut kuvastoa. Vaikka en kiellä lapsiltani mainontaa tai haaveilua, en varsinaisesti ole koskaan heitä ehdoin tahdoin halunnut altistaakaan loputtomalle vaihtoehtojen määrälle ja uuden himolle. Myönnän rajaavani jonkin verran sitä, kuinka suurelle määrälle vaikutuksia pienet altistuvat. Tässä varmasti näkyy suhtautumiseni tavaraan, joka on järjestäjälle tyypilliseen tapaan kohtuullisuuteen pyrkivää sekä ähkyä ja päätöksentekoväsymystä välttävää.
Mitä ajattelen käytettynä ostetuista lahjoista?
Puhun ehdottomasti sen puolesta, että lahjoja ostettaisiin myös käytettyinä. Varsinkin omille lapsilleni pyrin nykyään tekemään paljon hankintoja second handinä. Esikoiselle metsästin Torista hänen toivomansa kehräävän kissan. (Oikean kissan löytäminen olikin varsinainen salapoliisioperaatio, mutta mitä sitä ei rakkauden eteen tekisi.)
Keskimmäiselle ostin Torista satsin hänen toivomiaan Ryhmä Hau -leluja. Yhden kirjan, jonka halusin meille kirjastolainan jälkeen omaksi, tilasin Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta. Kehuinkin jo Instagramissa, miten positiivinen kokemus Kierrätyskeskuksen verkkokauppa oli.
Mitä vauvalle olisi järkevää pyytää lahjaksi?
Ikään sopiva lelu on kiva viihdyttämään pientä, mikäli niitä ei jo entuudestaan ole. Lisäksi mukava saaminen on käyttöön tuleva vauvanvaate tai vauvalle sopiva kirja. Itse ilahtuisin ihan siitä, jos vauvani saisi varmasti käyttöön tulevan herkkupussin smoothieita ja naksuja. Muuten vauvan muistamiset voivat minusta hyvinkin olla niin sanottuja järkilahjoja, esimerkiksi tarpeeseen tuleva tarvike, kolehti tilille tai osallistuminen vauvauintityyppiseen harrastukseen. Puhun varmasti jokaisen vauvaperheen puolesta, kun vinkkaan, että kaikenlainen apu lahjana on aina tervetullutta.
Miten muotoilla sukulaisille, etten toivo lahjoja ostettavan alle 1-vuotiaille lapsille?
Niin kauan kuin olen kirjoittanut perhe-elämästä ja tavarasta, tämä kysymys on noussut esille. Kannustan olemaan ystävällisen avoin ja esittämään toiveen suoraan etukäteen, tietysti kunnioittavalla ja kauniilla tavalla
Miten hallita lapsiperheiden jouluun usein liittyvä tavarapaljous?
Tämä on itselleni henkilökohtaisesti syvälle sydämeen menevä aihe. Osa painiin sen kanssa, että tavaraa tulee ja on liikaa, samanaikaisesti on niin paljon lapsia ja aikuisia, joilla on puutetta perus tarpeistakin. Miten tämä yltäkylläisyyden ja puutteet kuilu saataisiin kapeammaksi?
Ainakin ehdotan, että esimerkiksi isovanhempien kanssa lahjoihin liittyvän linjan ottaa ystävällisen avoimesti puheeksi. Saaja on kuitenkin se, joka jatkossa lahjana tulleesta tavarasta huolehtii: ylimääräinen, ei-toivottu materia voi viedä todella paljon tilaa ehkä jo valmiiksi ahtaasta kodista, ja säilömisen lisäksi tavaran huoltaminen vie resursseja.
Tavarapaljouteen auttaa aineettomien lahjojen suosiminen, ja tässä yhteydessä nostaisin esille myös hyväntekeväisyyden. Jos on intoa ja taloudellista mahdollisuutta ostaa, osallistua kannattaa esimerkiksi Joulupuu-keräykseen.
Mitä ajattelen aineettomista lahjoista?
Ajattelen, että aineettomat lahjat täydentävät mahtavasti lelulahjoja. Sana ”aineeton” ei lapselle avaudu, mutta kun kirjekuoressa on konkreettinen lupaus mennä esimerkiksi leffaan, leikkimaahan, museoon, musikaaliin, nukketeatteriin, teatteriin, peliin, sirkukseen tai mihin vain, oman kokemukseni mukaan lapset ilahtuvat ajatuksesta kovasti jo avaamishetkellä, puhumattakaan itse tilanteessa.
Karsimmeko tavaraa ennen joulun lahjakautta?
Lastenvaatteiden ja tarvikkeiden karsinnan teen yleensä syyskauden alkaessa. Joulunalusajan käytän mieluummin nauttimiseen kuin järjestämiseen, joten silloin harvoin itse teen karsintaa tai järjestelyä.
Toki kannustan silti tarpeen mukaan karsimaan turhaa joulunkin alla, jotta uudet lelut mahtuvat kaappeihin. Siitä ajatuksesta en kuitenkaan itse pidä, että edelliset lelut vain heivataan pihalle, jotta tilalle voi tulla keko uusia. Nykyisten lelujen kiinnostavuutta saa lisättyä sillä, että kaikkea ei pidä kerralla esillä. Kun osa leluista on esimerkiksi varastossa tai ylähyllyllä, ne tuntuvat lapsista tauon jälkeen jälleen paljon hauskemmilta.
Yhtä kaikki sellaiset vaatteet ja lelut, joista lapsi on selvästi kasvanut ohi, kannattaa ilman muuta karsia selkeyden nimissä. Siinä mielessä joulunalusaika on karsimiseen hyvä, että lelut voi mahdollisesti myydä käytettyinä lahjoina seuraaville.
Kuinka rytmittää jouluaatto pienten kanssa?
Meille paras rytmitys on ollut tämä: lapset saavat lahjat päivällä, kun isovanhempien kanssa on syöty lounaaksi riisipuuro ja kuunneltu joulurauha. Tapa on toiminut kaikkien näkökulmasta erinomaisesti. Lapset ja isovanhemmat saavat kohkata paketeista keskenään päivällä, kun pienet vielä ovat energisiä. Me vanhemmat taas saamme nauttia jouluaterian rauhassa illalla, kun kovin jännitys on lauennut. Se on myös kiva perinne, että yhdet paketit saa avata heti herätessä.
Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että lasten on hyvä oppia kärsivällisyyttä ja odottamista, mutta ei se enää tunneista kiinni ole! Joulua kun odotetaan muutenkin niin pitkään ja hartaasti, niin ei lahjojen avaamista minusta kannata vain periaatteen vuoksi iltaan asti venyttää. Kannustan kovasti löytämään omalle perheelle sopivan rytmin ja rikkomaan tarvittaessa perinteistä kaavaa, jos se tekee aatosta kaikille rennomman ja vähemmän paineisen.
Käykö meillä joulupukki?
Meillä ei ole koskaan käynyt joulupukki kotona. Ymmärrän täysin, että perinne on monelle valtavan tärkeä h-hetki. Jostain syystä meille vain on aina ollut luontevampaa pitää joulupukki vieraan vuokraamisen sijaan ikään kuin mystisenä hahmona, joka ei vieraile sisällä vaan liikkuu tonttuineen lähistöllä.
Joulusukkakalenterin luukusta paljastuu muutamia tähän liittyviä luukkuja. Yksi ilta tytöt etsivät iltakävelyllä taskulamppujen kanssa tontun jälkiä, jotka johtivat terassillemme ja lopulta tontun tiputtamaan rusinarasiaan. Usein aattona sytytämme lyhdyn, jotta pukki näkee ja tietää tulla. Aattona joulusukasta saattaa myös tulla aarrekartta, jonka avulla pihalta voi löytää Korvatunturin terveisen. Nämä taianomaisuudet, joihin kuusivuotiaammekin yhä uskoo täydestä sydämestään, ovat omia suosikkejani joulussa, ja meidän tapamme ylläpitää joulupukin ja tonttujen taikaa. Joulupukki tavataan toki joulun alla usein jossain tapahtumassa asiaan kuuluvalla jännnityksellä.
Miten puhumme lapsille joulusta?
Aion pitää yllä joulupukin ja tonttujen taikaa niin kauan kuin se lapsiin uppoaa. Se nuorentaa ja piristää itseänikin, että kyynisessä aikuisten maailmassa saa uskoa ihmeisiin. Sellaista käsitystä emme kuitenkaan lapsille anna, että joulupukki toisi kaikki lahjat – kyllä niitä tuo läheisetkin ja vaihdamme esimerkiksi kummiperheiden kanssa lahjoja ihan avoimesti lasten silmien edessä.
En ole ollenkaan niin ylevä vanhempi, ettenkö joskus käyttäisi uhkailu-kiristys-lahjonta-kortteja, mutta kiltteyttä en vaadi joulukuussa sen enempää nyt kuin muulloinkaan. Tämä saattaa olla jonkinlainen vastareaktio omaan kiltin tytön syndroomaani. Koen kiltteyden vaatimuksen hyvin ahdistavaksi, ja näin ollen en halua tytöilleni samaa painetta (vauva nyt ei vielä tästä ymmärräkään). Meillä on joulun alla ihan samat käytöstapatoiveet kuin muutenkin, ja toisaalta ihan sama tila ja turvallisuus näyttää tunteita.
Myös hyväntekeväisyydestä puhumista lasten kanssa pidän tosi tärkeänä. Olen itse hyvin herkillä jouluna, ja eriarvoisuus painaa sydäntäni kovasti. Olemme sekä vieneet lahjoja Joulupuu-keräykseen että osallistuneet keräyksiin rahaa siirtämällä.
Jos jotenkin kiteytän suhtautumiseni lapsiperhejouluihin niin näin: pyrin luomaan lapsille taianomaisen, lämminhenkisen ja iloa tuottavan joulun tavalla, joka huomioi kohtuullisuuden, kierrätyksen ja kiitollisuuden. Tällaisen sanomisessa on aina vaara kuulostaa jeesustelevalta, mutta se ei ole tarkoitukseni. Meidän perheemme elää hyvin etuoikeutettua elämää keskiluokkaisina suomalaisina. Juuri siitä johtuen toivon, että lapseni kasvavat arvostamaan sitä, mitä heillä on, ja ymmärtämään asioiden perspektiivin.
Pyrin siihen, että vietämme joulua aidosti meidän perheelle sopivalla tavalla elämäntilanne huomioiden, kaikenlaista turhaa painetta, ähkyä ja kuormitusta välttäen, rakkaita perinteitä mahdollisimman rennolla hengellä vaalien.
Ikimuistoisia jouluhetkiä kaikkiin perheisiin!
