Homevialaura

Kaupallinen yhteistyö, K-ryhmä

Vaihdoimmekin jo aikaisemmin ajatuksia tämän syksyn säästökohteista (kiitos jutteluista!). Nyt jatkan tarkemmin ruokakuluista. Kuvituksena on viimeaikaista elämäämme ruokatilauksesta arkiaterioihin ja minun ystävälleni järjestämään brunssiin.

Koen, että olemme melko taloudellisia syöjiä. Pidämme silmällä tarjouksia ja kilohintoja, pyrimme edes jossain määrin hyödyntämään sesonkeja ja nappaamaan kotitoimistolounaiksi punalaputettuja tuotteita.

Erityisosaamiseni on hävikkikokkaaminen: näin kaikissa tähteissä mahdollisuuden uuteen annokseen. Koostan avoimin mielin annoksia ilman, että ruoalla täytyy olla nimeä. En arastele tarjota aikuisille ja lapsille eri ruokia, jos saan siten venytettyä seuraavaa kauppareissua.

Ajattelen meidän syövän melko monipuolisesti ja ravitsevasti, mutta erityisesti lasten myötä tavanomaisesti. ”Hifistely” on jäänyt harvinaiseksi herkuksi aikuisten ravintolakertoihin.

Niin kuin niin monessa muussakin, myös ruoassa arvostan nykyään yksinkertaisuutta. Porkkanaa, perunaa, sipulia ja kananmunia on aina kaapissa, pasta porisee viikoittain. Vähän aika sitten jaoin pinaattipannarin reseptin, edullinen arkiruokasuosikkimme sekin.

Vauvan kanssa en ole enää pystynyt samanlaiseen viikoittaiseen suunnitelmallisuuteen kuin aikaisemmin, mutta sitä teen yhä, että tilaan kerralla K-Citymarketin verkkokaupasta ison satsin säilyviä vakkarielintarvikkeitamme kuivakaappiin ja pakastimeen. Tällä varustautumisella vältämme paljon turhia kauppareissuja ja noutoruokia.

Pirkka-sarjaa arkeen ja Pirkka Parhaat -sarjaa erityishetkiin olemme suosineet pitkään, ja molemmista meillä on monia luottotuotteita. Nyt olen alkanut kartoittaa enemmän myös edullista K-Menua. Tilasin muun muassa pähkinöitä, joita käytän paljon salaateissa. Tämä reilun euron paprikasalaatti oli löytö! (Rakastan säilykkeitä ja niitä meillä on aina jemmassa.)

Itselleni ruokakuluissa on kyse kahdesta asiasta: elintarvikkeiden hinnoista itsessään mutta myös syömiseen liittyvistä tilanteista. Siispä jaan ajankohtaisia säästökohteita meiltä.

Tilanne 1. Ei muka mitään syötävää kaapissa. Tilatako ruokaa ruokaa kympeillä vai loihtia hätävaroista jotain?

Suunnitellusti erityisinä hetkinä tilaamme mieluusti ruokaa (onhan se kiva tapa tukea lähiravintoloitakin), mutta siinä olen tullut entistä tarkemmaksi, ettemme ratkoisi arjen ruokahuoltoa ex-tempore-tilaamisin – siihen kun meiltä uppoaa aina vähintään 40–60 euroa.

Jaan muutaman esimerkin hätävararuoistamme: pastaa ja Pirkka-salviapestoa tai paprika-cashew-pestoa (parin euron aarteita!), pannulle aasialaisittain Pirkka-valmisriisiä (löytyy niin tavallisena kuin maustettuna) paistetun kananmunan kanssa tai rento pikapitsa (tässä elämäntilanteessa ei hifistellä) valmiista pohjista tähteitä hyödyntävillä täytteillä.

Kaikki hätävaroista ei ole lasten makuun, mutta kuten sanottu, syömme toisinaan eri ruokia ja usein pakasteista ja säilykkeistä on iloa etätöitä tekevän miehen ja minun arkilounaina.

Oppi: Aina säilyviä hätävaroja niin kuivakaapissa kuin pakkasessa.

Tilanne 2. Vieraita tulossa synttäreille tai vaikka brunssille. Tilatako kakkuja vai oikaistako kahvilahenkeä kotiin kaupan löydöistä?

Ymmärrän täysin, jos joku haluaa panostaa esimerkiksi synttäreihin tilauskakuin, mutta itse en ole koskaan ajatellut sen olevan välttämätöntä. Pakastekakkuäitinä hyödynnän kaupan helmiä.

Pirkka-pakastevoicroissantit on meidän klassikko. Ne ovat oikeasti hyviä ja niiden paistamisella saa luotua kotiin illuusion pullanutuoksuisesta emännästä. Täytteitä voi keksiä paljonkin, mutta jo pelkällä juustolla ja hillolla pääsee pitkälle.

Usein laitan tarjolle myös syntisen hyvän Pirkka Mud Cake -mutakakun, joka sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle. Kasvispiirakan teen aina valmiiseen Pirkka Rukiiseen piirakkataikinaan, tällä kertaa brunssille parsakaali-, tomaatti- ja artisokkatäytteellä.

Oppi: synttäreistä ja brunsseista saa maistuvia myös kaupan pakastealtaan helmillä.

Tilanne 3. Mieluisat omat eväät vai pakkopullaa tien varrelta?

Niin kuin tiedätte, rakastan viehättäviä kahviloita, ja usein kiva kohde on meille autoretkillä syy poiketa reitiltä. Se sen sijaan minua harmittaa, jos olemme pakotettuja pysähtymään kalliiseen ei-mieluisaan taukopaikkaan. Neljän, kohta viiden hengen syödessä vain jotain pientäkin, rahaa menee aina yllättävän paljon siihen nähden, ettei poikkeamisesta saa vain polttoainetta ilman elämystä ja nautintoa.

Tästä syystä teen omia eväitä etenkin kesäisin meidän retkeillessä paljon. Yksi suosikkini on reilun euron Pirkka esipaistettu kiviuuniciabatta välimerellisin täyttein. Esimerkiksi aurinkokuivattu tomaatti on leivän välissä aivan ihanaa. Tällä kertaa täytteinä oli edelläkin mainittua Pirkka paprika-cashewpestoa, mozzarellaa, salaattia ja paprikaa. Lapsille maistuu pakkasen Pirkan rukiisia cocktailriisipiirakoita ja smoothiet.

Oppi: omat eväät tulevat joissain kohteissa paitsi halvemmiksi myös paremman makuisiksi.

Tilanne 4. Vauvalle valmista vai itse tehtyä?

Edustan vauvan ruokkimisen kanssa sekä-että-koulukuntaa: sekä teen ruokaa itse että hyödynnän valmiita. Varsinkin näin alussa, kun annokset ovat vielä melko pieniä maisteluita, hyödynnän paljon valmiita vauvanruokia arjen helpottamiseksi.

Sen olen kuitenkin ihan jo säästösyistä päättänyt, että valmispuuroja vauvalle ostan ainoastaan menoihin, kotona teen vauvan aamu- ja iltapuuron itse. Parin valmispuuron hinnalla saan isot paketit Pirkka Luomu -kaurahiutaleita ja -ruishiutaleita, joista riittää kymmeniä pieniä annoksia.

Aikaakaan tarjoiluun ei mene sen enempää: valmistan vauvan puuron minuutissa mikrossa. Joukkoon laitan sosetta, pakastemarjoja, muussattua banaania, omenaraastetta ja mitä milloinkin. Koska vauvalla puuron syönti toistuu yli 700 kertaa vuodessa, omatehdystä puurosta tulee tuntuva säästö.

Oppi: Pienikin säästö päivittäin toistuvana kasvaa vuodessa suureksi.

Tässä oli juuri meidän perheelle juuri tällä hetkellä ajankohtaisia tapoja ja tuotteita säästää ruoassa. Minusta arjen ratkaisuissa kannattaa olla inhimillinen ja ymmärtävä itseä kohtaan. Jokaisella meillä on erilaiset resurssit käytettävissä, eikä muihin kannatta liikaa verrata – inspiroitua vain mahdollisuuksien mukaan muiden ideoista.

Esimerkiksi minä en saa leivottua leipiä itse, vaikka kuinka tietäisin sen säästävän. Sen sijaan mainituissa tavoissa säästäminen käy minulta luonnostaan, ja siksi näissä asioissa mieluusti ”skarppaan”.

Jos jonkun tavoitteen itselleni asettaisin täksi syksyksi, haluaisin tehdä enemmän isoja annoksia lämmittäviä soppia, kuten linssikeittoa. Hyviä ideoita edullisiin ruokiin löytyy myös K-ruoan sivuilta. Jos kotimaisuuden kokee ruokaostoksilla tärkeäksi, alkuperän voi tarkistaa tuotepakkauksesta. Ilahduttavasti lähes 80 % K-kauppojen ruokatuotteista on kotimaisia.

Niin kuin melkein kaikki muukin elämässä, tämäkin on tasapainoilua. Tasapainoilua sen välillä, ettei elämästä tee liian hankalaa tai yksitoikkoista – ruoka on kuitenkin myös valtavan suuri nautinto ja osa hyvinvointia.

Silti tässä ajassa ja isommalla perhekokoonpanolla on pakko kiinnittää huomiota syömisen järkeistämiseen suosimalla hyväksi havaittuja edullisia tuotteita, hyödyntämällä pihistä-panosta ajattelua sekä väistämällä turhia kuluja.

Olisi kiva kuulla teidän tapoja säästää ruoassa niin yksittäisiin tuottein kuin tilantein ja tavoin.