
Niin se vain on viittä vaille joulu. Vielä nyt en pysty, tai sen puoleen haluakaan, reflektoida mennyttä vuotta tai suunnata ajatuksia ensi vuodelle. Nyt tuntuu tärkeältä vain vetää syvään henkeä ja vastaanottaa joulu sellaisena kuin se tulee. Oloni tuntuu vähän sairaalta, mutta se on kaiken muun keskellä pientä, ja lepääminen pyhinä tarkoituksena onkin.
Kunpa jokainen meistä saisi pyhinä sitä, mitä tarvitsee: huilaamista, pysähtymistä, iloa, etäisyyttä, naurua, nautintoja, tutun turvallisia perinteitä tai virkistävän vaihtelevia vapaita. Itselleni tärkeintä on vetäytyä somesta perheen kanssa joulukuplaan, pysähtyneeseen mielentilaan, joka on kuin oma todellisuutensa.
Lämmin kiitos tästä vuodesta, kiitos kun olette! Tänäkin vuonna olette olleet ihana yhteisö, jolle on ollut turvallinen olo jakaa omia ajatuksia, ja jolta saa arvokasta vertaistukea.
Toivotan jokaiselle inhimillistä ja mukavaa joulua sekä rentouttavia pyhiä!