Luontoyhteys ja koko perheen retkenjälkeinen jäätelöhetki

Kaupallinen yhteistyö, Aino-jäätelöt ja Asennemedia

Homevialaura, luonto

Olenkohan koskaan ollut näin onnellinen keväästä. Olen joka päivä pysähtynyt olemaan kiitollinen siitä, että jos tämän piti tapahtua, tämä tapahtui nyt. Nyt keväällä, vuodenaikana, jolloin etenemme kohti valoa. Päivä jatkaa pitenemistään, linnut jatkavat lentämistään, puron viimeinenkin jäälautta jatkaa sulamistaan ja kuivasta maasta nouseva kasvi voimistumistaan.

Luonto tarjoaa poikkeuksellisessa tilanteessa korvaamatonta symboliikkaa: elämän voittamista ja perspektiiviä. Jylhää kalliota, korkeuksiin kurottavaa monisatavuotista puuta tai pauhaavaa merta katsoessa tulee kuin luonnostaan hyväksyttyä oma pienuus. Tämä tilanne ei ole sellainen, jota voin kontrolloida tai jonka voin ratkaista. Voin vain vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa, hengittää syvään ja hyväksyä sen, mitä on. Kantaa vastuun omasta osuudestani, huolehtia lasten turvallisuudentunteesta ja valita toivon.

Homevialaura, luonto

Olen miettinyt paljon sitä, miten tämä poikkeusaika palauttaa meidät perusasioiden äärelle, ja mitä hyvää siitä voi mahdollisesti pitkällä tähtäimellä seurata. En ole varma, ajattelenko tämän edes olevan pelkästään poikkeustila, vaan jollain tapaa myös uuden aikakauden alku.

Vastauksia minulla ei tietenkään ole, mutta nöyränä pohdin: Muuttaako tämä elämänarvomme tai vähintäänkin kirkastaako tämä meille jo tärkeitä asioita entisestään? Yhtä kaikki jollain tavalla nyt määritellään uusi luksus: ainakaan hetkeen se ei keinukaan olkapäällä. Ylellisyyttä on mahdollisuus liikkua vapaasti ja väljästi luonnossa.

Homevialaura, luonto

Heti ensimmäisinä päivinä aloin itse haravoida. Se olin minä, joka haravoimista tarvitsi, ei piha niinkään. Puhalsin maata kuivuneiden lehtien alta eloon ja mietin, miten tänä vuonna en aio irrottaa katsettani toukokuun tienoilla kukkaan puhkeavasta kirsikkapuusta.

Luontoyhteyden haluan opettaa myös lapsilleni ihan samanlailla kuin koen tärkeäksi taidot rauhoittua ja rentoutua kotona. Molemmat koen elintärkeiksi tavoiksi laskea kierroksia ja rauhoittaa aisteja ja palautua.

Olen viime aikoina kiinnostunut lukemaan parasympaattisesta hermostosta, mikä liittyy oleellisesti paitsi tähän tilanteeseen myös ajan kiireiseen ja kuormittavaan henkeen muutenkin. Sympaattinen hermosto aktivoituu taistele tai pakene -henkeen stressitilassa. Parasympattinen hermosto taas on aktiivinen levossa. Parasympaattista hermostoa voi aktivoida luonnossa, kuten Ylen artikkelissa kirjoitetaan:

Luonnossa ihmisen parasympaattinen hermosto aktivoituu, mikä saa aikaan rentoutumisen. Verenpaineen sekä pulssin on todettu usein laskevan, puolustusjärjestelmän solujen aktivoituvan ja monien negatiivisten tunteiden kuten vihan ja ahdistuksen vähenevän.

Homevialaura, luonto

Viikkoa metsässä telttailevaa perhettä meistä ei koskaan tule, vaikka niin vapaa-aikaansa viettäviä ihailenkin, eikä meillä ole omaa mökkiä, mutta meillä on oma tapamme latautua luonnossa yhdessä perheenä. Me rakastamme matalalla kynnyksellä toteutettavia päiväretkiä ja herkuttelun yhdistämistä niihin.

Listasin etelän ulkoilualuevinkkejä Luonnosta mielenrauhaa – ulkoilukohteita etelässä -kirjoitukseen, mutta nyt erityisesti toimivat rauhaiset kolkat – onhan maamme pinta-alasta 73 % metsää, joten vaihtoehdot eivät ihan heti lopu kesken. Väljille alueille hakeutumalla ja turvavälit pitämällä luonnossa on nytkin turvallista olla. Usein teemme myös sitä, että lähdemme lähialueelle kävelemään ja tulemme kahville kotiin tai että otamme mukaan vain suolaista ja makean nautimme kotona – näin lapset saa joskus kotiinkin.

Homevialaura, Aino-jäätelö

Esikoinen on perinyt molempien vanhempien rakkauden jäätelöön, joten se on retkenjälkeisellä kahvihetkellä pullan ohella perheemme suosikki. Jäätelöön tukeudumme myös hyvin usein, kun saamme kesällä terassille vieraita kylään. Aino-jäätelöissä pidän monipuolisista makuvaihtoehdoista, joista jokaisen on helppo löytää oma suosikkinsa, perheelle sopivasta pakkauskoosta sekä kotimaisuudesta: Aino-jäätelöt tulevat Turengin tehtaalta, mistä Avainlippu-tunnus kertoo.

Homevialaura, Aino-jäätelö

Aino-jäätelöiden pakkaukset ovat uudistuneet ja nyt ne tunnistaa palaneesta puusta. mikä viestii luonnon ikiaikaista juurevuutta ja kesyttömyyttä – vastavoimaa, mikä sekin on luontoa siinä missä herkkyyskin. Luonnonvoiman löytämisen ja siitä voimaantumisen ajatus on jatkoa Aino-jäätelöissä aina vahvasti läsnä olleelle suomalaiselle luonnolle. Meillä tällä kertaa kahvipöydässä oli maut Ihana maitosuklaa, Suklainen mokkaunelma ja suosikkini Suolainen kinuski.

Homevialaura, Aino-jäätelö

Myöskin helppo tapa vaalia luontoyhteyttä lasten kanssa on kasvien kasvattaminen ja hoitaminen – juuri nyt pääsiäisruohon. Me emme ole leikkokukkia ja orkideoita lukuun ottamatta sisätiloissa viherkasvi-ihmisiä, mutta pihan hoitamista ja yrttien kasvattamista rakastamme sydämemme pohjasta.

Homevialaura, Aino-jäätelö

Puutarhanhoito on parasta terapiaa ja olen tietysti valtavan onnellinen, kun olen saanut neljävuotiaan kaveriksi. Jo viime kesänä, kun kaikki vihreä lautasella oli silloin kolmevuotiaasta muuten epäilyttävää, hän kipaisi vapaaehtoisesti hakemaan yrttejä ruukusta terassilounaalle. Vähän niin kuin lapsen itse kokkaama annos, myös itse kasvatettu ruoka on lapselle erityistä.

Homevialaura, Aino-jäätelö

Tänä keväänä neljävuotias on kysellyt myös kovasti kukkien perään. Hän on paitsi intohimoisin tuntemani jäätelönystävä myös parantumaton esteetikko, joka ikuistaa omien sanojensa mukaan kameraan puutarhamiljöön. Totta kai istutammekin hänen kanssaan pihalle myös kauniita kukkia – nyt niistä ilahtuu enemmän kuin koskaan. Vielä, kun jäätelön pääsee syömään keittiön pöydältä terassille, niin mikä onni se onkaan.

Mukavaa palmusunnuntaita!

Miten meillä on sujunut kotikaranteeni perheenä kahden lapsen kanssa

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Heippa virtuaaliystävät! Miten teillä sujuu lasten kanssa? Ajattelin kirjoittaa siitä, miten meidän päivät lasten kanssa ovat menneet ja mitä olemme puuhanneet. Mietin myös sitä, kuinka paljon normaalista tämä meidän kohdallamme poikkeaa.

Poikkeaa tietysti, kun 4-vuotias ei ole arkipäiviä päiväkodissa vaan kotona. Vauva on kotona muutenkin, mutta 4-vuotiaan jatkuva läsnäolo – se on ehdottomasti eniten meidän tilanteeseemme vaikuttava tekijä. Minä teen töitä kotona muutenkin, miehen työ onnistuu hyvin etänä, mutta toisenkin lapsen hoitaminen siinä sivussa on tietysti meillekin uutta.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Tästä huolimatta meillä ero entiseen arkeen ei ole ollenkaan dramaattisimmasta päästä siksi, että perheellämme ei ole ohjattuja harrastuksia (paitsi vauvalla oli kerran viikossa puolen tunnin muskari). Olemme normaalitilanteessakin aikamoisia kotoilijoita ja viihdymme usein kiireettömästi kotona “tekemättä mitään”. Meille tämä taitaa olla sellainen ikuinen sunnuntai, jona yrittää tehdä myös töitä.

Elämäntapamme takia olen pystynyt hyvin elämään tämän(kin) ajan ilman paineita siitä, että lasten tekemisen pitäisi olla jotenkin erityisen kehittävää (vaikka rakastamani päiväkodin varhaiskasvatusta onkin valtava ikävä!). Jos totta puhutaan, joutilaisuutta ja tylsyyttä vasta kehittävänä pidänkin.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Siitä olen pitänyt kiinni, että joka päivä liikutaan ulkoillen, ja että joka päivä 4-vuotias rauhoittuu esimerkiksi kädentaitojen ja äänikirjojen pariin. Ja kun kotona koko päivä ollaan, niin väistämättä sitä tulee tietysti jotain tehtyäkin, vaikka sen suurempaa tavoitetta, lukujärjestystä tai agendaa meillä ei tämänikäisten kanssa ole.

Enemmänkin kuljen kultaisella keskitiellä: tietenkin järjestän lapsille tekemistä mutta lisäksi tietoisesti vaalin tylsyyttä. Se on osa kasvatustapaani muutenkin. En halua ojentaa kaikkea vanhempien pyörittämänä ohjelmatoimistona hopeatarjottimella, vaan ajattelen, että tekemistä täytyy oppia keksimään itsekin luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Minua nauratti todella paljon Arman Alizadin jakama sitaatti: Heti kun tämä koronahässäkkä on ohi, niin ajattelin olla ihan vain kotona muutaman päivän.

Pätee niin minuun! Sitten, kun joskus mies ja 4-vuotias palaavat töihin ja päiväkotiin, haaveilen jo siitä, että saan olla hetken kotona hiljaisuudessa – siitä vauva ja koira ovat olleet viimeisen vuoden kivoja kavereita, että heidän kanssaan kuulee myös omat ajatuksensa.

Minulle introvertti- tai ambiverttiäitinä ehdottomasti eniten sopeutumista ei olekaan vaatinut kotona oleminen, vaan 4-vuotias karanteenikaveri. Joka. Ei. Ole. Hetkeäkään. Hiljaa. Suunnittelin jo eväsretkeä yksin autoon. Ei siis autolla, vaan autoon. Ehdotin myös muka niin neuvokkaana kilpailua, kuka on pisimmän ajan hiljaa. No sillä sai ostettua 26 sekuntia (palkintoja ei jaettu). Siitä iloitsen, että nyt sisaruksista alkaa olla synergiaetua: lapset leikkivät jo jonkin verran keskenään ja pitävät mukavasti toisilleen seuraa.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Kaiken kaikkiaan olosuhteisiin nähden pärjäämme enemmän kuin riittävän hyvin: olemme etuoikeutettuja, että voimme olla kotona ja omalla pihalla, tehdä silti töitä ja että luonteemme ja elämäntapammekin sopeutuu kotona olemiseen keskivertoa paremmin. Kaikki sympatiani ovatkin muiden ihmisten luona: paitsi yksinäisten ihmisten myös sellaisten perheiden puolella, joissa on esimerkiksi vain yksi huoltaja tai erityislapsi.

Mietin, miten etäkoulua vahtivat vanhemmat ja opettavat opettajat jaksavat opetussuunnitelmansa kanssa. Toivon todella paljon, että ketään ei tässä poikkeustilanteessa kuormitettaisi liikaa. Poikkeustilanne on poikkeustilanne: ei silloin arkea voikaan jatkaa normaalisti, vaan laskea rimaa ja olla yhä armollisempi.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Mitä kaikkea me olemme kohta 1-vuotiaan ja 4-vuotiaan kanssa tehneet

Polkupyöräily ja potkulautailu

Olen niin kiitollinen, että jos tämän piti tapahtua, tämä tapahtui nyt keväällä. Päivittäinen kävelylenkki niin, että lapsi joko polkupyöräilee tai potkulautailee, on perheemme ehdoton henkireikä. Lapsi itsekin totesi: olin äsken tuhmalla tuulella ja kun mentiin ulos, niin enää en olekaan.

Kädentaidojen puuhasteleminen

Kädentaidot on ehkä liian mahtipontisesti ilmaistu, koska en ole ohjannut askartelupajoja, vaan lähinnä istuttanut esikoisen ruokapöydän äärelle piirtämään, värittämään, maalaamaan vesiväreillä, liimaamaan tarroja, muovailemaan muovailuvahalla tai tekemään helmikoruja siksi aikaa, kun vauva nukkuu ja valmistelen lounasta tai muuta. Rauhallinen keskittymistä vaativa puuhastelu on kuitenkin yksinkertaisenakin meille tärkeä rutiini.

Omalla pihalla touhuaminen

Onneksi löysin kaapista vielä saippuakuplia ja hiekkalaatikkokin on täydessä käyttövalmiudessa. Samoin olemme tehneet neljävuotiaan kanssa “pihatöitä”. Kiitollisuutta omasta pihasta ei kyllä tässä kohtaa voi liikaa painottaa. Samoin 4-vuotias on piirrellyt sisääntulon puoleiselle kadulle taidetta katuliiduilla.

Luonnossa retkeileminen

Viikonloppuisin olemme hakeutuneet kävelyretkille luontoon, mikä on tehnyt todella hyvää ihan kaikille, että saa kodin neliöistä vähän etäisyyttä sekä metsä- tai merenrantaterapiaa.

Piirrettyjen katsominen

Niin kuin muutenkin annan nytkin lapsen katsoa piirrettyjä meidän vanhempien työskentelyä helpottaakseni, mutta myös siksi, että sopivissa määrin nautittuna hyvät ohjelmat ovat minusta kiva tapa hetki pötköttää ja rentoutua – rakastanhan laatusarjoja itsekin. Poikkeustilanteessa on myös poikkeustilanteen ruutuaika, jos tarve vaatii.

Kotijumppien, -joogien ja tanssiliikkeiden tekeminen

Meillä ei ole säännöllistä jumppahetkeä kotona, mutta ulkona liikkumisen lisäksi yritän kannustaa ja mahdollistaa lapsille liikkumisen kotona. He ovatkin monta kertaa tehneet erilaisia ratoja muun muassa bObleseilla, neljävuotias tanssii videoiden tai musiikin tahdissa sekä tekee välillä ihan oma-aloitteisestikin lasten joogaa.

Majojen rakentaminen

Jos jotain haluaisin lasten, tai siis esikoisen tästä ajasta muistavan, niin majojen ja muun kodin tuoman turvallisuudentunteen. Majoja onkin rakennettu harva se päivä olo- tai lastenhuoneeseen.

Kirjojen lukeminen ja äänikirjojen kuunteleminen

Päivittäinen lukemisen rutiini on sellainen, josta olemme kokeneet tärkeäksi pitää kiinni. Kirjojen lisäksi nyt ihan korvaavattomia ovat olleet lasten äänikirjat. Esimerkiksi illalla, jos olo on kaikkensa antanut, on pelastus laittaa iltasatu soimaan äänikirjana. Äänikirjoja soitan usein neljävuotiaalle myös vauvan päiväuniaikaan, kun haluan, että hänkin rauhoittuu ja lepää, vaikka ei enää nukukaan.

Ruoanlaitto

Neljävuotias on nyt tosi kiinnostunut osallistumaan ruoanlaittoon, mikä on ihana asia, koska pakollisesta ruoanlaitosta, jopa Kokkikartanon mikrottamisesta ja kurkkujen leikkaamisesta, saa ohjelmanumeron.

Kampausleikit

Kampausleikit ovat oma suosikkini ja jos saisin päättää, leikkisimme kahdeksan tuntia putkeen sitä, että nyt tää äiti istuis kampaajantuoliin ja tätä kammattaisiin ja laitettaisiin. Pään koskettaminen tuntuu vain niin ihanalta – joskin käsittely on pienten käsissä aika rajuakin. Välillä teemme muitakin hierontoja ja “hoitoja” kosteusvoiteilla ja suihkeilla. Koska olen huono leikkimään, tämä on meille tärkeää yhdessäoloa.

Pääsiäisruohon istuttaminen

Nyt on ollut juuri aika istuttaa pääsiäisruoho, mikä oli mukava puuha istutusvaiheessa ja on pidempäänkin, kun kasvamista on jännittävä seurata.

Kaappien järjestämisen ja kodin siivoaminen

Olen myös osallistanut lapsia paljon omaan tekemiseeni: se tuntuu kiinnostavan heitä vähintään yhtä paljon kuin lastenleikit ja samalla saan kuitenkin jotain täällä kotona edistettyä, mikä on tärkeää omalle jaksamiselleni ja mielenrauhalleni. Kuten kerroin, järjestelyä olemme onnistuneet tekemään ihmeen hyvin ja yhteistuumin neljävuotiaan kanssa siivosimme ja karsimme myös lastenhuonetta. Neljävuotias rakastaa myös imuroida, joten sellaisessakin saa aikaa kulumaan.

Kotityöt

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, minulle on periaatteesta tärkeää, että lapsi (vielä yksikössä, koska toinen on vauva) osallistuu kotitöihin ja siitä olen pitänyt kiinni myös karanteenissa. Ajattelen, että vastuu viihtyisästä elinympäristöstä on koko perheen. Lapsi petaa päivittäin sängyn ja vie (vaikka sitten viidennellä huomautuskerralla) pyykit pyykkikoriin ja keräilee ainakin osan leluistaan iltaisin, missä myös kuluu aikaa ja mikä myös ryhdittää päivää ja kaikkien oloa.

Ihan vain oleminen

Vaikka tämän jo mainitsinkin, kohtaa tekee mieli vielä korostaa. En suinkaan järjestä lapsille koko ajan tekemistä ensinnäkään siksi, että en todellakaan jaksa ja toiseksi, koska ajattelen tylsyyden ruokkivan positiivisella tavalla luovuutta ja mielikuvitusta.

Homevialaura, kotikaranteeni lasten kanssa

Jos jotenkin yritän summata suhtautumistani niin, ajattelen, että koska tämä on poikkeustila, niin asiat saavat olla poikkeuksellisesti. Esimerkiksi liikuntasuositukset eivät meillä todellakaan tule täyteen, mutta yksi ajanjakso ei maata kaada. Kuitenkin joistain asioista pidän tärkeäksi pitää kiinni, kuten päivittäisestä ulkoilusta, koska muuten pakka hajoaa käsiin. Eli jotain rytmiä ja ryhtiä yhdistettynä päivä kerrallaan -soveltamiseen ja ei se ole niin justiinsa -joustamiseen. Jokaisen tilanne on niin omanlainen ja kymmenien muuttujien summa, että kunhan löytää itselle sopivat tavat pysyä järjissä, niin se on tärkeintä.

Paljon tsemppiä jokaiseen perheeseen ja tietysti kaikille muille yhtälailla!

Ajankohtaisia äänikirjoja: mielenrauhaa itseäni viisaampia kuuntelemalla

Kaupallinen yhteistyö, BookBeat

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Äänikirjat ovat tiivis osa arkeani ja sitä ne ovat tälläkin hetkellä uudenlaisen arjen keskellä. Arjessa, jossa on samanaikaisesti niin paljon tuttua ja tuntematonta. Uuteen normaaliin totuttautumisessa minua niin kuin monia muitakin on auttanut tietyistä rutiineista sekä itselle mieluisista ja tärkeistä asioista kiinni pitäminen. Yksi niistä on tästä poikkeustilanteesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, itseäni viisaampien kuunteleminen.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Niin kuin olen kertonut, oma intohimoni on hyvää elämää käsittelevät tietokirjat. Rakastin jo lukiossa filosofiaa ja maailmanuskonnoista oppimista, ja jollain tavalla se tausta on herännyt henkiin. Olen kiinnostunut elämäntaidoista ja elämäntavasta isoista kysymyksistä aina arkiseen priorisointiin – koska lopulta se arkinen priorisointikin liittyy isoihin kysymyksiin: siihen, mikä elämässä todella on tärkeää.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Luen edelleen perinteisiä kirjoja, mutta äänikirjat mahdollistavat lukemisen sellaisissa tilanteissa, kun kädet eivät ole vapaana tai kun on tarve rentoutua silmät ummistamalla. Itselleni arjessa yleisimmät hetket kuunnella äänikirjaa ovat kotityöt, kuten tiskikoneen tyhjennys ja siivoaminen, järjestäminen, vaunu- ja koiranulkoilutuslenkit sekä illalla sängyssä. Laitan usein päälle BookBeatin uniajastimen vartiksi ja nukahdan lukevaan ääneen. Nyt tässä poikkeustilanteessa äänikirja on minulle myös tapa ottaa vähän etäisyyttä muuhun perheeseen. Kun me kaikki neljä vietämme nyt ympäri vuorokauden kompaktissa kolmiossa, pääsen äänikirja kuulokkeissa hetkeksi omaan maailmaani.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Perheenä meillä on usein äänikirja päällä autossa, mikä on ihan pelastus yhtään pidemmillä ajomatkoilla. Myös nyt kotona oleville lapsille laitan päivittäin äänikirjan. Vaikka meillä totta kai piirrettyjäkin katsotaan, olen huomannut, että esimerkiksi vauvan päiväunien aikaan äänikirja on 4-vuotiaalle ihan erilailla rauhoittava lepohetki kuin televisio. Tyttäreni suosikkeja tällä hetkellä ovat lastenkirjoista muun muassa Prinsessa Pikkiriikki, Frozen, Peppi Pitkätossu ja Muumit.

Omien suosikkieni, tietokirjojen ja lastenkirjojen, lisäksi BookBeat tarjoaa laajan valikoiman äänikirjoja ihan jokaiseen makuun: tietysti romaaneja, jännitystä, klassikoita, elämäkertoja, fantasiaa ja scifiä, taloutta ja bisnestä, hyvinvointia, nuortenkirjoja sekä runoja ja näytelmiä. Vaikka itse lepuutan mieltäni tietokirjoin, tiedän, että monelle nimenomaan fiktio on ajatukset lempeästi muihin maailmoihin kuljettava voimavara.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Uutuuksia BookBeatiin tulee kiitettävään tahtiin: olen koko ajan tallentamassa muistiin uusia kirjoja, vaikka edellisiäkin on vielä kuuntelematta. Yritän malttaa niin, että en kuuntelisi kymmentä kirjaa kerralla, mutta muutama minulla on kesken samaan aikaan ja valitsen mielentilan mukaan, minkä laitan päälle. Jos kirja ei puhuttelekaan, lopetan sen kesken – ehkä kokonaan, ehkä jatkaakseni myöhemmin. Tämän taidon omaksumisesta olen onnellinen: eivät kirjat ole suorittamista, vaan vapaaehtoista nauttimista varten.

BookBeat-kuukausihintaan 16,90 euroa saa käyttöönsä yli sadantuhannen kirjan kirjaston ja siihen rajattoman käyttöoikeuden: äänikirjojen lisäksi palvelun kaikki e-kirjat. Suomen ja ruotsin lisäksi BookBeatissa on paljon kirjoja englanniksi. Meillä käytössä on mieheni kanssa Perhetili, jossa vain 4,90 euron lisähinnalla kuukaudessa sovelluksen saa käyttöön toisellekin. Nyt ihan tuoreena ominaisuutena BookBeatissa on myös vähemmän kuunteleville Basic-tili, jolla 9,99 euron kuukausihintaan saa kuunnella 20 tuntia kuukaudessa.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Minulle ajankohtaisia BookBeat-äänikirjoja juuri nyt

Halusin kerätä yhteen kirjat, jotka minulla on juuri nyt kuuntelussa tai seuraavaksi jonossa. Olisin kuunnellut näistä kirjoista jokaisen muutenkin, mutta nyt niiden teemat tuntuvat erityisen tärkeiltä ja osuvilta.

Päivi ja Santeri Kannisto: Hyvän elämän opas – Elämäntaidon helmiä eri puolilta maailmaa

Tästä tuoreesta, helmikuussa ilmestyneestä suomalaisten nomadien ja kirjailijoiden teoksesta mainitsinkin jo muutama postaus sitten. Kirjassa yhdistyy kiinnostavasti hyvän elämän pohdinta eri aikoihin ja kulttuureihin. Itse en hyvästä elämästä lukiessani etsi yhtä oikeaa totuutta, vaan enemmänkin laajennan ajatteluani: näinkin voi olla, tälläkin tavalla on toimittu. Kuten sanottu, olen ollut näistä kysymyksistä kiinnostunut aina, mutta nyt koen aiheen ajankohtaisemmaksi kuin koskaan. Itseäni auttaa suuresti perspektiivi ja historia: yhdestä jos toisestakin asiasta olemme selvinneet ennenkin, niin varmasti selviämme tästäkin.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Maaret Kallio: Voimana toivo

Olen aikaisemmin omistanut kokonaisen postauksen Maaret Kalliolle – niin paljon hänen läsnäoloaan ja rauhoittavia sanojaan meidän yhteiskunnassamme arvostan. Olen harmissani Maaretin puolesta hänen siirtyneen kirjakiertueensa takia, johon olisin osallistunut itsekin, mutta en voi olla ajattelematta: mikä tuuri, eikö tämän kirjan kaikista kirjoista pitänytkin ilmestyä juuri nyt. Uskon, että en ole ainoa suomalainen, joka takertuu välittömästä tähän eilen ilmestyneeseen teokseen. Niin kauan kun on toivoa, on elämää.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Frank Martela: Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä

Toinen kirja, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa on filosofi Frank Martelan uutuus. Mikä tuuri, että sekin ilmestyy nyt. Rakastan Frank Martelan ajatuksia hyvästä elämästä ja pidin hänen Valonöörit-kirjastaan paljon. Myös Frank Martelasta olen kirjoittanut aikaisemmin Hyvästä elämästä ja elämän tarkoituksesta -postauksessa. Toistaiseksi uutuusteos on BookBeatissa vain e-kirjana, mutta se on tulossa huhtikuun lopun tienoilla palveluun myös äänikirjana.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Perttu Pölönen: Tulevaisuuden lukujärjestys

Perttu Pölönen kuuluu myös ihmisiin, joita arvostan valtavasti. Kyseessä on nuori suomalainen keksijä, kirjailija, säveltäjä, puhuja, futuristi ja visionääri – ihan mukava ansioluottelo 24-vuotiaalle ja Perttu onkin valittu Euroopan lupaavimman 35 innovaattorin joukkoon. Myös Pertun kirjan, jota olen kuunnellut kolmanneksen, koen sattumalta todella ajankohtaiseksi: ainahan maailma on muuttunut enemmän kuin olemme osanneet ennustaa, ja ainakin minua sen hyväksyminen, että emme voi tietää huomisesta muutenkaan, rauhoittaa. Pidin myös todella paljon Pertun kirjoituksesta, jossa hän käsitteli sitä, että meidän ei pitäisi antaa tämän kriisin mennä hukkaan.

Aurora Airaskorpi: Riittävän hyvä – selviytymisopas työelämään

Aurora Airaskorven kirjaa en ole vielä aloittanut, mutta tämäkin teos kiinnostaa minua paitsi yleisesti myös ajankohtaisuudellaan. Nyt kun määritämme uutta normaalia, on itsemyötätunto kenties tärkeämpää kuin koskaan, kun toimimme paitsi työntekijöinä tai yrittäjinä myös vanhempina, opettajina, riskiryhmien auttajina, varhaiskavattajina ja minä kaikkina nyt toimimmekaan. Vaikka ajattelen, että armollisuutta itseään kohtaan voi myös kehittää, riittämättömyys ei ole vain yksilön ongelma, vaan laajempi. Etenkin me naiset koemme paljon riittämättömyydentunnetta, ja siksi tämän kirjan teemat ja näkökulmat tuntuvat tärkeiltä.

Homevialaura, BookBeat, äänikirjat

Lisää kirjavinkkejäni löytyy esimerkiksi 6 x vaikutuksen tehnyt kirja viime vuodelta -postauksesta ja Instagram Storiesin Mitä luen -kohokohdista. Nostan usein sillä hetkellä kuuntelemani kirjan Instagram Storiesiin ja olen saanut teiltä paljon viestejä siitä, miten olette löytäneet kauttani mieluisia kirjoja ja saaneet äänikirjat osaksi elämäänne. Niistä viesteistä ilahdun aina todella paljon. Olenkin tosi iloinen, että saan jakaa teille etukoodin äänikirjojen kuunteluun.

Jos et ole kokeillut BookBeat-palvelua aikaisemmin, pääset kokeilemaan sovellusta maksuttomasti koodilla homevialaura yhden kuukauden ajan. Koodi on voimassa uusille asiakkaille, ja tilauksen voi halutessaan päättää koska vain ilman sitovuutta. BookBeatin saa helposti ja nopeasti käyttöön lataamalla sovellus App Storesta tai Google Playsta.

Kuukauden ilmaisen kokeilun pääset lunastamaan tästä.

Toivotan kaikille kirjojen kuuntelemisen ja lukemisen iloa ja mielenrauhaa.

Henkisesti lähellä: jos tunnet tarvetta auttaa

Homevialaura, Venner, Jokaiselle lapselle lounas

Toivottavasti jaksette hyvin! Kirjoitin tämän jo Instagramiin, mutta ajattelin, että nostan aiheen vielä blogiinkin, kun se on minulle niin tärkeä. Jos tunnet tarvetta auttaa ja sinulla on siihen mahdollisuus, yksi tapa auttaa on suomalaisia vähävaraisia perheitä Vennerin kautta.

En varmasti ole yksin, kun mietin, mitä tässä kohtaa käy vähävaraisille perheille ilman koulun tai päiväkodin päivittäistä lämmintä ruokaa. Avun tarvitsijoita on tässä tilanteessa tietysti sydäntäsärkevän paljon muitakin.

Niin kuin Maaret Kallio jälleen niin osuvasti lentomatkavertauskuvassaan Helsingin Sanomien kolumnissa kirjoitti, meillä kaikilla tässä tilanteessa on tärkeä tehtävä. Omani ajattelen olevan se, että noudatan ohjeistuksia ja huolehdin lasteni turvallisuudentunteesta.

Sen lisäksi on tietysti valtava tarve auttaa yhteiskunnallisesti omien resurssien puitteissa. Meillä on asiat olosuhteisiin nähden hyvin, joten koen suurta merkityksellisyyden tunnetta, että voin auttaa muita (turvallisesti, nettiyhteydellä), ja että voin vielä käyttää kanaviani auttamismahdollisuudesta kertomiseen.

Kenenkään ei tule tässä tilanteessa potea huonoa omaatuntoa, jos ei oma taloudellinen tilanne mahdollista auttamista, vaan päinvastoin sympatiat ovat nyt kaikkien kovia kokevien luona. Mutta jos on sellainen olo ja mahdollisuus, että haluaa suomalaisten yritysten tukemisen lisäksi osallistua kotimaassa perheiden auttamiseen, niin tässä on yksi tapa.

Homevialaura, Venner, Jokaiselle lapselle lounas

Tilannetta varten on käynnistetty Jokaiselle lapselle lounas -kampanja. Ruokakasseja vähävaraisille perheille toimittaa yhteistyössä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla, Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto, Tiina ja Antti Herlinin säätiö ja Tradeka.

Nyt koossa olevan rahoituksen turvin yli 550 lapsiperhettä saa ruokakassin kampanjan aikana. Ruokakassien jakelun toteuttaa Venner, joka yhdessä Hope ry:n, K-ruoan ja Kauppahalli24:n kanssa auttaa suomalaisia vähävaraisia lapsiperheitä ravitsevan ruoan avulla ympäri vuoden, ja tietysti tällä hetkellä apu on tärkeämpää kuin koskaan.

Vennerin ruokakassin voi ostaa sen verkkokaupasta kokonaisena (90 euroa) tai osan kassista 15 euron, 30 euron tai 45 euron summalla.

Kaiken tämän keskellä saan saan itse solidaarisuudesta valtavasti voimaa. Kun mietin, miten nopealla ja hienolla yhteistyöllä tämäkin kampanja on poikkeustilanteessa toteutettu, niin silmäni kostuvat. Niin moni antaa nyt niin paljon itsestään: henkisesti ollaan lähempänä kuin koskaan.

Kuvituksena on porkkanasämpylät. En aina leivo lasteni kanssa, mutta kun leivon, merkattakoon se #stayathomevialaura-koronapäiväkirjoihin. Rauhaisaa Earth Hour -lauantaita!

Uuden normaalin järjestys: työpiste makuuhuoneessa

Homevialaura, työpiste, kotitoimisto, työpöytä, Ikea Vittsjö

Keskusteluja neljävuotiaan kanssa päivänä kymmenen:

Äitiii, onko tänään päiväkotipäivä? Ei rakas ole vielä.⁣

Äitiii, haluan isän kanssa palaveriin nukkariin! Kulta anna isän olla makkarissa rauhassa.⁣

Äitiii, miksi sinä et pue, kun minä ja isä puetaan? Ööö…⁣

Homevialaura, työpiste, kotitoimisto, työpöytä, Ikea Vittsjö

Pukemisessa tosiaan onkin ollut hieman haasteita, mutta huonekalut ne siirtyvät pyjamassakin. Päivät pelkästään kotona ja määrittelemättömän pitkäksi ajaksi siirtyneet asuntohaaveet ovat tosiaan käynnistäneet täällä kausikarsimisen ja -järjestelyn (ehkä olikin aika luopua vuoden 2014 New York Magazineista?) ja myös pienen #karanteenihepuli-kalusteruletin. Pyöräytin kokeeksi olohuoneessa nojatuolia toiseen kohtaan ja siirsin Ikea Vittsjö -sivupöydän makuuhuoneeseen.

Homevialaura, työpiste, kotitoimisto, työpöytä, Ikea Vittsjö

En tiedä, onko muutos minkään sisustus- tai fengshui-säännön mukainen, mutta uusi järjestys tuo meille piristävää vaihtelua ja auttaa merkittävästi käytännössä. Mieheni tekee suurimman osan töistään tällä hetkellä makuuhuoneessa. Työpöydän ääressä hänen on parempi työskennellä kuin sängyllä, ja itsekin mielelläni jossain kohtaa iltaa vetäydyn hetkeksi kirjoittamaan omiin oloihini.

Homevialaura, työpiste, kotitoimisto, työpöytä, Ikea Vittsjö

Kapea pöytä on onneksi helppo pitää siistinä, sillä mitään valtavaa paperi- ja kuitti- ja ties mitä -pinoja en tietenkään mielellään makuuhuoneeseen halua, että tunnelma pysyy levollisena. Läppäri on helppo nostaa aina työskentelyn loputtua pois ja orkidea, kynttilät ja kirjat ovat vain meille rauhoittavia elementtejä.

Homevialaura, työpiste, kotitoimisto, työpöytä, Ikea Vittsjö

Vaikka olemmekin mielestäni sopeutuneet tilanteeseen kiitettävän hyvin, niin tietenkin myöskin vielä opettelen tätä uutta normaalia niin kuin kaikki muutkin, sekä sitä, että en voi enää kulkea kodissa päivisin miten sattuu. Juuri vein videopalaverissa työpisteellä istuvalle miehelle hänen unohtuneen vihkonsa yövaatteissa ja ehkä neljätoista vuotta sitten pesty tukka pystyssä. Moiccu vaan edustusvaimolta! Ei ihme, että neljävuotias ei pelkästään kysele pukeutumiseni perään, vaan myös oma-aloitteisesti tuo käyttööni toinen toistaan enemmän Ascotista muistuttavia hiuspantoja.

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue