Olemme eläneet aikamoisen joulun naimisiinmenon jälkeen. Koti pursuaa lahjoista, jotka saimme ystäviltä heille pidetyissä juhlissa sekä muilta rakkailta.

Koska meillä (lue rouvalla) on tunnetusti tarkka maku, halusimme helpottaa vieraiden elämää lahjalistalla. Joku saattaa ajatella, että lahjalista on kylmä tapa esittää vaatimuksia, mutta omasta mielestäni se on pelkästään nykyaikainen ja ekologinen ratkaisu toivoa sitä, mitä oikeasti haluaa. Kirppiksillä ja Huuto.netissä on jo aivan tarpeeksi materiaa, joka ei ehdi juhlapaikalta kotiin ennen kuin se jo laitetaan kiertoon.

Kaikkien lahjojen kuvaamiseen olisin tarvinnut laajakuvalinssin, mutta näistä vilkaisuista saa käsityksen. Kartellin Take-valaisin tuli pariksi Gé-kattovalaisimelle – Suomen syksyssä valoa ei koskaan voi olla liikaa. Amfitheatrof-kulho on ensimmäinen aarteemme italialaiselta Alessi-merkiltä.

Iittala-perhe kasvoi Essence-laseilla, Artik-lusikoilla, Sarpaneva Steel -vadilla ja Lantern-kynttilälyhdyllä. Villeroy & Boch New Wave -lautasilta tarjotaan jatkossa sushit ja viikonloppusafkat.

Balmuirin Kensington-lyhdyssä kelpaa polttaa kynttilää ja Hay Loop Stand -naulakossa roikottaa asuja.

Tarpeellisimman lahjan tittelin myönnän Tivoli Audio -radiolle, joka korvasi kotimme häpeäpilkun, Clas Ohlsonin vanhan rätisevän halpismankan. Radiolla saa soitettua myös Spotifya puhelimen kautta.

Lisäksi meitä ilahdutettiin muilla keittiötarpeilla, lahjakortein, elämyksin, huippuviinein, ravintolaillallisin ja -aamiaisin, valokuvakirjoin ja New York Magazine -tilauksella. Kaikki lahjat, niin listalta poimitut kuin itse keksityt, olivat meille äärimmäisen mieluisia ja täynnä mittaamatonta tunnearvoa. Kiitos!