Minä rivitaloasujana: onneksi meillä on täällä uudessa kodissa pihatöistä vapaa terassi.

Minä puutarhamyymälässä: haluan kaikki kukat, puskat ja puut!

Minä kasveja googlatessa: hermo menee, miten kukaan voi ikinä selvitä istutuksista täysjärkisenä?

Minä puutarhamyymälässä: miten täällä voi olla niin rentouttavaa käyskennellä.

Viattomat, ensi kertaa istutettavat vihreät ovat vieneet minulta kaiken kapasiteettini. Mitä voi istuttaa mihinkin ilmansuuntaan? Mikä voisi talvehtia? Mitä kasveja voisi yhdistellä? Mikä vaatii mitäkin multaa? Mikä pitää lannoittaa ja millä?

Ja sitten, kun upotan kädet multaan, unohdan kaiken ja tunnen, kuinka pulssi rauhoittuu.

Tässä näette meidän tämän vuoden istutukset, joihin pohdintojen jälkeen päädyin. En tiedä, onko tämä aivan sitä, mitä visioin, mutta riittävästi sinne päin. Istutusten etsimisestä voisi tehdä kokopäivätyönä, mutta päätin, että parin lähimyymälän läpikäynti saa tänä vuonna riittää, kun kodissa viimeistellään muutakin.

Toisessa myymälässä sain palvelua, toisessa ei ollut palvelevia myyjiä ollenkaan. Ei löytynyt palmua, mutta kaikki niistä ei selviäkään talvea ja sisälle en ole suunnitellut viherkasveja ottaa. Lopulta valinnoissani painoi (ehkä alintajuntaisesti) yllättävän paljon se, että kasvit sopivat pihapiiriin. Vaikka meillä oma piha on vain terassi, ympärillä kulkee yhteinen piha. Nyt piha ikään kuin jatkuu terassille ja toisin päin.

Kolmikossa on Ecopots-ruukuissa sinikatajaa, puistoalppiruusua ja neilikkaa viimeisteltynä Keikkilän valkoisilla koristekivillä.

Sinikatajan pitäisi olla (ainakin minua palvelleen myyjän mukaan) kestävämpi kuin tuijat ja puksipuut. Lisäksi katajaa on pihapiirissämme, mikä tuo mainittua jatkuvuutta. Opin, että ilmeisesti mitä sinisempi kataja, sitä paremmin se kestää aurinkoisella puolella. Katajan toivoisin kestävän syksyyn ja talveen. Kesän päätteeksi siirrän katajan talon toiselle puolelle sisääntuloon.

Alppiruusun pitäisi kukkia noin kuukauden päivät, mutta minusta kukat näyttävät vetävän viimeisiään jo nyt. Heh! Mutta senkin jälkeen kasvi on kaunis vihreänä. Alppiruusun vankoissa tummissa lehdissä on jotain etäisesti palmumaista. Myyjän mukaan kasvi viihtyy länsiterassilla, mutta sitten luinkin, että alppiruusut ovat puolivarjoisen ja varjoisen kasveja. Toinen heh!

Eihän tässä auta kuin positiivisessa mielessä luovuttaa. Kerralla kuntoon -ihminen minussa haluaisi, että istutukset palvelevat mahdollisimman pitkään, mutta nyt olen sillä mentaliteetilla, että käy miten käy. Tämä on ensimmäisen vuoden kokeilu ja sitten ollaan taas viisaampia, mikä täällä viihtyy ja mikä ei. Jos olisin yhä jatkanut ominaisuuksien vertailua, meillä ei olisi vielä lokakuussakaan kasveja.

Vaikka uusien istutusten kanssa olen ollut helisemässä, niin yrtit – vanhat tuttuni pelkästään rentouttavat! Yrttien hommaaminen ja istuttaminen onkin aina paras aika vuodesta. Ruukut ovat vanhasta kodista tutut 4Living-merkkiset. Pohjalle ennen multaa laitoin jätesäkkiä ja kevytsoraa. Millään en yrttejä kesän aikana lannoita, ja aina ne ovat olleet tyytyväisiä. Ilmankos kaikista istutuksista juuri yrtit koen eniten omiksi ja ihanan mutkattomiksi.