Räntäisen sadelauantain ratoksi kahvikupin ääreltä muutamia arkisia kuulumisia. Viime aikoina olen…

… rauhoitellut kattoremontista stressaantunutta koiraa ja iloinnut, että kotimme ja taloyhtiömme viimeinen iso remontti on pian valmis.

… ottanut (varmasti tuhansien muiden tavoin) Asennemedia-kollegani Liemessä uunifetapastan osaksi kasvisruokalistaamme. Resepti toimii kaikessa yksinkertaisuudessa sellaisenaan, mutta on myös hyvä mahdollisuus muidenkin kasvisten kuin tomaatin hävikkihenkiseen piilottamiseen. Lapsi ei huomannut juustoisessa joukossa kuorittua ja siten vaaleaa munakoison ja kesäkurpitsan jämää. Äiti 1-kolmevuotias 0.

… jatkanut kirjojen mutta myös lehtijuttujen lukemista ja ostanut todella pitkästä aikaa kevään kaipuisena pari ulkomaista muotilehteäkin. Jutuista erityissuositukset menevät Suomen Kuvalehden artikkelille Olipa kerran Pasila, jonka voi myös muuten kuunnella podcastina, sekä Asennemedia-kollegan Jarnon tekstille Liian köyhä kouluun.

… lahjoittanut yllä mainitun kirjoituksen seurauksena tärkeään Yhteisvastuukeräykseen sekä naistenpäivänä Naisten Pankille ja Solidaarisuus-työlle. Kolehdit tuntuvat niin pieniltä tässä riittämättömyyden tunteessa, mutta ovat sentään parempi kuin ei mitään. Naistenpäivänä iltasaduksi oli tietenkin pakko lukea Sankaritarinoita tytöille, josta on nyt ilahduttavasti tullut myös Sankaritarinoita pojille -versio. Naistenpäivänä heräsin paitsi kiitollisena tytöistäni myös siististä kodistani, kiitos arjen sankarimme, yhteistyökumppanini Freskan naissiivoojan (siivous saatu blogin kautta).

… seurannut liikuttuneena isosiskon eläytymistä vauvan odottamiseen. Paitsi oma vauva hänellä on totta kai myös äitinsä oireet: milloin kipeä kylki, selkä tai maha sekä tietenkin tässä vaiheessa unettomia öitä.

… suunnitellut, mutta kylläkin vasta suunnitellut, pihan kausivalojen puusta pois ottamista kerrankin ennen toukokuuta ja paistanut uunissa maisseja selvästi jo grillauskesää odotellen. Ja masentunut kuitenkin siitä, miten paksu lumikerros takapihalla näin maaliskuun puolivälissä vielä on.

… yrittänyt saada vessaharjoituksiin vauhtia glittertarroilla (ja miettinyt samaa palkintojärjestelmää itselleni: yksi poni jokaisesta imuroinnista). Tähän liittyen tilasin myös Zoocchini-harjoittelupikkarit ja Luma-wc-pötön supistajan, josko upgreidaus lukijani vinkistä aikuisten puolelle auttaisi. (Anteeksi aiheesta kaikille kohderyhmään kuulumattomille.)

…käynyt ylimääräisen kerran neuvolassa ja saanut viime kerran tapaan lähetyksen testeihin mahan mitoista johtuen. Viimeksikin mahani oli mitoiltaan suhteessa iso, mutta lopulta vauva kuitenkin pieni, eikä ainakaan silloin diagnoosina ollut raskausajan diabetestä. Kai kyseessä vain on erikoinen ruuminrakenne. Vaikka aamupäivä ilman aamupalaa ja -kahvia tulee jälleen olemaan kaltaiselleni aina heti herättyään syövälle tuskallinen, arvostan kovasti suomalaisen neuvolajärjestelmän huolenpitoa.

… yllättynyt positiivisesti, että olen kerrankin säästänyt jotain, minkä luulin jo kierrättäneeni eteenpäin, nimittäin vanhan digipokkarin. Lapsi on ollut omasta kamerasta onnensa kukkuloilla ja itse olen nauranut maha kippurassa hänen minusta sammakkoperspektiivistä kuvaamilleen otoksille.

… ilahtunut hurjasti Annika Välimäen lähettämästä korttisetistä. Kollegani on paitsi aivan ihana tyyppi myös super taitava graafikko ja kalligrafi. Tämä Annikan käsin kirjoittamiin teksteihin perustuva korttimallisto on juuri tullut myyntiin jälleenmyyjille. Annikan lähetys myös ratkaisi pitkään to do -listallani keikkuneen tehtävän: hanki kotiin satsi kivoja kortteja, ettei niitä tarvitse erikseen lähteä kaupungilta ostamaan, jos tulee ex tempore -annettavaa. Tästä ei minusta kortit enää kauniimmaksi muutu.

… innostunut jo pääsiäisestä, jota rakastan, jos mahdollista, vuosi vuodelta enemmän. Jos tulee joulu esille aikaisin, niin tulee nykyään pääsiäinenkin – jo jokin aika sitten oli Herkussa isot pääsiäisesillepanot. Tänä vuonna pääsiäinen on vasta huhtikuun loppupuolella 19.–22.4.