Niin se vain jatkuu, kotona oleminen. Voimia itse kullekin! Täällä nousee myös käsi pystyyn, että nyt päivästä toiseen samanlaisena jatkuva kotona oleminen käy mielen päälle, tauon ja maisemanvaihdoksen kaipuu tuntuu. Puhumattakaan huolesta heikommassa tilanteessa olevia kohtaan. Mutta ei auta muu kuin jatkaa toiveikkaana kohti kevättä. Tähän väliin tuntuukin sopivalta jakaa viimeksi katsomiani sarjoja. Edellisestä sarjakoosteesta on jo jonkin aikaa, ja ehkä sarjat edes piristävät maaliskuun kotoilua.

The Night Of, HBO Nordic

Tämän vuonna 2016 ilmestyneen sarjan löysimme HBO Nordicin kriitikot suosittelevat -listalta. Aikaisemmin en ollut sarjasta kuullutkaan, mutta onneksi tämän löysimme, sillä minisarja oli loistava (IMDb 8,5). Kahdeksanosainen rikosdraama sijoittuu New Yorkiin ja seuraa rikosoikeudellista prosessia ja järjestelmää. Pakistanilaistaustainen nuorukainen lainaa isänsä taksia Manhattanin yössä ja löytää itsensä epäiltynä murhasta. Tunnelma on vangitseva ja ihan toista New Yorkia kuin lakisarjoissa. Syrjäkujien roso ja pimeys menee ihon alle.

The Crown, Netflix

Ei mikään uusi juttu tokikaan, mutta mainittakoon, että tietenkin The Crownin uusin neljäs kausi tuli heti katsottua, kun se loppuvuodesta ilmestyi. Tämän sarjan tuotantokausia en samailailla osaa tai koe tarpeelliseksi verrata keskenään kuin muiden sarjojen – vaikka kyseessä ei dokumentti olekaan, tapahtumat pohjautuvat historiaan ja ovat siten mitä ovat. Kieltämättä neljäs kausi on hovin näkökulmasta paikoin ankeaa katsottavaa, mutta koin kiinnostavaksi kuulla syvemmin Dianan tarinaa. Tiesin loppujen lopuksi aika vähän siitä, mitä kaikkea sydänten prinsessa joutui kokemaan ja miten häntä hovissa kohdeltiin.

The Undoing, HBO Nordic

Odotin The Undoingia todella paljon, sijoittuuhan se New Yorkiin, onhan siinä Nicole Kidman ja Hugh Grant ja rakastinhan Big little liesia. Sarjoissa onkin paljon samaa: yläluokkaisuutta ja murhamysteeri. Sarja alkoikin varsin vetävästi ja koukuttavasti. Ikävä kyllä loppuun petyin. Sarjassa olisi ollut ainekset paljon parempaan, terävämpään ja kerroksellisempaan loppuun.

The Queen’s Gambit, Netflix

The Queen’s Gambitia aloimme katsoa loppuvuodesta niin kuin taisi katsoa suurin piirtein kaikki. Sitten tuli joulu ja katsoimme muuta ja tämä jäi. 50-luvulle sijoittuvan ja shakista kertovan minisarjan laadukkuutta ja tyylikästä estettiikkaa ei käy kieltäminen, mutta – nyt taitaa tulla epäsuosittu mielipide – taisin kokea sarjan kuitenkin vähän tylsäksi. Ihan jo sen perusteella, että emme koskaan palanneet katsomaan sitä loppuun enkä ole varma, palaammekokaan. Pitäisikö? Totta kai oli upeaa nähdä nuori orpotyttö lyömässä itsensä läpi miesvaltaisessa shakissa, mutta en ole varma, sainko sarjaan mitään muuta tuntumaa. IMDb-arvosana on korkea: 8,6

The Morning Show, Apple TV

Vihdoin pääsimme katsomaan muutaman odotetun sarjan myös Apple TV:n puolelta. Reese Witherspoonin ja Jennifer Anistonin tähdittämä The Morning Show käsittelee #metoo-henkisesti aamutelevision ohjelman keskelle häirintäskandaalia joutunutta toimitusta. 10-osainen sarja polkee mielestäni puolivälissä toisinaan paikoillaan, mutta muuttuu jälleen kiinnostavaksi ja dynaamisemmaksi loppua kohden. IMDb 8,4.

Ted Lasso, Apple TV

Ted Lasso on mainio sarja! Katsomme hyvin vähän komediaa, mutta tämä sai muutamissa ulkomaalaiskanavissa niin paljon kehuja, että halusimme kokeilla. Sarjan tuntuu aluksi jopa naiivin b-luokkaiselta hölmöilyltä: jenkkifudisvalmentaja Ted Lasso saapuu Britteihin jalkapallovalmentajaksi – tietämättä jalkapallosta mitään. Jason Sudeikisin esittämä optimistinen ja inhimillinen Ted on kuitenkin sydämellisin hahmo televiossa pitkään aikaan. Sellainen, jota maailma tarvitsee televisiossa ja todellisuudessa. IMDB 8,7. Symppis sarja, joka on loistavaa hyvän mielen katsottavaa korona-aikaan.

Pretend it’s a City, Netflix

Pretend it’s a cityn katseleminen melkein sattuu. Tätäkö oli elämä. Eläväisiä New Yorkin -katuja, baareissa istumista, kahvilassa lorvailua. Kyseessä on seitsemänosainen dokkarisarja, jossa virkistävän suorasanainen seitsemänkymppinen kirjailija ja humoristi Fran Lebowitz kertoo näkemyksiään maailmasta, ohjaajan ja Franin ystävän Martin Scorsesen hirnuessa naurusta vieressä. Minusta oli fantastista kuunnella, miten Frania ärsyttää vähän kaikki urheilusta milleniaaleihin ja lifestylesta hyvinvointitrendiin. Virkistävää!

Lupin, Netflix

Arsène Lupin on monesti versiotu klassikko herrasmiesvarkaassa. Tässä tuoreessa, tänä vuonna ilmestyneessä sarjassa Lupinia esittää Ranskassa suuri tähti, Omar Sy. Tummaihoisena herrasmiesvaras pääsee soluttautumaan milloin minnekin, mikä tuo sarjaan ajankohtaisen ulottuvuuden: mustien ihmisten näkymättömyyden yhteiskunnassa. Vain viisijaksoisen ensimmäisen kauden ahmii nopeasti ja jaksoja jää odottamaan lisää. Onnistunut ja viihdyttävä sarja!

Normal People, HBO Nordic

Vihdoin pääsimme aloittamaan ylistetyn Normal people -sarjan. Sarja kertoo, Sally Rooneyn kirjaan perustuen, Mariannen ja Connellin tarinaa nuoruudesta kohti aikuisuutta: hyväksynnästä, oman paikan hakemisesta, ihmissuhteista, ulkopuolisuuden tunteista, kasvamisesta. Sarja tuntuu ihan erilailla aidolta, todelliselta ja ihon alle menevältä kuin kuvaukset nuorista aikuisista yleensä. Irlantilainen pikkupaikkakunta luo viipyilevät ja runolliset puitteet kauniille ja herkälle sarjalle. Odotan, että pääsemme katsomaan sarjan loppuun.